Luku 17

Uskon vahvistava voima

Usko on Herralta saatu lahja, jonka avulla vanhurskaat voivat tehdä merkittäviä asioita.

George Albert Smithin elämänvaiheita

Vuonna 1919 George Albert Smith, joka oli tuolloin kahdentoista apostolin koorumin jäsen, kutsuttiin Euroopan lähetyskentän johtajaksi. Pian saapumisensa jälkeen paikallisille pyhille esittämässään sanomassa presidentti Smith huomautti vaikeista oloista Euroopassa, joka toipui yhä ensimmäisen maailmansodan tuhoista: ”Ymmärrän, että me elämme tärkeää aikakautta maailmanhistoriassa. Uusien, kireiden olojen kohdatessa kansakuntia ja levottomuuden hengen rehottaessa miltei kaikkialla ihmislasten keskuudessa minä sen vuoksi tunnen suurta vastuuta kohdatessani heidät ja mitä vilpittömintä halua saada jumalallista ohjausta hoitaessani velvollisuuksiani.” Presidentti Smith uskoi, että huolimatta koettelevista ajoista, joita jäsenillä ja lähetyssaarnaajilla oli edessään, heidät palkittaisiin menestyksellä: ”[Lähetyskentän] toimiston hyvien ja kyvykkäiden kumppanien ja kentällä olevien uskollisten miesten ja naisten avulla odotan mielihyvin ja toiveikkaana rehellisten sielujen runsasta satoa.”¹

Yksi presidentti Smithin kiireellisimpiä tehtäviä lähetysjohtajana oli lisätä lähetyssaarnaajien lukumäärää Euroopassa. Kirkko oli lähettänyt sodan aikana Eurooppaan hyvin vähän lähetyssaarnaajia, ja nyt ruoan puute ja muut taloudelliset ongelmat saivat aikaan sen, että Euroopan valtioiden viranomaiset olivat haluttomia myöntämään viisumeita ulkomaalaisille. Presidentti Smithin vaikeana tehtävänä oli taivutella noita viranomaisia päästämään lähetyssaarnaajia maihinsa. Kirjeessä tyttärelleen Emilylle presidentti Smith kertoi tässä tarkoituksessa tekemästään matkasta Lontooseen.

”Amerikan suurlähettiläämme on ollut hyvin ystävällinen ja onnistui sopimaan meille tapaamisen sir Robert Hornen, Ison-Britannian työministerin, kanssa. Kun esittäydyimme hänen toimistossaan, ojensimme suurlähettiläämme kirjeen sir Robertin sihteerille. Hän kysyi meiltä, voisimmeko lykätä asiamme esittämistä, sillä hänen esimiehensä oli lähdössä muutaman minuutin kuluttua Skotlantiin ja viipyisi kolme viikkoa. Vakuutin hänelle, että arvostaisimme suuresti viittä minuuttia työministerin ajasta nyt, koska emme asuneet Lontoossa ja asiamme oli kiireellinen. Sihteeri meni sir Robertin luo ja palasi pian kertoen, että sir Robert lykkäisi matkaansa ja tapaisi meidät sinä päivänä kello kuusitoista. Olin rukoillut sinä aamuna mitä hartaimmin, että meille avattaisiin tie, ja kun meidät kutsuttiin palaamaan, tunsin olevani mitä kiitollisin taivaalliselle Isällemme.”

Sovittuna ajankohtana presidentti Smith ja hänen toverinsa kutsuttiin sir Robert Hornen yksityiseen toimistoon. ”Yritimme kertoa hänelle, mitä tarvitsimme, ja vakuutimme hänelle, että Iso-Britannia tarvitsi sitä, mitä me pyysimme. Lähes puolentoista tunnin ajan hän oli mitä kiinnostunein kuulemaan osan kirkon historiaa, uskonkäsityksiämme jne.

