”Lähtisinkö pois?”, Liahona, maaliskuu 2022.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa: Uskovia naisia
Lähtisinkö pois?
Kun minua oli loukattu Apuyhdistyksen toiminnassa, minun oli tehtävä päätös.
Kuvassa käytetty mallia
Pian sen jälkeen kun olin liittynyt kirkkoon, eräs Apuyhdistyksen johtohenkilöistä laski leikkiä hassuista tilanteista. Yhtäkkiä hän alkoi laskea leikkiä minusta kaikkien edessä. Tunsin oloni epämukavaksi ja annoin itseni loukkaantua siitä.
Ensimmäinen ajatukseni oli, etten palaa seurakuntaan. Avasin pyhät kirjoitukseni yrittäen löytää lohtua. Lukiessani eteeni tuli jae, jossa Jeesus kysyi niiltä, jotka olivat loukkaantuneet Hänen opetuksistaan: ”Aiotteko tekin lähteä?” (Joh. 6:67.)
Välittömästi vastasin mielessäni: ”Ei, minä en aio lähteä!”
Soitin Apuyhdistyksen johtajalle, joka ehdotti, että soitan sisarelle, joka oli vitsaillut minusta. Soitin hänelle ja ilmaisin tunteeni. Tulimme siihen tulokseen, että huumorintaju on hieno asia, mutta meidän ei pitäisi vitsailla ihmisjoukon edessä sellaisesta henkilöstä, jota emme tunne. Puhuimme myös hienotunteisuudesta seurakunnan uusia jäseniä kohtaan.
Siinä kaupungissa asuessani jatkoin käymistä siinä seurakunnassa. Minulla oli monia hienoja kokemuksia käännyttyäni evankeliumiin.
Henkilökohtaisella matkallani loukkausten voittamisessa löysin nämä hyödylliset sanat kirkkomme johtajilta:
”Jos henkilö sanoo tai tekee jotakin, mitä pidämme loukkaavana, ensimmäinen velvollisuutemme on olla loukkaantumatta ja sitten puhua tuon henkilön kanssa kahden kesken, rehellisesti ja suoraan.”1
”Lupaan teille, että kun päätätte olla loukkaantumatta – –, te tunnette Hänen [Vapahtajan] rakkautensa ja hyväksyntänsä.”2
Olen kiitollinen siitä, etten jättänyt kirkkoa loukkaavien sanojen vuoksi. Ja olen kiitollinen siitä, että olen jäsen palautetussa kirkossa, jossa saan voimaa olla uskollinen ja jatkaa eteenpäin opetuslapseuden polulla. Arvostan profeettojen ja apostolien neuvoja, sillä he opettavat meille, miten olla vuorovaikutuksessa veljiemme ja sisartemme kanssa evankeliumissa.
Voin edelleen olla uskollinen ja päättää, etten loukkaannu. Voin keskittää omat pyrkimykseni siihen, että olen Kristuksen kaltainen ja tunnen Vapahtajan rakkauden ja hyväksynnän.
Aionko minä lähteä? En. Minulla on todistus siitä, että tämä on Jeesuksen Kristuksen palautettu kirkko maan päällä tänä aikana ja että siinä on ”ikuisen elämän sanat” (Joh. 6:68).