Luku 4

Profeetta Joseph Smith, Jumalan välikappale totuuden palauttamisessa

Jumala palautti profeetta Joseph Smithin kautta Jeesuksen Kristuksen puhtaan evankeliumin.

George Albert Smithin elämänvaiheita

Profeetta Joseph Smithin syntymän satavuotispäivän aikoihin vanhin George Albert Smith matkusti presidentti Joseph F. Smithin ja muiden kanssa profeetan elämän tärkeille tapahtumapaikoille. Joulukuun 23. päivän aamuna vuonna 1905 Joseph Smithin syntymäpaikassa Vermontissa vihittiin hänen kunniakseen pystytetty muistomerkki. George Albert Smithille ja hänen seurassaan olleille oli koskettava kokemus olla evankeliumin palautuksen kannalta niin merkittävässä paikassa. ”Kyyneleemme virtasivat vuolaina”, hän muisteli. ”Hengen vaikutuksesta jokainen sielu nöyrtyi, jokainen sydän suli, ja me riemuitsimme taivaallisen Isämme siunauksista.”¹ George Albert Smithiä pyydettiin pitämään vihkimistilaisuuden loppurukous. Tehtyään yhteenvedon päivästä päiväkirjaansa hän kirjoitti: ”Näin päättyi yksi elämäni tapahtumarikkaimmista päivistä. Olen kiitollinen siitä, että kansamme joukossa olin yksi niistä muutamista, jotka olivat auttamassa juuri loppuun saatetussa työssä.”²

Myöhemmin he kävivät ensimmäisen näyn tapahtumapaikalla Palmyrassa New Yorkin osavaltiossa. Vanhin Smith muisteli: ”Menimme lehtoon, jossa Joseph oli polvistunut ja pyytänyt Herraa ilmoittamaan hänelle, mihin kirkkoon hänen pitäisi liittyä. Tunsimme innoitusta laulaa tuossa pyhässä paikassa kauniin – – kirkon laulun ’Joseph Smithin ensimmäinen rukous’.”³

Ryhmän käytyä Kumorankukkulalla, Kirtlandin temppelin sijaintipaikalla ja muilla paikoilla, jotka liittyivät profeetan palvelutyöhön, presidentti Joseph F. Smith kutsui sen kokoon matkan viimeisenä iltana. ”Laulettuamme useita Siionin lauluja jokainen seurueen jäsen sai todistaa Isämme hyvyydestä ja armosta meitä kohtaan. Herran Henki vuodatettiin päällemme, ja me itkimme ilon ja onnen kyyneliä.”⁴ (Ks. ehdotus 1 sivulla 42.)

Monta vuotta myöhemmin, kun George Albert Smith palveli kirkon presidenttinä, julkaistiin joitakin kirjoja, joissa yritettiin halventaa Joseph Smithiä. Kirkon yleiskonferenssissa presidentti Smith puolusti rohkeasti profeettaa todistaen hänen tehtävästään näillä sanoilla:

”Monet osakseni tulleista eduista ja siunauksista olen saanut sen miehen ansiosta, joka antoi henkensä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin puolesta. On ollut muutamia, jotka ovat vähätelleet häntä, mutta haluaisin sanoa, että ne, jotka ovat tehneet niin, unohdetaan, ja heidän tomunsa palaa maaemon helmaan, ellei ole jo palannutkin, eikä heidän halpamaisuutensa haju koskaan kuole, kun taas kirkkaus, kunnia, majesteettisuus, rohkeus ja uskollisuus, joita profeetta Joseph Smith osoitti, liitetään hänen nimeensä ikuisesti.”⁵

Tuo lausunto teki niin suuren vaikutuksen vanhin Harold B. Leehen, joka oli tuolloin kahdentoista apostolin koorumin jäsen, että hän piti sen sisältänyttä lehtileikettä lompakossaan ja lainasi sitä usein toivoen, että presidentti Smithin sanat ”voitaisiin kuulla maan ääriin saakka”⁶.

George Albert Smithin opetuksia

Joseph Smithin ensimmäinen näky osoitti, että taivaat ovat avoinna.

