Seiskää pyhissä paikoissa
Kannustan pyhiämme kaikkialla maailmassa, missä se vain on mahdollista, pyrkimään seisomaan useammin pyhissä paikoissa.
Rakkaat veljeni, sisareni ja ystäväni kaikkialla maailmassa, on ilo ja suuri vastuu puhua teille. Haluan sanoa, että rakastan, kunnioitan ja arvostan teitä jokaista.
Meitä pommitetaan joka puolelta valtavilla määrillä viestejä, joita emme halua tai tarvitse. Yhdessä päivässä tuotetaan enemmän informaatiota kuin pystymme ottamaan vastaan koko elämän aikana. Nauttiaksemme täysin elämästä meidän kaikkien täytyy löytää omat hengähdyshetkemme ja oma mielenrauhamme.1 Kuinka pystymme siihen? On vain yksi vastaus. Meidän täytyy kohota sen pahan yläpuolelle, joka tunkeutuu alueellemme. Meidän täytyy noudattaa Herran neuvoa, kun Hän sanoi: ”Tahtoni on, että kaikki ne, jotka huutavat avuksi minun nimeäni ja palvelevat minua minun ikuisen evankeliumini mukaan, kokoontuvat yhteen ja seisovat pyhissä paikoissa.”2
Seisomme väistämättä niin monissa epäpyhissä paikoissa ja olemme alttiina niin suurelle määrälle sellaista, mikä on karkeaa, rienaavaa ja tuhoisaa Herran Hengen vaikutukselle, että kannustan pyhiämme kaikkialla maailmassa, missä se vain on mahdollista, pyrkimään seisomaan useammin pyhissä paikoissa. Kaikkein pyhimpiä paikkojamme ovat pyhät temppelimme. Niissä vallitsee pyhä lohdun tunne. Meidän tulee pyrkiä olemaan kelvollisia viemään perheemme temppeliin sinetöitäväksi yhteen iankaikkisuudeksi. Meidän tulee myös etsiä kuolleiden sukulaistemme tiedot, jotta heidätkin voidaan sinetöidä meihin jossakin temppeleistä. Meidän täytyy pyrkiä pyhyyteen olemalla hyvänä esimerkkinä uskovista puheissamme ja elämäntavoissamme, rakkaudessa, hengessä, uskossa ja puhtaudessa.3 Tällä tavoin me voimme ylläpitää ja vahvistaa omaa yksilöllistä suhdettamme Jumalaan.
Pyhyys on sielun voimaa. Se tulee uskosta ja kuuliaisuudesta Jumalan laeille ja toimituksille. Silloin Jumala puhdistaa sydämen uskon kautta, ja sydän tulee puhtaaksi siitä, mikä on epäpyhää ja sopimatonta. Kun ihminen saavuttaa pyhyyden mukautumalla Jumalan tahtoon, hän tietää vaistomaisesti, mikä on väärin ja mikä on oikein Herran edessä. Pyhyys puhuu silloin, kun on hiljaista, kannustaen siihen, mikä on hyvää, ja nuhdellen sitä, mikä on väärin.
Pyhyys on myös vanhurskauden mittapuu. Eräässä puheessaan Suolajärven tabernaakkelissa 16. helmikuuta 1862 presidentti Brigham Young käytti ilmausta ”Herralle pyhitetty”. Sitten hän selitti edelleen, mitä ”Herralle pyhitetty” hänelle merkitsi. Lainaan hänen sanojaan: ”Kolmenkymmenen vuoden kokemus on opettanut minulle, että elämäni jokaisen hetken täytyy olla Herralle pyhitetty, ja se edellyttää oikeudenmukaisuutta, kohtuutta, armeliaisuutta ja rehtiyttä kaikissa toimissani, mikä on ainoa suunta, jota seuraamalla voin säilyttää Kaikkivaltiaan Hengen kanssani.”4
Viime vuonna yksi tyttärenpojistamme vei vaimonsa ja molempien vanhemmat New York Cityyn käymään uudessa ja kauniissa Manhattanin temppelissä. Tuhansien ihmisten hyörinä ja pyörinä ja melu kadulla oli korvia huumaavaa. Kun taksi ajoi temppelin eteen, tyttärenpoikamme vaimo Katherine puhkesi kyyneliin. Jopa temppelin ulkopuolella hän tunsi sen pyhyyden. He astuivat sisään, jättivät epämiellyttävän maailman ja palvelivat Herran huoneessa. Se oli heille pyhä ja unohtumaton kokemus.
