Luku 3

Todistuksemme Jeesuksesta Kristuksesta

Myöhempien aikojen pyhät saavat palautetusta evankeliumista lisätodisteita siitä, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.

George Albert Smithin elämänvaiheita

Matkoillaan johtavana auktoriteettina George Albert Smith tapasi toisinaan ihmisiä, jotka luulivat, etteivät myöhempien aikojen pyhät usko Jeesukseen Kristukseen. Tämä väärinkäsitys hämmästytti ja huolestutti presidentti Smithiä, ja hän yritti korjata sen esittämällä henkilökohtaisen todistuksensa Vapahtajasta.

Erään kerran kirkon kokouksessa Kanadan Cardstonissa hän puhui Kristuksen elämästä ja palvelutyöstä. Seuraavana aamuna hän meni rautatieasemalle ostamaan junalippua. Jonottaessaan hän kuuli erään naisen puhuvan lipunmyyjän kanssa. Nainen mainitsi, että hän oli päättänyt edellisiltana käydä myöhempien aikojen pyhien jumalanpalveluksessa.

Lipunmyyjä näytti yllättyneeltä. ”Hyvänen aika”, lipunmyyjä sanoi. ”Ette kai tarkoita, että kävitte siellä kirkossa?”

”Kävin kyllä”, nainen vastasi. ”Miksi ei?”

Lipunmyyjä sanoi: ”He eivät edes usko Jeesukseen Kristukseen.”

Silloin nainen vastasi: ”Juuri eilen illalla kuuntelin, kun yksi kirkon vanhimmista puhui Jeesus Nasaretilaisen elämästä, enkä ole koskaan kuullut ketään, johon tieto siitä, että Jeesus on todellakin Kristus, näyttäisi tehneen syvällisemmän vaikutuksen kuin sen tilaisuuden puhujaan.”¹ (Katso ehdotus 1 sivulla 30.)

George Albert Smith sai voimaa todistuksestaan Jeesuksesta Kristuksesta ja iloitsi voidessaan kertoa siitä muille. Kun hän oli 44-vuotias ja oli palvellut apostolin kutsumuksessaan 11 vuoden ajan, hän sanoi:

”Minua on vahvistettu ja aivan kuin kohotettu, ja minulle on annettu voimaa ylhäältä opettaa maailman Lunastajan julistamia suurenmoisia totuuksia. En ole nähnyt Häntä kasvoista kasvoihin, mutta olen nauttinut Hänen Henkensä kumppanuudesta ja tuntenut Hänen läsnäolonsa tavalla, josta ei voi erehtyä. Tiedän, että Lunastajani elää, ja antaudun ilomielin nöyrästi ponnistelemaan Hänen opetustensa vakiinnuttamiseksi. – – Olemukseni joka säie värähtelee tiedosta, että Hän elää ja että jonakin päivänä kaikki ihmiset tulevat tietämään sen.

Vapahtaja kuoli, jotta me voisimme elää. Hän voitti kuoleman ja haudan, ja kaikille, jotka noudattavat Hänen opetuksiaan, Hän antaa toivon loistavasta ylösnousemuksesta. – – Tiedän, että tämä on Herran työtä, että Jeesus on todella Vapahtajamme.”²

Presidentti Smith kuoli 81. syntymäpäivänään, 4. huhtikuuta 1951. Hänen elämänsä viimeisinä hetkinä perheen ollessa hänen ympärillään hänen poikansa kysyi: ”Isä, onko jotakin, mitä haluaisit sanoa perheelle – jotakin erityistä?”

Hymyillen hän vahvisti todistuksen, jonka hän oli esittänyt lukuisia kertoja kautta elämänsä: ”On, vain tämä: Minä tiedän, että Lunastajani elää. Minä tiedän, että Lunastajani elää.”³

George Albert Smithin opetuksia

Jeesus Kristus on Jumalan Poika, ja Hän elää tänä päivänä ylösnousseena Vapahtajanamme.

