Sielujen arvo
Kun näemme, millainen vaikutus yhdellä ihmisellä voi olla – –, ei kenties ole mikään ihme, että Herra muistutti meitä: ”Muistakaa – – sielujen arvo.”
Yksi puheista, joilla on ollut pysyvä vaikutus minuun, pidettiin erään vaarnakonferenssin lauantai-illan kokouksessa vuosia sitten. Puheen piti eräs nuori äiti. Hän sanoi näin: ”Olen tehnyt sukututkimusta isoisäni isän puolesta. Hän ja hänen suuri perheensä, jossa oli sekä poikia että tyttöjä, olivat kirkon jäseniä.”
Hän kertoi: ”Isoisäni isä lähti eräänä sunnuntaina perheensä kanssa kirkosta eikä tullut koskaan takaisin – syytä ei tiedetä.”
Sitten hän jatkoi: ”Tutkiessani olen saanut selville, että isoisäni isällä on yli tuhat jälkeläistä.”
Ja edelleen hän sanoi, ja tätä osaa en ole kyennyt koskaan unohtamaan: ”Noista tuhannesta jälkeläisestä minä olen ainoa, joka on tänä päivänä aktiivinen kirkossa.”
Kun hän sanoi nuo sanat, huomasin ajattelevani: ”Onko heitä vain tuhat vai voisiko heitä olla enemmän?”
Vastaus on ilmeinen. Sitä hengellistä vaikutusta, joka perheellä olisi voinut olla naapureihinsa ja ystäviinsä, ei ilmennyt. Ei yksikään hänen pojistaan eikä yksikään hänen tyttäristään palvellut lähetyssaarnaajana, ja niitä, joita he olisivat koskettaneet todistuksellaan, ei kastettu, ja ne, joita ei kastettu, eivät lähteneet lähetystyöhön. Niin, on kenties monia tuhansia, jotka eivät ole aktiivisia kirkossa tänä päivänä eivätkä ole läsnä tässä nimenomaisessa kokouksessa tuon isoisän isän päätöksen johdosta.
Kun kuulin tämän sisaren puhuvan, huomasin ajattelevani: ”Mikä murhenäytelmä! Jos olisin ollut siellä silloin, olisin ehkä voinut sanoa isälle, perheelle, pappeusjohtajille jotakin sellaista, mikä olisi saattanut auttaa estämään sellaisen katastrofin heidän perheessään ja niin monien elämässä heidän jälkeensä tulevissa sukupolvissa.”
No, tuo menneisyyden tilaisuus on menetetty. Mutta me voimme nyt katsoa tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Sanoisin niille, jotka huomaavat olevansa samassa asemassa kuin tuo isoisän isä: Harkitsisitteko, mitä saatatte tehdä perheellenne ja kaikille niille, jotka tulevat jälkeenne? Pohtisitteko ajatustenne ja tekojenne vaikutuksia?
Jos teillä on huolia kirkon opista, pohtikaa neuvoa, jonka presidentti Gordon B. Hinckley antoi suurelle 2 000 jäsenen kokoukselle viime vuonna Pariisissa Ranskassa. Hän sanoi: ”Vetoan teihin, veljeni ja sisareni, että jos teillä on yhtään epäilyksiä mistään tämän kirkon opista, että panette sen koetteille. Kokeilkaa sitä. Eläkää periaatteen mukaan. Polvistukaa ja rukoilkaa sen johdosta, niin Jumala siunaa teitä tiedolla tämän työn totuudesta.”
Jos teistä tuntuu, että teitä on loukattu, olkaa valmiit antamaan anteeksi. Jos jostakin asiasta on jostain syystä epämiellyttävä muisto, unohtakaa se. Kun on tarpeen, puhukaa piispanne kanssa, puhukaa vaarnanjohtajanne kanssa.
Kaikille mutta erityisesti niille, joista jonakin päivänä tulee isovanhempien isiä ja äitejä, iankaikkiset siunauksenne ja jälkeläistenne iankaikkiset siunaukset ovat paljon tärkeämpiä kuin mikään ylpeydelle käyvä syy, joka estäisi teitä ja niin monia muita saamasta sellaisia tärkeitä siunauksia. Mormonin kirjassa kuningas Benjamin muistuttaa meitä: ”Ja edelleen minä tahdon teidän ajattelevan niiden siunattua ja onnellista tilaa, jotka pitävät Jumalan käskyt. Sillä katso, he ovat siunattuja kaikessa, sekä ajallisessa että hengellisessä; ja jos he pysyvät uskollisina loppuun asti, heidät otetaan vastaan taivaaseen, niin että he voivat siten asua Jumalan luona milloinkaan päättymättömässä onnen tilassa.” (Moosia 2:41.)