Me uskomme, että taivaallinen Isämme on puhunut omana aikanamme – –, että Hän kuuli nuorukaisen nöyrän rukouksen Palmyrassa ja vastasi tämän rukoukseen ja siunasi tätä tiedolla persoonastaan, jotta kaikki ihmiset voisivat niin halutessaan tuntea Herran.

Oli hyvin luonnollista, että Joseph Smith etsisi Herraa. Hänen esivanhempansa kuuluivat – – ihmisiin, jotka uskoivat taivaalliseen Isäämme, Vapahtajan jumalalliseen tehtävään, rukouksen vaikutukseen ja siihen, että Jumala kuulisi kansaansa ja vastaisi sille, jos se kääntyisi Hänen puoleensa oikeassa hengessä. Tämän nuorukaisen oli helppoa uskoa, koska hän oli syntynyt ja kasvanut uskovassa perheessä. Ja kun hän meni metsään vastauksena pyhien kirjoitusten käskyyn (Jaak. 1:5): ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta”, hän uskoi, että hänen rukoukseensa vastattaisiin. Taivaallinen Isämme on luvannut lapsilleen alusta asti, että ”uskon voimalla kaikki toteutuu”.⁷

Usko Jumalaan johti hänet pois siitä hänen aikansa yleisestä käsityksestä, että Raamattu sisälsi kaiken mahdollisen ilmoituksen, mitä ihminen voi saada, ja että taivaat hänen päänsä yläpuolella oli suljettu. Hän rukoili Herraa, ja hänen rukoukseensa vastattiin. Hän näki Isän ja Pojan laskeutuvan maan päälle loistavan valon ympäröiminä. Hän sai kiistattoman tiedon, että Heillä on ruumis kuten ihmisillä ja että He ovat aineellisia olentoja. He puhuivat hänelle, ja hän kuuli Heidän äänensä.⁸

[Josephin rukouksen] seuraus oli tuo suurenmoinen ilmestys, jonka kaltaisesta emme ole koskaan aiemmin maailmanhistoriassa kuulleet. Olemme kuulleet tapauksista, joissa taivaallinen Isä on ilmoittanut itsensä. Olemme lukeneet tapauksista, joissa ihmiskunnan Lunastaja on ilmoittanut itsensä. Mutta emme ole koskaan lukeneet yhdestäkään aiemmasta tapauksesta, jossa Isä ja Poika ovat ilmestyneet jollekulle elävälle olennolle ja puhuneet tuolle yksilölle.

Maailman ihmiset eivät usko sitä. Miehille ja naisille on opetettu, että taivaat on suljettu – –, ja kun tämä nuorukainen julisti, että meidän aikanamme, juuri silloin kun tarvitsimme eniten valoa, kun miehet ja naiset harhailivat edestakaisin etsimässä Jumalan sanaa eivätkä voineet sitä löytää, kuten profeetat muinoin olivat ennustaneet [ks. Aam. 8:11–12], Herra oli ilmoittanut itsensä, häntä [Josephia] pilkattiin. – – Hänen lausuntonsa torjuttiin, ja ne, joiden olisi pitänyt olla hänen ystäviään, käänsivät hänelle selkänsä ja jopa sanoivat, että se oli paholaisesta. Mikä oli pojan todistus?

”Olin tosiaankin nähnyt valon, ja tuon valon keskellä näin kaksi Persoonaa, ja he todella puhuivat minulle; ja vaikka minua vihattiin ja vainottiin siksi, että olin sanonut nähneeni näyn, se oli kuitenkin totta; ja kun minua vainottiin ja herjattiin ja minusta puhuttiin valheellisesti kaikkea pahaa, koska sellaista väitin, jouduin sanomaan sydämessäni: Miksi vainota minua totuuden kertomisen tähden? Olen todella nähnyt näyn; ja mikä minä olen vastustamaan Jumalaa, ja miksi maailma aikoo saada minut kieltämään sen, mitä olen todella nähnyt? Sillä minä olin nähnyt näyn; tiesin sen, – – enkä voinut sitä kieltää enkä uskaltanutkaan sitä tehdä; joka tapauksessa tiesin, että niin tehdessäni rikkoisin Jumalaa vastaan ja joutuisin tuomion alaiseksi.” [Ks. JS–H 25.]⁹

