Luku 5

Pyhä pappeus – Jumalan lasten siunaukseksi

Pappeus on Jumalan valtuus. Pappeudenhaltijoiden täytyy olla kelvollisia ja käyttää pappeutta muiden siunaukseksi.

George Albert Smithin elämänvaiheita

Yleiskonferenssin pappeuskokouksessa 2. lokakuuta 1948 presidentti George Albert Smith sanoi:

”Mietin joskus, näemmekö me isät vaivaa selittääksemme pojillemme, miten vakavasta velvoitteesta on kyse, kun pojasta tulee diakoni. Mietin, että kun poika asetetaan diakoniksi, antaako isä hänen tuntea, että hänellä on nyt jotakin iankaikkisesti tärkeää. – –

Muistan aivan kuin eilisen, kun John Tingey pani kätensä pääni päälle ja asetti minut diakoniksi. Asia ja sen tärkeys esitettiin minulle siten, että tunsin sen olevan suuri kunnia. Tuloksena oli, että se oli minulle siunaus, ja sitten jonkin ajan kuluttua osakseni tuli muita asettamisia. Mutta kussakin tapauksessa mieleeni oli juurrutettu ajatus, että tässä oli tilaisuus uuteen siunaukseen.”¹

Samassa puheessa presidentti Smith opetti, että yksi siunauksista, joita tuosta pappeuteen asettamisesta koituu, on tilaisuus siunata muiden elämää. Esimerkkinä hän kertoi eräästä nuoruutensa vaikutusvaltaisesta pappeudenhaltijasta – kotiopettajasta:

”Rodney Badger oli opettaja isäni kodissa vuosien ajan, ja hän oli suurenmoinen mies. Aina kun hän tuli, perhe kokoontui, ja hän istuutui esittämään meille kysymyksiä ja kertomaan meille asioita, joita meidän pitäisi hänen mielestään ymmärtää. Ja haluan sanoa teille, että kun hän tuli kotiimme, hän toi mukanaan Herran Hengen. Ja kun hän lähti, meistä tuntui, että luonamme oli vieraillut Herran palvelija.”²

Presidentti Smith päätti puheensa ilmaisemalla haluavansa, että pappeudenhaltijat palvelevat seurakuntiensa ja vaarnojensa jäseniä ”eivätkä menetä tilaisuutta omalta osaltaan kohottaa ja kehittää ja kasvattaa heitä sellaisiksi kuin Isämme haluaisi heidän olevan”³. (Katso ehdotus 1 sivulla 52.)

George Albert Smithin opetuksia

Palvelutyönsä aikana kuolevaisuudessa Jeesus Kristus palautti maan päälle jumalallisen valtuuden.

Kun Vapahtaja tuli ajan keskipäivänä, Hän huomasi, että suuri Jerusalemin kaupunki oli täynnä pahuutta. Asukkaat elivät sellaisella tavalla, että he olivat menettäneet jumalallisen valtuuden, joten [Jumala] lähetti Poikansa maailmaan ja pani jälleen alulle kirkon, jossa oli jumalallinen voima. – – Vapahtajan sukupolvessa oli hyviä ihmisiä – – ja oli muita, jotka käyttivät yhä pappeutta, mutta oli välttämätöntä, että Hän tuli palauttamaan jumalallisen valtuuden. – –

Kun Hän aloitti palvelutyönsä, Hän ei kutsunut avukseen kuninkaita eikä hallitsijoita eikä pappeja eikä niitä, jotka olivat korkeassa virassa, vaan Hän kutsui nöyriä kalastajia, ja siitä seurasi, että Hän sai ympärilleen miehiä, joita voitiin opettaa, eikä miehiä, jotka eivät uskoisi Häneen. Hän järjesti kirkon taivaallisen Isämme johdolla. Hän antoi jumalallisen valtuuden seuralaisilleen ja ohjasi heitä siinä, mitä heidän tuli tehdä. – – Hänellä oli jumalallinen valtuus, ja vanhurskaat tunnistivat Hänet Jumalan Pojaksi. Jotkut pitävät Häntä vain hyvänä ihmisenä. Me uskomme, että Hän tuli maan päälle paitsi opettamaan ihmisille, mitä tehdä, myös antamaan tovereilleen jumalallisen valtuuden suorittaa Hänen kirkkonsa toimituksia. – –

Vapahtaja oli johtava virkailija ollessaan maan päällä. Hänen välittömässä alaisuudessaan oli kahdentoista Hänen valitsemansa miehen koorumi. Kun Hän kuoli, kirkkoa ryhtyi johtamaan kahdentoista koorumi – ei joukko tavallisia miehiä, jotka kutsuivat itseään opetuslapsiksi, vaan kahdestatoista sellaisesta miehestä muodostuva koorumi, joilla oli jumalallinen valtuus ja jotka olivat saaneet sen Jeesukselta Kristukselta.⁴ (Katso ehdotus 2 sivulla 52.)