Olen tavannut maailmassa monia, jotka eivät ole tienneet, että me uskomme Herramme jumalalliseen tehtävään, ja minut on johdettu sanomaan useammassa kuin yhdessä tilanteessa, ettei maailmassa ole ihmisiä, jotka ymmärtävät niin hyvin Jeesuksen Kristuksen jumalallisen tehtävän, jotka uskovat niin täysin Hänen olleen Jumalan Poika, jotka luottavat niin täysin siihen, että Hänet on tällä hetkellä asetettu kirkkauden valtaistuimelle Isänsä oikealle puolelle, kuin myöhempien aikojen pyhät.⁴

Minä tiedän yhtä varmasti kuin tiedän eläväni, että Hän oli Jumalan Poika, että Hänen kauttaan ja vain Hänen kauttaan me saamme korotuksen selestisessä valtakunnassa, ja kaikki ne, jotka seuraavat Hänen jalanjäljissään ja elävät Hänen antamiensa opetusten mukaan, tulevat olemaan onnellisia tässä elämässä ja valmistautuvat saamaan asuinsijan Hänen selestisessä valtakunnassaan, missä he tulevat asumaan ikuisesti Hänen kanssaan.⁵

Ihmiskunnan Lunastaja oli enemmän kuin hyvä mies, joka tuli maailmaan opettamaan meille etiikkaa. Ihmiskunnan Lunastajalla oli enemmän kuin tavanomaista älykkyyttä. Hän oli todella Jumalan Poika, Jumalan ainosyntyinen lihassa. – – Hän tuli kutsumaan ihmisiä parannukseen, kääntämään heidät pois heidän vääriltä teiltään. Hän kulki heidän keskellään edustaen Jumalaa, iankaikkista Isää, ja julistaen, että Hän oli Isänsä kuva ja että ne, jotka olivat nähneet Hänet, olivat nähneet Isän. Hän kertoi heille, että Hänet oli lähetetty tekemään Isänsä tahto, ja Hän kutsui kaikkia ihmisiä kääntymään pois erheestä, joka oli hiipinyt heidän keskuuteensa, tekemään parannuksen synneistään ja laskeutumaan kasteen vesiin.⁶

Vapahtajan aikaan vastustaja kuiskasi ihmisille, ettei Hän ole Jumalan Poika, älkää vain ottako Häntä vastaan, Hän on vain tavallinen mies, Hän on vain Marian ja Joosefin poika eikä Hän ole yhtään sen enempää Jumalan Poika kuin te olette. Ja ihmiset kuuntelivat tuota salakavalaa jumalatonta olentoa ja ristiinnaulitsivat ihmiskunnan Lunastajan.⁷

Hän oli todella Jumalan Poika. Hän teki työtä [ihmisten] keskuudessa rakkaudessa ja hyvyydessä, mutta he pilkkasivat Hänen nimeään väittäen Häntä pahaksi. – – Hän oli Jumalan Poika, ja Hänellä oli oikeus puhua Isän nimessä. Totuudet, jotka Hän toi maan päälle, olivat Isältä, ja vaikka Hänet naulittiin ristille, vaikka Hänen päähänsä pantiin orjantappurakruunu ja Hänen käsiinsä valtikan irvikuva, vaikka Hänen vertaan vuodatettiin julmasti keihäällä, niin se sana, jonka Hän toi heille, oli Herran sana, ja Hän oli todella Jumalan Poika.⁸

Paitsi että me uskomme, että Jeesus Nasaretilainen eli maan päällä, me uskomme myös, että Hän elää edelleen – ei minään ruumiittomana tai aineettomana olentona, vaan me uskomme Häneen korotettuna ihmisenä, sillä Hän nousi kuolleista samassa ruumiissa, joka laskettiin arimatialaisen Joosefin hautaan, samassa ruumiissa, josta Häntä rakastavat ihmiset huolehtivat. Sama Jeesus Kristus, joka nousi esiin haudasta, toi mukanaan tuon ruumiin, joka oli puhdistettu, – – ja vei sen mukanaan kadotessaan ihmisten näkyvistä Jerusalemissa, kun kaksi valkoisiin viittoihin pukeutunutta miestä sanoi: ”[Hän] tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.” [Ks. Ap. t. 1:10–11.]

