Luku 12

Innokas halu kertoa evankeliumista muille

Veljemme ja sisaremme kautta maailman tarvitsevat palautetun evankeliumin sanomaa, ja meillä on etuoikeus kertoa siitä heille.

George Albert Smithin elämänvaiheita

Eräs George Albert Smithin läheinen ystävä on kirjoittanut: ”Presidentti George Albert Smith on synnynnäinen lähetyssaarnaaja. Nuoruudesta asti hänellä on ollut palava halu kertoa evankeliumin opetuksista kanssaihmisilleen, tehdä tiettäväksi ’Jumalan pojille ja tyttärille’, kaikille, joita hän pitää veljinään ja sisarinaan, profeetta Joseph Smithille ilmoitetut totuudet.

Useassa tapauksessa minulla on ollut etuoikeus matkustaa junalla presidentti Smithin kanssa. Joka kerta huomasin, että heti kun oltiin lähdetty matkaan, hän otti laukustaan muutamia evankeliumista kertovia lehtisiä, pani ne taskuunsa ja liikuskeli sitten matkustajien keskuudessa. Ystävällisellä, miellyttävällä tavallaan hän teki kohta tuttavuutta jonkun kanssamatkustajan kanssa, ja pian kuulin hänen kertovan siitä, miten profeetta Joseph Smith perusti kirkon, tai siitä, kun pyhät karkotettiin Nauvoosta, ja heidän koettelemuksistaan ja vaikeuksistaan matkalla tasankojen yli Utahiin, tai selittävän joitakin evankeliumin periaatteita uudelle ystävälleen. Hän keskusteli matkustajien kanssa yksi toisensa jälkeen matkan päättymiseen asti. Koko sen yli 40 vuoden ajan, kun olen tuntenut presidentti Smithin, olen saanut huomata, että missä hän onkin, hän on ennen kaikkea Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaaja.”¹

Presidentti Smithistä on kirjoitettu myös: ”Hän puhui uskonnosta jopa nuohoojan kanssa, joka teki heillä töitä. Hän hukkasi harvoin tilaisuuden selittää ’palautetun evankeliumin iankaikkisia totuuksia’ tutulle tai tuntemattomalle. Hänen mielestään se oli kaikkein suurinta ystävällisyyttä, sillä Kristuksen sanoma oli merkittävin lahja, mitä hänellä oli annettavanaan.”² (Katso ehdotus 1 sivulla 130.)

Koska evankeliumista kertominen oli aihe, josta presidentti Smith puhui usein opetuksissaan, tämä on ensimmäinen aihetta käsittelevistä kolmesta luvusta tässä kirjassa. Tässä luvussa keskitytään evankeliumista kertomisen syihin, luvussa 13 esitetään useita tapoja, joilla voimme osallistua tähän tärkeään työhön, ja luvussa 14 kuvataan, kuinka voimme olla pyrkimyksissämme tehokkaimpia.

George Albert Smithin opetuksia

Maailma tarvitsee sitä, mitä meillä on – Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, joka on palautettu täyteydessään.

Maailma on ahdingossa ja vaivassa laidasta laitaan. Miehet ja naiset etsivät sieltä ja täältä hakien paikkaa, minne heidän pitäisi mennä tekemään sitä, mikä tuo heille rauhaa. – – Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on palautettu. Taivaasta ilmoitettu totuus on täällä, ja juuri tämä totuus, tämä evankeliumi, on parannuskeino kaikkiin maailman vaivoihin, jos maailma vain tuntisi sen. Se on ainoa asia, joka tuo ihmisille rauhaa heidän ollessaan maan päällä.³

Tämän maailman ihmisten pitää palata takaisin sille perustukselle, jonka taivaan ja maan Herra on laskenut. Tuo perustus koostuu uskosta, parannuksesta, upotuskasteesta syntien anteeksisaamiseksi ja Pyhän Hengen saamisesta niiden kätten alla, joilla on jumalallinen valtuus. Sitä maailma tarvitsee. Olen todellakin kiitollinen, että monet katsovat siihen suuntaan. He ovat kulkeneet sokeasti tietä, joka on johtanut murheeseen ja ahdinkoon, mutta heidän ulottuvilleen on annettu lääke kaikkiin vaivoihin – Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Kaikille on kartoitettu polku, joka on kylläkin kapea ja vaikeakulkuinen, mutta joka johtaa meidän kaikkien Isän luo, eikä sinne johda mikään muu polku.⁴

