Hiljainen vieno ääni ja pamppaileva sydän
Hiljainen vieno ääni ja pamppaileva sydän todistavat palautuksen ihmeestä.
Vuonna 1995 minua pyydettiin lausumaan tervetuliaissanat ja pitämään avauspuhe eräässä lasten ravitsemusta koskevassa tiedeseminaarissa Salt Lake Cityssä. Seminaariin osallistui 96 tiedemiestä 24 maasta. Kun puheeni aikana silmäilin yleisöä, minuun teki vaikutuksen se, kuinka monia kansallisuuksia oli edustettuna, mikä kävi ilmi kuulijoiden vaatteista, ihonväristä, kielestä ja muista ominaispiirteistä.
Kolme tai neljä kuukautta myöhemmin osallistuin erääseen vaarnakonferenssiin Yhdysvaltain itärannikolla. Istuessani edessä korokkeella valmiina pappeusjohtajien ohjekokoukseen eräs afrikkalainen mies tuli kappeliin ja istuutui käytävän viereen. Hän näytti jotenkin tutulta, mutta en muistanut, missä olisin saattanut nähdä hänet. Kumarruin vaarnanjohtajan puoleen ja kysyin, kuka mies oli. Vaarnanjohtaja vastasi: ”Hän ei ole kirkon jäsen. Hän on vieraileva professori Afrikasta ja opettaa paikkakunnan maineikkaassa yliopistossa. Muutama kuukausi sitten hän osallistui jonkinlaiseen tiedeseminaariin Salt Lake Cityssä. Hän otti mukaansa kirkosta kertovan esitteen, joka johdatti hänet lukemaan kirkosta kaiken, mitä hän vain saattoi löytää. Nyt hän osallistuu jokaiseen mahdolliseen kokoukseen.” Puoliksi piloillaan vaarnanjohtaja sitten lisäsi: ”En olisi yllättynyt, vaikka hän kävisi Apuyhdistyksenkin kokouksissa.”
Pappeusjohtajien ohjekokouksen jälkeen esittäydyin uudelleen vierailevalle professorille. Hän vahvisti olevansa innoissaan tästä vasta löytämästään totuudenlähteestä. Hän selitti, että hänen perheensä, joka oli yhä Afrikassa, opiskeli lähetyssaarnaajien kanssa ja että he matkustaisivat hänen luokseen Amerikkaan neljän viikon kuluttua, jolloin heidät kaikki yhdessä kastettaisiin.
Lauantai-illan aikuisille tarkoitetun kokouksen päättyessä tämä mies kiiruhti puhujakorokkeelle ja kädellä rintaansa takoen julisti innoissaan: ”Sydämeni pamppailee juuri tällä tavalla. Saan sen hädin tuskin pysymään rinnassani. En tiedä, pystynkö odottamaan perhettäni neljää viikkoa päästäkseni kasteelle.” Ehdotin, että hän rauhoittaisi sydämensä ja odottaisi vaimoaan ja lapsiaan, jotta heidät kaikki voitaisiin kastaa yhdessä.
Kun Elia pakeni henkensä edestä jumalatonta foinikialaista prinsessaa Isebeliä, Herra ohjasi hänet korkealle vuorelle, missä hän sai mitä epätavallisimman kokemuksen. Seistessään vuorella Herran edessä Elia tunsi rajun ja mahtavan myrskyn, mutta ”myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa.” (1. Kun. 19:11–12.)
Toisinaan ne, jotka eivät ole uskoamme, kysyvät minulta, miksi meidän kirkkomme kasvaa niin nopeasti niin jäsenmäärältään kuin aktiivisuudeltaankin, kun taas kuulemma muiden kirkkojen kohdalla tapahtuu vähenemistä molemmissa. Vastauksena tähän kysymykseen on yksinkertaisesti hiljainen vieno ääni ja sitten pamppaileva sydän. Tässä kiireisessä, sekasortoisessa ja melun täyttämässä maailmassa se ei ole kuin myrsky, se ei ole kuin tulenlieska, se ei ole kuin maanjäristys vaan hiljainen mutta hyvin erottuva ääni, ja se saa sydämen pamppailemaan. Se on sisimmässä tuntuvaa hiljaista hehkua siitä, että tämä on Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi kaikkine oppeineen, pappeuksineen ja liittoineen, jotka olivat olleet kadoksissa monien pimeyden ja sekasorron vuosisatojen ajan. Niin, juuri hiljainen vieno ääni ja pamppaileva sydän todistavat palautuksen ihmeestä.