Kun olin lopettanut, hän kysyi jälleen, mitä me halusimme häneltä, ja kun kerroimme hänelle, että halusimme etuoikeuden lisätä lähetyssaarnaajiemme määrän 250:een, samaan kuin ennen sotaa, hän sanoi, että hänelle olisi hyvin mieluisaa antaa osastolleen ohjeet päästää tuo määrä maahan heti kun heitä tulisi. Tietenkin olimme hyvin mielissämme ja lähdimme vakuuttaen hänelle, että hän oli nostanut melkoisen taakan painamasta mieltämme.

Olen varma, että me saimme ystävän yhdestä Englannin vaikutusvaltaisimmasta miehestä, enkä epäröisi mennä hänen luokseen milloin tahansa, jos tarve vaatisi.”²

James Gunn McKay, yksi presidentti Smithin lähetyssaarnaajista, joka oli läsnä tapaamisessa sir Robert Hornen kanssa, sanoi myöhemmin: ”Katsokaa hänen suorittamaansa suurenmoista työtä. [Lähetyskentällä] oli vain muutamia vanhimpia. Tiemme näytti olevan täynnä esteitä, ja silti hän tuli täynnä Herran innoitusta ja kykeni kolkuttamaan viranomaisten ovia ja saamaan heidän luottamuksensa. Lopulta me saimme haluamamme etuoikeudet, että vanhimpia saattoi tulla ja ryhtyä työhön ja täyttää lähetystyönsä Jumalan asian edistämisessä ja Hänen työnsä toteuttamisessa, ja sillä tavoin hän vahvisti meille todistuksen, että Jumala johtaa tuota työtä.”³ Vanhin McKay luki presidentti Smithin menestyksen syyksi hänen ”uskonsa ja omistautumisensa ja rakkautensa kaikkia niitä kohtaan, joiden kanssa hän oli tekemisissä”. ”Minä tein työtä hänen kanssaan”, hän sanoi. ”Neuvottelin hänen kanssaan, rukoilin hänen kanssaan, ja tiedän, että hänen uskonsa ja uskollisuutensa ovat yhtä syviä kuin itse elämä.”⁴ (Katso ehdotus 1 sivulla 186.)

George Albert Smithin opetuksia

Uskon voima näkyy selvästi pyhissä kirjoituksissa.

Meille ilmoitetaan, että ilman uskoa me emme voi olla Jumalan mielen mukaisia [ks. Hepr. 11:6]. Se on kaiken toiminnan liikkeelle paneva voima, ja pyhät kirjoitukset ovat täynnä osoituksia uskon voimasta. Uskon ansiosta Nooa kykeni rakentamaan arkin, ja kuuliaisuudesta Jumalan käskyille hän ja hänen huonekuntansa pelastuivat, kun taas ne, joilta puuttui uskoa, hautautuivat vedenpaisumuksessa [ks. 1. Moos. 6:13–22; 7:1–24].

Uskon ansiosta Loot ja hänen perheensä jäsenet säästyivät, kun tuli taivaasta tuhosi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja hävitti asukkaat, joilla ei ollut uskoa [ks. 1. Moos. 19:12–25].⁵

Uskon avulla Mooses johti israelilaiset pois orjuudesta, niin että he kulkivat Kaislameren poikki kuivaa maata myöten, kun taas heitä takaa ajavat egyptiläisjoukot hukkuivat yrittäessään tehdä niin. Väenpaljoutta ruokittiin taivaasta tulleella leivällä. Kun Mooses iski Horebissa kalliota, siitä alkoi juosta vettä sammuttamaan heidän janonsa, ja heidän kulkiessaan autiomaan halki heidät johdatettiin luvattuun maahan. [Ks. 2. Moos. 14:21–31; 16:14–15; 17:5–6.]⁶

Kun Daniel rukoili edelleen avoimesti Israelin Jumalaa vastoin määräystä, jonka hänen vihollisensa olivat tarkoituksella valmistelleet tuhotakseen hänet, hänet heitettiin leijonien luolaan ja jätettiin sinne koko yöksi. Hän tiesi, että hänen taivaallinen Isänsä voisi säästää hänet, eikä hänen luottamuksensa horjunut. Seuraavana aamuna kuningas meni aikaisin luolalle ja löysi Danielin elossa. Hänen uskonsa oli tehnyt villieläimistä vaarattomia ja sai kuninkaan kiintymään häneen. [Ks. Dan. 6:4–28.]