Maailman kirkot yrittävät omalla tavallaan tuoda rauhaa ihmissydämeen. Niissä on monia hyveitä ja monia totuuksia ja ne saavat aikaan paljon hyvää, mutta ne eivät ole saaneet jumalallista valtuutta, eivätkä niiden papit ole saaneet tehtäväänsä Jumalalta.⁵

Myöhempien aikojen pyhät ovat ainoita, joilla on taivaalliselta Isältämme saatu valtuus palvella evankeliumin toimituksissa. Maailma tarvitsee meitä.⁶

Maailmassa on todellinen Herran sanojen nälkä, ja monet rehelliset sielut pyrkivät vilpittömästi tietämään, mitä taivaallinen Isämme heiltä haluaa. Olen tavannut monia maailman kirkkojen johtohenkilöitä, ja olen löytänyt heidän joukostaan jaloja luonteita, jotka ovat omistautuneet hyvän tekemiseen, mutta harvoin olen löytänyt niiden keskuudesta, jotka on kutsuttu eri kirkkokuntien papeiksi, miehiä, joilla on ymmärrys olemassaolonsa tarkoituksesta tai jotka ymmärtävät, miksi me olemme täällä maailmassa. Ihmiset eivät kykene opettamaan sitä, mitä he eivät itse tiedä. Nämä hyvät ihmiset, jotka eivät ymmärrä evankeliumia ja evankeliumin toimitusten välttämättömyyttä, rajoittavat opetuksensa enimmäkseen moraalisiin opetuksiin ja psalmien lukemiseen seurakunnilleen. Yksittäisiä pyhien kirjoitusten kohtia valitaan teksteiksi puheisiin hyveellisyydestä, rehellisyydestä jne. Ne kaikki ovat hyödyllisiä ja kohottavia, mutta harvoissa saarnoissa selitetään, mitä jokaiselta sielulta vaaditaan, ennen kuin voimme päästä taivaan valtakuntaan. Sellaista tietoa maailma eniten tarvitsee. Harvoilla papeilla on seurakunnilleen sanoma, joka herättää seurakuntalaisissa uskon Jeesuksen Kristuksen jumalallisuuteen ja siihen, että on välttämätöntä osallistua Hänen säätämiinsä evankeliumin toimituksiin.⁷ (Katso ehdotus 2 sivulla 130.)

On monia ihmisiä, jotka ottaisivat totuuden vastaan, jos he saisivat siihen tilaisuuden.

Isämme lapset kaikkialla ovat innokkaita tietämään, mitä heidän tulee tehdä, mutta siitä syystä, että pahat vaikutukset ovat levinneet maan päällä, heitä on eksytetty. Maan kunnialliset ihmiset ovat sokaistuneet totuudelle. – – Vastustaja on työn touhussa, ja ainoa voima, joka voi kumota hänen vaikutuksensa, on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi.⁸

Ihmiset ovat olleet epäluuloisia toisiaan kohtaan. He eivät ole uskoneet kuulemaansa, eivätkä he ole olleet halukkaita toimimaan siten kuin Filippus, yksi Vapahtajan opetuslapsista, suositteli luokseen tulleelle Natanaelille. Filippus sanoi: ”Me olemme löytäneet Herran.”

Ja kun Filippus kuvaili Häntä, Natanael kysyi: ”Mistä Hän tuli?”

Ja Filippus vastasi: ”Hän tuli Nasaretista.” Ja silloin tämä hyvä mies sanoi: ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” Filippus vastasi: ”Tule katsomaan.” (Ks. Joh. 1:43–46.)

Natanaelia oli opetettu uskomaan, ettei Nasaretista voinut tulla mitään hyvää, ja silti hän oli mies, jota Vapahtaja myöhemmin sanoi israelilaiseksi, joka on vailla vilppiä – hyvä mies, jonka hänen kuulemansa tarinat olivat eksyttäneet.

Mutta kun Natanael sai tietää, kun hän oli ottanut vastaan opetuslasten kutsun ”Tule katsomaan”, hän tuli katsomaan.

