Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Palvelluksi tuleminen auttoi minua syventämään sitoutumistani Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin
Liityttyäni kirkkoon jäsenten palvelutyöponnisteluista tuli yhtä tärkeitä kuin oppitunneista lähetyssaarnaajien kanssa.
Kuvassa on käytetty malleja
Kun liityin kirkkoon, monet asiat kirkossa olivat alussa hämmentäviä. Tiesin Jeesuksen Kristuksen evankeliumin perusperiaatteet, joita olivat minulle opettaneet suurenmoiset lähetyssaarnaajat, mutta kukaan ei opettanut minulle kirkon organisaatiosta. Vanhinten koorumi, Apuyhdistys, instituutti ja monet muut ohjelmat ja periaatteet olivat minulle tuntemattomia. Tiesin vain, että minun pitäisi tulla kirkkoon sunnuntaisin, tutkia pyhiä kirjoituksia ja rukoilla.
Olin kuitenkin onnekas, sillä minulla oli ystäviä, jotka auttoivat minua selviytymään varhaisesta epävarmuudestani. Lähetyssaarnaajat olivat ehkä tutustuttaneet minut evankeliumiin, mutta monien jäsenten Kristuksen kaltaisen palvelutyön ansiosta pystyin edelleen vahvistamaan todistustani.
Tässä on vain muutamia niistä ihmisistä, jotka ovat siunanneet elämääni palvelutyöpyrkimyksillään.
1. Perhe, joka otti minut mukaan
Yksi ensimmäisistä perheistä, joka teki minuun vaikutuksen, oli kuulunut kauan siihen seurakuntaan, johon kuuluin lähellä kotiani Malesiassa. Aina kun he näkivät minut kirkossa sunnuntaisin, he tervehtivät minua hymyillen leveästi. He myös opastivat minua eri luokkiin ja näyttivät minulle, minne mennä, ja toisinaan he jopa hakivat minut kotoa ja veivät kirkkoon. Aikanaan he alkoivat kutsua minua päivällisellekin kotiinsa. Tämä perhe oli todella ottanut evankeliumin vastaan elämässään, ja he osoittivat omistautumisensa Jeesukselle Kristukselle osoittamalla aitoa huolenpitoa ja rakkautta minua kohtaan. Heidän palvelutyönsä ansiosta meistä tuli läheisiä ystäviä, ja tunsin kuuluvani paljon paremmin seurakuntaan ja kuin olisimme yhtä isoa perhettä.
2. Nuoret aikuiset, jotka olivat samankaltaisessa tilanteessa
Sain myös paljon apua ja tukea muilta nuorilta naimattomilta aikuisilta. Minusta tuli todella läheinen useimpien heistä kanssa, koska useimmat meistä olimme ainoita kirkon jäseniä perheissämme. Siinä tilanteessamme me turvauduimme toisiimme saadaksemme ymmärrystä ja tarjosimme toisillemme turvapaikan. Meillä oli usein tapana kokoontua aterioille ja toimintoihin. Se, että olimme toistemme seurassa, jaoimme rakkautemme evankeliumiin ja tuimme toisiamme, auttoi minua syventämään uskoani ja odottamaan innolla joitakin kirkon sosiaalisia puolia.
3. Aviopari, jolle palvelutyö oli enemmän kuin kirkon tehtävä
Erään avioparin palvelutyöpyrkimykset saivat minut myös tuntemaan, että minulla oli perheenjäseniä kirkossa. Pidin heitä todellakin isovanhempinani kirkossa – he kohtelivat minua siten kuin olisivat kohdelleet lapsenlasta.
Tietenkin he olivat piirin nuorten aikuisten neuvojia, ja heidän kirkon tehtävänsä oli palvella nuoria aikuisia, mutta he eivät koskaan pitäneet vastuitaan pelkkänä kirkon tehtävänä. He tekivät kaikkensa löytääkseen tilaisuuksia huolehtia meistä nuorista aikuisista. Jos minä tai joku muu nuori aikuinen alueella tarvitsi jonkun, jolle puhua, jonkun antamaan meille neuvoja tai vain olkapään, johon nojata, tämä aviopari oli valmiina auttamaan meitä.
Yksi erityisen hyödyllinen harjoitus, jonka tämä sisar teki kanssani ennen lähetystyötäni, oli se, että luimme joka päivä yhden yleiskonferenssipuheen ja kerroimme ajatuksiamme siitä. Teimme niin kuukausien ajan aina lähetystyöhön lähtöäni edeltävään päivään asti. Lähetystyöpalveluun johtavat päivät voivat olla stressaavia ja vaikeita, mutta uskon, että hänen kärsivällisyytensä ja halukkuutensa tehdä tämä harjoitus kanssani joka päivä auttoivat minua pääsemään siihen, missä nyt olen.
Palvelutyöllä on vaikutusta
Tehokas palvelutyö voi muuttaa ihmisen elämän ikuisesti – olen siitä todisteena – etenkin kun olemme halukkaita ottamaan vastaan apua. Kuten jakeessa Alma 37:6 sanotaan: ”Pienillä ja yksinkertaisilla asioilla saadaan aikaan suuria.” Ja se on totta. Pienillä minulle tehdyillä palveluksilla, kuten kutsuilla päivälliselle siltä rakastavalta perheeltä seurakunnassani, tuella muilta nuorilta aikuisilta ja tilaisuudella lukea konferenssipuheita tuon sisaren kanssa, oli suuri vaikutus. Palvelutyön ei ole tarkoitus olla vaikeaa. Juuri yksinkertaiset rakkauden ja ystävällisyyden teot voivat kääntää jonkun elämän 180 astetta.
Koska nämä jäsenet olivat halukkaita näkemään tarpeeni ja osoittamaan minulle rakkautta, minulla oli riittävästi tukea todistukseni vahvistamiseen, ja palvelen juuri nyt lähetystyössä. Sisar Jean B. Binghamin, Apuyhdistyksen ylijohtajan, sanat ovat totta: ”Loppujen lopuksi todellista palvelutyötä tehdään yhdelle henkilölle kerrallaan rakkauden innoittamana.”1. Ja tiedän, että kun luotamme siihen, että Henki johdattaa meitä, me voimme palvella kuten Kristus palveli ja tuoda muita Hänen luokseen.