Kolme heprealaista, Sadrak, Mesak ja Abed-Nego, jotka kieltäytyivät kumartamasta Nebukadnessarin pystyttämää kultaista kuvapatsasta, heitettiin tuliseen uuniin, joka oli kuumennettu seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin tavallisesti. He luottivat elävään Jumalaan, ja heidän uskonsa palkittiin niin, että heidän henkensä säästyi. [Ks. Dan. 3:8–28.]

Uskon avulla profeetta Elia kutsui taivaasta tulen syömään polttouhrinsa, ja kuningas ja kansa vakuuttuivat siitä, että Israelin Jumala on Jumala ja että Baal ei ole [ks. 1. Kun. 18:36–40].

Uskon ansiosta Jeredin veli ja hänen seuraajansa säilyttivät isiensä kielen kielten sekoituttua Babylonin tornilla, ja heidät tuotiin tänne läntiselle pallonpuoliskolle [ks. Et. 1:33–43]. – – Samankaltaisen uskon ansiosta Lehi saattoi tuoda perheensä meren yli ja juurruttaa heidät tähän maahan, joka on kaikkia muita maita oivallisempi.

Uskon ansiosta Jeesuksen opetuslapset kykenivät kestämään vainon, joka kohdistui heihin, ja juutalaisten vastustuksesta huolimatta vakiinnuttamaan evankeliumin, jonka Vapahtaja oli heille antanut.⁷

Uskon ansiosta maailman Lunastaja ja ne, jotka olivat Hänen kanssaan, tekivät kaikki ihmeteot. Aikojen alusta tähän asti Jumalan voima on ollut niillä, joilla on uskoa.⁸ (Ks. ehdotus 2 sivulla 186.)

Uskon voima näkyy selvästi vanhurskaiden pyhien elämässä tällä taloudenhoitokaudella.

Tällä myöhemmällä taloudenhoitokaudella poikaprofeetta [Joseph Smith] ehdottoman uskonsa ansiosta meni metsään ja polvistui rukoilemaan ja sai ensimmäisen suuren taivaallisen ilmestyksensä, jossa jumaluuden olemus tehtiin jälleen tiettäväksi ihmiskunnalle. Uskon ansiosta hän kykeni menemään Kumorankukkulalle ja saamaan enkelin käsistä nuo pyhät aikakirjat, jotka hän myöhemmin käänsi Jumalan lahjan ja voiman avulla. Uskon ansiosta hän johdatti kansansa Kirtlandista Missourin maahan ja takaisin Illinoisiin, ja vaikka heitä jatkuvasti ryöstettiin ja ajettiin kodeistaan, heidän sydämeensä kylvetty usko pysyi heissä ja he tiesivät, että Jumala muisti heidät. Uskon ansiosta perustettiin mahtava Nauvoon kaupunki profeetta Joseph Smithin johdolla, ja uskon ansiosta hän sai loistavat totuudet, jotka sisältyvät Oppiin ja liittoihin.