Pappeuden palauttivat meidän aikanamme miehet, joilla se muinoin oli.

Taivaassa ja maan päällä on merkitty muistiin ja tunnustettu, että uskonnot ja uskontokunnat lisääntyivät moninkertaisesti sen jälkeen kun [Jeesus Kristus] lähti pois maan päältä, ja kirkot lisääntyivät lukumäärältään maan päällä, kunnes rakkaan profeettamme Joseph Smithin aikoina oli monia uskontokuntia. Oli monia ihmisiä, jotka esittivät, että heillä oli jumalallinen valtuus, ja luulen joidenkuiden heistä ajatelleen, että he olivat saaneet sen. – –

Kun aika koitti ja maailma oli menettänyt valtuuden, siis pappeuden, Herra kutsui nöyrän pojan ja antoi hänelle taivaallisen ilmestyksen ja puhui hänen kanssaan. Herra kertoi hänelle, mitä hänen tulee tehdä, ja lähetti aika ajoin muita sanansaattajia ja taivaallisia olentoja. Sen seurauksena oli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon perustaminen, ja tuolle kirkolle annettiin jumalallinen valtuus. – –

Kun Joseph Smith oli nuori mies, Herra ohjasi häntä kääntämään Mormonin kirjan. Erään kerran kun Joseph ja Oliver Cowdery olivat kääntämässä, Herra lähetti pyhän olennon vastaamaan heidän kastetta koskeviin kysymyksiinsä. Kuka tuo tulija oli? Johannes Kastaja, jolla oli Aaronin pappeus. Mistä hän tuli? Hän tuli taivaasta. – – Hän ilmestyi Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle loistavana ylösnousseena olentona. Hän tuli taivaallisen Isämme johdolla antamaan Aaronin pappeuden Josephille ja Oliverille, sillä sitä ei ollut missään paikassa koko maailmassa. Oli välttämätöntä, että taivaat avautuisivat ja mies, jolla oli ollut pappeus ja jolla oli se edelleen, tulisi antamaan sen.

Sen jälkeen Pietari, Jaakob ja Johannes, joilla oli Melkisedekin pappeus, antoivat tuon pappeuden Josephille ja Oliverille, ja Herra ohjasi kirkon perustamista. Siihen kuului presidenttikunta, joka koostuu presidentistä ja kahdesta neuvonantajasta, sekä kahdentoista apostolin koorumi, patriarkka, ylipappeja, seitsenkymmeniä, vanhimpia, pappeja, opettajia ja diakoneja – samanlainen järjestys, joka oli alkukirkossa, mitä valtuuteen tuli.⁵

Sama valtuus, joka oli [Joseph Smithillä], on annettu pojillenne, ja Isämme taivaassa vaatii heitä palvelemaan evankeliumin toimituksissa. Vastuu, jonka Joseph Smith sai, ei kadonnut hänen kuoltuaan. Se laskeutui toisille harteille. Isämme taivaassa on nostattanut aika ajoin niitä, joilla on ollut valtuus puhua Hänen nimessään, suorittamaan evankeliumin toimituksia ja siunaamaan ihmislapsia. He ovat jakaneet sen kunnian teidän ja lastenne kanssa.⁶

Olen kiitollinen siitä, että Herra on ilmoittanut evankeliumin jälleen tänä aikana ja aikakautena. Isä ja Poika ilmestyivät. Miehet, joilla oli pappeus aiemmin, tulivat ja antoivat tuon pappeuden nöyrille miehille, ja nämä puolestaan saivat käskyn antaa sen muille. Näin evankeliumi ja pappeus on tuotu kaikkien niiden ulottuville, jotka tulevat kelvollisiksi ottamaan ne vastaan, ja se on Herran tapa.⁷

Teidän pappeudenhaltijoiden tehtävä on hyvin merkittävä. Teille on annettu jumalallinen valtuus. Te ette ole saaneet oikeuttanne saarnata ja opettaa evankeliumia ja suorittaa sen toimituksia kouluttautumalla korkeakoulussa tai yliopistossa. Te olette saaneet valtuutenne miehiltä, joille oli annettu jumalallinen toimeksianto toimia Herran palvelijoina, ja te olette saaneet sen seuraantona niiltä, jotka saivat sen suoraan Herraltamme Jeesukselta Kristukselta.⁸ (Katso ehdotus 3 sivuilla 52–53.)

