Luku 15

Herran työn edistäminen

Jumala johtaa työtään ja kutsuu jokaista kirkon jäsentä osallistumaan sen eteenpäin viemiseen.

George Albert Smithin elämänvaiheita

Kun George Albert Smith kutsuttiin kahdentoista apostolin koorumiin vuonna 1903, kirkon jäsenmäärä oli vähän yli 300 000. Kun hänen palvelutyönsä kirkon presidenttinä päättyi, jäseniä oli yli miljoona. Presidentti Smith riemuitsi sellaisesta kasvusta, koska se merkitsi sitä, että pelastuksen sanoma tavoitti yhä useampia ihmisiä. ”Kuinka onnellisia meidän pitäisikään olla”, hän sanoi yleiskonferenssiyleisölle vuonna 1950, ”ei siitä, että tämän organisaation, johon kuulumme, jäsenmäärä on lisääntynyt, vaan siitä, että useampia Isämme lapsista, useampia Hänen pojistaan ja tyttäristään, on opetettu tuntemaan totuus ja he ovat liittymässä Hänen organisaatioonsa, jonka Hän valmisti opettamaan meille elämän tien ja johtamaan meitä iankaikkiseen onneen vievällä polulla.”¹

Vuodesta 1903 presidentti Smithin kuolemaan vuonna 1951 kirkolla oli monia haasteita maailmanlaajuisessa kasvussaan. Sellaiset tapahtumat kuin ensimmäinen ja toinen maailmansota ja 1930-luvun suuri lamakausi (laajalle levinnyt taloudellinen kriisi) rajoittivat ankarasti ulkomaille lähetettävien lähetyssaarnaajien määrää. Näistä vaikeuksista huolimatta George Albert Smith luotti edelleen siihen, että kirkko jatkaisi kasvuaan ja saavuttaisi päämääränsä täyttää koko maailman (ks. Dan. 2:35). Vuonna 1917, ensimmäisen maailmansodan riehuessa kiivaimmillaan, hän sanoi pyhille: ”En lannistu siitä, ettei tämä totuus etene nopeammin. Päinvastoin näen tämän ajan tapahtumissa kaikkiviisaan Isän kädenjäljen Hänen valmistaessaan tietä evankeliumin leviämiselle, evankeliumin, jonka Hän on palauttanut maan päälle meidän aikanamme.”²

Vaikka 1900-luvun ensimmäinen puolisko toi merkittäviä haasteita, se toi myös uutta teknologiaa, jonka presidentti Smith uskoi edistävän Herran työtä. Hän kannatti innokkaasti ilmailuteollisuutta ja näki siinä tavan hoitaa tehokkaammin matkustustehtävänsä johtavana auktoriteettina. Hän antoi tukensa myös sille, että kirkko käyttää radiota ja televisiota viedäkseen Herran sanaa laajemmalle yleisölle. ”Meidän tulisi pitää näitä [keksintöjä] siunauksina Herralta”, hän sanoi. ”Ne laajentavat suuresti kykyjämme. Niistä voi todellakin tulla siunauksia, jos hyödynnämme niitä vanhurskaudessa totuuden levittämiseen ja Herran työn edistämiseen ihmisten keskuudessa. Suuri haaste, joka maailmalla nykyään on edessään, on siinä, miten käytämme monia näistä keksinnöistä. Me voimme käyttää niitä tuhoamiseen, kuten olemme joskus aiemmin tehneet, tai voimme hyödyntää niitä ihmiskunnan valistukseksi ja siunaukseksi, kuten taivaallinen Isä haluaisi meidän tekevän.”³

Yleiskonferenssipuheessa vuonna 1946 presidentti Smith profetoi tällaisen teknologian käytöstä: ”Ei kestä kauan, ennen kuin Herran palvelijat tältä puhujakorokkeelta ja muilta paikoilta voivat puhua syrjäisille ryhmille, jotka ovat niin kaukana, ettei heidän luokseen pääse. Tällä ja muilla tavoin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, Jumalan ainoaa voimaa, joka tuo pelastuksen valmistauduttaessa selestiseen valtakuntaan, kuullaan maailman kaikissa osissa, ja monet teistä täällä olevista tulevat eläessään näkemään sen päivän.”⁴ (Katso ehdotukset 1 ja 4 sivulla 164.)