Uskon ansiosta Brigham Young johdatti kansan tähän läntiseen maahan [Suolajärven laaksoon], ja kun hän saapui vuoren harjalle ja katseli laaksoon, Jumala antoi hänelle todistuksen, että tämä oli paikka, jonne Israel tuli perustaa. – – Uskon avulla ihmiset heikkoudessaan ja köyhyydessään laskivat tämän suuren temppelin [Suolajärven temppelin] kulmakiven luottaen siihen, että Jumala valmistaisi tien ja tarjoaisi keinot, joilla rakennus voitaisiin saada valmiiksi. Uskon ansiosta kansa sai kokea taivaallisen Isämme armon, kun he näkivät ahdingossaan heinäsirkkojen syövän satonsa eikä heillä ollut mitään keinoa estää sitä, mutta sallimuksessaan Jumala vastasi heidän rukouksiinsa, ja he saivat siitä todisteen lokkien tullessa säästämään heidän satonsa ja pelastamaan heidät nälkäkuolemalta. – –

– – Uskon ansiosta miehet, jotka ovat olleet tämän työn johdossa, ovat saaneet kerta toisensa jälkeen innoitusta antaakseen ohjeita, joita olemme tarvinneet. Uskon ansiosta meitä ylentävät – – ne, jotka palvelevat Herran nimessä, ja Puolustaja nopeuttaa heidän ymmärrystään tuoden menneet heidän muistiinsa ja näyttäen heille tulevia todistaen näin ilmoituksen hengestä.⁹

Uskon ansiosta Israelin vanhimmat ovat lähteneet matkaan jättäen kotinsa ja rakkaansa ja kestäen maailman moitetta. He ovat lähteneet todistamaan siitä, että Jumala elää ja että Jeesus on Kristus ja että Joseph Smith oli Herran profeetta. Uskon ansiosta sairaanne ovat parantuneet, kuolleenne ovat heränneet eloon. Jos olisi aikakirjoja tämän kansan keskuudessa tapahtuneista ihmeistä – –, se olisi todiste uskon ansiosta saatavasta Jumalan voimasta, joka on verratonta mihin maailmanaikaan hyvänsä.

Juuri tämä periaate, veljeni ja sisareni, suuntaa meidät kohti taivasta, antaa meille toivoa elämän taistelussa. Kun hämmennymme ja huomaamme edessämme esteitä, joita emme tunne voivamme voittaa, niin uskossa maailman Lunastajaan me voimme kääntyä Hänen puoleensa ja tietää, että rukouksiimme vastataan omaksi parhaaksemme.¹⁰ (Katso ehdotus 3 sivulla 186.)

Usein on esitetty kysymys: Onko mahdollista, että pojat ja tytöt, nuoret miehet ja naiset, jotka on kasvatettu tässä kirkon sukupolvessa, olisivat halukkaita kärsimään niitä vaikeuksia, puutteita ja koettelemuksia, joita heidän isänsä ja äitinsä kestivät evankeliumin tähden? Jättäisivätkö he uskontonsa vuoksi kotinsa mukavuudet asuttaakseen uuden maan?

Sanon teille, että jos heidän sydämeensä on kylvetty tieto tämän työn jumalallisuudesta sellaisena kuin me tunnemme sen, jos he ovat saaneet uskon, koska me olemme pitäneet Herran käskyt, jos heitä on opetettu tietämään, että Jeesus on Kristus ja että Joseph Smith oli Herran profeetta, niin sanon teille: Kyllä! He tekisivät niin kuin heidän isänsä ja äitinsä ovat tehneet ottaakseen paikkansa myöhempien aikojen Israelin riveissä.

Jos se tarkoittaisi puutetta, jos se tarkoittaisi sairautta ja ahdinkoa tai jopa karkotusta kotoa, on satoja ja tuhansia poikiamme ja tyttäriämme, jotka – tietäen, että tämä on Kristuksen evankeliumi – sinetöisivät tarvittaessa todistuksensa hengellään.¹¹ (Ks. ehdotus 2 sivulla 186.)

Herra avaa meille tien voidaksemme tehdä sen, mitä Hän pyytää meiltä, jos me osoitamme uskoa.