Jumalan voima ja valtuus voi olla vain Hänen tosi kirkossaan.

Ihmiset ovat kysyneet minulta: ”Millä tavalla kirkostanne on enemmän hyötyä kuin jostakin muusta kirkosta?” Olen yrittänyt tahdikkaalla tavalla selittää heille eron. Mikä tahansa järjestö voi liittyä yhteen palvelemaan Jumalaa, mutta se ei anna heille jumalallista valtuutta. Mikä tahansa kirkkoryhmä voi kokoontua yhteen ja perustaa yhteisökirkkoja. Se ei tuo jumalallista valtuutta. Ihmiset voivat yhdistyä hyvin tarkoitusperin, mutta valtuuden voi saada taivaalliselta Isältämme vain Hänen tavallaan, ja Hänen tapansa entisinä aikoina oli kutsua ja asettaa miehiä ja erottaa heidät työhön. Sama pätee meidän aikanamme. – –

Ihmiset pitää saada ymmärtämään, ettei pelkkä kumartuminen Herran eteen rukouksessa anna heille jumalallista valtuutta. Se, että elää rehellisyyden, hyveellisyyden, totuuden jne. vaatimusten mukaan, ei anna heille jumalallista valtuutta. – – Ei riitä, että me rukoilemme, että me käymme kirkossa. On välttämätöntä, että meillä on jumalallinen valtuus, ja väite, että meillä on tuo valtuus, on tuonut tälle kirkolle suuren osan siitä vainosta, jota se on kokenut alusta asti. Mutta se on totuus, ja monet Isämme lapsista alkavat havaita tässä kirkossa olevan jumalallisen valtuuden vaikutuksen. He näkevät kehityksen, jota tapahtuu miesten ja naisten elämässä.⁹ (Katso ehdotus 4 sivulla 53.)

En halua ihmisten ajattelevan, että etsin vikaa ja arvostelen niitä, jotka kuuluvat maailman eri uskontokuntiin. Olen kiitollinen siitä, että hyvin monissa niistä on hyviä miehiä ja hyviä naisia, jotka uskovat Häneen, ja heissä olevan valon mukaisesti palvelevat Jumalaa, mutta totuus on, että Isämme on perustanut tähän maailmaan kirkkonsa. Hän on antanut ihmisille tänä aikana valtuutensa, eikä maailmassa ole muuta valtuutta, jonka Hän tunnustaa, kuin se, jonka Hän itse on antanut.¹⁰ (Katso ehdotus 5 sivulla 53.)

Pappeuden toimitukset ovat meille välttämättömiä päästäksemme selestiseen valtakuntaan.

Jos olisimme kaikkien muiden uskontokuntien kaltaisia, saattaisimme etsiä Herraa ja saada Hänen siunauksiaan, koska jokainen ihminen, joka tekee tässä maailmassa hyvää, saa siunauksen. Meissä saattaisivat esiintyä kaikki perushyveet ja saattaisimme tehdä niistä osan itseämme, mutta ilman Jumalan voimaa ja pyhän pappeuden valtuutta ihmisten ei ole mahdollista saavuttaa selestistä valtakuntaa.¹¹

Ainoa suunnitelma, joka valmistaa ihmisiä selestiseen valtakuntaan, on Herramme Jeesuksen Kristuksen antama suunnitelma. Ja ainoa valtuus, joka tekee miehet kelvollisiksi opettamaan ja toimittamaan evankeliumin toimituksia oikealla tavalla, on Herramme Jeesuksen Kristuksen valtuus.¹²

