Luku 7

Sielun kuolemattomuus

Elämämme on iankaikkista, ja tämä tieto auttaa meitä tekemään oikeita valintoja ja lohduttaa meitä murheen aikoina.

George Albert Smithin elämänvaiheita

George Albert Smithiä siunattiin vankalla ymmärryksellä elämän tarkoituksesta, ja sen ansiosta hän saattoi rohkaista muita näiden kohdatessa vastoinkäymisiä. Hän muistutti pyhiä usein siitä, että ”me elämme iankaikkista elämää” – että iankaikkisuus ei ala tämän elämän jälkeen vaan että kuolevaisuus on ratkaiseva osa iankaikkisuutta. ”Olen joskus sanonut ystävilleni, kun he ovat näyttäneet olevan tienhaarassa ja epävarmoja siitä, mihin suuntaan he halusivat kulkea: ’Tänä päivänä alkaa iankaikkinen onnesi tai iankaikkinen pettymyksesi.’”¹

Presidentti Smith todisti näistä totuuksista kirkon patriarkan Hyrum G. Smithin hautajaisissa. Patriarkka Smith kuoli suhteellisen nuorena jättäen jälkeensä vaimon ja kahdeksan lasta:

”Siitä asti kun minua pyydettiin puhumaan näissä hautajaisissa, minusta on tuntunut, etten kenties pystyisi siihen. Olen tuntenut liikutusta, jota en ole kokenut kykeneväni hallitsemaan, mutta siitä asti kun tulin tähän rakennukseen, sieluuni on vaikuttanut ihana, suloinen rauha. – –

Suremisen sijaan tunnen halua kiittää Isäämme taivaassa Hänen rakkaan Poikansa evankeliumista, joka on ilmoitettu uudelleen meidän aikanamme. – – Tieto siitä, että elämä on iankaikkista, on suurenmoinen siunaus – tieto siitä, että ne siunaukset, jotka saadakseen tämä hyvä mies on elänyt, tulevat olemaan hänen kautta iankaikkisuuden. Hänen elämänsä kuolevaisuudessa on päättynyt, mutta se on vain osa iankaikkista elämää. Hän on laskenut syvän ja varman perustuksen, jolle hän on rakentanut ja rakentaa edelleen kautta iankaikkisuuden. Iloa, jota hän on kokenut täällä maan päällä, tullaan antamaan lisää. – –

Kun ajattelen ihmisten kokemuksia maailmassa tällaisissa tilanteissa, ihmettelen sitä, kuinka meitä on siunattu. Olen yhtä varma iankaikkisesta elämästä ja sielun kuolemattomuudesta kuin olen siitä, että aurinko paistaa keskipäivällä. – – On surullista erota rakkaistamme edes väliaikaisesti. Me lähetämme heitä lähetystyöhön, tai he lähtevät muualle maailmaan asumaan, ja me kaipaamme heitä. Kun sitten tulee tällainen tapaus, vaikuttaa siltä, että he ovat kauempana, mutta itse asiassa he eivät ole, jos me vain ymmärrämme sen. – – Sen sijaan että esittäisin surunvalitteluni, kuten sureville saatetaan toisinaan esittää, tunnen enemmänkin halua riemuita tänä päivänä siitä, että tiedän, ettei tämä ole loppu. – –

Niinpä tänään seisoessani teidän edessänne, kun ehkä pitäisi kyynelehtiä, sieluni on täynnä lohtua ja tyydytystä. Rukoilen, että jokainen sureva kokisi tuota lohtua elämässään.”² (Katso ehdotus 1 sivulla 77.)

George Albert Smithin opetuksia

Me elimme henkinä ennen kuin tulimme maan päälle, ja henkemme elää edelleen kuolemamme jälkeen.

Ymmärryksemme tästä elämästä on se, että elämä on iankaikkista – että me elämme iankaikkisuudessa tänään saman verran kuin tulemme milloinkaan elämään iankaikkisuudessa. Me uskomme siihen, että elimme ennen kuin tulimme tänne. Se mikä on äly, se mikä on henki, ei saanut alkuaan tässä elämässä. Me uskomme, että me saimme hengellisen ruumiin ennen kuin tulimme tähän maailmaan. Tuo hengellinen ruumis lähetettiin tähän maailmaan, ja täällä se sai fyysisen asumuksen, kehon, jonka näemme. Fyysinen osuus, jonka me siitä näemme, on maallinen, maasta lähtöisin [ks. 1. Kor. 15:47], mutta se osuus, joka lähtee ruumiista, kun elämä pakenee, on hengellinen, eikä se kuole koskaan. Fyysinen ruumis makaa haudassa – se on osa maata ja palaa takaisin maaemon helmaan – mutta äly, jonka Jumala on siihen asettanut ja jolla on voima järkeillä ja ajatella ja jolla on voima laulaa ja puhua, ei tunne kuolemaa. Se vain siirtyy pois tästä iankaikkisen elämän vaiheesta ja odottaa siellä fyysisen ruumiin puhdistamista siihen asti, kunnes se yhdistetään jälleen tähän ruumiiseen, joka kirkastetaan aivan kuten ylösnousseen Herramme ruumis kirkastettiin, jos me olemme eläneet kelvollisina siihen.³

