Luku 24

Vanhurskaasti eläminen vaikeina aikoina

Olemalla uskollisia evankeliumille voimme olla turvassa aikamme vaaroilta ja vaikuttaa myönteisellä tavalla maailmassa.

George Albert Smithin elämänvaiheita

George Albert Smith palveli johtavana auktoriteettina suurimman osan 1900-luvun alkupuoliskoa. Tänä aikana maailma koki monia tuhoisia ja rauhattomia tapahtumia, mukaan lukien suuri lamakausi ja kaksi maailmansotaa. Nämä katastrofit sekä se, mitä presidentti Smith piti yleisenä moraalin rappeutumisena yhteiskunnassa, saivat hänet sanomaan useammin kuin kerran: ”Tämä maailma on kriittisessä tilassa.”¹ Hän näki maailman tapahtumissa viimeisten päivien profetioiden täyttymisen ja oli vakuuttunut siitä, että ainoa toivo rauhan saavuttamiseksi maailmassa oli kuuliaisuus Jumalan laeille. Ensimmäisen maailmansodan ollessa kiihkeimmillään hän varoitti: ”Sota ei lopu eikä taistelu tässä maailmassa pääty, ennen kuin ihmislapset tekevät parannuksen synneistään ja kääntyvät Jumalan puoleen ja palvelevat Häntä ja pitävät Hänen käskynsä.”²

Näiden vaikeiden aikojen keskellä presidentti Smith havaitsi, että monet ihmiset olivat lannistuneet. Hän raportoi: ”Etuoikeutenani on ollut käydä eri puolilla [Yhdysvaltoja], ja on harvinaista löytää ihmisiä, jotka eivät ole tavattoman pessimistisiä niiden olojen vuoksi, joita emme tunne hallitsevamme.”³ Vaikka presidentti Smith myönsi, että sota, luonnonkatastrofit ja hengellinen vaara kuuluvat elämään myöhempinä aikoina, hän opetti pyhille, että he voivat välttyä paljolta näiden vaikeiden aikojen ahdingolta elämällä evankeliumin mukaan ja vastustamalla kiusausta.

Hän sai myös optimismia uskostaan, että vanhurskailla myöhempien aikojen pyhillä voisi olla voimallinen vaikutus ympärillään olevaan maailmaan. Hän opetti, ettei pyhien pidä vain hyväksyä maailman tilaa, vaan heidän tulee pysyä aktiivisina asuinyhteisöissään ja pyrkiä todella vaikuttamaan mahdollisesti kohtaamastaan vastustuksesta huolimatta. ”Meillä kaikilla on velvoite tehdä tästä maailmasta onnellisempi paikka siksi, että olemme eläneet siinä”, hän sanoi.⁴

Sisar Belle S. Spafford, Apuyhdistyksen ylijohtaja, kertoi tapauksesta, jolloin presidentti Smith opetti hänelle tämän periaatteen. Pian tehtävään kutsumisensa jälkeen sisar Spafford sai tietää naisten kansallisen neuvoston tulevasta kokouksesta New Yorkissa. Apuyhdistys oli kuulunut tuohon neuvostoon monen vuoden ajan, mutta viime aikoina monet neuvoston muista jäsenistä olivat olleet kirkkoa vastaan ja nolanneet kokouksissaan myöhempien aikojen pyhien valtuuskuntia. Sen vuoksi sisar Spaffordista ja hänen neuvonantajistaan tuntui, että Apuyhdistyksen pitäisi lopettaa jäsenyytensä neuvostossa, ja he laativat suosituksen ilmaisten näkemyksensä. Sisar Spafford kertoi myöhemmin:

”Sovitusti yhtenä aamuna menin yksin tapaamaan presidentti George Albert Smithiä ottaen mukaani suosituksen sekä luettelon syistä, joiden vuoksi suosituksemme oli tehty. Presidentti luki tarkkaan koneella kirjoitetun aineiston. Sitten hän kysyi: ’Eikö tämä ole järjestö, johon sisaret liittyivät ennen vuosisadan vaihdetta?’

Vastasin: ’Kyllä.’

Hän sanoi: ’Onko minun siis ymmärrettävä, että haluatte nyt lakkauttaa tuon jäsenyyden?’

Vastasin: ’Kyllä.’ Sitten lisäsin: ’Presidentti Smith, neuvosto ei anna meille yhtään mitään.’