Jumala kutsui Joseph Smith nuoremman profeetakseen, ja hänen kauttaan maan päälle palautettiin pyhä Melkisedekin pappeus, joka on Jumalan ihmiselle antama voima toimia Hänen nimessään. Tätä pappeutta käyttämällä suoritetaan valtuutetusti jokainen Herramme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin toimitus, joka on välttämätön ihmislasten pelastukseksi.¹³

Kuinka meihin vaikuttaisi, jos joutuisimme luopumaan Jumalan meille antamasta valtuudesta? Se merkitsisi sitä, että selestisen valtakunnan ovet olisi suljettu meiltä. Se merkitsisi sitä, että se kruunaava siunaus, jota minua on lapsesta asti opetettu odottamaan, ei toteutuisi. – – Kumppanuudesta rakkaitteni kanssa – – jotka ovat minulle melkein yhtä kalliita kuin elämä itse, en voisi nauttia selestisessä valtakunnassa.¹⁴

Pappeus – – on siunaus, joka – jos olemme uskollisia – avaa selestisen valtakunnan ovet ja suo meille siellä paikan, jossa voimme elää kautta iankaikkisuuden aikojen. Älkää leikitelkö tällä korvaamattomalla siunauksella.¹⁵ (Katso ehdotus 6 sivulla 53.)

Pappeudenhaltijoilla on vastuu elää esimerkillisesti ja käyttää pappeutta muiden siunaukseksi.

Kuinka hienoa onkaan ymmärtää, että miehet, jotka ovat kelvollisia, voivat saada pappeuden, ja heille annetulla valtuudella tehdä hyvin monia asioita, jotka ovat Isämme muiden lasten siunaukseksi.¹⁶

Ette voi lähteä maailmaan mihinkään muuhun kirkkoon tai mihinkään muihin kirkkoihin ja löytää – – miehiä, joilla on jumalallinen valtuus. Älkää unohtako sitä. Te kuulutte valittuun miesjoukkoon – –, jonka päälle on pantu kädet ja joka on saanut jumalallisen valtuuden, joka on tehnyt teistä taivaan ja maan Herran kumppaneita. En tarkoita, ettette voi nauraa, hymyillä ja nauttia elämästä, mutta tarkoitan, että syvällä jokaisessa sielussa tulee olla tietoisuus, että ”olen veljeni vartija. Minulla on Herralta Jeesukselta Kristukselta saatu valtuus – minä olen pyhän pappeuden haltija.” Jos teemme niin, meidän ei havaita leikittelevän pyhillä asioilla kuten jotkut ovat aiemmin tehneet.¹⁷

Monien miesten tuomioksi tulee koitumaan se, että heillä on pappeus, sen tavan vuoksi, jolla he ovat sitä kohdelleet pitäen sitä aivan kuin se olisi jotakin hyvin tavallista.¹⁸

Jotkut miehet ajattelevat, että koska heillä on pappeus, se antaa heille jonkin erityisen tavan, jolla he voivat käyttäytyä kodissaan. Haluan sanoa teille, että te miehet, joilla on pappeus, ette pääse koskaan selestiseen valtakuntaan, ellette kunnioita vaimoanne ja perhettänne ja valmenna heitä ja anna heille siunauksia, joita haluatte itsellenne.¹⁹

Taivaallisen Isämme valtuus on maan päällä ihmiskunnan siunaukseksi – ei tekemään tuon valtuuden saajista ylimielisiä vaan tekemään heistä nöyriä, ei herättämään erityisten etuoikeuksien saajissa tunnetta, että he ovat suurempia kuin muut, vaan tekemään meistä nöyriä sielussamme, rukoilevia sydämessämme ja huomaavaisia kaikkia ihmisiä kohtaan kaikessa mitä teemme ja olemaan siten esimerkkinä oikeamielisestä elämästä, jollaista taivaallinen Isämme haluaa meidän opettavan.²⁰

Se, että olemme kirkon jäseniä ja meillä on pappeus, ei vie meitä mihinkään, ellemme ole kelvollisia. Herra on sanonut, että jokainen siunaus, jonka me haluamme, perustuu kuuliaisuuteen Hänen käskyilleen. Me saatamme pettää lähimmäisiämme ja me saatamme pettää itseämme ajattelemalla, että meille käy hyvin, mutta ellemme pidä taivaallisen Isämme käskyjä, ellemme kanna kelvollisesti tätä pyhää pappeutta, joka on niin kallisarvoinen, meille ei ole paikkaa selestisessä maailmassa.²¹

