Luku 14

Kuinka viedä evankeliumia eteenpäin tehokkaasti

Pyrkimyksemme viedä evankeliumia eteenpäin ovat tehokkaimpia silloin, kun me rakastamme veljiämme ja sisariamme ja meillä on Pyhän Hengen kumppanuus.

George Albert Smithin elämänvaiheita

Väsymättömissä pyrkimyksissään kertoa evankeliumista muille George Albert Smith noudatti tätä oman uskontunnustuksensa kohtaa: ”En halua pakottaa ihmisiä elämään ihanteideni mukaan, vaan pikemminkin koetan rakastamalla saada heidät tekemään sitä, mikä on oikein.”¹ Hänestä tuntui, että tehokkain tapa viedä evankeliumia eteenpäin oli etsiä muihin uskontokuntiin kuuluvista ihmisistä hyveitä ja sitten rohkeasti mutta ystävällisesti tarjoutua kertomaan Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin tuomista lisäopetuksista. Hän kertoi seuraavan kokemuksen, jonka hän sai johtaessaan Euroopan lähetyskenttää:

”Kun kerran matkustin junassa, seuranani vaunuosastossa oli presbyteeripappi, hyvin miellyttävä ja hieno herrasmies, ja kun hän antoi minulle tilaisuuden, kerroin hänelle olevani Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen. Hän oli ällistynyt ja katsoi minua hämmästyneenä. Hän sanoi: ’Ettekö häpeä kuulumista sellaiseen ryhmään?’

Sanoin hänelle hymyillen: ’Veljeni, häpeäisin, jos en kuuluisi siihen ryhmään, koska tiedän sen, mitä tiedän.’ Niin sitten sain haluamani tilaisuuden puhua hänelle ja selittää hänelle joitakin asioita, joihin me uskomme. – –

Siinä oli hyvä mies, jolla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä me yritimme tehdä. Emme olleet siellä tuomassa hänelle murhetta emmekä ahdistusta, vaan yritimme auttaa häntä. Ja puhuessamme asiat halki sanoin hänelle: ’Teillä on väärä käsitys Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon tarkoituksesta tässä maassa. Olen täällä yhtenä sen edustajista, ja jos vain annatte minun kertoa muutaman asian, luulen teidän suhtautuvan meihin paremmin.’ Sanoin: ’Ensinnäkin pyydämme kaikkia teitä hienoja ihmisiä täällä säilyttämään kaikki ne loistavat totuudet, joita olette saaneet kirkoissanne ja joita olette omaksuneet pyhistä kirjoituksistanne. Pitäkää se kaikki. Pitäkää kaikki se hieno koulutus, jota olette saaneet oppilaitoksissanne, ja kaikki se tieto ja totuus, jota olette hankkineet joka lähteestä. Pitäkää – – kaikki, mikä on hyvää luonteessanne ja minkä olette saaneet hyvän kotinne ansiosta. Pitäkää kaikki se rakkaus ja kauneus, mitä on sydämessänne sen vuoksi, että asutte näin kauniissa ja suurenmoisessa maassa. – – Se kaikki on osa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Istukaamme sitten alas, niin että voin kertoa teille joitakin asioita, joita elämässänne ei vielä ole ja jotka ovat rikastuttaneet meidän elämäämme ja tehneet meidät onnellisiksi. Tarjoamme sitä teille rahatta ja hinnatta. Pyydämme vain, että kuuntelette, mitä meillä on sanottavana, ja jos se vetoaa teihin, että otatte sen auliisti vastaan.’ – –

Se on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon asenne.”² (Katso ehdotus 1 sivulla 153.)

George Albert Smithin opetuksia

Lähetystyö on tehokkainta silloin kun teemme sitä rakastavasti ja ystävällisesti emmekä pakottamalla tai arvostelemalla.