Tämä on se Jeesus Nasaretilainen, johon myöhempien aikojen pyhät uskovat. Me uskomme myös, että ihmiskuntaa koskevat lupaukset täyttyvät. Me uskomme, että aikanaan – kun evankeliumi on saarnattu kaikkialla maan päällä jokaiselle kansakunnalle, suvulle, kielelle ja kansalle ja ihmiset jäävät vaille puolustusta siihen nähden – taivaallisen Isämme voimalla ihmiskunta saa tuon kuolleista ylösnousemuksen suurenmoisen siunauksen ja ihmiskunnan Lunastaja tulee taivaan pilvissä voimassa ja kirkkaudessa asumaan tämän maan päällä. Me uskomme, että Jeesus Nasaretilainen tulee asumaan niiden kanssa, jotka ovat kelvollisia selestiseen kirkkauteen.⁹ (Katso ehdotus 2 sivulla 30.)

Me hyväksymme Raamatun todistuksen Jeesuksen Kristuksen jumalallisesta tehtävästä.

Jeesus Nasaretilainen meni veteen ja Johannes kastoi Hänet. Ja kun Hän nousi vedestä, Pyhä Henki tuli ja laskeutui Hänen päälleen kyyhkysen muodossa. Ja taivaasta kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” [Ks. Matt. 3:13–17.]

Voisiko olla mitään varmempaa kuin se? Suurenmoinen Raamattumme sisältää tiedon kaikesta tuosta ja tietenkin paljon muuta. Kun ihmiset sanovat tai ajattelevat, että me emme usko Jeesuksen Kristuksen jumalalliseen tehtävään, kertokaa heille, että me uskomme kaiken, mitä Raamattu opettaa Hänestä. Me uskomme kertomuksen siitä, kuinka Hän järjesti kansansa ja opetti sitä ja kuinka ennen pitkää – – Hänet ristiinnaulittiin.¹⁰

Me hyväksymme ehdoitta kaikkien evankeliumin kirjoittajien Uudessa testamentissa olevan todistuksen ihmiskunnan Lunastajan ylösnousemuksesta. Se on niin selkeä, ettei mielestäni kukaan pohdiskeleva ihminen voi olla ymmärtämättä sitä. Tosiasia on, että sen jälkeen kun Vapahtaja oli ristiinnaulittu ja laskettu hautaan, Hän tuli esiin ja oli tekemisissä opetuslastensa kanssa 40 päivää, söi heidän kanssaan kalaa, ja he tunnustelivat naulojen jälkiä Hänen käsissään ja keihään jälkeä Hänen kyljessään. Hän julisti heille seistessään heidän keskellään: ”Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” [Ks. Luuk. 24:39–43.] Se on varmasti kiistämätön todiste, ja silti on monia Isämme lapsia, jotka eivät ymmärrä sitä.¹¹ (Katso ehdotus 3 sivulla 30.)

Mormonin kirja ja Joseph Smithin todistus antavat meille lisätodisteen Kristuksen jumalallisuudesta.

Vanhassa maailmassa on epäilty, ettei Jeesus ollut jumalallista alkuperää, koska Hän syntyi pienenä lapsena, makasi kapaloituna seimessä, Hänen äitinsä oli Maria ja Hänen oletettu isänsä oli puuseppä Joosef. Monet ovat myöntäneet, että Hän oli suuri ja hyvä mies, mutta he ovat halunneet riistää Häneltä Hänen syntymänsä jumalallisuuden.

Onneksi kuitenkin me myöhempien aikojen pyhät olemme saaneet todistuksen, että nämä asiat ovat totta, ja sen lisäksi olemme saaneet todistuksen, että Hän tuli läntiselle pallonpuoliskolle, kuten Mormonin kirjassa kerrotaan, ja palveli nefiläisiä tällä mantereella. Hän ei tullut tällä kertaa pienenä lapsena, vaan Hän tuli taivaan pilvissä, ja Hänen tulemistaan julisti ääni, joka tunkeutui jokaisen maassa asuvan ihmisen sisimpään. Hän tuli tällä kertaa taivaasta miehenä, ja ihmiset näkivät Hänen tulevan. He tiesivät, että Hän oli Kristus, sillä heidän profeettansa olivat ennustaneet Hänen tulemisensa. Hän antoi heille saman järjestyksen, joka oli kirkossa Jerusalemissa. Hän opetti heille, että heidän täytyy saada kaste niiltä, joilla on oikeus suorittaa tuo toimitus, kuten Hänkin oli saanut. [Ks. 3. Nefi 11:1–27.] Tämä ei ollut tavanomaisen miehen sana. Se oli Jumalan Pojan sana, Pojan, joka oli noussut Isänsä luo ja joka oli tullut takaisin, jotta ihmislapsilla olisi uusi todistus lisänä niihin, joita heille jo oli annettu.¹²