Vuonna 1830, kun tämä kirkko perustettiin, maan päällä ei ollut kirkkoa, joka olisi julistanut, että se uskoi Jumalan ilmoittavan itsensä ihmislapsille. Kirkkojen opetukset olivat kaikki sitä vastaan, ja Isämme näki, että oli turhaa yrittää pelastaa poikiaan ja tyttäriään, ennen kuin heitä voitaisiin innoittaa tulemaan Hänen luokseen ja uskomaan, että Hän kuulisi heidän rukouksensa ja vastaisi niihin. Kun poikaprofeetta näki Palmyran metsissä Isän ja Pojan ja ymmärsi, että He olivat todellakin persoonia, että He kuulivat, mitä hän sanoi, ja vastasivat siihen, tuo tapahtuma aloitti uuden aikakauden tässä maailmassa ja laski perustan ihmislasten uskolle. He saattoivat nyt rukoilla taivaallista Isäämme ja ymmärtää, että Hän voi kuulla heidän rukouksensa ja vastata niihin – että yhteys taivaiden ja maan välillä on olemassa.¹⁰ (Katso ehdotus 2 sivulla 42.)

Vaikka Joseph Smith oli nuori ja kokematon, hänet kutsuttiin palauttamaan tosi Jeesuksen Kristuksen kirkko.

Usko sai Josephin etsimään Jumalaa rukouksessa ja kysymään, mihin kirkkoon hänen pitäisi kuulua. Mikä oli vastaus? Sanoiko Herra: ”Poikaseni, ne ovat kaikki hyviä. Niissä kaikissa pyritään pitämään minun käskyni. Minä hyväksyn kaikkien niiden kirkkojen johtajat. Mikä tahansa kirkko käy. Ne kaikki johtavat sinut takaisin taivaallisen Isämme luo?” Poika olisi saattanut odottaa tällaista vastausta silloin vallinneissa oloissa. Mutta hän halusi tietää, mitä tehdä, ja hän uskoi täysin siihen, että Herra kertoisi hänelle. Kun hän siis rukoili, hän kysyi, mihin kirkoista hänen pitäisi liittyä, ja uskon hänen olleen ällistynyt, kun [hänelle kerrottiin]: ”Älä liity mihinkään niistä. Ne opettavat oppina ihmiskäskyjä. Ne lähestyvät minua huulillaan, mutta niiden sydän on minusta kaukana. Ne ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman.” [Ks. JS–H 19.] Ajatelkaa 14-vuotiasta poikaa, joka nousee kotiaan lähellä olevassa metsässä polviltaan ja julistaa maailmalle sellaisen sanoman! Voitteko kuvitella, että joku nuorukainen olisi uskaltanut tehdä jotakin sellaista? Mutta koska hän oli saanut todistuksen taivaalliselta Isältään ja tuon käskyn itse Herralta, uskalsiko hän tehdä mitään muuta kuin julistaa, että Herra oli puhunut hänelle?¹¹

Joseph Smith oli vasta poikanen, kun Pietari, Jaakob ja Johannes laskivat kätensä hänen päänsä päälle ja hänet asetettiin Melkisedekin pappeuteen – hänet ja Oliver Cowdery. Vähän myöhemmin Joseph Smithiä ohjattiin perustamaan kirkko. Hän oli vasta nuorukainen, mutta hän perusti sen ihmiskunnan Lunastajan johdolla. Ja se on sen kirkon mallin mukainen, jonka Vapahtaja perusti ollessaan maan päällä. Olen varma, että oli monia, jotka pitivät tätä nuorukaista nousukkaana ja ajattelivat, että oli naurettavaa, että henkilö, joka ei ollut saanut johtajakoulutusta, otaksui toimivansa johtajana. Mutta hän oli muiden maan päällä eläneiden taivaallisen Isämme palvelijoiden kaltainen, jotka Herra oli kutsunut tekemään jonkin erityisen työn. Eikä se, ettei hän tiennyt tämän maailman asioista, tehnyt mahdottomaksi sitä, että Herra antaisi hänelle tietoa, joka teki hänestä tasavertaisen tai jopa monissa suhteissa pätevämmän kuin ne, joilla oli suuria maallisia tilaisuuksia, joita hänelle ei ollut suotu.¹²

Vaikka häntä kohdeltiin väkivaltaisesti ja hänestä valehdeltiin, vaikka häntä halveksivat ne, joiden olisi pitänyt olla hänen ystäviään, vaikka sen ajan oppineet ja kouluja käyneet vastustivat häntä, hän onnistui palauttamaan elämän ja pelastuksen evankeliumin ja perustamaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon.