Presidentti Smith ymmärsi, että kirkon työ menestyy, koska se on Herran työtä, ja hän opetti pyhille, että mahdollisuus osallistua tuohon työhön on siunaus, jota Herra tarjoaa jokaiselle kirkkonsa jäsenelle. Ensimmäisessä yleiskonferenssissa sen jälkeen kun hänet oli erotettu kirkon presidentiksi, hän sanoi: ”Ymmärrän suuren vastuun, joka on harteillani. Tiedän, että ilman taivaallisen Isämme apua organisaatio, johon kuulumme, ei voi menestyä. Yksikään ihminen tai ihmisryhmä ei voi saada sitä menestymään, mutta jos tämän kirkon jäsenet pitävät edelleen Jumalan käskyt, elävät uskontonsa mukaan, näyttävät esimerkkiä maailmalle [ja] rakastavat lähimmäisiään niin kuin itseään, me menemme eteenpäin ja meille virtaa lisää onnea.”⁵

George Albert Smithin opetuksia

Jokaisella jäsenellä on runsaasti tilaisuuksia osallistua Herran työhön.

Vastuu tämän työn tekemisestä ei koske yksin [kirkon presidenttiä] tai hänen neuvonantajiaan tai apostolien koorumia vaan se koskee myös jokaista miestä ja naista, jonka Jumalan palvelijat ovat kastaneet ja josta on tullut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen. – – Emme voi päästä eroon vastuusta, vaikka haluaisimme. Isämme on laskenut sen harteillemme, ja meidän täytyy ryhdistäytyä ja auttaa sen kantamisessa menestyksekkäästi.⁶

Minä uskon teihin, veljeni ja sisareni. Minulla on luottamus uskoonne ja nuhteettomuuteenne. – – Jokainen teistä [on] myös vastuussa [Herralle] tämän työn edistämisestä kuten ovat ne, jotka johtavat teitä. En voi sanoa: ”Olenko minä veljeni vartija?” En voi päästä eroon vastuusta – – vaan Isämme lasten riveissä seisten minun on tehtävä oma osuuteni. Minun on kannettava se osa taakasta, jonka Herra laskee harteilleni, ja jos pakoilen, niin ymmärrän menettäväni siunauksen, jonka saisin kuuliaisuudesta Isämme käskyille.⁷

Kuinka innokkaita meidän pitäisikään olla kulkemaan ympäri maata ja tekemään hyvää. Laiska on se palvelija, joka odottaa, että häntä käsketään kaikessa. [Ks. OL 58:26–27.] Taivaallinen Isämme odottaa, että me pidämme kunniassa kutsumuksemme, olipa se missä tahansa ja olipa osamme elämässä kuinka vaatimaton hyvänsä.⁸

Miehen ei tarvitse olla kahdentoista koorumin tai kirkon presidenttikunnan jäsen saadakseen suurimmat siunaukset taivaallisen Isämme valtakunnassa. Ne ovat vain virkoja, joita kirkossa tarvitaan, ja on monia uskollisia ja omistautuneita miehiä, jotka ovat kelvollisia täyttämään nämä virat ja joiden aikaa ja kykyjä tarvitaan kaikkialla kirkossa. – – Muistakaa, että kaikkialla kautta kirkon jokaisella miehellä ja jokaisella naisella on runsaasti tilaisuuksia tehdä jotakin kanssaihmistensä siunaukseksi ja Herran työn edistämiseksi.⁹

Joillakuilla, joilla on pappeus, ja joillakuilla, joilla on virka kirkossa, on taipumus laiminlyödä sakramenttikokouksia ja muita tärkeitä velvollisuuksia ja keskittää työnsä johonkin tiettyyn kirkon tehtävään. He voivat olla virkailijoita ja opettajia pyhäkoulussa, ja kun he suorittavat pyhäkoulutehtävänsä, he pitävät sitä riittävänä. Tai he voivat olla [Nuorten Miesten tai Nuorten Naisten] tai Alkeisyhdistyksen tai sukututkimuksen tai huoltotyön tehtävissä tai heillä on jokin muu vastaava tehtävä, ja jos he hoitavat velvoitteensa siinä suhteessa, he pitävät koko velvollisuuttaan tehtynä.