Taivaallinen Isämme – – ei ole lähettänyt meitä, edustajiaan, maailmaan painostamaan tai pakottamaan vaan kutsumaan. ”Tulkaa ja seuratkaa minua”, Vapahtaja sanoi, ”niin minä annan teille levon.” Sitä evankeliumi opettaa, ja se on palvelutehtävämme.³

Tämän kirkon tarkoituksena ei ole esittää lausuntoja, jotka loukkaisivat asioita ymmärtämättömien tunteita. Tämä kirkko ei ole sellainen, joka arvostelee ja etsii vikoja muista, vaan rakastavan ystävällisyyden hengessä ja halussa olla avuksi sen edustajat vievät evankeliumin sanomaa maan kansoille.⁴

Kaikissa – – kirkoissa on hyviä miehiä ja hyviä naisia. Se hyvä, jota näissä eri kirkkokunnissa on, pitää heidät yhdessä. Etuoikeuteni on ollut olla ihmisten kanssa monissa osissa maailmaa ja käydä monien maailman eri kirkkokuntiin kuuluvien ihmisten luona – sekä kristittyjen että juutalaisten. Olen ollut [muslimien] luona, olen ollut niiden kanssa, jotka uskovat Kungfutseen, ja voisin mainita hyvin monia muita. Olen löytänyt kaikista näistä organisaatioista suurenmoisia ihmisiä, ja aina kun kuljen heidän keskuudessaan minulla on valtava vastuu, etten loukkaa heitä, etten satuta heidän tunteitaan, etten arvostele heitä, koska he eivät ymmärrä totuutta.

Kirkon edustajina meillä on vastuu kulkea heidän keskuudessaan Herran palvelijoina, taivaan ja maan Mestarin edustajina, rakkautta osoittaen. He eivät ehkä täysin arvosta sitä. He saattavat vastustaa sitä ja pitää sitä omahyväisenä ja epäoikeudenmukaisena, mutta se ei muuttaisi minun asennettani. En aio tehdä heistä onnettomia, jos vain voin sen välttää. Haluaisin tehdä heistä onnellisia etenkin, kun ajattelen niitä ihmeellisiä mahdollisuuksia, joita olen saanut jäsenyydestäni tässä siunatussa kirkossa.⁵

Palvelutyömme on rakkauden ja pitkämielisyyden työtä, ja me haluamme tehdä hyvää kaikille ja auttaa kaikkia ymmärtämään elämän ja pelastuksen suunnitelman, jonka Herra ilmoitti näinä myöhempinä aikoina.⁶

Me emme voi hätyyttää näitä nuoria ihmisiä emmekä naapureitamme ja ystäviämme taivaan valtakuntaan torumalla heitä ja etsimällä heistä vikoja, mutta haluan sanoa teille, että me voimme rakastaa heitä taivaallisen Isämme suuntaan ja lopulta kenties jopa johtaa heidät taivaaseen.

Se on etuoikeutemme. Rakkaus on se suuri voima, jolla tässä maailmassa vaikutetaan.⁷

Lähtekäämme me, joilla on tieto ja joilla on todistus, päivä toisensa jälkeen rakkaudessa ja vilpittömässä ystävällisyydessä näiden ihmisten keskuuteen, olivatpa he kirkossa tai muualla, ja etsikäämme keino koskettaa heidän sydäntään ja johdattaa heidät sille polulle, joka takaa heille tiedon totuudesta.⁸

Kuinka rukoilenkaan, että meillä Herran palvelijoina olisi rakkautta ihmiskuntaa kohtaan, olisi kärsivällisyyttä harhautuneita kohtaan ja että me ystävällisyydessä ja rakkaudessa lähtisimme opettamaan Herramme evankeliumin yksinkertaisia periaatteita siunaukseksi jokaiselle sielulle, jonka kanssa tulemme kosketuksiin.⁹ (Katso ehdotus 2 sivulla 153.)

Meidän ei tarvitse hävetä kertoessamme siitä, minkä tiedämme olevan totta.

Joskus minusta tuntuu, ettei meillä ole riittävää tunnetta [evankeliumin] tärkeydestä, ettemme opeta sitä sillä vakavuudella, jota se vaatii.¹⁰

Tämä Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on Jumalan voima pelastukseksi, kuten apostoli Paavali julisti [ks. Room. 1:16]. Tämä on Lunastajan työtä. Tämä on ainoa keino, jolla ihminen voi saada sen korkeimman korotuksen, mistä ihmiskunnan Vapahtaja halusi seuraajiensa nauttivan. En sano sitä omahyväisesti. Sanon sen rakkaudella niitä Isämme lapsia kohtaan, jotka ovat muiden kirkkojen jäseniä. Sanon sen rakkaudella niitä Hänen poikiaan ja tyttäriään kohtaan, jotka eivät ymmärrä, mutta Hän on antanut käskyn, että meidän tulee sanoa se. Hänen tahtonsa on, että ihmiset tietäisivät tämän.¹¹

Tiedän, että Jumala elää. Tiedän, että Jeesus on Kristus. Tiedän, että Joseph Smith oli Herran profeetta. En ole koskaan enkä missään hävennyt todistaa näistä totuuksista. En tiedä, miksi ihmisen pitäisi hävetä totuuden tuntemista siksi, ettei joku muu tunne sitä, etenkään kun on kyse evankeliumista, joka on Jumalan voima pelastukseksi.¹²

Sitä, että tunnemme totuuden ja ilmaisemme sen tällä tavoin, ei tulisi pitää kerskailuna. Mielestämme ei tulisi pitää omahyväisyytenä, jos me sanomme Isämme muille lapsille: ”Tämän minä tiedän, ja sinäkin voit sen tietää, jos haluat.”