Presidentti katsoi minua yllättyneenä. Hän sanoi: ’Sisar Spafford, ajatteletko aina sitä, mitä voit saada? Eikö olisi hyvä välillä ajatella sitä, mitä voit antaa? Minä uskon’, hän jatkoi, ’että mormoninaisilla on jotakin annettavaa maailman naisille, ja että nämä voivat myös oppia heiltä. Sen sijaan että lakkauttaisitte jäsenyytenne, ehdotan, että otatte mukaan useita kyvykkäimmistä neuvottelukuntanne jäsenistä ja menette takaisin siihen kokoukseen.’

Sitten hän sanoi tähdentäen: ’Antakaa vaikutuksenne tuntua.’”⁵

Sisar Spafford noudatti tätä neuvoa, ja myöhemmin hänet nimitettiin johtotehtäviin naisten kansallisessa neuvostossa ja lopulta sen puheenjohtajaksi. (Katso ehdotus 1 sivulla 262.)

George Albert Smithin opetuksia

Myöhemmille ajoille on ennustettu vakavia vaikeuksia.

Meille on kerrottu, että viimeisinä aikoina ilmenisi vakavia vaikeuksia. – – Meitä ei ole varoitettu ainoastaan niissä pyhissä kirjoituksissa, jotka saatiin Vapahtajan päivinä ja ennen Hänen aikaansa ja Hänen jälkeensä, vaan Herra on puhunut meidän omana aikanamme, ja taivaallisen Isämme ilmoitukset ovat Opissa ja liitoissa. Jos luemme näitä ilmoituksia, saamme tietää, että se, mitä parhaillaan koemme, on ennustettu. – –

Lehdistö välittää päivittäin meille kuvauksia onnettomuuksista, joita on kaikkialla – myrskyisästä merestä ja siihen hukkuneista, maanjäristyksistä, suurista pyörremyrskyistä, jollaisia meille on kerrottu esiintyvän viimeisinä aikoina – ja minusta vaikuttaa siltä, veljeni ja sisareni, että jos ihmiset ajattelevat vakavasti, jos he lukevat pyhiä kirjoituksia, heidän täytyy tietää, että tapahtumat, joiden Herra sanoi toteutuvan viimeisinä aikoina, ovat toteutumassa. Viikunapuu on todellakin puhkeamassa lehteen [ks. JS–Matt. 38–39], ja asioita pohdiskelevien täytyy tietää, että kesä on lähellä, että asiat, joiden Herra on ennustanut edeltävän toista tulemistaan, ovat nyt toteutumassa.⁶

Me emme ole vielä selvillä vesillä. Tämä maailma on suursiivouksen tarpeessa, elleivät taivaallisen Isämme pojat ja tyttäret tee parannusta synneistään ja käänny Hänen puoleensa. Ja se merkitsee sitä, että myöhempien aikojen pyhien eli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenten sekä kaikkien muiden, mutta ennen kaikkea meidän, pitäisi olla näyttämässä esimerkkiä.⁷ (Katso ehdotus 2 sivulla 262.)

Ainoa tie rauhaan on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi.

Maailmanlaajuiseen ahdinkoon on vain yksi lääke – parannuskeino maailman sairauteen. Se on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, elämän ja vapauden täydellinen laki, joka on jälleen palautettu pyhien kirjoitusten täyttymiseksi.⁸

”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27.)

Nämä ovat Rauhan Ruhtinaan tyynnyttävät sanat uskollisille seuraajilleen. Ei ole varmasti mitään, mitä ihmiset tarvitsisivat enemmän kuin rauhan ja onnen siunauksia ja sydämen, joka on vapaa pelosta. Ja ne ovat tarjolla meille kaikille, jos vain haluamme olla niistä osallisia.

Kun evankeliumi palautettiin maan päälle tänä taloudenhoitokautena, Herra toisti sen, mitä Hän on sanonut monta kertaa Vanhassa ja Uudessa testamentissa: että rauhan ja onnen hinta on vanhurskaus. Tästä tiedosta huolimatta on monia, jotka näyttävät ajattelevan, että me voimme saada onnea jollakin muulla tavalla, mutta meidän kaikkien pitäisi jo tähän mennessä tietää, ettei mitään muuta tapaa ole. Ja silti kavalalla juonikkuudellaan Saatana on taivutellut suurimman osan ihmiskuntaa kulkemaan pois tieltä, joka takaa onnen, ja hän on yhä työn touhussa. Vanhurskauden vastustaja ei nuku koskaan.