Runoilijan sanoin: ”Elämä on totta! Elämä on vakavaa!” ja ”Hauta ei ole sen määränpää”. [Henry Wadsworth Longfellow, ”A Psalm of Life”, rivit 5–6.] Henki, joka asuu ruumiissa, on kuolematon. Se elää haudan tuolle puolen. Ruumis lahoaa ja palaa maahan, mutta henki elää edelleen.⁴

Olen kiitollinen, että meille on ilmoitettu ja tehty selväksi näinä myöhempinä aikoina, ettei tämä elämä ole päätepiste, että tämä on vain osa iankaikkisuutta, ja että jos me käytämme hyödyksemme etuoikeutemme täällä, niin tämä on vain astinkivi parempaan ja mieluisampaan olotilaan.⁵ (Katso ehdotus 2 sivulla 77.)

Tarkoituksemme täällä maan päällä on valmistautua elämään taivaallisen Isämme kanssa.

Jotkut uskovat, että kun me siirrymme pois tästä olemassaolon vaiheesta, kaikki päättyy siihen. Minusta vaikuttaa uskomattomalta, kun katsomme luomistöitä, kun tutkimme ihmisen elimistöä, ruumiin täydellisyyttä, sydämen sykkimistä, varttumista ja vahvistumista lapsuudesta aikuisuuteen, sitten vähittäistä rappeutumista, kunnes tämä elämä päättyy – että on mahdollista, että kukaan Isämme lapsista uskoo, että ihmiset ovat syntyneet tähän maailmaan vain elääkseen aikuisuuteen, edetäkseen vanhuuteen ja kuollakseen vailla jotakin tarkoitusta elämälleen täällä.⁶

Tätä elämää ei ole annettu meille vain ajanvietteeksi. Luomisellemme, elämälle, jonka Jumala on meille antanut, oli vakava tarkoitus. Tutkikaamme, mikä tuo tarkoitus on, jotta edistyisimme ja saisimme iankaikkisen elämän.⁷

Myöhempien aikojen pyhän mielessä ei ole epäilystäkään maanpäällisen elämämme tarkoituksesta. Olemme täällä valmistautuaksemme ja kehittyäksemme ja osoittautuaksemme kelvollisiksi asumaan taivaallisen Isämme edessä.⁸

Me uskomme, että olemme täällä, koska me säilytimme ensimmäisen asemamme ja ansaitsimme etuoikeuden tulla tänne maan päälle. Me uskomme, että juuri olemassaolomme on palkinto uskollisuudestamme ennen tänne tuloamme ja että me nautimme maan päällä henkimaailmassa tekemämme työn tuloksista. Me uskomme myös, että me kylvämme tänä aikana sen sadon siemeniä, jonka saamme korjata, kun lähdemme täältä. Iankaikkinen elämä on meille aiemman olemassaolon, nykyisen olemassaolon ja kuolemattomuudessa jatkuvan elämän summa ja tarjoaa meille voiman iankaikkiseen edistymiseen ja lisääntymiseen. Sen tietäen ja siitä varmana me uskomme, että ”sellainen kuin ihminen nyt on, Jumala oli. Sellaiseksi kuin Jumala nyt on, ihminen voi tulla.” [Ks. Lorenzo Snow, ”The Grand Destiny of Man”, Deseret Evening News, 20. heinäkuuta 1901, s. 22; ks. myös Kirkon historia aikojen täyttyessä, uskonto 341–343, 2005, s. 482.] Jumalan kuvaksi luotuina me uskomme, ettei meidän ole sopimatonta, ettei ole jumalatonta toivoa, että meidän sallitaan päästä osallisiksi jumaluuden ominaisuuksista ja – jos olemme uskollisia – tulla Jumalan kaltaisiksi. Sillä kun me koemme ja noudatamme Isämme luonnonlakeja, jotka hallitsevat tätä elämää, meistä tulee enemmän Hänen kaltaisiaan, ja kun me käytämme hyväksemme mahdollisuuksia, jotka ovat ulottuvillamme, me valmistaudumme saamaan suurempia tilaisuuksia tässä elämässä ja elämässä, joka on tuleva. – –