Muistan kerran, kun tunsin innoitusta sanoa eräälle lähetyssaarnaajalle, joka oli menossa tiettyyn kaupunkiin, missä meidän ei sallittu pitää katukokouksia:

”Muista antaa Herralle mahdollisuus. Aiot pyytää palvelusta. Anna Herralle mahdollisuus. Pyydä Häntä avaamaan tie.”

Nuorukainen meni siihen kaupunkiin, meni pormestarin toimistoon ja kysyi, saisiko hän tavata pormestarin. Hän aikoi kysyä, muuttaisivatko he sääntöä.

Kun hän meni sinne, hän sai tietää, että pormestari oli poissa kaupungista. Nuorukainen tuli ulos toimistosta, katseli käytävää ja näki käytävän päässä olevassa ovessa tekstin: ”Poliisipäällikön toimisto”. Hän epäröi hetken, ja jokin sanoi hänelle: ”Anna Herralle mahdollisuus.” Hän käveli poliisipäällikön toimistoon ja kertoi tälle, miksi oli tullut. Kun hän lopetti, poliisipäällikkö sanoi:

”No, minkä kadunkulman haluaisit?”

Hän vastasi: ”En tunne tätä kaupunkia niin hyvin kuin te. En pyytäisi kulmaa, joka olisi sopimaton tai jossa tukkisimme liikenteen. Lähtisittekö kanssani valitsemaan kadunkulman?”

Ajatelkaa nyt, että lähetyssaarnaaja pyytää poliisipäällikköä valitsemaan kulman, jossa saarnata evankeliumia!

Poliisipäällikkö sanoi:

”Tietenkin lähden kanssasi.”

Neljännestunnin kuluttua lähetyssaarnaajilla oli lupa saarnata Jeesuksen Kristuksen evankeliumia yhdessä parhaista kadunkulmista kaupungissa, jonka kaduilla sitä oli saarnattu viimeksi ennen sotaa [ensimmäistä maailmansotaa]. – –

Herralla on keino toteuttaa sellaista, mihin me emme kykene, eikä Hän koskaan pyydä meitä tekemään mitään, mitä Hän ei tee mahdolliseksi. Niin Hän sanoi meille Nefin välityksellä. Hän ei vaadi mitään valmistamatta keinoa.

”Ja tapahtui, että minä, Nefi, sanoin isälleni: Minä menen ja teen sen, mitä Herra on käskenyt, sillä minä tiedän, ettei Herra anna ihmislapsille mitään käskyjä valmistamatta heille keinoa toteuttaa sitä, mitä hän käskee heidän tehdä” [1. Nefi 3:7].

Jos Herra pyytää tai odottaa, että teette jotakin, ettekä tiedä tarkalleen, kuinka edetä, tehkää parhaanne. Edetkää suuntaan, johon teidän pitäisi edetä, luottakaa Herraan ja antakaa Hänelle mahdollisuus, niin Hän ei koskaan petä teitä.¹²

Miten ihana asia onkaan tietää, että me voimme halutessamme pitää kiinni taivaallisen Isämme kädestä ja olla Hänen ohjauksessaan. Yhdelläkään toisella kansalla maailmassa ei ole sitä varmuutta, joka tällä ihmisryhmällä on.¹³ (Katso ehdotus 4 sivulla 186.)

Jumala lahjoittaa uskon vanhurskaille.

Uskomme ehtona on se, että elämme vanhurskaasti. Me emme voi elää väärin ja saada sellaista uskoa kuin meidän pitäisi, mutta jos me pidämme Herran käskyt, meillä voi olla uskoa, ja se vahvistuu ja lisääntyy vanhurskautemme lisääntymisen myötä.¹⁴

Jos joltakulta meistä puuttuu uskoa tähän työhön, se johtuu siitä, ettemme ole pitäneet Jumalan käskyjä. Jos on joku, joka ei tiedä, että tämä on Isämme työtä, se johtuu siitä, ettei hän ole tehnyt velvollisuuttaan. Tiedän yhtä hyvin kuin elän, että tämä on Herran työtä, ja tuo tieto on seurausta Hänen käskyjensä pitämisestä.¹⁵