Niin paljon kuin rakastammekin ja siunaammekin kaikkea sitä suurta palvelutyötä, jota he tekevät, meidän on velvollisuus muistuttaa itseämme siitä, että meitä kaikkia vaaditaan elämään jokaisesta sanasta, joka lähtee taivaallisen Isämme suusta [ks. OL 84:44]. Yleisesti ottaen erityistehtävät eivät vapauta meitä muista velvoitteistamme, eivätkä erityiskokoukset yleensä korvaa tai syrjäytä kirkon yleisiä kokouksia. Ja olivatpa erityisvelvoitteemme ja -tehtävämme mitä tahansa, meidän odotetaan käyttäytyvän joka päivä myöhempien aikojen pyhien tavoin termin laajimmassa merkityksessä, niin että jos näemme jossakin tilanteessa ahdinkoa tai puutetta tai ohjauksen tai neuvonnan tarvetta, meidän tulee toimia siinä heti Herran palvelijoiden tapaan.

Ja sitten on niitä, jotka hyväksyvät nimellisen kirkon jäsenyyden, mutta jotka näyttävät pitävän itseään vapautettuina kaikenlaisesta palvelemisesta. Mutta ennemmin tai myöhemmin he tuntevat sydämessään levottomuutta ja ajatuksissaan epäilystä, aivan kuten me kaikki, kun emme tee sitä, minkä tiedämme olevan koko velvollisuutemme. Ihminen, joka elää sopusoinnussa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kanssa, ei koskaan epäile sen menestymistä, mutta ihminen, joka laiminlyö velvollisuutensa eikä pidä liittojaan, menettää Herran Hengen ja alkaa silloin pohtia, miten Siionin käy. – –

Aina kun teette koko velvollisuutenne, tiedätte yhtä hyvin kuin tiedätte elävänne, että se on Isämme työtä ja että Hän antaa sen menestyä.¹⁰

Ettekö näe, kuinka kumma teko ja ihme on edennyt? Ettekö näe, kuinka me yksilöt olemme vain lahjoittaneet oman ropomme, mutta väki on yhdistynyt ja Herran sanaa on levitetty ihmislasten keskuuteen, ei sotaisalla tavalla vaan ystävällisyydessä ja rakkaudessa ja halussa siunata koko ihmiskuntaa?¹¹ (Katso ehdotus 2 sivulla 164.)

Vastustus ei pysäytä kirkon etenemistä, koska tämä on Jumalan työtä eikä ihmisen.

Kirkko sai alkunsa vain kuudesta jäsenestä. Se on kasvanut päivä päivältä vastustajan vastustuksesta huolimatta. Mutta ilman vanhurskauden voimallista käsivartta, ilman taivaallisen Isämme huolenpitoa tämä kirkko olisi kauan sitten musertunut kuin simpukankuori. Herra on kuitenkin sanonut, että Hän tulee suojelemaan meitä, ja on luvannut meille varjelusta, jos kunnioitamme Häntä ja pidämme Hänen käskynsä.¹²

Tämän kirkon kasvu ei ole johtunut siitä, että se olisi suosittu. Se on tapahtunut maailman viisaiden vastustuksesta huolimatta. Se on tapahtunut uskonnollisten opettajien vastustuksesta huolimatta. Ja se kokoaa edelleen sieltä ja täältä oivallisia henkiä, jotka ovat eläneet sillä tavoin, että he voivat ymmärtää totuuden.¹³