Miten onnellista kansaa meidän pitäisikään olla kun tiedämme, että tämän koetusajan tarkoituksena ei ole valmistaa meitä kuolemaan vaan elämään. Isämme meitä koskeva toive on, että me välttäisimme jokaisen erheen ja ottaisimme vastaan jokaisen totuuden ja että kun sovellamme totuutta elämäämme, tulisimme enemmän Hänen kaltaisikseen ja kelvollisiksi asumaan Hänen kanssaan.⁹

Veljet ja sisaret, tämä on vakava asia. Meidän tulee ajatella sitä vakavasti. Meidän tulee tarkastella omaa elämäämme ja ottaa selville, olisimmeko valmiita tuohon suurenmoiseen tulevaan elämään. Jos meidät huomenna kutsuttaisiin täältä, olisimmeko me valmiit antamaan selvityksen teoistamme maan päällä? Tuntisimmeko, että saisimme taivaalliselta Isältämme tervetulotoivotuksen: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija”?¹⁰ (Katso ehdotus 3 sivulla 77.)

Tämän elämän aikana meidän tulee tavoitella sitä, millä on iankaikkista arvoa.

Meille on saatettu antaa tässä elämässä joitakin asioita, jotka tuovat meille ajallista tyydytystä, mutta asiat, jotka ovat iankaikkisia, ja asiat, jotka ovat arvokkaita, ovat niitä iankaikkisia asioita, joita tavoittelemme ja valmistaudumme ottamaan vastaan ja joista saamme otteen niillä teoilla, joita me kukin teemme.¹¹

Eikö olekin erikoista, että varakkuutta, valtaa, kaikkia niitä asioita, joita saadakseen maailma on ponnistellut alusta asti ja jotka tekevät ihmisten elämän mukavaksi, pitää saada nykyään runsain määrin – enemmän ja parempia vaatteita kuin koskaan ennen, enemmän ruokaa kuin jaksamme syödä, enemmän kaikenlaista vaurautta kuin maailmassa on koskaan aiemmin ollut. Kotimme ovat mukavampia. Elämän mukavuudet ovat moninkertaistuneet ihmeellisesti sen jälkeen kun evankeliumi tuli maan päälle, ja nykyään meillä on kaikki, minkä puolesta olemme ponnistelleet. Koulutus on saavuttanut huippunsa. Ihmisillä on enemmän tietoa tämän maailman asioista kuin koskaan aiemmin. Kaikki, minkä eteen ihmiskunta on ponnistellut aikojen alusta asti ja mitä pidetään haluttavimpana, on maan päällä tänä aikana, ja siitä huolimatta on epäilystä ja pelkoa siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Mikä ongelmamme on? Se on se, että olemme tavoitelleet aineellista hyvää, olemme tavoitelleet ihmisten kunnianosoituksia, olemme tavoitelleet niitä asioita, joita itsekkyys saa meidät tavoittelemaan. Olemme pyrkineet ajamaan omaa etuamme ja pitäneet itseämme muita Isämme lapsia parempina.¹²

Älkäämme tuudittautuko uneen, älkäämme antako tämän maailman runsaan hyvyyden eksyttää, sillä mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa [ks. Mark. 8:36]? Älkäämme unohtako luomisemme tarkoitusta vaan tehkäämme työtä sielumme pelastukseksi.¹³

Yksi surullisista asioista elämässä on nähdä, kun mies tai nainen lasketaan maaemon helmaan, ja ymmärtää, että he ovat kieltäytyneet suuremmista siunauksista, joita Isämme heille tarjosi, ja ovat tarrautuneet hellittämättä kuplaan, joka on itsestään haihtunut. Tunnen surua, kun ajattelen miljoonia Jumalan lapsia maailmassa ja ymmärrän, kuinka vähän he pyrkivät tavoittelemaan sitä, millä on todellista arvoa.¹⁴

Muistakaa, että se, mikä on iankaikkista, on hankkimanne äly, totuus, jota opitte täällä ja sovellatte elämäänne, tieto ja kokemus, joita saatte ja hyödynnätte – ne te viette mukananne mennessänne kotiin.¹⁵