Juuri hiljainen vieno ääni ja pamppaileva sydän saavat miljoonat jäsenet jäljittelemään Jeesuksen elämää puheissa, teoissa ja palvelemisessa. Juuri hiljainen vieno ääni ja pamppaileva sydän saavat tuhannet eläkkeellä olevat avioparit palvelemaan lähetystyössä yleensä puolentoista vuoden ajan tai pidempään. He siirtävät syrjään elämän mukavuudet lähteäkseen maailmaan palvelemaan muita omalla kustannuksellaan ja tehden sellaista, mitä jotkut pitäisivät merkittävänä uhrauksena, palvellen usein syrjäisissä maailmankolkissa, joissa lämmin suihku ja mukava sänky ovat ylellisyyksiä, jotka elävät vain heidän muistoissaan.
Juuri hiljainen vieno ääni ja pamppaileva sydän saavat sadattuhannet nuoret miehet ja naiset jättämään lupaavat ammattinsa, siirtämään opiskeluaan (toisinaan luopumaan urheilu- tai muista stipendeistä) tai lykkäämään seurusteluaan palvellakseen Herraa omalla kustannuksellaan julistaen evankeliumin palautusta. Juuri hiljainen vieno ääni ja pamppaileva sydän antavat nuorillemme halun ja rohkeuden puolustaa puhtautta, rehellisyyttä ja periaatteita, jopa toisinaan naurunalaiseksi ja torjutuksi tulemisen kustannuksella. Juuri hiljainen vieno ääni ja pamppaileva sydän saavat ihmisen pitämään Jumalan käskyt iloiten ja kantamaan vähempiosaisten kuormia. Niin, hiljaisessa vienossa äänessä ja pamppailevassa sydämessä on voimaa.
Alma osasi kysyä sydämemme hengellisestä tilasta. Hän kysyy: ”Oletteko te hengellisesti syntyneet Jumalasta?” Ja sitten: ”Oletteko saaneet hänen kuvansa kasvoihinne? Oletteko kokeneet tämän voimallisen muutoksen sydämessänne?” (Alma 5:14, kursivointi lisätty.) Toisin sanoen pamppaileeko teidän sydämessänne todistus Jeesuksesta Kristuksesta?
Saanen kertoa teille vain kolme niistä monista asioista, jotka saavat sydämeni pamppailemaan. Ensiksikin, sydämeni pamppailee tiedosta, että Jeesus Kristus on minun henkilökohtainen Vapahtajani ja että Hän rakasti minua kyllin kärsiäkseen käsittämätöntä tuskaa ja jopa kuoleman. Sydämeni pamppailee, kun syvien ajatusteni yksinäisyydessä käsitän, että minut voidaan puhdistaa ja lunastaa Jeesuksen Kristuksen veren kautta. Sydämeni pamppailee, kun mietiskelen sitä hintaa, joka maksettiin – koettua kärsimystä, jotta minun ei tarvitsisi itse kärsiä samalla tavoin omien syntieni ja rikkomusteni vuoksi.
Toiseksi, sydämeni pamppailee tiedosta, että nuori poika, vain 14-vuotias, meni metsikköön, ja yksinkertaisen, nöyrän rukouksen ansiosta taivaat avautuivat, Jumala ja Kristus ilmestyivät ja enkeleitä laskeutui. Ja näin Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteys palautettiin kaikkine pappeuksineen, liittoineen ja puhtaine oppeineen. Sydämeni pamppailee, kun ajattelen, mitä tämä nuori profeetta kesti saattaakseen esiin palautetun evankeliumin täyteyden. Samalla kun taivaallisia enkeleitä laskeutui, Saatanankin enkeleitä oli työssä. Vainot alkoivat, ja muinaisten profeettojen elämän tavoin Josephin elämä huipentui hänen marttyyrikuolemaansa. Läpi kaikkien koettelemustensa ja vainojensa tämä nuori profeetta pysyi järkähtämättömänä ja lujana.
Profeetta Joseph Smithin ansiosta ymmärrän täydellisemmin Kristuksen sovituksen suuruuden. Profeetta Joseph Smithin ansiosta ymmärrän paremmin Getsemanen puutarhan merkityksen – se oli paikka, jossa Kristus kärsi suuresti ottaessaan harteilleen meidän henkilökohtaiset kärsimyksemme, ei vain syntiemme vaan myös kipujemme, heikkouksiemme, koetustemme ja murhenäytelmiemme tähden. Ymmärrän Hänen suuren ja viimeisen uhrinsa äärettömän ja iankaikkisen luonteen. Ymmärrän paremmin sitä rakkautta, jota Vapahtajamme osoitti viimeisessä lunastustyössään. Joseph Smithin ansiosta minun rakkauteni ja kiitollisuuteni Vapahtajaa kohtaan kasvaa ja jumalanpalvelukseni on merkityksellisempää. Laulukirjassamme niiden monien laulujen joukossa, jotka ovat W. W. Phelpsin sanoittamia, on tuttu laulu, jonka sanat kuuluvat: ”Kunnia miehelle, ken tuntea sai Herran!” (”Kunnia miehelle”, MAP-lauluja, 15). Sydämeni pamppailee, kun laulan sitä laulua.