Olemme tunteneet suurta iloa Hänen Henkensä vaikutuksessa. Haluaisimme jokaisen nauttivan tuosta siunauksesta, ja kun he siis ovat kysyneet: ”Millaisia ihmisiä nämä täällä ovat?”, vastauksemme on ollut: ”Tulkaa katsomaan.”⁹

Taivaallinen Isäni – – on kutsunut minut menemään moniin osiin maailmaa, ja olen matkannut yli puolitoista miljoonaa kilometriä sen jälkeen, kun minut kutsuttiin palvelutyöhön. Olen matkustanut monissa maissa ja ilmanaloissa, ja minne olenkin mennyt, olen löytänyt hyviä ihmisiä, elävän Jumalan poikia ja tyttäriä, jotka odottavat Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, ja niitä, jotka ottaisivat vastaan totuuden, jos vain tietäisivät sen, mitä me tiedämme, on tuhansia, satojatuhansia, miljoonia.¹⁰

Maailmassa on monia hienoja kirkkokuntia, monia hurskaita miehiä ja naisia, jotka elävät taivaallisen Isämme tahdon mukaan sellaisena kuin he sen ymmärtävät.

Kaikki ihmiset, jotka elävät sen valon mukaan, jonka Herra on heille antanut, ja etsivät Häntä vilpittömässä rukouksessa, kokevat kosketuksen sydämessään, tuntevat vaikutuksen mielessään, ja heille tarjoutuu tilaisuus tietää, että Jumala on puhunut jälleen.¹¹ (Katso ehdotus 3 sivulla 130.)

Me olemme innokkaita kertomaan evankeliumista, koska me rakastamme lähimmäisiämme.

Ulkopuolisesta tarkkailijasta saattaisi näyttää siltä, että myöhempien aikojen pyhien keskuudessa on poikkeuksellista innokkuutta. Eräs mies sanoikin äskettäin: ”Minusta on outoa, kuinka iloisesti te ihmiset viette työtänne eteenpäin. Ei ole väliä sillä, puhunko jäsentenne keskuudessa nuorelle ihmiselle tai aikuiselle miehelle, puutarhurille tai poliisille. He kaikki ovat onnellisia ja tyytyväisiä ja varmoja siitä, että heillä on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi.” – –

– – Onko mikään ihme, että jumalanpalveluksessamme on innokkuutta, että meillä on taipumus olla halukkaita kertomaan näistä ihanista totuuksista lähimmäisillemme? Onko siinä mitään ihmettelemistä, että kun tulee aika, jolloin poikamme kutsutaan lähetyskentälle tai meitä pyydetään jättämään velvollisuutemme ja lähtemään elävän Jumalan palvelijoiksi varustuksenamme voima korkeudesta ja näinä myöhempinä aikoina annettu valtuus, kertomaan kaikille ihmisille tästä suurenmoisesta totuudesta, joka on tehnyt elämästämme niin rikkaan, – – me otamme kutsun vastaan auliisti ja iloisesti?¹²

Meillä on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Sydämessämme palaa halu pelastaa ihmislasten sieluja. Kyse ei ole siitä, että me rakentaisimme itseämme ja tulisimme taloudellisesti voimakkaaksi kansaksi. Kyse ei ole siitä, että saavutustemme ansiosta meidän nimeämme ylistettäisiin maan päällä. Kyse on siitä, että Jumalan pojat ja tyttäret, missä sitten ovatkin, kuulisivat tästä evankeliumista, joka on Jumalan voima pelastukseksi kaikille, jotka uskovat sen opetuksiin ja noudattavat niitä. Ja ne, jotka uskovat, noudattavat kaavaa, jonka Vapahtaja antoi sanoessaan opetuslapsilleen: ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” [Mark. 16:16.]¹³

Ajatelkaa vastuuta, joka meillä on, jos elämme huolettomina tai välinpitämättöminä pyrkimättä kertomaan totuudesta niille, joita Herra rakastaa yhtä paljon kuin Hän rakastaa meitä ja jotka ovat kallisarvoisia Hänen silmissään. Mielestäni joidenkuiden tämän kirkon jäsenten keskuudessa pitäisi tapahtua herääminen. Mielestäni meidän pitäisi pyrkiä uutterammin kertomaan Isämme lapsille kaikesta siitä totuudesta, jota tälle kirkolle on annettu.¹⁴