Mutta noudattamalla Herran opetuksia, kääntymällä Hänen puoleensa ja tekemällä parannuksen synnistä sekä tekemällä hyvää me voimme saada rauhaa ja onnea ja hyvinvointia. Jos ihmiskunta rakastaisi toinen toistaan, maailmassa niin paljon vallalla ollut viha ja epäystävällisyys katoaisi.⁹

Näinä epävarmoina aikoina, kun ihmiset ryntäilevät sinne tänne etsien jotakin uutta suunnitelmaa, jolla maailmaan voitaisiin tuoda rauhaa, tietäkää tämä: että ainoa tie rauhaan tässä maailmassa on Herramme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin tie. Muuta tietä ei ole. – – Se, että meillä on tieto totuudesta, on kaikkien maailman rikkauksien arvoista, ja se, että tiedämme olevamme turvallisella väylällä, kun olemme taivaallisen Isämme määrittelemän velvollisuuden tiellä – ja tiedämme, että voimme jatkaa sillä tiellä, jos tahdomme, huolimatta vaikutuksista ja houkuttimista, joita meille saattavat tarjota ne, joita ei ole nimitetty johtajiksemme – on sanomattoman kallisarvoinen siunaus.¹⁰

Me elämme aikana, jolloin kansakuntien keskuudessa täyttyy pyhä kirjoitus, jossa Herra sanoi yhden profeettansa välityksellä, että myöhempinä aikoina ”sen viisaiden viisaus häviää ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa” (Jes. 29:14). Kaikella sillä viisaudella, mitä maailmassa onkin, ei yksikään ryhmä ole tähän mennessä kyennyt näyttämään tietä rauhaan varmana, että se on se tie. Me – – olemme onnekkaita tietäessämme, että rauhaan on olemassa tie, joka yksin tuottaa tuloksia, ja tuo tie on Jumalan käskyjen pitäminen sellaisina kuin ne on ilmoitettu ihmislapsille muinoin ja meidän aikanamme. Jos sitä tietä kuljettaisiin, niin kaikki ongelmat, jotka ovat niin vakavia maailmassa, voitaisiin ratkaista, ja tähän onnettomaan maailmaan saapuisi rauha.¹¹

Vaikka maailma olisi täynnä ahdistusta ja taivaat kokoaisivat synkkyyttä ja kirkkaat salamat välähtelisivät ja maa järisisi ydintään myöten, niin jos tiedämme, että Jumala elää ja me elämme vanhurskaasti, tulemme olemaan onnellisia ja kokemaan sanoin kuvaamatonta rauhaa, koska tiedämme, että taivaallinen Isä hyväksyy elämämme.¹² (Katso ehdotus 3 sivulla 262.)

Meidän ei tarvitse pelätä, jos teemme sen, mitä Herra on pyytänyt meitä tekemään.

Meidän ei tarvitse pelätä, jos teemme sen, mitä Herra on pyytänyt meitä tekemään. Tämä on Hänen maailmansa. Kaikki miehet ja naiset ovat Hänen alamaisiaan. Kaikki pahuuden voimat tullaan pitämään kurissa Hänen kansansa tähden, jos he kunnioittavat Häntä ja pitävät Hänen käskynsä.¹³

Jos meillä on taivaallisen Isämme luottamus, jos meillä on Hänen rakkautensa, jos me olemme kelvollisia Hänen siunauksiinsa, niin mitkään maailman sotajoukot eivät voi tuhota meitä, eivät voi murtaa uskoamme eivätkä voittaa kirkkoa, joka on nimetty Jumalan Pojan mukaan.

Lukekaa Toisen kuninkaiden kirjan 19. luvusta, kuinka Assyrian kuningas Sanherib pyrki kukistamaan Jerusalemin. Hiskia, Israelia edustava kuningas, pyysi Herraa vapauttamaan heidät Sanheribin pilkatessa häntä ja sanoessa: ”Älä uskokaan, että rukouksesi Jumalallesi voivat auttaa sinua. Jokaisessa paikassa, jossa olen ollut ja jonka olen jo vallannut, on rukoiltu. Olet avuton.” Ja seuraavana aamuna suuri osa assyrialaisten sotajoukkoa tavattiin kuolleena maassa ja Herra oli säästänyt Jerusalemin. [Ks. 2. Kun. 19:10–20, 35.] Hän on voimamme, – – teidän Isänne ja minun, kaikkien Isä. Jos me vain olemme kelvollisia, Hän varjelee meitä kuten Hän varjeli Helamanin poikia [ks. Alma 57:24–27] ja kuten Hän varjeli Danielia leijonilta [ks. Dan. 6] ja kolmea heprealaista poikaa tuliselta uunilta [ks. Dan. 3] ja 600 000:ta Abrahamin jälkeläistä tuodessaan heidät Egyptistä Mooseksen johdolla ja hukuttaessaan faraon armeijan Kaislamereen [ks. 2. Moos. 14:21–30]. Hän on tämän maailmankaikkeuden Jumala. Hän on meidän kaikkien Isä. Hän on kaikkivoipa, ja Hän lupaa meille varjelusta, jos elämme sen arvoisina.¹⁴