Te, jotka olette lapsia harhaan kulkeneen tulevan isoisän isän kodissa – te voitte olla edelleen uskollisia, te voitte olla hyvänä esimerkkinä kotona ja lähellänne oleville. Te voitte tehdä oman osanne tuodaksenne rauhaa ja sopusointua kotiin ja toverienne keskuuteen. Te voitte olla ongelmien ratkaisu ettekä niiden aiheuttaja. Muistakaa, että kun Mormonin kirjassa isä Lehi alkoi nurista, hänen vanhurskas poikansa Nefi rohkaisi ja löysi ratkaisuja ongelmiin. Hyvin usein juuri vanhurskaat lapset kykenevät pitämään laivan vakaana purjehdittaessa myrskyisillä vesillä.
Teille, jotka olette piispoja ja vaarnanjohtajia, kuinka toivoisinkaan, että olisitte voineet olla kokouksessa, johon osallistuin muutaman alue-edustajan kanssa. Kuulimme vanhin L. Tom Perryn vertaavan tulevia vanhimpia ja vähemmän aktiivisia – tulevia isoisän isiä – lämpömittariin. Meitä muistutettiin siitä, että monet heistä ovat enemmän kuin vain lämpimiä. He tulisivat takaisin, jos joku vain rohkaisisi heitä ja näyttäisi tietä.
Haluaisin kertoa teille eräästä vaarnakonferenssista, johon sain tehtävän osallistua. Kyseessä oli vaarnan uudelleen järjestäminen; vaarnanjohtaja ja hänen neuvonantajansa vapautettaisiin ja uusi johtokunta kutsuttaisiin. Vaarnanjohtaja oli nuori ja oli palvellut suurenmoisesti miltei 10 vuoden ajan. Hän oli hengellinen jättiläinen, mutta hän oli myös hallinnollinen jättiläinen. Kun puhuttelin häntä kahden kesken, hän kertoi minulle, kuinka hän oli siirtänyt paljon vastuuta vaarnan toiminnasta neuvonantajilleen ja korkealle neuvostolle ja vapauttanut siten itsensä puhuttelemaan niitä, jotka tarvitsivat rohkaisua. Yksittäisiä jäseniä ja aviopareja kutsuttiin hänen toimistoonsa. Siellä hän oppi tuntemaan heidät, antoi heille neuvoja ja kutsui heitä edistymään, panemaan elämänsä järjestykseen ja ottamaan vastaan siunaukset, jotka ovat tarjolla Herran seuraajille. Hän auttoi heitä siirtämällä heidät kyvykkään johtajan hoiviin, opettajan, joka auttoi heitä ymmärtämään opin ihanuudet. Sitten hän kertoi minulle, että näissä puhutteluissa hän kysyi usein, haluaisivatko jäsenet siunauksen. ”Olen laskenut käteni monen vaarnan jäsenen pään päälle”, hän sanoi.
Seuraavana päivänä vaarnakonferenssin yleisessä kokouksessa mietin, olenko mahtanut koskaan nähdä niin paljon kyyneliä – ei siksi, että jäsenet olisivat tunteneet, ettei vaarnanjohtajaa pitäisi vapauttaa, vaan koska he rakastivat syvästi nuorta vaarnanjohtajaa, joka oli siunannut heidän elämäänsä. Tunsin innoitusta kysyä: ”Kuinka moni teistä on tuntenut vaarnanjohtajan kädet päänsä päällä?” Hämmästyin sitä, kuinka suuri joukko ihmisiä kohotti kätensä. Ajattelin silloin itsekseni: ”Kuinka moni näistä ihmisistä siunaa tämän suuren miehen nimeä, ei vain nyt vaan kautta iankaikkisuuksien?” Niin, nämä ovat tulevia isoisän isiä, jotka tämän rakastavan johtajan ansiosta jättävät jälkeensä sukupolvia, joissa tuhannet ylistävät häntä autuaaksi.”
Kun näemme, millainen vaikutus yhdellä ihmisellä voi olla niin monien elämään, ei kenties ole mikään ihme, että Herra muistutti meitä: ”Muistakaa, että sielujen arvo on suuri Jumalan silmissä” (OL 18:10).
Rukoilen, että me kaikki harkitsisimme, mitä me itse voimme tehdä auttaaksemme niitä, jotka ovat tulevia isovanhempien vanhempia, olipa sitten kyse pienestä lapsesta, nuoresta tai aikuisesta, niin että jokainen jättäisi sellaisen ihmisen vanhurskaan perinnön, joka tuntee Herran ja rakastaa Häntä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.