Kun joku on sairas, me hoidamme häntä mielellämme, jos hän on naapurimme. Jos hänen perheessään käy kuolema, me yritämme lohduttaa häntä. Mutta me annamme hänen vuosi toisensa jälkeen kulkea teillä, jotka tuhoavat hänen mahdollisuutensa iankaikkiseen elämään. Me ohitamme hänet, aivan kuin hän ei olisi minkään arvoinen.¹⁵

Ymmärrämmekö me, että jokainen mies on Jumalan kuva ja on Jumalan poika ja jokainen nainen Hänen tyttärensä? Ovatpa he missä tahansa, he ovat Hänen lapsiaan, ja Hän rakastaa heitä ja halajaa heidän pelastustaan. Me tämän kirkon jäsenet emme todellakaan voi katsoa joutilaina vierestä. Me emme voi ottaa vastaan meille annettua taivaallisen Isämme avokätistä hyväntahtoisuutta, tietoa iankaikkisesta elämästä, ja pitää sitä itsekkäästi itsellämme ajatellen, että meitä siitä siunataan. Meidän elämäämme ei rikastuta se, mitä saamme, vaan se, mitä annamme.¹⁶

Olkaamme niin kiinnostuneita ihmisten pelastamisesta, että osoitamme pyhää intoa heidän kääntymykseensä, jotta saisimme nauttia heidän iankaikkisesta kiitollisuudestaan ja rakkaudestaan ja taivaallisen Isämme arvonannosta, koska olemme epäitsekkäästi kiinnostuneita Hänen lapsistaan.¹⁷

Isämme lapsia koskeva tehtävämme – – on rauhan ja hyvän tahdon osoittaminen kaikkia ihmisiä kohtaan. Se on voimakas ja innokas halu jakaa kaikkien Isämme lasten kanssa ne hyvät asiat, joita Hän on niin runsaasti meille suonut. Ja samalla me toivomme, että he ymmärtäisivät, että me polvistumme päivä toisensa jälkeen rukoilemaan, että heidän sydäntään kosketettaisiin, että Jumalan Henki tulisi heidän sieluunsa, että he ymmärtäisivät totuuden, kun se heille annetaan.¹⁸

Voi kunpa tämä suurenmoinen kirkko Jumalalta saamallaan voimalla kykenisi levittämään nopeammin totuutta ja pelastamaan kansakunnat tuholta. Kasvamme organisaationa nopeasti, mutta enemmän kuin lukumäärän lisääntymisestä iloitsen uskosta siihen, että meistä lähtevä vaikutus johtaa hyvään ja että Isämme lapset pohjoisesta etelään ja idästä länteen kuulevat elämän ja pelastuksen sanoman, jota ilman he eivät voi asua ihmiskunnan Lunastajan luona.¹⁹ (Katso ehdotus 4 sivulla 130.)

Herra pitää meitä vastuussa pyrkimyksistämme jakaa evankeliumin lahja muiden kanssa.

Olemme saaneet suurenmoisen lahjan, mutta tähän lahjaan liittyy suuri vastuu. Herra on siunannut meitä suuremmalla tiedolla kuin kanssaihmisillämme on, ja tuohon tietoon liittyy vaatimus, että me jaamme sen Hänen lastensa kanssa missä he ovatkin.²⁰

En ymmärrä, voimmeko palvella Jumalaa koko väkevyydestämme, jos hylkäämme Hänen lapsensa tai jos käytämme niin paljon ajastamme itsekkäästi ajamalla omia asioitamme, hankkimalla sitä, mikä on tästä elämästä, ja jätämme Hänen lapsensa pimeyteen, kun voisimme tuoda heidät valoon. Ymmärrykseni mukaan tärkein tehtävä, mikä minulla tässä elämässä on, on ensiksi pitää Jumalan käskyt sellaisina kuin ne on minulle opetettu ja toiseksi opettaa niitä niille Isäni lapsille, jotka eivät ymmärrä niitä.²¹