Samalla kun pahuuden voimat toimivat jatkuvasti tuhotakseen hänet, Herra varjeli häntä, kunnes hänen työnsä oli tehty ja kaikki ihmiskunnan pelastukselle välttämättömät avaimet ja toimitukset oli jälleen annettu ihmisille.¹³ (Katso ehdotus 3 sivulla 42.)

Joseph Smithin kautta palautetut totuudet tuovat rauhaa ja iloa niille, jotka hyväksyvät ne.

Pojalta, joka 14-vuotiaana näki Isän ja Pojan, saatiin se suurenmoinen sanoma, että taivaallinen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ovat kirkastettuja ihmisiä, että maailman Vapahtaja oli noussut kuolleista. Tuo nuorukainen katseli sitä, minkä maailma oli tiennyt mutta jostakin syystä unohtanut, ja hän alkoi todistaa siitä ihmislapsille.¹⁴

[1800-luvun alkupuolella] maailmassa oli harvoja ihmisiä, jotka uskoivat Jumalaan, joka on Persoona, jolla on ruumis. Mutta ollessaan vasta poika, ei edes 15-vuotias, profeetta Joseph Smith sai ilmestyksen, näki Isän ja Pojan ja todisti siitä. Hänen luonaan kävi myös muita taivaallisia olentoja, joiden välityksellä Herra antoi hänelle lisää tietoa ihmislapsia varten, ja hän antoi omalla tavallaan meille tai niille, jotka olivat kirkossa ennen meitä, ymmärryksen elämän tarkoituksesta. – – Hänen kuvauksensa taivaasta herättää meissä halun olla kelvollisia saamaan siellä kodin, kun maanpäällinen elämämme päättyy. Kirjaimellinen ylösnousemus sekä kuvaus taivaasta ja helvetistä tehdään niin selväksi, että pyhiä kirjoituksia lainaten, ”siellä ei tyhmäkään eksy” [ks. Jes. 35:8].¹⁵

Hänen kauttaan ilmoitettiin temppelien rakentamisesta, avioliiton iankaikkisuudesta ja kuolleiden lunastuksesta, mikä toi sanoin kuvaamatonta iloa tuhansille Isämme lapsille.

Hänen selkeästi ilmaisemansa iankaikkiset totuudet löytävät tiensä maailman kansojen keskuuteen tuoden rauhaa ja tyytyväisyyttä niille, jotka ottavat ne vastaan.¹⁶

Taivaallinen Isämme tiesi, mitä oli tulossa, kun Hän palautti evankeliumin puhtaudessaan näinä myöhempinä aikoina. Hän tiesi luopumuksesta maailmassa lastensa keskuudessa, ja Hän tiesi, että he olivat poikenneet selkeästä totuudesta, ja suuressa armossaan Hän ilmoitti tämän myöhempien aikojen työn. Hän valitsi maaseudulta rahvaan keskuudesta pojan ja innoitti tätä aloittamaan työn, joka väistämättä oli mullistava uskonnollisen maailman. Hän tiesi, että maailma hapuili pimeydessä, ja palautti armossaan valon. Ihmislapset eivät voi nauttia onnesta millään muulla tavoin kuin elämällä vanhurskaasti, eivätkä he voi elää vanhurskaasti olemalla ristiriidassa totuuden kanssa. Maailmassa oli paljon totuutta, mutta siihen oli sekoittunut niin paljon erhettä, että Herra itse sanoi profeetta Joseph Smithille, että ne, jotka olivat opettajia ja ohjaajia kirkoissa, opettivat oppina ihmiskäskyjä, ja Hän varoitti poikaa liittymästä heihin. Sitten Hän palautti evankeliumin, Jumalan voiman pelastukseksi kaikille niille, jotka uskovat ja ovat sille kuuliaisia.¹⁷

Sanon kaikille ihmisille kaikkialla: Tutkikaa Herramme evankeliumin opetuksia sellaisina kuin ne ilmoitettiin profeetta Joseph Smithille. Tutkikaa niitä rukoillen, niin löydätte lääkkeen tämän maailman sairauksiin, eikä sitä tulla löytämään millään muulla tavalla.¹⁸ (Katso ehdotus 4 sivuilla 42–43.)

