Luku 8

Temppelin siunauksia itsellemme ja esivanhemmillemme

Temppelien tarkoitus on tarjota paikka, jossa suoritetaan pyhiä toimituksia eläville ja kuolleille.

George Albert Smithin elämänvaiheita

Vuonna 1905 tuore apostoli George Albert Smith kävi monilla tärkeillä kirkon historian tapahtumapaikoilla presidentti Joseph F. Smithin ja muiden kahdentoista koorumin jäsenten kanssa. Yksi paikka, jossa he kävivät, oli Ohion osavaltion Kirtland, minne varhaiset pyhät olivat rakentaneet tämän taloudenhoitokauden ensimmäisen temppelin. ”Kaupungin tullessa näkyviin”, vanhin Smith muisteli, ”ensimmäinen asia, joka tervehti silmiämme, oli Kirtlandin kaunis temppeli. – – Siellä profeetta Joseph Smith ja [Oliver Cowdery] näkivät Vapahtajan korokkeen kaiteella. Siellä Mooses jätti heille Israelin kokoamisen avaimet ja Elias ja Elia tulivat suurten kutsumustensa voimassa ja majesteettisuudessa tuomaan avaimet, jotka oli uskottu heidän haltuunsa heidän palvelutyönsä aikana maan päällä.”

Kun ryhmä käveli temppelin läpi, vanhin Smith ajatteli niitä uskollisia pyhiä, jotka sen rakensivat. ”Kun tajusimme, että rakennuksen olivat pystyttäneet äärimmäisessä köyhyydessä eläneet ihmiset – kuinka rohkeat miehet tekivät töitä päivisin laskeakseen perustukset ja pystyttääkseen tuon rakennuksen seinät ja sitten iltaisin seisoivat puolustamassa sitä asein niitä vastaan, jotka olivat vannoneet, ettei rakennus koskaan valmistuisi – emme voineet olla tuntematta, ettei ollut mikään ihme, että Herra otti vastaan heidän uhrilahjansa ja siunasi heitä kuten harvoja ihmisiä on siunattu maan päällä.”¹

Vuosia myöhemmin, sen jälkeen kun presidentti Smith oli erotettu kirkon presidentiksi, hän vihki Idaho Fallsin temppelin. Vihkimisrukouksessa hän kiitti temppelissä suoritettavasta pelastavasta työstä elävien ja kuolleiden hyväksi:

”Me kiitämme Sinua, oi Jumala, että lähetit Elian, muinaisen profeetan, jolle oli annettu ’vallan avaimet kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen, ettei koko maata lyötäisi kirouksella’ [OL 27:9]. Me kiitämme Sinua siitä, että hänet lähetettiin palvelijasi Joseph Smithin luo antamaan avaimet ja valtuus työhön kuolleiden puolesta ja ilmoittamaan, että pelastussuunnitelma koskee koko ihmissukua, että evankeliumi on laajuudeltaan yleismaailmallinen ja että Sinä et erottele ihmisiä vaan olet järjestänyt pelastuksen evankeliumin saarnaamisen sekä eläville että kuolleille. Olemme hyvin kiitollisia Sinulle siitä, että pelastus tarjotaan kaikille, jotka haluavat tulla pelastetuiksi valtakuntaasi.

Olkoon kansallesi mieluisaa etsiä esivanhempiensa sukutietoja, jotta heistä voi tulla pelastajia Siionin vuorella toimimalla temppeleissäsi kuolleiden sukulaistensa puolesta. Me rukoilemme myös, että Elian henki lepäisi voimallisena kaikkien kansojen yllä kaikkialla, että he ryhtyisivät kokoamaan ja tuomaan saataville tietoja esivanhemmistaan ja että uskolliset lapsesi käyttäisivät pyhiä temppeleitäsi suorittaakseen niissä kuolleiden puolesta kaikki toimitukset, jotka koskevat näiden iankaikkista korotusta.”