Mitä suorempia todisteita kuolleiden ylösnousemukselle olisi voinut olla kuin se, että Hän tuli ylösnousseessa ruumiissaan [nefiläisten] keskuuteen ja opetti heille samaa evankeliumia, jota Hän oli opettanut Jerusalemissa? Ja niin Hän täytti lupauksen, jonka Hän oli antanut Jerusalemissa sanoessaan: ”Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” [Joh. 10:16.] Hän oli ennalta käsin sanonut, että se tieto, jonka Hän tuli ylösnousseessa ruumiissaan tuomaan, annettaisiin niille, joita Hän nyt palveli.

Se oli noille ihmisille suurenmoinen kokemus. Opetettuaan heitä koko päivän – – Hän paransi heidän sairaansa ja siunasi heidän lapsensa ja opetti heille edelleen evankeliuminsa kauneutta. Heidän mielessään ei ollut epäilystäkään, etteikö Hän ollut maailman Vapahtaja. He näkivät Hänen tulevan taivaasta ja näkivät Hänen ihmeellisen voimansa. – – Hän tuli kirkkaudessa. Enkeleitä laskeutui taivaasta ikään kuin tulen keskellä, ja he ympäröivät pienet lapset, niin että nämä olivat tulen keskellä. Ja enkelit palvelivat heitä. [Ks. 3. Nefi 17:6–24.]

Nämä eivät olleet aistiharhoja vaan niin ihmeellisiä kokemuksia, että kokemuksissa osallisina olleet eivät koskaan niitä unohtaneet. Me myöhempien aikojen pyhät hyväksymme tämän kertomuksen todisteena Herramme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta.¹³

Sitten aikana ja aikakautena, jota me elämme, nousi esiin toinen henkilö. – – [Joseph Smithillä] oli paitsi Raamatun todistus siitä, että Jeesus on Kristus, hän myös näki Isän Jumalan seisovan taivaan pilvissä kirkkauteen puettuna ja Jeesuksen Kristuksen, maailman Vapahtajan, korotettuna Isän oikealla puolella. Ja hän kuuli Jumalan äänen sanovan: ”Tämä on minun rakas Poikani.” [Ks. JS–H 16–17.] Hän todisti tästä loistavasta näystä niille, joiden kanssa hän oli tekemisissä. Myös muut saivat todistuksen ylhäältä. Heidän todistustaan Vapahtajan palvelutyön jumalallisuudesta oli lisätty ja vahvistettu niin ettei se, että Jumala elää ja että Jeesus on Kristus, ollut enää muinaista historiaa, vaan he tiesivät sen henkilökohtaisesti, koska he itse olivat saaneet siitä todistuksen.¹⁴

Itselleni yksi voimakkaimmista todistuksista Vapahtajamme elämän jumalallisuudesta on todistus, jonka Joseph Smith antoi uhraamalla elämänsä vakuudeksi Jeesuksen Kristuksen evankeliumin totuudesta.¹⁵ (Katso ehdotus 3 sivulla 30.)

Jokainen meistä voi saada henkilökohtaisen todistuksen siitä, että Jeesus on Kristus.