Joseph Smith oli aulis maksamaan todistuksestaan hengellään.

Kuten oli ollut profeettojen kohdalla, jotka Herra oli herättänyt aiemmin, tässäkin tapauksessa näytti välttämättömältä, että Hänen palvelijansa pitäisi sinetöidä todistuksensa sydänverellään. Maailman historiassa ei ole [koskettavampaa] sivua kuin se, johon on merkitty rakkaan profeettamme Joseph Smithin viimeiset sanat. Hän tiesi aikansa olevan käsillä. Hän tajusi, että hänen elämäntehtävänsä oli täytetty. – – Ja kun tuli aika kohdata kuolema, hän sanoi: ”Minä menen kuin karitsa teurastettavaksi, mutta minä olen tyyni kuin kesäaamu; omallatunnollani ei ole rikkomuksia Jumalaa eikä keitään ihmisiä kohtaan. Jos he ottavat henkeni, kuolen viattomana miehenä, ja vereni huutaa maasta kostoa, ja minusta sanotaan vielä: ’Hänet murhattiin kylmäverisesti.’” [Ks. OL 135:4.]

Hän ei pelännyt seisomista – – tuomioistuimen edessä vastaamassa ruumiissa tekemistään teoista. Hän ei pelännyt kohdata niitä häntä vastaan esitettyjä syytöksiä, joiden mukaan hän petti ihmiset ja kohteli heitä epäoikeudenmukaisesti. Hän ei pelännyt elämäntehtävänsä lopputulosta eikä sen työn lopullista voittoa, jonka hän tiesi olevan jumalallista alkuperää ja jonka puolesta hän antoi henkensä. Silti maailman ihmiset entiseen tapaan tuomitsevat tämän työn ihmismielen mukaan. Heillä ei ole Jumalan Henkeä, jolla he kykenisivät ymmärtämään, että se oli peräisin taivaalliselta Isältämme.¹⁹

Tämä nuorukainen oli niin varma saamastaan ilmoituksesta ja niin innokas huolehtimaan siitä, että kaikki hänen Isänsä lapset saisivat tuntea totuuden, että siitä hetkestä kun hän sai Mormonin kirjan levyt enkeli Moronilta, hän omisti koko elämänsä kirkon järjestämiseen ja totuuden levittämiseen. – – Hänen sielussaan paloi tieto, jollainen Stefanoksella oli [ks. Ap. t. 7:54–60], jollainen Lunastajalla oli, että taivaallinen Isämme oli peräsimessä, että tämä oli Hänen työtään maan päällä, että Hänen voimansa lopulta hallitsisi, että tämä elämä oli vain osa iankaikkisuutta. Hän oli valmis luopumaan osasta maanpäällistä elämäänsä, jos tarpeen, voidakseen nauttia iankaikkisesti kumppanuudesta, jota hän niin vilpittömästi rakasti, ja niiden hyvien miesten ja naisten seurasta, joita on asunut ja asuu maan päällä ja jotka tulevat jälleen asumaan maan päällä, kun siitä tulee selestinen valtakunta.²⁰

Joseph Smith opetti, että hän tiesi, että kuoleman jälkeen oli elämää ja että hän tiesi Jumalan elävän ja että Jumala tiesi, että hän tiesi Jumalan elävän. Hän oli aulis antamaan henkensä, veljeni ja sisareni, jotta teidän uskonne vahvistuisi ja jotta luottamuksenne häneen ei horjuisi. Hän tiesi tämän elämän tarkoituksen. Hän tiesi, että olemme täällä valmistautumassa tulevaisuuteen ja aiempaa kirkkaampaan olemassaoloon. Ja hän oli halukas tarpeen vaatiessa antamaan oman henkensä, ei ainoastaan menettääkseen sen meidän tähtemme, vaan koska hän tiesi, että Isä on sanonut, että se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta se, joka kadottaa elämänsä Hänen tähtensä, löytää sen, jopa iankaikkisen elämän [ks. Matt. 16:25]. Tämän tiedon ansiosta niin profeetta kuin kirkon alkuaikojen patriarkkakin [Hyrum Smith] kykenivät [jättämään taakseen] rakkaansa, olemaan suljettuina vankilaan ja antamaan kaiken, mitä heillä tässä maailmassa oli ja mitä ihmiset voivat antaa veljiensä puolesta – kuolevaisen elämänsä.²¹