Me tiedämme, että usko on lahja Jumalalta. Se on vanhurskaan elämän hedelmä. Emme saa sitä käskemällä, vaan se on tulos siitä, että teemme taivaallisen Isämme tahdon. Jos meiltä puuttuu uskoa, tutkikaamme itseämme nähdäksemme, olemmeko pitäneet Hänen käskynsä, ja tehkäämme viipymättä parannus, jos emme ole. – – Herra lisätköön uskoamme, ja eläkäämme me sen arvoisina.¹⁶

Toivon, että ne, jotka ovat saaneet tämän suurenmoisen uskon lahjan, elävät niin, että säilyttävät sen.¹⁷ (Katso ehdotus 5 sivulla 187.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–VII.

Etsi todisteita George Albert Smithin uskosta kertomuksesta, joka on sivuilla 177–179. Yksi presidentti Smithin lähetyssaarnaajista sanoi, että hänen saavutuksensa ”vahvisti meille todistuksen, että Jumala johtaa tuota työtä” (s. 179–180). Kuinka muiden – kuten jonkun perheenjäsenen tai läheisen ystävän – usko on vaikuttanut sinuun?
Käy läpi esimerkit uskosta sivuilta 180–184. Mitkä muut esimerkit uskosta ovat erityisen merkityksellisiä sinulle? Kuinka voisit käyttää näitä esimerkkejä auttaaksesi jotakuta, joka osoittaa uskoa mutta ei ole vielä saanut haluamiaan siunauksia?
Kuinka uskosi on antanut sinulle ”toivoa elämän taistelussa”? Kuinka usko voi auttaa meitä voittamaan pelon tai muita ”esteitä, joita emme tunne voivamme voittaa” (s. 183)?
Lue kertomus, joka alkaa sivulta 184, ja vertaa sitä kertomukseen osiossa ”George Albert Smithin elämänvaiheita”. Mitä näiden kaltaisia kokemuksia sinulla itselläsi on ollut? Mitä mielestäsi tarkoittaa se, että antaa Herralle mahdollisuuden?
Presidentti Smith opetti, että usko on Jumalan lahja, jota me emme saa käskemällä (ks. s. 186). Kuinka tämä periaate vaikuttaa siihen, miten yrität lisätä uskoasi ja innoittaa uskoa muissa? Mitä erityisiä asioita me voimme tehdä säilyttääksemme uskon lahjan? (Ks.Alma 32:35–43.)

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Hepr. 11:1–11, 17–34; Jaak. 2:17–24; Alma 32:26–43; Et. 12:6–22; Moroni 7:27–39; OL 136:42

Opetusvihje: ”Auttaaksesi oppijoita olemaan valmiita vastaamaan kysymyksiin voit ennen jonkin kohdan lukemista tai jotakin esitystä kertoa, että pyydät heitä sen jälkeen vastaamaan kysymyksiin – –. Voit sanoa esimerkiksi: ’Kuunnelkaa, kun luen tämän kohdan, niin että voitte kertoa, mikä siinä eniten kiinnostaa teitä.’ Tai: ’Kun tämä pyhien kirjoitusten kohta luetaan, katsokaa, ymmärrättekö, mitä Herra sanoo meille uskosta.’” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, s. 69.)

”Pyhät kirjoitukset ovat täynnä osoituksia uskon voimasta – –. Uskon avulla profeetta Elia kutsui taivaasta tulen syömään polttouhrinsa.”

”Uskon avulla Mooses johti israelilaiset pois orjuudesta, niin että he kulkivat Kaislameren poikki kuivaa maata myöten.”

”Uskon ansiosta Brigham Young johdatti kansan [Suolajärven laaksoon].”