Rukouksessaan presidentti Smith toi myös esiin, että temppeli on todellakin Herran huone ja paikka, jossa voidaan tuntea Jumalan läsnäolo:

”Tänään täällä ja nyt me vihimme Sinulle temppelin kaikkine siihen kuuluvine osineen, että se voisi olla silmissäsi pyhä, että se olisi rukouksen huone, kiitoksen ja palveluksen huone, että kirkkautesi lepäisi sen yllä ja pyhä läsnäolosi olisi siellä jatkuvasti ja että se olisi hyväksyttävä asuinsija rakkaalle Pojallesi Jeesukselle Kristukselle, meidän Vapahtajallemme, että se olisi sekä pyhitetty että vihitty kaikilta osiltaan pyhäksi sinulle. Me rukoilemme myös, että tämän pyhän huoneesi pyhyys tekisi vaikutuksen kaikkiin niihin, jotka astuvat sen kynnyksen yli. – –

Taivaallinen Isämme, sallithan läsnäolosi tuntua täällä aina, jotta kaikki tänne kokoontuvat ymmärtäisivät, että he ovat Sinun vieraitasi ja että tämä on Sinun huoneesi.”² (Katso ehdotus 1 sivuilla 89–90.)

George Albert Smithin opetuksia

Temppelissä me saamme pyhiä toimituksia, mukaan lukien toimitukset, jotka sitovat perheet yhteen iankaikkisuudeksi.

Jotta me voisimme valmistautua [selestiseen] valtakuntaan, Herra armossaan palautti näinä myöhempinä aikoina Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja antoi siihen jumalallisen valtuutensa ja sen jälkeen antoi lapsilleen ymmärryksen siitä, että tiettyjä toimituksia voidaan ottaa vastaan ja suorittaa. Tätä tarkoitusta varten temppeleitä rakennettiin, ja niillä, jotka haluavat paikan selestisessä valtakunnassa, on tilaisuus mennä noihin temppeleihin saamaan siunauksensa parantaakseen elämäänsä ja valmistautuakseen siihen valtakuntaan.³

Me olemme ainoa kansa maailmassa, joka tietää, mitä tarkoitusta varten temppeleitä on.⁴

Jokainen [temppeli] on rakennettu yhtä suurta iankaikkista tarkoitusta varten: palvelemaan Herran huoneena, tarjoamaan pyhän ja sopivan paikan niiden pyhien toimitusten suorittamiseen, jotka ovat sitovia maan päällä sekä taivaassa – kuolleille ja eläville suoritettavien toimitusten, jotka takaavat niille, jotka ottavat ne vastaan ja jotka ovat uskollisia liitoilleen, että he saavat pitää perheensä ja olla yhdessä perheensä kanssa iankaikkisesti, saavat maailmoja loputta ja saavat korotuksen heidän kanssaan Isämme selestisessä valtakunnassa.⁵

Meidän pitäisi olla kiitollisia tiedosta, että avioliitto on iankaikkinen. Jos olisimme panneet toivomme vain tähän elämään, olisimme todellakin säälittävimpiä kaikista ihmisistä [ks. 1. Kor. 15:19]. Varmuus siitä, että suhteemme täällä vanhempina ja lapsina ja aviopuolisoina jatkuvat taivaassa ja että tämä on vasta alku suurenmoiselle ja loistavalle valtakunnalle, jonka Isämme on tarkoittanut meidän perivän toisella puolen, täyttää meidät toivolla ja ilolla.⁶

Jos ajattelisin, kuten niin monet ajattelevat, että nyt kun rakas vaimoni ja rakkaat vanhempani ovat kuolleet, he ovat poistuneet elämästäni ainiaaksi ja etten koskaan enää näe heitä, se riistäisi minulta yhden suurimmista iloista, mitä minulla elämässäni on: pohdiskelun siitä, että tapaan heidät jälleen ja he ottavat minut ilolla vastaan ja osoittavat kiintymyksensä ja että kiitän heitä kiitollisen sydämen pohjia myöten kaikesta, mitä he ovat tehneet hyväkseni.