Siinä on Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kauneus. Se ei ole vain muutamia yksilöitä varten, vaan sen voi tietää jokainen sielu, joka syntyy maailmaan. – – Nykyään on niitä, jotka tietävät, että Jumala elää, ja on tuhansia muita, jotka voisivat tietää sen, jos haluaisivat. – – He eivät tarvitse meitä tietääkseen, mutta he tarvitsevat meitä opettamaan heille, kuinka he voivat tietää.¹³

Tiedän, että taivaallinen Isämme on puhunut tänä maailmanaikana, että Hänen evankeliuminsa on maan päällä, ja vaikka en pakottaisi ketään ottamaan sitä vastaan, rukoilen, että meillä olisi valtaa ja viisautta ja voimaa tavoittaa nämä lähimmäisemme, jotka eivät ymmärrä totuutta. Tehkäämme velvollisuutemme ja vetäkäämme heidät Mestarin laumaan, jotta he meidän kanssamme tietäisivät, että Hän elää.¹⁴ (Katso ehdotus 3 sivulla 153.)

Me pyrimme lisäämään sitä onnellisuutta ja hyvyyttä, jota Jumalan lapsissa jo on.

Kun [ihmiset] ovat kysyneet minulta: ”Mihin pyrkii tämä organisaatio, johon kuulut? Mistä olette niin kiinnostuneita, että lähetätte lähetyssaarnaajianne kaikkialle maailmaan?”, olen toisinaan vastannut: ”Me haluamme, että te kaikki olette onnellisia. Me haluamme teidän kaikkien riemuitsevan kuten me riemuitsemme.”¹⁵

Tuhannet ja taas tuhannet lähetyssaarnaajat – – ovat lähteneet maailmaan ja rakkaudessa ja ystävällisyydessä kulkeneet ovelta ovelle sanomassa Isämme muille lapsille:

”Käykäämme neuvoa keskenämme. Antakaa meidän selittää teille jotakin, joka varmasti tekee teidät onnellisiksi aivan kuten se on tehnyt meidät onnellisiksi!”

Se on sen kirkon lähetystyön historia, johon me kuulumme.¹⁶

Muistan tilanteen, jossa eräs mies sanoi minulle puhuttuamme jonkin aikaa: ”Kaiken kirkostanne kuulemani perusteella sanoisin, että se on aivan yhtä hyvä kirkko kuin mikä muu kirkko tahansa.” Otaksun, että hän ajatteli lausuneensa meille suurenkin kohteliaisuuden, mutta sanoin hänelle: ”Jos se kirkko, jota edustan täällä, ei ole tärkeämpi ihmislapsille kuin mikään muu kirkko, niin en ole onnistunut hoitamaan velvollisuuttani täällä. Me emme ole tulleet ottamaan teiltä pois sitä totuutta ja hyvettä, joka teillä on. Me emme ole tulleet etsimään teistä vikoja emmekä arvostelemaan teitä. – – Pitäkää kaikki hyvä, mitä teillä on, ja antakaa meidän tuoda teille lisää hyvää, niin että teistä voi tulla onnellisempia ja niin että voitte valmistautua astumaan taivaallisen Isämme kasvojen eteen.” (Katso ehdotus 4 sivuilla 153–154.)