Niin, koska me laulamme hyvin innokkaasti ja halukkaasti ”Kunnia miehelle, ken tuntea sai Herran”, me laulamme Vapahtajasta vieläkin suurempaa kunnioitusta, mielenliikutusta ja kiitollisuutta tuntien näillä sanoin: ”Oi armon suuruutta, ett on Hän henkensä /mun vuoksein antanut! /Oi armon suuruutta, armon suuruutta!” (”Oi Jeesuksen laupeus”, MAP-lauluja, 116.) Sydämeni pamppailee sen valaistuksen tähden, jonka profeetta Joseph toi elämääni ja joka koskee Vapahtajani sovituksen henkilökohtaista vaikutusta.
Kolmanneksi, sydämeni pamppailee, kun tutkin ja pohdiskelen Mormonin kirjan pyhiä kohtia sen täydentäessä Raamattua ja todistaessa edelleen Jeesuksen Kristuksen jumalallisuudesta Jumalan Poikana, maailman Lunastajana ja Vapahtajana. Tämän Raamatun pyhän kumppanin ansiosta ymmärrykseni Kristuksen opista on avartunut, ja tällä tavoin monet kysymykset, jotka Raamatussa jäävät vaille vastausta, selitetään niin, että vastaukset tyydyttävät minua täysin. Mormonin kirja on käsin kosketeltava todiste siitä, että Joseph on Jumalan profeetta, että Kristus todellakin ilmestyi hänelle ja että evankeliumi on palautettu puhtaudessaan ja täyteydessään. Sydämeni pamppailee vain ajatellessanikin Mormonin kirjan olemassaolon ihmettä – työlästä kaivertamista metallilevyihin, Jumalan valittujen miesten huolehtivaa levyjen hallussapitoa vuosisatojen mittaan sekä ihmeenomaista käännöstyötä. Se todellakin vastaa pyhien kirjoitusten täydellistä määritelmää. Koska Jumala tuntee meitä kohtaan niin majesteettista rakkautta, Hän varasi tämän todisteen, jota voimme pidellä käsissämme, jota voimme lukea ja tutkia ja jota voimme jopa koetella. Mutta mikä tärkeintä, Jumala rakastaa minua kyllin antaakseen minulle ja kenelle tahansa muulle, joka vilpittömästi etsii, henkilökohtaisen ilmoituksen siitä, että Mormonin kirja – käsin kosketeltava todiste palautuksesta ja siitä, että Joseph Smith oli todellinen profeetta – on totta.
Puhuessaan tästä pyhästä tiedosta Mormonin kirjan profeetta Alma todistaa: ”Ettekö luule minun itse tietävän näitä asioita? Katso, minä todistan teille tietäväni, että nämä asiat, joista olen puhunut, ovat totta. Ja kuinka luulette minun tietävän niiden olevan varmasti totta? Katso, minä sanon teille, että Jumalan Pyhä Henki on ilmaissut ne minulle. Katso, minä olen paastonnut ja rukoillut monta päivää, jotta voisin itse tietää nämä asiat. Ja nyt minä tiedän itse, että ne ovat totta, sillä Herra Jumala on ilmoittanut ne minulle Pyhän Henkensä kautta; ja tämä on ilmoituksen henki, joka on minussa.” (Alma 5:45–46.)
Muinaisen Alman tavoin meistä jokainen – niin jäsenet kuin vilpittömät tutkijatkin – voi tietää varmasti, että nämä asiat ovat totta. Meidän suurenmoisena etuoikeutenamme on tietää. Se on enemmänkin kuin etuoikeus; meidän vastuunamme on tietää. Meille on valtava menetys olla tietämättä, kun sellainen etuoikeus suodaan. Herra on sanonut: ”Kolkuttakaa, niin teille avataan” (Matt. 7:7). Mormonin kirjan profeetta Jaakob kehottaa: ”[Tulkaa] täysin vilpittömin sydämin” (MK Jaak. 6:5). Meidän ei tarvitse turvautua älyyn tai fyysisiin aisteihimme. Me tutkimme, me rukoilemme ja muinaisen Alman tavoin me saatamme jopa paastota, ja sitten tulevat hiljainen vieno ääni ja pamppaileva sydän. Kuvitelkaa henkilökohtaista ilmoitusta Jumalalta siitä, että nämä asiat ovat totta. Pelkkä ajatuskin siitä saa sydämeni pamppailemaan. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.