Kirkko perustettiin vuonna 1830 kuuden jäsenen voimin. Kaiken vanhurskauden vihollinen on siitä ajasta nykyiseen pyrkinyt estämään sen etenemisen ja tuhoamaan sen. Mietin, mahtaako tuo suurmies, Joseph Smith, joka antoi henkensä, jotta kirkko voitaisiin perustaa ja se voisi edetä Herran aikomalla tavalla, nähdä kirkon sellaisena kuin se nyt on sen seurakuntien levittyessä kaikkiin osiin maailmaa. Mahtaako hän ymmärtää, että joka päivä hänen marttyyrikuolemansa jälkeen, jolloin hän antoi henkensä ja sinetöi todistuksensa verellään, kirkosta on tullut voimakkaampi kuin edellispäivänä?²² (Katso ehdotus 5 sivulla 43.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–VII.

Ajattele kokemuksia, joita presidentti Smith kuvaa osion ”George Albert Smithin elämänvaiheita” kolmessa ensimmäisessä kappaleessa (s. 33–34). Mitkä oman elämäsi kokemukset ovat vahvistaneet todistustasi profeetta Joseph Smithistä? Kun luet tätä lukua, etsi presidentti Smithin opetuksista kohtia, jotka vahvistavat omaa todistustasi. Halutessasi voit kertoa niistä perheesi, pappeuskoorumin tai Apuyhdistyksen jäsenille.
Käy läpi opetusten ensimmäinen osio (s. 34–36) ja Joseph Smithin oma kertomus ensimmäisestä näystä (ks. JS–H 10–19). Kuinka ensimmäinen näky on vaikuttanut uskoosi Jumalaan? Kuinka olet nähnyt sen vaikuttavan muiden uskoon?
Tutki osiota, joka alkaa sivulta 36, ja lue kohta OL 1:17–19. Mitä Joseph Smithin esimerkki voi opettaa meille palvelemisesta kirkossa? Mieti jotakin tilannetta, jolloin sait Herralta tehtävän etkä tuntenut olevasi pätevä. Miten Herra auttoi sinua?
Mitä totuuksia Herra ilmoitti Joseph Smithin kautta? (Katso joitakin esimerkkejä näistä totuuksista osiosta, joka alkaa sivulta 38.) Kuinka elämääsi on siunattu, koska tunnet nämä totuudet?
Kun pohdit opetusten viimeistä kappaletta (s. 42), mieti, mitä voit tehdä auttaaksesi kirkkoa tulemaan entistä vahvemmaksi.

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Jes. 29:13–14; 1. Kor. 1:26–27; 2. Nefi 3:5–9, 11–15; OL 135

Opetusvihje: ”Käytä keskustelun herättämiseen luvun lopussa olevia kysymyksiä. – – Voisit myös kehitellä omia kysymyksiäsi nimenomaan niille, joita opetat. Voisit esimerkiksi kysyä osallistujilta, kuinka he voivat soveltaa presidentti Smithin opetuksia tehtäviinsä vanhempina tai kotiopettajina tai kotikäyntiopettajina.” (Tämän kirjan sivu VI.)

Joulukuun 23. päivänä 1905 George Albert Smith osallistui muiden kirkon johtohenkilöiden kanssa muistomerkin vihkimistilaisuuteen profeetta Joseph Smithin syntymäpaikalla.

Joseph Smithin ensimmäinen näky ”aloitti uuden aikakauden tässä maailmassa ja laski perustan ihmislasten uskolle”.

”Sanon kaikille ihmisille kaikkialla: Tutkikaa Herramme evankeliumin opetuksia sellaisina kuin ne ilmoitettiin profeetta Joseph Smithille. Tutkikaa niitä rukoillen.”