Meillä on toinenkin todistus, toinenkin todiste, joka on vielä täydellisempi ja vakuuttavampi kuin muiden, koska se on todistus, jonka ihminen saa silloin kun hän on noudattanut taivaallisen Isämme vaatimuksia. Se on todistus, jonka Pyhän Hengen voima polttaa sieluumme, kun olemme tehneet sen työn, joka Herran sanojen mukaan on tehtävä, jotta tietäisimme, onko oppi Jumalasta vai onko se ihmisestä.¹⁶

Hän itse sanoi: ”Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.” (Joh. 7:16–17.) Se oli Hänen oma lupauksensa. Me kristityt kaikkialla maailmassa hyväksymme tuon lupauksen, ja meidän tulee pyrkiä panemaan se koetteille nähdäksemme, toimiiko se vai ei. On monia, jotka ovat tehneet niin. Ymmärrän, että on – – monia, jotka ovat panneet sen koetteille, monia, jotka tietävät, että Jumala elää ja että Jeesus on Kristus, että Hän on maailman Vapahtaja.¹⁷

Siis paitsi että meillä on aikakirjojen todiste – –, paitsi että meillä on meidän aikanamme maan päällä eläneiden hyvien miesten todistus, niin jos olemme noudattaneet taivaallisen Isämme vaatimuksia, jos meillä on ollut uskoa Jumalaan, jos olemme tehneet parannuksen synneistämme, jos olemme saaneet upotuskasteen, jos olemme saaneet Pyhän Hengen Herran valtuutettujen palvelijoiden käsien alla – jos olemme tehneet kaiken tämän, niin jokaisessa sielussa on varma tieto, jota ei voi kieltää, että Jumala elää ja että Jeesus Kristus oli ihmiskunnan Lunastaja. – –

Yhtenä tämän kirkon nöyristä jäsenistä todistan teille, että tiedän Hänen elävän yhtä varmasti kuin tiedän eläväni itse. – – Jeesus on Kristus, ja tiedän, että ihmislasten on tultava tietämään se, että heidän on otettava se vastaan, ja Hänen kielellään, joka asuu taivaassa, ”jokainen polvi on notkistuva ja jokainen kieli on tunnustava”, että Jeesus on Kristus. [Ks. OL 88:104.]¹⁸ (Katso ehdotus 4 sivulla 30.)

Meidän tehtävämme on kertoa kaikille ihmisille, mitä tiedämme Jeesuksesta Kristuksesta.

Sanon teille myöhempien aikojen pyhille, ettei koko maailmassa ole muuta kansaa, jolla on kaikki se tieto, joka meillä on Vapahtajan jumalallisuudesta, ja ellemme me uskoisi Häneen, olisimme suuremman tuomion alaisia kuin muut, joilla ei koskaan sitä tietoa ollut. Ja niinpä voimme sanoa epäröimättä maailmalle, että me uskomme nämä asiat. – –

Onnittelen teitä siitä, että elämäänne on tullut tämä etuoikeus ja tämä siunaus. Ja nyt veljenänne annan teille haasteen, vetoan teihin yhtenä nöyrimmistä keskuudessanne: Älkää kätkekö kynttiläänne vakan alle. Älkää salatko kanssaihmisiltänne tietoa, jonka Jumala on suonut teille.

Älkää ärsyttäkö heitä, mutta älkää olko niin harkitsemattomia, että piilotatte heiltä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin. Se on ainoa Jumalan voima, joka tuo pelastuksen selestiseen valtakuntaan.¹⁹

Onnellisimpia miehiä ja onnellisimpia naisia, mitä tiedätte maailmassa, ovat ne, jotka noudattavat elämässään Jeesuksen Kristuksen evankeliumin opetuksia. He ovat niitä, joilla on varmuus iankaikkisesta elämästä. He ovat niitä, jotka ymmärtävät olemassaolomme tarkoituksen. – – Kun olen matkustanut sinne tänne maailmassa kertoen tätä sanomaa, sieluni on täyttynyt ilolla ja silmäni sumentuneet kyynelistä, kun olen nähnyt, kuinka täydellisesti Jeesuksen Kristuksen evankeliumi voi muuttaa ihmisten elämän. Olen nähnyt niitä jotka olivat lannistuneita, niitä jotka olivat pimeydessä, niitä jotka kyseenalaistivat olemassaolonsa tarkoituksen, ja kun heille on opetettu Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ihania totuuksia, he ovat muuttuneet. He ovat oppineet olemaan onnellisia, olemaan tyytyväisiä, olemaan innokkaita uskomaan ja opettamaan evankeliumia, jota Jeesus Kristus julisti eläessään täällä maan päällä ja matkatessaan Galileassa.