Muuta pelastuksen evankeliumia ei ole, ja meillä, veljeni, joilla on pyhä pappeus, on vastuu paitsi viedä sitä sanomaa maan kansoille myös olla siitä esimerkkejä elämässämme ja opettaa sitä niille, jotka ovat lähimmäisiämme mutta eivät uskontokuntaamme. Varoitan teitä tänä päivänä siitä, että Herra pitää meitä vastuussa lastensa kutsumisesta parannukseen ja totuutensa levittämisestä. Ellemme käytä hyödyksemme tilaisuuksiamme opettaa tätä Herramme evankeliumia Jumalan pojille ja tyttärille, jotka eivät kuulu kirkkoomme mutta jotka asuvat keskuudessamme, Herra vaatii verhon toisella puolella meidät tilille siitä, mitä emme ole tehneet.²²

Jonkin ajan kuluttua meidän on vastattava teoistamme, ja jos olemme olleet uskollisia, olen varma, että kaikkien maailman ihmisten Isä kiittää meitä ja siunaa meitä siitä, että olemme auttaneet niin monia Hänen pojistaan ja tyttäristään ymmärtämään elämän tarkoituksen ja sen, kuinka nauttia elämästä Hänen Henkensä vaikutuksen alaisuudessa.²³

Kun meillä on evankeliumin henki, meillä on halu kyetä opettamaan niin monille Isämme lapsista kuin meidän on mahdollista tavoittaa niitä loistavia totuuksia, jotka ovat välttämättömiä heidän korotukselleen – jotta sitten kun tuo aika tulee, jolloin seisomme ihmiskunnan Lunastajan edessä, voimme sanoa Hänelle: ”Sillä voimalla, jonka annoit minulle, sillä viisaudella ja tiedolla, jota olet antanut minulle, olen pyrkinyt lempeästi ja vilpittömästi rakastaen ja päättäväisesti ja ystävällisesti tuomaan evankeliumin tuntemukseen niin monta lapsistasi kuin minulle on ollut mahdollista.”²⁴ (Katso ehdotus 5 sivulla 130.)

Jos me kerromme evankeliumista Jumalan lapsille, palkintonamme on suuri ilo heidän kanssaan selestisessä valtakunnassa.

Monet meistä käyttävät suurimman osan ajastaan tavoitellen sitä, mikä on tästä elämästä ja mikä meidän on jätettävä, kun lähdemme täältä. Silti kaikkialla ympärillämme on kuolemattomia sieluja, joita me voisimme halutessamme opettaa ja innoittaa tutkimaan totuutta ja joiden sydämeen voisimme juurruttaa tiedon, että Jumala elää. Mikä aarre koko maailmassa voisi olla meille sitä kallisarvoisempi, sillä he osoittaisivat meille kiitollisuutensa täällä ja ikuisen ja iankaikkisen arvostuksensa tulevassa maailmassa. Se on mitä tärkein tehtävä.²⁵

Ajatelkaa, mitä merkitystä on sillä, että sen sijaan että olemme itsekkäästi yrittäneet pelastaa vain oman pienen perheemme, meihin voitaisiin laskea ne kymmenet ja sadat miehet ja naiset, jotka meidän vaikutuksestamme ovat ottaneet vastaan Herramme evankeliumin. Silloin tunnemme olevamme todella siunattuja ja tulemme nauttimaan heidän rakkaudestaan ja kiitollisuudestaan iäti.²⁶

Mikä ilo onkaan verhon toisella puolen tavata nämä hyvät miehet ja naiset, jotka elävät heillä olevan valon turvin yrittäen tehdä velvollisuutensa Jumalaa kohtaan, ja koska he ovat tavanneet meidät ja me olemme olleet innokkaita ja halukkaita jakamaan heidän kanssaan Herramme evankeliumin, he saavat siitä lisää tietoa ja ottavat vastaan Hänen pyhän huoneensa toimitukset ja ovat valmiita saamaan jäsenyyden selestisessä valtakunnassa. Kuinka iloiseksi tulettekaan, jos tuon hetken koittaessa, kun seisotte suuren Tuomarin edessä tekemässä tiliä niistä muutamista elämän vuosista, jotka olette viettäneet kuolevaisuudessa, nämä Isämme lapset, joita Hän rakastaa yhtä paljon kuin Hän rakastaa meitä, vierellämme seisoen sanovat: ”Taivaallinen Isä, juuri tämä mies, juuri tämä nainen toi minulle loistavasta totuudestasi tietoa, joka herätti minussa halun etsiä Sinua palavammin kuin olin etsinyt aiemmin. Juuri tämä mies tai tämä nainen teki hyväkseni tämän siunatun asian.” Eikä siinä kaikki.