Teille veljille – – on annettu pyhä tilaisuus, pyhä luottamustehtävä. Te olette saaneet pyhän pappeuden siunaukset. Teille on annettu jumalallinen valtuus, ja tuon valtuuden myötä on tullut vastuu korottaa äänenne ja elää elämäänne niin, että maailman ihmiset voivat erottaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin muista maailman organisaatioista.²²

Minne menettekin, pitäkää mielessänne se tosiasia, että te edustatte Häntä, joka on olemassaolomme aikaansaaja. Pappeus, joka teillä on, ei ole Joseph Smithin pappeus tai Brigham Youngin tai kenenkään muun miehen, joka on kutsuttu kirkon johtoon kotimaassa tai ulkomailla. Pappeus, joka teillä on, on Jumalan voima, jonka olette saaneet korkeudesta. Pyhät olennot piti lähettää maan päälle – – palauttamaan tuo loistava siunaus, joka oli kadoksissa maailmalta vuosisatojen ajan. Meidän pitäisi epäilemättä olla kiitollisia siunauksistamme.²³

Rukoilen, että Herra siunaa meitä kaikkia, että me olemme kelvollisia kantamaan pappeutta, jonka Hän on tarjonnut ja antanut meille, niin että minne tahansa menemmekin, ihmiset voivat sanoa: ”Tuo mies on Herran palvelija.”²⁴ (Katso ehdotus 7 sivulla 53.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–VII.

Ajattele kokemuksia, joita presidentti Smith kuvailee sivuilla 45–46. Mitä me voimme tehdä auttaaksemme nuoria miehiä valmistautumaan asetettaviksi pappeuden virkoihin? Mitä me voimme tehdä auttaaksemme nuoria naisia ymmärtämään pappeuden voiman tärkeyden elämässään? Miksi sekä miesten että naisten on tärkeää hankkia enemmän tietoa pappeudesta?
Miksi oli välttämätöntä, että Vapahtaja palvelutyönsä aikana kuolevaisuudessa evankeliumin opettamisen lisäksi palautti jumalallisen valtuuden (ks. s. 46)?
Lue sivun 47 alareunasta alkavasta kappaleesta osion loppuun asti sivulle 49. Mistähän syystä Herra antaa kaikille kelvollisille miehille mahdollisuuden saada valtuutensa eikä rajoita sitä harvoihin miehiin, jotka ovat saaneet siihen muodollisen koulutuksen?
Presidentti Smith puhui kehityksestä, jota tapahtuu miesten ja naisten elämässä pappeuden ansiosta (ks. s. 49). Mitä tämä lausunto merkitsee sinulle? Mitä voit tehdä vaaliaksesi pappeuden voimaa ja vaikutusta elämässäsi?
Kun käyt läpi osion, joka alkaa sivulta 49, ajattele sitä, kuinka vastaisit, jos joku esittäisi sinulle saman kysymyksen kuin presidentti Smithille esitettiin: ”Millä tavalla kirkostanne on enemmän hyötyä kuin jostakin muusta kirkosta?”
Tutki osiota, joka alkaa sivulta 50. Millaisia korvaamattomia siunauksia sinä olet saanut pappeuden ansiosta?
Kun tutkit opetusten viimeistä osiota (s. 50–52), pyri löytämään ne vastuut, jotka presidentti Smithin mukaan tulevat pappeuden myötä. Mitä pappeuskoorumin jäsenet voivat tehdä tukeakseen toisiaan tehtävissään? Kuinka naiset voivat auttaa pappeudenhaltijoita pysymään uskollisina näille tehtäville? Mitä pappeudenhaltijat voivat tehdä tukeakseen naisia heidän jumalallisissa rooleissaan?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Joh. 15:16; Alma 13:1–3, 6–10; OL 84:19–22; JS–H 68–72; UK 5

Opetusvihje: ”Todista aina kun Henki kehottaa sinua tekemään niin eikä ainoastaan oppiaiheen lopussa. Anna myös oppilaille tilaisuuksia todistaa.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, s. 45.)

”Mietin, että kun poika asetetaan diakoniksi, antaako isä hänen tuntea, että hänellä on nyt jotakin iankaikkisesti tärkeää.”

”Miehet, joilla oli pappeus aiemmin, tulivat ja antoivat tuon pappeuden nöyrille miehille.”