Vaikka pilvet kerääntyisivät, vaikka sotarummut kumisisivat, vaikka maailmassa syntyisi millainen tilanne tahansa, niin kun me täällä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa kunnioitamme Jumalan käskyjä ja pidämme ne, meitä suojellaan pahan voimilta, ja miesten ja naisten sallitaan elää maan päällä, kunnes heidän elämänsä päättyy kunniaan ja kirkkauteen, jos he pitävät taivaallisen Isämme käskyt.¹⁵ (Katso ehdotus 4 sivulla 262.)

Kotimme voi olla rauhallinen, pyhä paikka jopa katastrofien keskellä.

Olen sitä mieltä, että kaikkialla vallitsevan ahdingon ja Opin ja liittojen ensimmäisessä luvussa olevan Herran ennustuksen, että ”rauha otetaan pois maan päältä” [OL 1:35], johdosta meistä täytyy tuntua, että tuo aika on tullut. Meidän pitäisi varmastikin arvioida itseämme, ja kotimme pitäisi olla jatkuvan rukouksen ja kiitollisuuden ja kiitoksen paikka. Aviomiehen tulee olla ystävällinen vaimolleen ja vaimon huomaavainen miehelleen. Vanhempien tulee pitää kiinni lastensa rakkaudesta elämällä vanhurskaasti. Kotimme olisi silloin paitsi paikka, jossa olisi aina rukousta ja kiitosta, myös paikka, jossa Isämme voisi antaa parhaimmat siunauksensa kelvollisuutemme johdosta.¹⁶

Rukoilen, että elämämme vanhurskaus pyhittäisi kotimme, ettei vastustajalla olisi voimaa tulla sinne ja tuhota perheemme lapsia tai niitä, jotka asuvat kattomme alla. Jos me kunnioitamme Jumalaa ja pidämme Hänen käskynsä, kotimme tulee olemaan pyhä, vastustajalla ei tule olemaan mitään vaikutusta, ja me tulemme elämään onnessa ja rauhassa kuolevaisuuden päätöshetkeen asti ja menemme saamaan palkintomme kuolemattomuudessa.¹⁷

Mukauttakaa elämänne Jeesuksen Kristuksen evankeliumin opetuksiin, ja kun katastrofit uhkaavat, tulette tuntemaan Hänen kaikkivoivan käsivartensa tuen. Tehkää kodeistanne paikkoja, joissa Herran henki voi pysyä. Antakaa niiden olla pyhiä paikkoja, joihin vastustaja ei pääse. Kuunnelkaa hiljaista, vienoa ääntä, joka kannustaa teitä vanhurskauden tekoihin. Rukoukseni on yhden ja kaikkien puolesta, ettei teitä käännytetä polulta, joka johtaa Jumalan tietoon ja voimaan, uskollisten perintöön, niin – ikuiseen elämään.¹⁸

Rukoilen, että sydämessämme ja kodissamme voisi vallita tuo rakkauden, kärsivällisyyden, ystävällisyyden, välittämisen ja auttavaisuuden ilmapiiri, joka rikastuttaa elämäämme ja tekee sen ansiosta maailmasta valoisamman ja paremman.¹⁹ (Katso ehdotus 5 sivulla 262.)

Me voimme vaikuttaa maailmassa myönteisellä tavalla.

Haluan vedota teihin: – – Olkaa kuin ankkureita yhteisössä, jossa elätte, että muut hakeutuisivat luoksenne ja tuntisivat olevansa turvassa. Antakaa valonne loistaa, niin että muut nähdessään hyvät tekonne tuntevat sydämessään halua olla kaltaisianne.²⁰

Meidän velvollisuutemme on näyttää esimerkkiä. Meidän velvollisuutemme on pitää kohotettuna totuuden viiriä. Meidän velvollisuutemme on kannustaa Isämme muita lapsia kuuntelemaan Hänen ohjeitaan ja neuvojaan ja muuttaa asioita niin, että missä olemmekin, huomaamme Jumalan hengen palavan sielussamme, ja vaikutuksemme on myönteinen.²¹

Herra ei ole vaatinut meiltä sellaista, mikä on mahdotonta. Päin vastoin Hän on antanut meille käskyjä ja ohjeita ja neuvoja, joita meidän kaikkien on mahdollista noudattaa tänä päivänä ja tänä aikana, jota elämme. – –