– – Aikana, jolloin Vapahtaja oli maan päällä, ajan keskipäivänä, oli muita kirkkoja, oli lukemattomia kirkkokuntia ja lahkoja, ja ne uskoivat palvelevansa Herraa. Juudean suuret synagogat olivat täynnä miehiä, jotka uskoivat, että heillä oli pappeuden valtuus. He olivat luulleet noudattavansa Abrahamin ja Mooseksen opetuksia. He julistivat edelleen maailman Vapahtajan tulemista. He olivat kannustaneet ihmisiä vanhurskauden tekoihin. He olivat rakentaneet temppelin ja jumalanpalveluspaikkoja. He olivat pystyttäneet muistomerkkejä profeetoille, jotka olivat todistaneet Jumalan olevan olemassa ja joista muutamia oli surmattu ja jotka olivat sinetöineet todistuksensa sydänverellään. Nämä olivat niitä ihmisiä, joiden luokse Vapahtaja tuli. – – Heissä oli paljon hyvää. Heidän joukossaan oli monia hyviä miehiä ja naisia. Tuon kansan keskuudessa oli paljon vanhurskautta. Vapahtaja ei tullut viemään heiltä pois mitään kaikesta tuosta hyvästä. Kun Hän ilmestyi heidän keskuuteensa, Hän ei tullut tuomitsemaan heitä vaan kutsumaan heitä parannukseen, kutsumaan heitä pois heidän erheistään ja kannustamaan heitä säilyttämään kaikki se totuus, mitä heillä oli.

– – Kun me julistamme ihmiskunnalle, kuten teemme, että ihmiset ovat luopuneet evankeliumista, me julistamme sellaista, mikä on tapahtunut maailmassa aiemmin. Kun sanomme, että hyviä ihmisiä on johdettu tekemään ja uskomaan sellaista, mikä ei ole oikein, emme sano sitä tuomitaksemme. Me emme puhu siksi, että haluaisimme loukata, vaan puhumme siksi, että haluamme ihmisten pysähtyvän riittävän pitkäksi aikaa tutkimaan itseään ja ottamaan selville, minne he ovat menossa ja mikä on heidän lopullinen päämääränsä.¹⁷

Voi kunpa voisimmekin saada ihmiskunnan ymmärtämään tunteemme, jotta he käsittäisivät, ettemme me halua rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan, vaan että he tuntisivat, että sydämemme kääntyy heidän puoleensa rakkaudessa ja ystävällisyydessä emmekä halua millään tavoin loukata. Tehtävämme maailmassa on pelastaa sieluja, olla heille siunaukseksi ja tuoda heidät sellaiseen tilaan, että he voivat palata Isämme luo kruunattuina kirkkaudella, kuolemattomuudella ja iankaikkisella elämällä.¹⁸

Jos me opetamme Pyhän Hengen avulla, Hän todistaa totuudesta niille, joita opetamme.

Tämä kirkko on lähettänyt lähetyssaarnaajia maan neljälle kulmalle, ja he ovat julistaneet Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Monet eivät ole saaneet koulutusta maailman hienoissa yliopistoissa. Heidän koulutuksensa on enimmäkseen rajoittunut käytännön kokemuksiin elämässä, mutta heillä on ollut sitä, mikä innoittaa voimallisemmin ihmiskuntaa – Pyhän Hengen kumppanuus.¹⁹

Kun matkustan lähetyskentällä, näen näissä epäitsekkäästi palvelevissa hienoissa nuorissa miehissä ja naisissa tapahtuvan kehityksen ja ymmärrän, että sen lisäksi että he oppivat niiden maiden kielen, missä he palvelevat, niin he tietävät, että heillä on Herralta saatu lahja levittää totuutta, jota ihmiset eivät kenties löydä millään muulla tavalla.²⁰

Monet teistä tai esivanhemmistanne ovat kuulleet evankeliumista siten kuin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on sitä opettanut. – – Joskus olette kuulleet siitä kadulla, jossa nöyrä lähetyssaarnaaja oli opettamassa sitä, mitä Herra oli kutsunut hänet opettamaan.

Siinä oli jotakin, joka kosketti sitä kuulleiden sydäntä. Minulla on ollut sellaisia kokemuksia lähetyskentällä. Olen nähnyt ihmisryhmien pysähtyvän kuuntelemaan nöyrää lähetyssaarnaajaa, joka selittää elämän tarkoitusta ja puhuu ihmisille ja kannustaa heitä tekemään parannuksen synneistään, ja olen joskus kuullut ihmisten sanovan: ”En ole koskaan aiemmin tuntenut sellaista vaikutusta kuin tunnen, kun kuulen tuon miehen puhuvan.”²¹

Olimmepa miten lahjakkaita hyvänsä tai olipa kielenkäyttömme kuinka kaunopuheista hyvänsä, niin se, mikä tavoittaa sydämen ja tuo vakaumuksen tämän työn jumalallisuudesta, on Isämme Henki.²²