Kuten presidentti Gordon B. Hinckley on opettanut meille: ”Aika ajoin on tarpeen lähteä maailman melusta ja hälinästä, astua Herran pyhän huoneen seinien sisäpuolelle ja tuntea siellä Hänen Henkensä pyhyyden ja rauhan ilmapiirissä.”5 Joseph Smithin rukoukseen Kirtlandin temppeliä vihittäessä on todellakin vastattu: ”Jotta kaikki ihmiset, jotka astuvat Herran huoneen kynnyksen yli, tuntisivat sinun voimasi ja tuntisivat, että – – se on sinun huoneesi, sinun pyhyytesi sija.”6
Patriarkka Joseph Smith vanhemman hautajaisissa hänen tuntemuksiaan temppelistä kuvailtiin näillä sanoilla: ”Oleskelu Herran huoneessa ja tutkistelu Hänen temppelissään oli hänen päivittäinen ilonaiheensa; ja sen kautta hän nautti monista siunauksista ja vietti monia tunteja suloisessa kanssakäymisessä taivaallisen Isänsä kanssa. Hän on kulkenut sen pyhiä käytäviä, yksin ja erillään muusta maailmasta, jo kauan ennen kuin aamurusko on kullannut itäistä taivaanrantaa, ja hän on lausunut toiveitaan sen seinien suojissa vielä silloinkin, kun luonto on jo mennyt nukkumaan. Sen pyhissä huoneissa ovat taivaan näyt avautuneet hänen mielelleen, ja hänen sielunsa on nauttinut iankaikkisuuden rikkauksista.”7
Olen kiitollinen siitä, että kaikissa temppeleissämme on omistuskirjoitus: ”Herran huone, Herralle pyhitetty.” Tämä muistutus pyhistä paikoista juontaa juurensa aina Vanhaan testamenttiin. Sakarja muistuttaa meille, että päivä on tuleva, jolloin ”on hevosten kulkusissa kirjoitus: ’Herralle pyhitetty.’ – – Jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty Herralle.”8 Ihailen suuresti Suolajärven temppelin ovien kahvoja. Ne ovat hyvin taidokkaasti muotoiltuja, ja jokaisessa on sama muistutus: ”Herralle pyhitetty.”
Poikasena Etelä-Utahissa yli 65 vuotta sitten minua sykähdytti aina, kun sanat ”Herralle pyhitetty” ilmestyivät joihinkin pikkukaupunkien rakennuksiin. Nuo kultaiset sanat olivat usein pääkoristeena tärkeimmissä rakennuksissa, kuten osuuskaupassa ja piispan varastohuoneessa. Hallussani on joitakin pioneerien kauppaliikkeen ZCMI:n osakekirjoja. Niissä on John Taylorin, Brigham Youngin, Wilford Woodruffin, Joseph F. Smithin, Lorenzo Snow’n, Heber J. Grantin, George Albert Smithin ja David O. McKayn allekirjoitukset. Jokaiseen osakekirjaan on painettu sanat ”Herralle pyhitetty”. Mitähän näille pyhyyden tunnuksille on tapahtunut? Ovatko ne kadonneet kuten niin monet muutkin muistutukset uskosta ja omistautumisesta?
Elämämme päiviä siunataan suuresti, kun käymme usein temppeleissä oppiaksemme sitä ylimaallista hengellistä yhteyttä, joka meillä on Jumalaan. Meidän tulee pyrkiä uutterammin seisomaan pyhissä paikoissa. Temppelin juhlalliset liitot ja seremoniat ovat keinoja, jotka auttavat luonteen pyhyyden turvaamisessa. Kun haluamme luoda jäsenissämme syvempää sitoutumista temppelien pyhään työhön, meidän täytyy kehottaa heitä katsomaan syvemmälle sieltä löytyviin syvällisiin hengellisiin merkityksiin. Kuten Paavali on muistuttanut meitä: ”Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.”9
Meidän aikanamme presidentti Gordon B. Hinckley on sanonut meille: ”Jos jokainen Melkisedekin pappeuteen asetettu mies tässä kirkossa tulisi kelvolliseksi saamaan temppelisuosituksen ja menisi sitten Herran huoneeseen uudistamaan liittonsa kaikella vakavuudella Jumalan ja todistajien läsnä ollessa, olisimme parempi kansa. Keskuudessamme olisi hyvin vähän tai ei ollenkaan uskottomuutta. Avioerot häviäisivät melkein kokonaan. Paljon sydänsurua ja musertavia koettelemuksia voitaisiin välttää. Kodeissamme olisi enemmän rauhaa, rakkautta ja onnea. Olisi vähemmän nyyhkyttäviä vaimoja ja itkeviä lapsia. Keskuudessamme olisi enemmän arvonantoa ja keskinäistä kunnioitusta. Ja olen vakuuttunut, että Herra hymyilisi meille suosiollisemmin.”10
Pyhien tulisi tutkia sukuaan ja käydä temppelissä, koska Pyhä Henki kehottaa heitä tekemään niin. Meidän tulisi käydä temppelissä muun muassa turvataksemme oman henkilökohtaisen pyhyytemme sekä perheemme pyhyyden.