Veljet ja sisaret, maailma ei ymmärrä sitä, mutta meidän tehtävänämme on auttaa heitä ymmärtämään se, emmekä me lähetä tätä sanomaa eteenpäin itsekeskeisyydessä emmekä ylimielisyydessä vaan rakkaudella ja lempeydellä kaikkia kohtaan. – –

Yhtenä vähäisimmistä keskuudessanne kiitän Häntä koko sydämestäni varmuudesta, joka on tullut elämääni. – – Ennen kaikkea kiitän Häntä tiedosta, joka on poltettu sieluuni: Tiedän, että taivaallinen Isäni elää. Tiedän, että Jeesus Kristus on ihmiskunnan Vapahtaja, ja ettei taivaan alla ole muuta nimeä, jonka kautta ihmiset voivat saada korotuksen, kuin Herramme Jeesuksen Kristuksen nimi. Tiedän, että Hän tuli maailmaan näinä myöhempinä aikoina, että Hän palautti jumalallisen valtuuden nöyrälle totuutta etsivälle pojalle ja sen seurauksena on perustettu kirkko, josta meidät tunnetaan, ja että siinä on Jumalan voima pelastukseksi kaikille niille, jotka uskovat.²⁰

Rukoilen, että me eläisimme niin, että olisimme kelvollisia esikuvia Hänen asiassaan. Rukoilen, että elämämme olisi sellaista, että se osoittaisi meidän todella uskovan Herraan Jeesukseen Kristukseen.²¹ (Katso ehdotus 5 sivulla 31.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–VII.

Lue sivulla 21 oleva kertomus. Kuinka sinä vastaisit jollekulle, joka sanoo, etteivät myöhempien aikojen pyhät usko Jeesukseen Kristukseen?
Presidentti Smith opetti: ”Paitsi että me uskomme, että Jeesus Nasaretilainen eli maan päällä, me uskomme myös, että Hän elää edelleen” (s. 23). Mitä syitä myöhempien aikojen pyhillä on uskoa, että Jeesus Kristus elää tänä päivänä? Mitä syitä sinulla henkilökohtaisesti on uskoa se?
Käy lyhyesti läpi sivut 24–27. Mitkä pyhien kirjoitusten kertomukset tai kohdat ovat vahvistaneet todistustasi siitä, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika? Lue 1. Nefi 10:17 ja pohdi tapoja, joilla voit lisätä ymmärrystäsi Vapahtajan tehtävästä.
Kun luet sivua 28, mieti, kuinka kuuliaisuus evankeliumin periaatteille ja toimituksille on vahvistanut todistustasi Jeesuksesta Kristuksesta. Kuinka vanhemmat voivat auttaa lapsiaan saamaan tämän todistuksen?
Mitä ajattelet tai tunnet lukiessasi presidentti Smithin todistusta sivuilta 29–30? Mieti tilanteita, jolloin olet nähnyt ihmisten elämän muuttuvan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ansiosta. Kuinka evankeliumi on muuttanut omaa elämääsi?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Matt. 16:15–17; 17:1–5; 2. Nefi 25:26; Alma 5:45–48; OL 76:22–24; 110:1–4

Opetusvihje: ”[Välttäkää kiusausta] käydä läpi liian paljon aineistoa – –. Me opetamme ihmisiä, emme pelkästään itse oppiaihetta. Ja – – jokaisessa oppiaiheen käsittelyehdotuksessa, jonka olen ikinä nähnyt, on väistämättä enemmän aineistoa kuin voimme millään käydä läpi annetussa ajassa.” (Jeffrey R. Holland, ”Opettaminen ja oppiminen kirkossa”, Liahona, kesäkuu 2007, s. 59.)

”Tiedän, että Lunastajani elää, ja antaudun ilomielin nöyrästi ponnistelemaan Hänen opetustensa vakiinnuttamiseksi.”

”Me hyväksymme ehdoitta – – Uudessa testamentissa olevan todistuksen ihmiskunnan Lunastajan ylösnousemuksesta.”

Kun ylösnoussut Vapahtaja kävi nefiläisten luona, ”enkeleitä laskeutui taivaasta ikään kuin tulen keskellä, ja he ympäröivät pienet lapset”.