Olen lukenut isoisäni George A. Smithin päiväkirjaa. – – Olen lukenut hänen henkilökohtaisia kokemuksiaan, joista osa on ollut mitä tuskallisimpia ja toiset ihmeellisiä. Kun hän oli nuori, hänet lähetettiin saarnaamaan Herramme evankeliumia. Hänen kokemuksensa oli samankaltainen kuin muiden, jotka on kutsuttu palvelutyöhön. Ilkeämieliset esittivät vääriä syytöksiä häntä ja hänen työtovereitaan vastaan, mutta hän pysyi uskollisena ja Herra puhdisti heidät epäilyksistä ja teki heidät suuriksi ihmisten silmissä ja antoi heille todistuksen tämän työn jumalallisuudesta. Se oli niin vääjäämätön, ettei heille ollut liian vaikeaa tarttua mihinkään tehtävään totuuden levittämiseksi.

Isoisä oli siinä ryhmässä, joka vuonna 1839 lähetettiin Englantiin saarnaamaan evankeliumia. Vastustaja pyrki nujertamaan heidät joka tavalla. Heidän silloin kirjoittamistaan päiväkirjoista selviää, että ilkeämieliset ihmiset esittivät heidät väärässä valossa ja pahat henget hyökkäsivät heidän kimppuunsa, mutta Herra varjeli heitä, ja he tekivät suurenmoisen työn. Siihen aikaan siellä oli kahdentoista koorumin jäsenistä kahdeksan. Niiden joukossa, jotka kutsuttiin lähtemään Englantiin, oli miehiä, joilla ei ollut varaa maksaa matkaansa vaan he lähtivät kotoaan jalkaisin. Pitkittyneen sairauden johdosta yksi näistä miehistä oli niin heikko, ettei kyennyt kävelemään kolmen kilometrin matkaa postivaunuille vaan eräs ystävä auttoi häntä kävelemään sen matkan. He uskoivat Jumalaan. He tiesivät, että tämä on Hänen kirkkonsa, joten he lähtivät matkaan, ja kirkkoon kuulumattomia ystäviä innoitettiin antamaan heille rahaa ja maksamaan heidän matkansa valtameren yli, missä he esittivät sanomansa ja missä heidän palvelutyönsä johdosta monet uskolliset ihmiset ottivat vastaan totuuden.¹⁴

Tämä on Jumalan työtä. Tämä ei ole kenenkään ihmisen työtä. Yksikään ihminen tai ihmisjoukko ei olisi voinut viedä sitä eteenpäin ja saada sitä menestymään maailman vastustuksen edessä. Monta kertaa heistä [jotka vastustavat työtä] on tuntunut, että kirkko on tullut matkansa päähän, ja joka kerta Herra on mahtavalla voimallaan kohottanut sitä ja se on edennyt kaupungista toiseen, kylästä toiseen, kansakunnasta toiseen.¹⁵

Tiedän, että on monia ongelmia ja että tulevina päivinä on oleva vielä suurempia ongelmia, mutta sama taivaan Isä, joka johti israelilaisia, joka pelasti Danielin ja kolme heprealaista poikaa tuholta, sama taivaallinen Isä, joka varjeli esivanhempiamme, jotka tulivat [Suolajärven laaksoon], ja vakiinnutti heidät tänne ja siunasi heitä ja teki mahdolliseksi sen, että kansa köyhyydessään sai tämän suurenmoisen [Suolajärven] temppelin ja muita suurenmoisia temppeleitä – – tuo sama Isä, teidän Isänne ja minun, on valmis vuodattamaan siunauksiaan päällemme tänä aikana.¹⁶

Ei ole mitään syytä lannistua. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi vierii edelleen eteenpäin. Taivaallinen Isämme on luvannut meille, että se jatkaa vierimistään eteenpäin. Minään muuna taloudenhoitokautena ei ole saatu sitä lupausta, joka meille on annettu. Menneinä taloudenhoitokausina evankeliumi on otettu pois maan päältä. Kun se palautettiin meidän aikanamme, luvattiin, ettei sitä enää koskaan oteta pois maan päältä tai anneta toiselle kansalle. Niinpä pyydän teitä, jotka olette tarttuneet auraan: Älkää kääntykö takaisinpäin. Palvelkaa Jumalaa ja pitäkää Hänen käskynsä.¹⁷