Ne aarteet, joita tulemme löytämään mennessämme toiselle puolelle, tulevat olemaan niitä, joita olemme koonneet sinne varastoon palvelemalla Isämme muita poikia ja tyttäriä, joiden kanssa olemme olleet tekemisissä täällä. Hän on tehnyt sen mahdolliseksi meille kaikille, ja kun olemme täällä, olemme onnellisempia palvellessamme kanssaihmisiämme kuin voisimme mitenkään olla millään muulla tavalla.¹⁶

Ei ole niinkään tärkeää, kuinka paljon arvoesineitä teillä kenties on, kuinka paljon omaisuutta mahdollisesti omistatte tai kuinka monia ihmisten kunnianosoituksia saatatte saada, ja kaikkea sitä, mitä maailmassa niin kovasti halutaan. Se, mitä Jumala on teille antanut ja mikä on arvokkaampaa kuin kaikki muu, on mahdollisuus saada iankaikkinen elämä selestisessä valtakunnassa ja saada kumppaneiksenne ikuisiksi ajoiksi pojat ja tyttäret ja aviopuolisot, joiden kanssa olette olleet tekemisissä täällä maan päällä.¹⁷ (Katso ehdotus 4 sivulla 77.)

Jeesuksen Kristuksen ansiosta me kaikki nousemme kuolleista.

Vapahtajan vanhurskas elämä on meille kaikille täydellinen esimerkki, ja Hänen ylösnousemuksensa oli ensimmäinen vakuutus ihmiskunnalle, että mekin tulemme esiin haudasta.¹⁸

Kun Jeesus nousi kuolleista, Hänestä tuli ylösnousemuksen esikoinen. Isän luoma henki (älykäs osa Hänen sieluaan) asettui jälleen Hänen maalliseen ruumiiseensa, joka oli puhdistettu, ja Hänestä tuli kirkastettu selestinen olento ja Hän otti paikkansa Isän oikealla puolella yhtenä jumaluuden jäsenistä. Hänellä oli voima voittaa kuolema, koska Hän oli noudattanut kaikkia Isänsä lakeja, jotka sitä hallitsevat, ja alistamalla kuoleman Hän teki mahdolliseksi sen, että koko ihmiskunta voi nousta kuolleista. Kaikki voidaan myös kirkastaa, kun he noudattavat Hänen opetuksiaan, jotka ovat niin yksinkertaisia, että kaikki voivat halutessaan niitä noudattaa.¹⁹

Jeesus Kristus oli synnitön. Koska Hän oli puhdas, nuhteeton ja hyveellinen, Hän kykeni avaamaan vankilan ovet, voittamaan kuoleman ja haudan ja raivaamaan tien – – siihen taivaaseen, jonne me odotamme menevämme.²⁰

Ottakaamme esiin Opin ja liittojen luku 88 ja katsokaamme, mitä Herra on sanonut ylösnousemuksestamme – ei vain Vapahtajan ylösnousemuksesta, vaan Hän kertoo meille, mitä meille voi tapahtua. – – Tässä luvussa meille kerrotaan, että meidän ruumiimme, eikä minkään muiden ruumiiden, on määrä nousta haudasta ja että henget, jotka pitävät hallussaan näitä ruumiita nyt, asettuvat asumaan samoihin ruumiisiin, kun ne on puhdistettu ja tehty kuolemattomiksi. [Ks. OL 88:14–17, 28–33.]²¹

Hyvin monet ihmiset maailmassa eivät tiedä, mikä ylösnousemus on. Opetatteko te lapsillenne ja tovereillenne, mitä se tarkoittaa? – – [Vapahtajan] ylösnousemus on selkeä myöhempien aikojen pyhille, jotka ymmärtävät evankeliumin, mutta on hyvin monia, jotka eivät ymmärrä, mitä se tarkoittaa. – – Jeesuksen Kristuksen evankeliumin tarkoitus on valmistaa jokaista miestä, naista ja lasta siihen aikaan, jolloin kaikki ne, jotka ovat kuolleet, tuodaan esiin haudoistaan ja jolloin taivaallinen Isämme perustaa valtakuntansa tänne maan päälle ja vanhurskaat asuvat siellä ja Jeesus Kristus on Kuninkaamme ja Lainantajamme.²² (Katso ehdotus 5 sivulla 77.)

Tietomme sielun kuolemattomuudesta innoittaa, rohkaisee ja lohduttaa meitä.