Temppelien lisäksi toisena varmasti pyhänä paikkana maan päällä tulisi olla kotimme. Pyhyyden tunne kodissani valmisti minua pyhyyden tunteeseen temppelissä. Ennen kuin lähdin ensimmäiseen lähetystyöhöni Brasiliaan, äitini ompeli minulle hellästi temppelivaatteen, jota voisin käyttää mennessäni temppeliin. Se on nyt jo vanha ja kulunut, mutta se on ainutlaatuinen, pyhä vertauskuva äidin rakkaudesta sitä kohtaan, mikä on pyhää.
Rakkaan vaimoni Ruthin ansiosta voin sanoa, että kotimme on ollut paikka, jossa olemme pyrkineet kunnioittamaan Herralle pyhitetyn henkeä. Emme ole aina onnistuneet. Emme tietenkään. Mutta olemme yrittäneet. Kun nuorena isänä olin hukkua tehtävääni hankkia ajallinen elanto perheelleni sekä huolehtia kirkon tehtävistäni ja monista muista yhteiskunnallisista tehtävistä, Ruthilla oli tapana rakastaen ja hellästi johdattaa minut takaisin isän vastuuseeni kodissamme.
Ruthilla oli esimerkiksi tapana muistuttaa minua, milloin oli aika pitää perheilta, ja sitten hellästi ehdottaa, mikä olisi sopiva aihe tutkittavaksemme perheillassamme. Hänellä oli myös tapana auttaa minua pitämään mielessäni tärkeitä perhetapahtumia kuten syntymäpäiviä ja lasten rientoja, joissa he tarvitsivat aikaani ja tukeani. Hän palvelee minua yhä tuolla tärkeällä ja arvostamallani tavalla. Jos todellakin haluamme, että kotimme ovat pyhyyden paikkoja, meidän on pyrittävä uutterammin tekemään sitä, mikä edistää Herran Hengen vaikutusta.
Kappelirakennuksemme on vihitty Herralle pyhiksi paikoiksi. Meitä kehotetaan menemään rukoushuoneeseen antamaan uhriksi sakramenttimme Hänen pyhänä päivänään.11 Sakramentin nauttiminen on vakava ja pyhä etuoikeus. Kappeleissamme meille opetetaan evankeliumin periaatteita, siunataan lapsia, konfirmoidaan jäseniä ja annetaan heille Pyhän Hengen lahja sekä lausutaan todistuksia evankeliumin totuudesta. Eräs käännynnäinen Texasissa sanoi, että kun hän astui kappelin ovesta sisään, siellä vallitsi pyhyyden tunne, jota hän ei ollut kokenut koskaan aikaisemmin elämänsä aikana.
Meidän tulee pyrkiä uutterammin olemaan pyhää kansaa. Me elämme aikojen täyttymisen aikaa. Profeetta Joseph Smithin kautta on palautettu niin kovin paljon. Se asettaa meidät erityiseen suhteeseen Herraan nähden. Me olemme näiden vastuullisten tehtävien edunsaajia, valvojia ja hoitajia kaikkia avaimia hallussaan pitävän presidentti Hinckleyn valtuuttamina ja hänen johdollaan. Herran lapsina meidän tulee pyrkiä joka päivä kohoamaan korkeammalle henkilökohtaisen vanhurskauden tasolle kaikissa toimissamme. Meidän tulee varoa jatkuvasti kaikkia Saatanan vaikutuksia.
Kuten presidentti Brigham Young on opettanut: ”[Elämämme] jokaisen hetken täytyy olla Herralle pyhitetty – –, mikä on ainoa suunta, jota seuraamalla [voimme] säilyttää Kaikkivaltiaan Hengen [kanssamme].” Siunatkoon Herra meitä jokaista erityisessä vastuussamme löytää Herralle pyhitettyä seisomalla pyhissä paikoissa. Juuri sieltä me löydämme sitä hengellistä suojaa, jota tarvitsemme itsellemme ja perheellemme. Juuri se on avun lähteenä viedessämme Herran sanaa eteenpäin omana aikanamme. Pyhissä paikoissa seisominen auttaa meitä nousemaan aikamme pahojen vaikutteiden yläpuolelle ja lähentää meitä Vapahtajaamme. Todistan, että jos me teemme tämän, Herra on siunaava meitä ikuisesti ja meistä tehdään väkeviä ”uskossa ja teoissa”.12 Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.