Mutta on monia, monia miljoonia Isämme lapsia, jotka eivät tiedä, että kun aviopuolisot osallistuvat tiettyihin taivaallisen Isämme säätämiin toimituksiin, heidät voidaan yhdistää ajaksi ja iankaikkisuudeksi ja he voivat nauttia lastensa kumppanuudesta ikuisesti. Kuinka kiitollisia meidän pitäisikään olla siitä tiedosta.⁷

Maailmassa on vain harvoja paikkoja, joissa voimme solmia avioliiton iankaikkisuudeksi, ja niitä ovat Jumalan temppelit. – – On myös monia veljiämme ja sisariamme, kaikki taivaallisen Isämme lapsia, joilta tämä etuoikeus on evätty – – väistämättömien syiden vuoksi. Mutta jos he elävät kelvollisesti ja jos he olisivat käyttäneet hyväkseen etuoikeuden, mikäli se olisi ollut mahdollista, he eivät menetä mitään näiden tilapäisesti epäsuotuisien olosuhteiden vuoksi. Mutta ajatelkaa sitten, kuinka paljon suurempi on niiden vastuu, jotka elävät siellä, missä mies ja nainen voidaan yhdistää iankaikkisuudeksi ja missä he voivat mennä tekemään työtä kuolleidensa puolesta! Maailman ihmisillä ei ole tätä siunausta. Mietin, arvostammeko me sitä. – –

Opettakaamme nuoriamme näissä asioissa heidän varhaisnuoruudestaan asti, niin että kun he lähestyvät avioliittoikää, heidän mielessään ei ole kysymystäkään siitä, missä tai kuinka tai kenen toimesta tuo pyhä toimitus tulee suorittaa – ja että ainoa paikka, jossa se voidaan suorittaa ajaksi ja iankaikkisuudeksi, on temppeli.⁸

Kiitän [Herraa] kaikista Herran huoneen toimituksista, jotka olen saanut. Mitään niistä ei ole tarkoitettu yksin minulle, vaan minun on sallittu ottaa vastaan osa siitä, mikä on tarkoitettu kaikille Hänen lapsilleen, missä he sitten ovatkin, jos he ovat halukkaita ottamaan vastaan sen, mitä Hän tarjoaa heille rahatta ja hinnatta.⁹

Kaikki – – temppelit, jotka on rakennettu tai tullaan vielä vihkimään, osoittautuvat mittaamattoman suureksi siunaukseksi kaikille niille, jotka hyödyntävät kelvollisesti etuoikeuden käyttää niitä sekä itsensä että kuolleiden sukulaistensa hyväksi.¹⁰ (Katso ehdotus 2 sivulla 90.)

Tekemällä temppelityötä me tuomme iankaikkiset siunaukset kuolleiden esivanhempiemme ulottuville.

Sukututkimusseura on käyttänyt vuosia [sukututkimus]tietojen kokoamiseen, ja muut käyttävät vuosia siihen, että menevät Herran huoneeseen kastettaviksi kuolleiden puolesta, että aviopuolisot ja lapset sinetöidään toisiinsa, että perheet yhdistetään, kuten taivaallinen Isämme on opettanut meitä tekemään. Meidän itse kunkin kannattaisi esittää itsellemme tämä kysymys: Mitä minä teen asian hyväksi? Teenkö oman osani? Taivaallinen Isämme sanoi ihmisille Joseph Smithin kautta, että ellemme tekisi työtä kuolleidemme puolesta, menettäisimme omat siunauksemme ja meidät erotettaisiin pois, ja yksi aivan viimeisiä asioita, mitä profeetta yritti tehdä, oli saada valmiiksi temppeli, jonne ihmiset voisivat mennä suorittamaan työtä kuolleidensa puolesta. Niin tärkeää se on. Jonkun täytyy tehdä sitä.¹¹

Mieleeni muistuu kertomus kahdesta veljeksestä, jotka asuivat eräässä Pohjois-Utahin kaupungissa: vanhempi veli Henry oli pankkiiri ja kauppias, ja hänellä oli runsaasti varoja. Toinen veli George oli maanviljelijä, eikä hänellä ollut paljonkaan ylimääräistä, mutta hänellä oli halu tehdä temppelityötä heidän kuolleidensa puolesta. Hän etsi heidän sukututkimustietonsa ja meni temppeliin ja teki työtä niiden puolesta, jotka olivat kuolleet.

Eräänä päivänä George sanoi Henrylle: ”Olen sitä mieltä, että sinun pitäisi mennä temppeliin ja auttaa.”

Mutta Henry sanoi: ”Minulla ei ole aikaa tehdä mitään sellaista. Liikeasioideni hoitaminen vie kaiken aikani.” – –

Noin vuotta myöhemmin Henry kävi Georgen kotona ja sanoi: ”George, olen nähnyt unen, ja se huolestuttaa minua. Voisitkohan sinä kertoa minulle, mitä se tarkoittaa?”