Meidän ei tarvitse tuntea levottomuutta Siionin etenemisestä, sillä vanha kunnon laiva purjehtii ylpeästi eteenpäin, ja ne, jotka ovat uskollisia ja tosia, saapuvat sen kanssa turvallisesti Jumalan satamaan kruunattuina kirkkaudella, kuolemattomuudella ja iankaikkisella elämällä. En tunne mitään pelkoa näiden ikääntyneiden miesten ja naisten puolesta, jotka ovat säilyttäneet uskon. En tunne pelkoa niiden poikien ja tyttöjen puolesta, jotka kulkevat kuuliaisina Herran käskyille. – – Mutta niiden myöhempien aikojen pyhien puolesta, jotka tuntevat Isämme tahdon mutta eivät ole noudattaneet sitä, jotka kuulevat Herran opetukset kerran toisensa jälkeen ja kääntävät niille selkänsä, minä pelkään, etteivät he saavuta tavoitetta, elleivät he käänny ja tee parannusta koko sydämestään.¹⁸

Hänen työnsä etenee, ja meidän on oltava aktiivisia, jos haluamme pysyä sen tahdissa. Jokaisena kuluvana vuonna perustamisestaan asti kirkko on tullut edellisvuotta vahvemmaksi. Nykyään jatkuvan menestyksen näkymät ovat paremmat kuin koskaan aiemmin. Yhä useammat ihmiset saavat tietää totuuden meistä ja asenteemme heitä kohtaan. Tietämättömyyden herättämiä ennakkoluuloja voitetaan, kun valo leviää kansan syvien rivien keskuuteen. – –

Kaikille tulisi olla ilmeistä, ja niin tulee jonakin päivänä olemaan, että tämän työn vastustajat olisivat voittaneet sen kauan sitten, ellei se olisi ollut jumalallista. Tietäköön koko maailma, ettei sitä voi kukistaa, sillä ”se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat” [Room. 1:16].¹⁹ (Katso ehdotus 3 sivulla 164.)

Jumala muuttaa olosuhteita maailmassa niin, että Hänen työnsä voi levitä kautta maapallon.

[Jumala] on päättänyt, että sanoma, jota Hänen palvelijansa julistivat menneinä aikoina ja jota Hänen palvelijansa myöhempinä aikoina ovat toistaneet ja levittäneet, tullaan kuulemaan, ja mahtinsa voimalla Hän muuttaa tämän maailman olosuhteet ja saa ihmislapset nöyrtymään, kunnes he ovat katuvia ja auliita kuuntelemaan. Totuudet, joita me opetamme, eli totuudet, joita Jumala vaatii meitä opettamaan maailmalle, löytävät tiensä.²⁰

Herra ilmoitti yhdelle profeetoistaan, että Mormonin kirjan tullessa esiin Hän aloittaisi työnsä kansakuntien keskuudessa kansansa ennalleen palauttamiseksi. [Ks. 2. Nefi 30:3–8; 3. Nefi 21:1–14; 29:1–2.] Kun me huomaamme, miten nopeasti Jeesuksen Kristuksen evankeliumia voidaan nyt levittää verrattuna vuoteen 1830, voimme nähdä, että Herra on ojentanut kätensä, ja ihmisille tarjotaan mahdollisuus tietää. Enää ei kestä kauan, ennen kuin jokaisessa osassa tätä maailmaa voidaan kuulla Herran palvelijoiden julistavan sitä voimallisesti. Taivaallinen Isä muuttaa olosuhteita maailmassa niin, että evankeliumia voidaan saarnata.²¹

Vapahtaja sanoi, että tätä valtakunnan evankeliumia tullaan saarnaamaan kaikessa maailmassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu! [Ks. JS–M 31.] Herra ei vaadi mahdottomia. Hän poistaa esteitä, ja evankeliumia tullaan saarnaamaan.²²