Kun tuo aika koittaa, kun elätte kautta iankaikkisuuden aikakausien – mikä on pitkä aika – niin teillä on jokaisen miehen, naisen ja lapsen rakkaus ja kiitollisuus, joille olette olleet tuomassa iankaikkista onnea. Eikö se olekin vaivan arvoista? Voimme käyttää koko elämämme täällä hankkimalla muutamia satoja tai tuhansia dollareita. Meillä voi olla katraita, laumoja, taloja ja maita, mutta me emme voi viedä niitä mukanamme toiselle puolelle. Ne eivät ole tarpeellisia iankaikkiselle elämälle. Ne ovat tarpeellisia meille vain täällä. Mutta jos olemme ansainneet muiden Jumalan lasten kiitollisuuden ja rakkauden, niitä virtaa meille iäti. Ajatelkaa, mitä se merkitsee! Kun tulee aika, jolloin tämä maailma puhdistetaan tulella ja siitä tulee selestinen valtakunta, jolloin kaikki epäpuhtaus ja kaikki, mikä ei ole haluttavaa, hävitetään, kuinka ilahduttavaa onkaan huomata, että meillä on niiden toveruus, joita olemme palvelleet kuolevaisuudessa, joiden kanssa saamme perinnön ja joita Herramme Jeesus Kristus johtaa iäti – eikö se ole vaivan arvoista? Eikö se ole riemullinen tilaisuus?²⁷ (Katso ehdotus 6 sivulla 131.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–VII].

Käy läpi ”George Albert Smithin elämänvaiheita” (s. 121–122). Miksi arvelet presidentti Smithin olleen niin innostunut lähetystyöstä? Mitä sinulle merkitsee olla ”ennen kaikkea kirkon lähetyssaarnaaja”?
Mitä palautettu evankeliumi tarjoaa maailmalle niiden moraalisten opetusten lisäksi, joita useimmat uskonnot tarjoavat? (Katso joitakin esimerkkejä sivuilta 122–123.)
Lue osio, joka alkaa sivulta 123 (ks. myös OL 123:12). Mitä esimerkkejä olet nähnyt siitä, kuinka ihmiset pääsevät kirkkoa koskevista väärinkäsityksistä ottamalla vastaan kutsun tulla katsomaan? Mitä tehokkaita tapoja on esittää sellainen kutsu?
Lue toinen kokonainen kappale sivulta 126. Miksi arvelet meidän olevan joskus haluttomia kertomaan evankeliumista lähimmäisillemme? Kun tutkit sivuja 124–127, mieti sitä, mitä voimme tehdä voittaaksemme tuon vastahakoisuuden.
Kun luet osiota, joka alkaa sivulta 127, mieti, kerrotko evankeliumista niin kuin Herra odottaa sinun kertovan. Pohdi rukoillen, kuinka voisit pitää tämän käskyn paremmin.
Käy läpi viimeinen osio opetuksia (s. 128–130) ja ajattele sitä ihmistä, joka tutustutti sinut tai perheesi Jeesuksen Kristuksen palautettuun evankeliumiin. Mitä voit tehdä osoittaaksesi tai ilmaistaksesi kiitollisuutesi tuolle henkilölle?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Aam. 8:11–12; Moosia 28:1–3; Alma 26:28–30; OL 4:4; 18:10–16

Opetusvihje: ”On parempi ottaa vain muutama hyvä ajatus ja saada aikaan hyvä keskustelu – ja hyvää oppimista – kuin yrittää kiireellä opettaa jokainen sana oppikirjasta. – – Kiireetön ilmapiiri on ehdottoman välttämätön, jos aiotte saada Herran Hengen luokkaanne.” (Jeffrey R. Holland, ”Opettaminen ja oppiminen kirkossa”, Liahona, kesäkuu 2007, s. 59.)

”Meillä on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Sydämessämme palaa halu pelastaa ihmislasten sieluja.”

”Ne, jotka uskovat, noudattavat kaavaa, jonka Vapahtaja antoi sanoessaan opetuslapsilleen: ’Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva.’”

”Kun meillä on evankeliumin henki, meillä on halu kyetä opettamaan niin [monia] Isämme lapsista kuin meidän on mahdollista tavoittaa.”