George kysyi: ”Mistä näit unta, Henry?”

Henry sanoi: ”Näin unta, että sinä ja minä olimme erinneet tästä elämästä ja olimme verhon toisella puolen. Kun kuljimme eteenpäin, tulimme kauniiseen kaupunkiin. Ihmisiä oli kokoontunut yhteen ryhmiksi moniin paikkoihin, ja joka paikassa, jonne tulimme, he kättelivät sinua ja halasivat sinua ja siunasivat sinua ja sanoivat, kuinka kiitollisia he olivat nähdessään sinut, mutta”, hän sanoi, ”he eivät kiinnittäneet mitään huomiota minuun ja olivat hädin tuskin ystävällisiä. Mitä se tarkoittaa?”

George kysyi: ”Sinusta siis tuntui, että olimme verhon toisella puolen?”

”Kyllä.”

”No siitä minä juuri olen sinulle puhunut. Olen yrittänyt saada sinut tekemään työtä niiden ihmisten puolesta, jotka ovat siellä. Olen tehnyt työtä monen siellä olevan puolesta, mutta työ monien muiden puolesta on vielä tekemättä. – – Sinun on parasta pitää kiirettä, koska olet saanut esimakua siitä, mitä voit odottaa, kun menet sinne, jos et hoida omaa osaasi tekemällä tätä työtä heidän puolestaan.” (Katso ehdotus 3 sivulla 90.)

Olen ajatellut tätä kertomusta kahden veljeksen elämästä todella monta kertaa. Monet ihmiset eivät ymmärrä elämän vakavuutta ja pyhyyttä. He eivät ymmärrä iankaikkisen avioliiton pyhyyttä. Kansassamme on niitä, joilla ei ole kiinnostusta tutkia sukuaan. He eivät välitä lainkaan esivanhemmistaan, tai ainakin heidän käytöksensä perusteella voisi ajatella niin. He eivät käy temppelissä tekemässä työtä kuolleidensa puolesta. – –

Kun olemme olleet Herran huoneessa ja saaneet omat siunauksemme, ajatelkaamme vastuutamme esivanhemmistamme. Millaisen vastaanoton te saatte, kun menette toiselle puolelle? Oletteko se, jonka luokse he tulevat ja jota he siunaavat kautta iankaikkisuuden aikojen, vai oletteko kuin se veli, joka itsekkäästi hoiti omia ongelmiaan täällä ja antoi niiden, jotka eivät voineet auttaa itseään, jäädä ilman hänen apuaan?¹²

Te tiedätte, että tämä suuri työ, jota tehdään Isämme temppeleissä, sitoo meidät kaikki yhteen. Siellä perheet, joita ei ole yhdistetty aiemmin, tuodaan yhteen pyhän pappeuden voimalla. Herran tarkoituksena oli, että jokaisella Hänen pojistaan ja tyttäristään olisi mahdollisuus tulla siunatuksi paitsi täällä maan päällä myös saada nauttia iankaikkisista siunauksista.

Ajatelkaa niiden omistautumista ja uskollisuutta, jotka päivä toisensa jälkeen menevät näihin temppeleihin ja tekevät työtä niiden puolesta, jotka ovat siirtyneet toiselle puolelle, ja tietäkää, että ne, jotka ovat toisella puolella, ovat aivan yhtä kiinnostuneita meistä. He rukoilevat meidän ja menestymisemme puolesta. Omalla tavallaan he puhuvat jälkeläistensä puolesta, jotka elävät maan päällä.¹³

Herra auttaa meitä etsiessämme kuolleita sukulaisiamme.

Chicagossa monia vuosia sitten olleessa Kehityksen vuosisata -näyttelyssä kävin yhtenä päivänä kirkkomme osastolla ja kysyin lähetyssaarnaajilta, kuka oli vastuussa tuosta suuresta kulttuuri- ja tiedenäyttelystä.

He kertoivat minulle, että miehen nimi oli Dawes, ja minä kysyin: ”Onko hän sen Charles G. Dawesin veli, joka oli Yhdysvaltain varapresidentti ja myös Ison-Britannian suurlähettiläs?”

Ja he vastasivat: ”Kyllä.”

”No”, sanoin, ”sepä on ilo kuulla. Satun tuntemaan hänet.”