Siion lunastetaan, ja maailma, joka ymmärtää nyt väärin ”mormonismin” työn, tulee näkemään päivän, jolloin se tietää, että se on Jumalan voima pelastukseksi niille, jotka pitävät Isämme käskyt. Minä todistan, että työ kiihtyy ja että ihmislapset ottavat ”mormonismin” sieluunsa – että se on Isämme työtä. Me saatamme itsessämme olla vähäpätöisiä ja heikkoja, mutta jos olemme elämässämme hyveellisiä ja puhtaita, jos teemme sen, minkä tiedämme olevan oikein, miehiä ja naisia kasvatetaan jatkamaan Herran työtä, kunnes Isämme työ on tehty sillä tavalla kuin Hän haluaa. Ne, jotka eivät ymmärrä meitä nyt, tulevat tuntemaan meidät paremmin. Ne, jotka uskovat, että meillä on itsekkäitä motiiveja, vapautuvat käsityksistään, ja ne veljemme ja sisaremme maailmassa, jotka halajavat totuutta ja haluavat tietää, mitä Herra heiltä haluaa, tuntevat piston sydämessään ja ottavat vastaan evankeliumin. Siion nousee ja loistaa ja siitä tulee koko maapallon ylpeys, sillä Herra, Israelin Jumala, on niin säätänyt.²³ (Katso ehdotus 4 alla.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–VII.

Presidentti Smith profetoi, että Herramme Jeesuksen Kristuksen evankeliumia – – tullaan kuulemaan kaikkialla maailmassa (ks. s. 157). Millainen teknologia auttaa tekemään sen mahdolliseksi? Millä muilla tavoin uusi teknologia tai tieteen edistysaskeleet edesauttavat Herran työtä?
Kun luet ensimmäistä osiota opetuksista (s. 158–159), ajattele nykyistä kirkon tehtävääsi. Kuinka tehtäväsi hoitaminen mahdollistaa osallistumisesi Herran työn edistämiseen? Kuinka ponnistuksesi kotiopettajana tai kotikäyntiopettajana vaikuttavat tähän työhön? Millä tavoin me kaikki voimme osallistua siihen omien virallisten tehtäviemme lisäksi?
Sivuilla 160–163 presidentti Smith todistaa, että Herra ohjaa kirkkonsa työtä. Mitkä omat kokemuksesi ovat osoittaneet sinulle, että se on totta? Kuinka evankeliumin opettaminen ja sen mukaan eläminen kodeissamme osoittaa uskoamme Herran työhön?
Etsi sivuilta 157 ja 163–164 asioita, joita presidentti Smithin mukaan Herra tekee valmistaakseen tietä evankeliuminsa saarnaamiselle. Mitä todisteita näet siitä, että näitä asioita on tapahtunut tai tapahtuu maailmassa tänä aikana?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Dan. 2:44–45; Joel 2:27–3:1; Moosia 27:13; OL 64:33–34; 65:1–6; 107:99–100; Moos. 1:39

Opetusvihje: ”Voi olla – – hetkiä, jolloin et tiedä vastausta johonkin kysymykseen. Jos näin tapahtuu, sano yksinkertaisesti, ettet tiedä. Voit sanoa, että yrität etsiä vastauksen. Tai voit pyytää oppijoita etsimään vastauksen ja antaa heille jollakin toisella oppitunnilla aikaa tehdä selkoa siitä, mitä he ovat saaneet selville.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, s. 64.)

Presidentti Smith uskoi, että teknologian edistysaskeleista ”voi todellakin tulla siunauksia, jos hyödynnämme niitä vanhurskaudessa totuuden levittämiseen ja Herran työn edistämiseen ihmisten keskuudessa”.

”Kautta kirkon jokaisella miehellä ja jokaisella naisella on runsaasti tilaisuuksia tehdä jotakin kanssaihmistensä siunaukseksi ja Herran työn edistämiseksi.”