Luemme Jobin kirjasta: ”Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä” [Job 32:8, vuoden 1933 suomennos]. Ne, jotka eivät ole saaneet tätä innoitusta, eivät ymmärrä kuolleista ylösnousemuksen merkitystä, ja minusta tuntuu siltä, että ilman tuota ymmärrystä ne, jotka elävät kypsässä iässä, olisivat melko onnettomia odottaessaan aikaa, jolloin henki jättää ruumiin joutuakseen jonnekin, mutta he eivät tiedä, minne.²³

Voi kuinka säälittäviä me olisimmekaan, jos ajattelisimme, että kuolema lopettaisi elämänkaaremme. Jos meillä sen jälkeen kun elämämme työ maan päällä päättyisi, ei olisi mitään mahdollisuutta jatkaa kehittymistä, meitä ei innoittaisi juuri mikään elämään täällä siten kuin meidän pitäisi. Tieto siitä, että kaikki se hyvä, mitä saamme aikaan täällä, ja että kaikki se kehitys, jota koemme, lisää onneamme iankaikkisesti, rohkaisee meitä tekemään parhaamme.²⁴

Me kaikki riennämme nopeasti kohti sitä aikaa, jolloin meidät kutsutaan pois täältä. Ellemme ymmärtäisi, että elämä jatkuu, ellemme ymmärtäisi, että on jotakin enemmän kuin se vaikutus, jota olemme saaneet tähän asti, ellei olisi mitään muuta minkä vuoksi elää kuin elämän turhuus ja vaiva, minusta tuntuu, että on monia, jotka väsyisivät ponnisteluihin, joita on tehtävä ollaksemme olemassa täällä. Mutta armossaan taivaallinen Isä on antanut meille suurenmoisimmat lahjat, mitä ihmiskunta saa.²⁵

Herra on siunannut meitä tiedolla, että Hän elää ja että Hänellä on ruumis ja että meidät on luotu Hänen kuvakseen. Me emme usko, että Hän on aineeton tai että Hän on käsittämätön. Jos olette saaneet todistuksen, jonka itse olen saanut, ja tiedätte kuten minä tiedän, että taivaallinen Isämme on ilmoittanut itsensä ihmislapsille, että Hän on persoonallinen Jumala, että meidät on luotu Hänen kuvakseen, että Hän on antanut elämän hengellemme, että Hän on antanut meille mahdollisuuden asua maan päällä saadaksemme fyysisen ruumiin, jotta voisimme valmistautua palaamaan Hänen eteensä ja elämään iankaikkisesti Hänen kanssaan – sanon, että jos olette saaneet tuon varmuuden, niin teillä on perustus, jolle voitte rakentaa uskonne. Jos teiltä viedään tieto, että Jumala todella elää, varmuus siitä, että Jeesus Kristus oli Jumalan ilmentymä lihassa, jos teiltä viedään varmuus siitä, että todellinen kuolleiden ylösnousemus tulee tapahtumaan, ja te huomaatte olevanne tilassa, jossa Isämme lapset ovat kautta maailman, niin kysyn teiltä, mitä lohtua teille silloin jää? Nämä ovat perustavaa laatua olevia totuuksia.²⁶

Rakkaitani on enemmän tuolla puolen kuin täällä, eikä luonnonjärjestyksen mukaan kestä kauankaan, ennen kuin minäkin saan kutsun siirtyä eteenpäin. En odota sitä hetkeä levottomana ja ahdistuneena vaan toiveikkaana ja varmana siitä, että muutos, kun se tapahtuu, tuo lisää onnea ja etuja, joista emme voi tietää kuolevaisuudessa.²⁷

Kun me tajuamme, että kuolema on vain yksi niistä askelista, joita Jumalan lapset ottavat kautta iankaikkisuuden, ja että se on Hänen suunnitelmansa mukainen, se riistää kuolemalta pistimen ja tuo meidät kasvotusten iankaikkisen elämän todellisuuden kanssa. Monia perheitä on kutsuttu jättämään väliaikaisesti jäähyväiset rakkailleen. Kun sellaisia siirtymisiä tapahtuu, ne vaivaavat meitä, jos annamme niiden tehdä niin, ja tuovat siten elämäämme suurta murhetta. Mutta jos hengelliset silmämme voitaisiin avata ja me voisimme nähdä, niin olen varma, että me saisimme lohtua siitä, mitä sielumme silmillä näkisimme. Herra ei ole jättänyt meitä vaille toivoa. Päin vastoin Hän on antanut meille täyden varmuuden iankaikkisesta onnesta, jos me otamme vastaan Hänen ohjeensa ja neuvonsa täällä kuolevaisuudessa.