Sanoin itselleni: ”Taidanpa mennä käymään hänen luonaan. Hän on varmaan Henry Dawes.” Tunsin Henry Dawesin, joten menin puhelimeen ja soitin hänen toimistoonsa. Herra Dawesin sihteeri – – sanoi hänelle, että George Albert Smith Salt Lake Citystä oli paikalla ja halusi tavata hänet, ja herra Dawes kehotti sihteeriään pyytämään minua käymään. Niinpä sen sijaan että olisi juoksuttanut minua sadan ihmisen perään odottamaan vuoroani sihteeri vei minut sivuovelle, ja siellä edessäni seisoi kookas mies, jota en ollut koskaan eläissäni nähnyt.

Hän sanoi: ”Minä olen herra Dawes.”

Hän oli hyvin miellyttävä, mutta voitte kuvitella, kuinka nolo olin. Hän oli herra Dawes ja suurlähettiläs Dawesin veli, mutta hän oli Rufus Dawes. En tiennyt, että maailmassa oli sellainen ihminen kuin Rufus Dawes.

”No”, minä sanoin, ”olen tullut kertomaan teille, että tämä on hieno näyttely, ja ilmaisemaan teille kiitollisuuteni siitä, mitä olette tehnyt sen järjestämiseksi ja hoitamiseksi. Se, mitä on saatu aikaan, on ihmeellistä, ja millaista valistusta se onkaan hyvin monelle ihmiselle. Ymmärrän, että olette kiireinen mies, ja siinä olikin kaikki, mitä halusin tulla sanomaan, ja tulla onnittelemaan ja kiittämään teitä.”

”Se on hyvin huomaavaista”, hän sanoi. ”Tulkaa sisään.”

”Ei, siinä oli kaikki, mitä tulin sanomaan”, vastasin.

Hän sanoi: ”Tulkaa nyt vain sisään.”

Sanoin: ”Ei, tuolla on sata ihmistä, jotka odottavat saadakseen tavata teidät.”

”Yksikään heistä ei sano mitään yhtä mukavaa kuin mitä te sanoitte.”

Niinpä menin sisään hengästyneenä ja lähestulkoon vailla ideoita. Hän pyysi minua istuutumaan, ja seuraava asia, jonka sanoin, oli: ”Muuten, herra Dawes, mistä sukunne tulee?”

”Täällä Amerikassako?” hän kysyi.

”Tarkoitan, että missä tahansa.”

Hän sanoi: ”Oletteko kiinnostunut sukututkimuksesta?”

”Olenpa hyvinkin”, vastasin. ”Meillä Salt Lake Cityssä on yksi hienoimmista sukututkimuskirjastoista.”

Hän sanoi: ”Anteeksi vain hetkinen”, ja käveli ulos toimistostaan ja tuli takaisin mukanaan laatikko, joka oli suunnilleen vanhan perheraamatun kokoinen. Hän otti veitsensä, avasi laatikon ja otti sieltä paketin, joka oli kiedottu valkoiseen silkkipaperiin. Hän kääri silkkipaperin pois ja laski pöydälle yhden kauneimmin sidotuista kirjoista, mitä olen ikinä nähnyt. Siinä oli hieno painatus ja runsas kuvitus, ja kannet oli tyylikkäästi koristeltu kultaisin kohokuvioin.

Siihen tutustuessani sanoin: ”Herra Dawes, tämä on hienoa työtä.”

”Sen pitää ollakin. Se maksoi minulle 25 000 dollaria.”

”No”, sanoin, ”se on sen arvoinen.”

Hän sanoi: ”Onko se minkään arvoinen teille?”

Vastasin: ”Se olisi, jos se olisi minun.”

Hän sanoi: ”Sitten saatte sen!” Mies, jonka olin tavannut vain viisi minuuttia aiemmin, laski käsiini 25 000 dollarin arvosta sukututkimustyötä! No, olin ällistynyt. Ensimmäinen tapaamisemme jatkui vain hetken pidempään. Kerroin hänelle, kuinka ilahtunut olin siitä, että sain sen, ja että sijoittaisin sen Salt Lake Cityn sukututkimuskirjastoon.