Tämä on Herran työtä. Ihmiset eivät olisi voineet viedä sitä eteenpäin menestyksekkäästi, kuten on tapahtunut, käytössämme olevin yksinkertaisin keinoin. Tavallinen ihminen ei olisi voinut tuoda sieluihinne tietoa, joka teillä on. Emmekä me ihmisinä voi innoittaa niitä, jotka ovat maailmassa, varmuudella siitä, että Jumala elää ja että tämä on Hänen kirkkonsa, mutta jos me teemme oman osamme, taivaallinen Isämme siunaa ponnistuksemme.²³

Ahkeroikaamme päivästä toiseen, jotta Isämme siunaisi meitä. Jos meillä on Hänen Pyhä Henkensä, ihmiset, joiden kanssa olemme tekemisissä, tulevat tuntemaan sen, koska se täyttää ilmapiirin, jossa me elämme, ja he tuntevat sen ja nauttivat siitä täysin siemauksin.²⁴

On vain verrattain harvoja, jotka ovat ottaneet vastaan evankeliumin, kun se on ilmoitettu myöhempinä aikoina, mutta on miljoonia Isämme lapsia, jotka haluavat tietää Hänen tahtonsa. Ja kun totuus tuodaan heille ja Hengen vakuuttava vaikutus todistaa heille totuudesta, he ottavat sen riemuiten vastaan.²⁵ (Katso ehdotus 5 sivulla 154.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–VII.

Tutki kaksi viimeistä kappaletta osiosta ”George Albert Smithin elämänvaiheita” (s. 145–147). Mieti jotakuta tuttuasi, joka ei ole kirkon jäsen. Mitä ominaisuuksia ihailet tässä henkilössä? Mihin evankeliumin totuuksiin hän jo uskoo? Mitkä muut evankeliumin totuudet olisivat hänelle erityisen hyödyllisiä? Kuinka se, että ajattelemme ihmisiä tällä tavoin, vaikuttaa siihen, miten kerromme heille evankeliumista?
Kun luet ensimmäistä osiota opetuksista (s. 147–148), ajattele tilannetta, jolloin jonkun ihmisen sinua kohtaan osoittama rakkaus sai sinut tekemään hyvää. Miksi on niin tärkeää välttää arvostelemasta niitä, joiden uskonkäsitykset eroavat omistamme?
Lue osio, joka alkaa sivulta 148. Mitä tarkoittaa se, että kerromme evankeliumista ”vakavuudella”? Kuinka voimme todistaa palautetusta evankeliumista kuulostamatta kerskailevilta tai omahyväisiltä?
Mitä arvelet presidentti Smithin tarkoittaneen, kun hän sanoi: ”Jos se kirkko, jota edustan täällä, ei ole tärkeämpi ihmislapsille kuin mikään muu kirkko, niin en ole onnistunut hoitamaan velvollisuuttani täällä” (s. 150)? Mitä sellaista Jeesuksen Kristuksen kirkko tarjoaa, mikä voi tehdä ihmisen elämästä onnellisempaa?
Kun luet viimeisen osion opetuksista (s. 151–153), ajattele jotakin kokemusta, joka sinulla on ollut kertoessasi jollekulle evankeliumista. Mikä teki kokemuksesta onnistuneen? Mitä voit tehdä parantaaksesi pyrkimyksiäsi kertoa evankeliumista?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Joh. 13:34–35; 2. Tim. 1:7–8; 2. Nefi 33:1; Alma 20:26–27; OL 50:13–22

Opetusvihje: Voit halutessasi jakaa luokan jäsenet pieniin kolmesta viiteen henkilön ryhmiin. Valitse kullekin ryhmälle johtaja. Anna kullekin ryhmälle käsiteltäväksi eri osio. Pyydä heitä lukemaan osionsa ryhmänä ja keskustelemaan siihen liittyvistä luvun lopussa olevista kysymyksistä. Pyydä sitten luokan jäseniä kertomaan koko luokalle, mitä he oppivat ryhmässään. (Ks. Opettaminen, kutsumuksista suurin, s. 174.)

”Me haluamme tehdä hyvää kaikille ja auttaa kaikkia ymmärtämään elämän ja pelastuksen suunnitelman, jonka Herra ilmoitti näinä myöhempinä aikoina.”

”Ahkeroikaamme päivästä toiseen, jotta Isämme siunaisi meitä. Jos meillä on Hänen Pyhä Henkensä, ihmiset, joiden kanssa olemme tekemisissä, tulevat tuntemaan sen.”