Veljet ja sisaret, meidän pitäisi olla uskollisia. Vanhurskaan elämämme tulee pyhittää maa, jossa elämme. – – Meidän pitää vain tehdä parannus synneistämme, kääntyä erheellisiltä teiltämme, puhdistaa elämämme epäpuhtauksista ja kulkea tehden hyvää. Meitä ei tarvitse erikseen erottaa tuohon tarkoitukseen. Jokainen mies, nainen ja lapsi Jeesuksen Kristuksen kirkossa voi kulkea tehden hyvää ja saada siitä koituvan siunauksen. (Katso ehdotus 6 sivulla 262.)

– – Tarttukaamme työhön, jonka Hän on uskonut haltuumme. Siunatkaamme Isämme lapsia siellä missä he ovatkin, niin elämämme rikastuu ja tästä maailmasta tulee onnellisempi. Se on tehtävä, joka on laskettu harteillemme. Taivaallinen Isämme pitää meitä vastuussa tavasta, jolla täytämme sen. Suokoon Jumala, että ryhtyisimme työhön sielumme nöyryydessä ja sydämessämme halu tehdä hyvää kaikille ihmisille, missä he sitten ovatkin, ja tuoda heille iloa, jota voi saada vain noudattamalla Hänen lakejaan ja pitämällä Hänen käskynsä. Rukoilen nöyrästi, että sydämessämme ja kodissamme asuisi rauha, että säteilisimme auringonpaistetta ja iloa minne sitten menemmekin, että osoittaisimme elämäntavallamme maailmalle, että me tiedämme, että Jumala elää, ja saisimme sen johdosta Hänen siunauksensa.²²

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–VII.

Lue kertomus siitä, kuinka Belle S. Spafford sai neuvon presidentti Smithiltä (s. 255–256). Millä tavoin sinä voit antaa vaikutuksesi tuntua?
Ensimmäisessä osiossa opetuksia (s. 256) presidentti Smith kertoo vaikeuksista, joiden on ennustettu edeltävän toista tulemista (ks. myös 2. Tim. 3:1–7; OL 45:26–35). Miksi arvelet olevan tärkeää tietää, että näistä vaikeuksista on ennustettu pyhissä kirjoituksissa?
Käy läpi osio, joka alkaa sivun 256 alareunasta. Mitä ongelmia maailmassa voitaisiin ratkaista kuuliaisuudella Jeesuksen Kristuksen palautetulle evankeliumille? Kuinka evankeliumi on tuonut rauhaa omaan elämääsi? Entä perheellesi? Entä suhteisiisi muihin ihmisiin?
Sivuilla 258–259 presidentti Smith mainitsee pyhien kirjoitusten esimerkkejä, joissa Herra on suojellut kansaansa. Millä tavoin Hän on suojellut sinua ja perhettäsi? Kuinka kuuliaisuus auttaa meitä voittamaan pelon?
Millaiset vaarat uhkaavat nykyään kotiemme hengellistä turvallisuutta? Mitä voimme tehdä, jotta kotimme olisivat pyhiä paikkoja, joihin vastustaja ei pääse? (Katso joitakin ideoita osiosta, joka alkaa sivulta 259.)
Lue sivun 261 ensimmäinen ja neljäs kappale. Kuinka uskolliset myöhempien aikojen pyhät ovat kuin ankkureita yhteisöissään? Miksi elämämme puhdistaminen epäpuhtauksista tekee meistä kykenevämpiä tekemään hyvää? Harkitse rukoillen, mitä sinun pitäisi tehdä puhdistaaksesi oman elämäsi epäpuhtauksista.

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Jes. 54:13–17; Matt. 5:13–16; Joh. 16:33; 2. Nefi 14:5–6; OL 87:6–8; 97:24–25; JS–Matt. 22–23, 29–30

Opetusvihje: Voit halutessasi pyytää luokan jäseniä lukemaan osion ”George Albert Smithin opetuksia” otsikot ja valitsemaan osuuden, joka on merkityksellinen heille tai heidän perheelleen. Kehota heitä tutkimaan siinä osuudessa olevia presidentti Smithin opetuksia mukaan lukien mahdolliset niitä koskevat luvun lopussa olevat kysymykset. Pyydä sitten luokan jäseniä kertomaan, mitä he oppivat.

”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27.)

”Tehkää kodeistanne paikkoja, joissa Herran Henki voi pysyä. Antakaa niiden olla pyhiä paikkoja.”