Ennen kuin lähdin huoneesta, hän sanoi: ”Herra Smith, se on äitini puolen, Gatesien, sukuselvitys. Valmistelemme myös selvitystä isäni puolelta – Dawesin suvusta. Siitä tulee aivan samanlainen. Kun kirja on valmis, haluaisin lähettää sellaisenkin teille.”

50 000 dollarin arvosta sukututkimusta! – ja vain siksi, että yritin olla kohtelias jollekulle. En usko, että se oli sattumaa. – –

Herra auttaa meitä. On ihmeellistä, kuinka tie avautuu ja kuinka muita ihmisiä usein johdatetaan valmistamaan sukuselvityksiään. Mutta toisinaan me jätämme hyödyntämättä tilaisuutemme valmistella omia sukuselvityksiämme siitä huolimatta, että Herra on hyvin selkeästi sanonut, että ellemme me huolehdi temppelityöstämme, meidät ja kuolleemme hylätään [ks. OL 124:32]. Tämä on hyvin vakava asia. Tämä on jotakin sellaista, mitä emme voi muuttaa, jos olemme hukanneet tilaisuutemme kuolemaan asti. – – Emme voi odottaa muiden tekevän tätä työtä puolestamme.

Niinpä Herra tavalla tai toisella rohkaisee, ohjaa ja neuvoo meitä tekemään työmme. Joillakin perheillä, jotka eivät pysty tekemään työtä itse, on joku muu, joka työstää koko ajan heidän sukututkimustaan ja aikakirjojaan temppelityötä varten.

Jos me teemme oman osamme, sukututkimuksemme avautuu eteemme – joskus yhdellä, joskus toisella tavalla. Niinpä haluan ehdottaa teille, veljeni ja sisareni: tehkäämme oma osamme.¹⁴ (Katso ehdotus 4 sivulla 90.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–VII.

Lue otteet Idaho Fallsin temppelin vihkimisrukouksesta sivulta 81 ja lue kohdat OL 109:1–5, 10–13 (Kirtlandin temppelin vihkimisrukouksesta). Pohdi tunteita, joita sinulla on, kun käyt temppelissä, ja ajattele kokemuksia, jotka ovat vahvistaneet todistustasi siitä, että temppeli on Herran huone.
Mitä syitä presidentti Smith esittää temppelien rakentamiselle? (Ks. s. 82–83.) Mitä me voimme tehdä rohkaistaksemme nuoria valmistautumaan solmimaan avioliittonsa temppelissä?
Lue sivulla 85 oleva kertomus. Mitä helppoja tapoja osallistua sukututkimustyöhön on henkilöllä, jolla on monia muita velvollisuuksia? Mitä pappeuskoorumit ja Apuyhdistys voivat tehdä osallistuakseen?
Käy läpi osio, joka alkaa sivulta 87. Kuinka Herra on auttanut sinua, kun olet yrittänyt löytää tietoja esivanhemmistasi? Mitä muita siunauksia olet saanut, kun olet osallistunut sukututkimustyöhön?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Mal. 3:23–24; OL 97:15–16; 110; 124:39–41; 128:9, 15–24

Opetusvihje: Kun joku lukee ääneen presidentti Smithin opetuksia, pyydä muita luokan jäseniä ”kuuntelemaan ja etsimään tiettyjä periaatteita tai ajatuksia. – – Jos kohdassa on epätavallisia tai vaikeita sanoja tai ilmauksia, niin selitä ne ennen kuin kohta luetaan. Jos jollakulla ryhmässä olevalla on vaikeuksia lukemisessa, pyydä vapaaehtoisia lukemaan sen sijaan että etenisitte järjestyksessä henkilöstä toiseen.” (Ks. Opettaminen, kutsumuksista suurin, s. 56.)

Sisäkuva Kirtlandin temppelistä, missä muinainen profeetta Elia ilmestyi Joseph Smithille ja antoi tälle sinetöimisvoiman ja kuolleiden puolesta tehtävän työn avaimet.

”Maailmassa on vain harvoja paikkoja, joissa voimme solmia avioliiton iankaikkisuudeksi, ja niitä ovat Jumalan temppelit.”

”Ajatelkaa niiden omistautumista ja uskollisuutta, jotka päivä toisensa jälkeen menevät näihin temppeleihin ja tekevät työtä niiden puolesta, jotka ovat siirtyneet toiselle puolelle.”