Se ei ole tyhjä unelma. Nämä ovat tosiasioita. Teille, jotka olette Jeesuksen Kristuksen kirkon jäseniä, tämä kertomus on yksinkertainen mutta tosi. On pyhiä kirjoituksia sisältäviä kirjoja, jotka taivaallinen Isämme on antanut käsiimme ja jotka opettavat meille, että me elämme iankaikkisesti. – – Herra on antanut meille tämän tiedon hyvin selkeänä, ja kiitän sydämeni syvyyksistä Häntä tiedosta, jonka Hän on antanut meille, että surevat voivat saada lohtua ja että me itse voimme ymmärtää täällä olemisemme tarkoituksen. Jos ne, jotka ovat kuolleet, voisivat puhua meille, he sanoisivat: ”Ponnistelkaa eteenpäin, ponnistelkaa eteenpäin kohti tavoitetta, joka tuo meille iankaikkista onnea yhdessä.” Tehkää sitä, mitä Herra haluaisi teidän tekevän, älkääkä laiminlyökö mitään, mikä on arvokasta, vaan päin vastoin kootkaa edelleen aarteita taivaaseen, missä koi ja ruoste eivät voi tehdä tuhojaan eivätkä varkaat murtautua sisään ja varastaa. [Ks. Matt. 6:19–20.]

Jätän teille todistukseni, että tiedän, että me elämme iankaikkista elämää ja että kuoleman aiheuttama väliaikainen ero – – on vain yksi vaihe iankaikkisen edistymisen tiellä ja johtaa lopulta onneen, jos olemme uskollisia.²⁸ (Katso ehdotus 6 sivulla 77.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–VII.

Kun luet ”George Albert Smithin elämänvaiheita” (s. 67–68), ajattele tilannetta, jolloin olet yrittänyt lohduttaa jotakuta tämän rakkaan kuoltua. Mikä toi lohtua presidentti Smithille?
Presidentti Smith opetti, että ”tämä [elämä] on vain osa iankaikkisuutta” (s. 69). Mitä se merkitsee sinulle? Kuinka ymmärryksemme tästä periaatteesta vaikuttaa tekemiimme valintoihin?
Tutki osiota, joka alkaa sivulta 69. Kuinka opetukset tässä osiossa eroavat siitä, mitä maailma opettaa elämän tarkoituksesta? Mitkä kokemuksemme kuolevaisuudessa voivat auttaa meitä pääsemään osallisiksi jumaluuden ominaisuuksista?
Käy läpi osio, joka alkaa sivulta 71, etenkin osion neljä viimeistä kappaletta. Miksi maailmallisten asioiden tavoitteleminen on kuin ”tarrautumista hellittämättä kuplaan, joka on itsestään haihtunut”?
Sivulla 73 presidentti Smith viittaa Opin ja liittojen luvussa 88 oleviin tietoihin ylösnousemuksesta. Mitä tämän luvun jakeet 14–17 ja 28–33 opettavat sinulle ylösnousemuksesta? Mitä tehokkaita tapoja on opettaa ylösnousemusta lapsille?
Lue osio, joka alkaa sivulta 74. Mitkä elämän koettelemuksista ovat helpompia kestää, koska sinulla on todistus tässä osiossa opetetuista periaatteista?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 1. Kor. 15:12–26, 35–42, 53–58; 2. Nefi 9:6–13; Alma 12:24; 28:12; OL 93:19–20, 29–34; 130:18–19; Abr. 3:24–26

Opetusvihje: ”Pyydä osallistujia valitsemaan osio, joka kiinnostaa heitä, ja lukemaan se hiljaa itsekseen. Kehota heitä kokoontumaan kahden tai kolmen hengen ryhmiin niiden kanssa, jotka valitsivat saman osion, ja keskustelemaan oppimastaan.” (Tämän kirjan s. VII.)

”Olen kiitollinen, että meille on ilmoitettu ja tehty selväksi näinä myöhempinä aikoina, ettei tämä elämä ole päätepiste, että tämä on vain osa iankaikkisuutta.”

”Se – – mikä on arvokkaampaa kuin kaikki muu, on mahdollisuus saada iankaikkinen elämä [poikien ja tyttärien ja aviopuolison kanssa].”

”Vapahtajan – – [ylösnousemus] oli ensimmäinen vakuutus ihmiskunnalle, että mekin tulemme esiin haudasta.”