Ilosanoma Kumoralta
Te ja minä voimme sekä selviytyä hengissä että voittaa kuten Moroni, kun pyrimme puolustamaan totuutta vaikeina aikoina.
Käydessäni Joseph Smithin entisöidyssä pienessä ja vaatimattomassa hirsimökkikodissa tunsin olevani pyhässä paikassa. Olin paikassa, jossa enkeli Moroni ilmestyi ensimmäisen kerran Joseph Smithille aloittaen tämän suuren ja ihmeellisen työn Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palauttamiseksi. Pohtiessani vuorovaikutusta näiden kahden suuren profeetan välillä – Moronin, oman aikansa viimeisen profeetan, ja Josephin, taloudenhoitokautemme ensimmäisen profeetan – olen kokenut lukuisia ”soveltamisen” hetkiä. Saanen kertoa joistakin ”soveltamisen” opetuksista, kun todistan tästä suuresta ja ihmeellisestä teosta.
Kun Joseph tapasi Moronin ensimmäisen kerran, hän oli vain 17-vuotias, samanikäinen kuin monet teistä nuorista naisista. Tiedämme täsmällisen ajan ja paikan. Niin tapahtui syyskuun 21. päivän vastaisena yönä 1823 yläkerran makuuhuoneessa hänen viiden veljensä nukkuessa. Joseph rukoili, että hän saisi tuntea tilansa ja asemansa Jumalan edessä (ks. JS–H 29). Joseph tunsi riittämättömyyttä ja kelvottomuutta Jumalan edessä. Hän sanoi, ettei hän ollut syyllistynyt ”mihinkään suuriin tai pahoihin synteihin” mutta hän oli langennut mielettömiin hairahduksiin ja osoittanut nuorukaisen heikkoutta (ks. JS–H 28), joten hän rukoili varmuutta. Voin samastua nuoren Josephin tunteisiin, kuten tiedän monien teistäkin voivan. Kuinka usein jokainen meistä on langennut polvilleen sellaisten riittämättömyyden tunteiden vuoksi ja tarvinnut jumalallista varmuutta?
Vastauksena Josephin katuvaan ja uskollisuutta osoittavaan rukoukseen hänelle ilmestyi taivaallinen sanansaattaja Moroni. Joseph kirjoittaa, että ”hän kutsui minua nimeltä ja sanoi – – että Jumalalla oli minulle työ tehtäväksi” (JS–H 33). Joseph ihmetteli ”suuresti sitä, mitä tämä epätavallinen sanansaattaja oli kertonut [hänelle]” (JS–H 44).
Mekin voimme saada hengellistä varmuutta vastauksena rukouksiimme. Me voimme saada todistuksen siitä, että taivaallinen Isämme tuntee meidät nimeltä ja että Hänellä on meille maanpäällinen tehtävä täytettäväksi.
Enkeli Moroni ilmestyi Josephille yön aikana vielä kaksi kertaa, sitten uudelleen seuraavana päivänä pellolla ja kukkulalla ja sitten joka vuosi neljän seuraavan vuoden ajan paikassa, jonka tunnemme nykyään Kumoran kukkulana. Tuona ensimmäisenä päivänä Moroni toisti saman sanoman yhä uudelleen. Voitteko soveltaa tätä mihinkään omaan kokemukseenne? Lapseni kiusoittelevat minua joskus siitä, että sanon heille samat asiat yhä uudelleen. Älkää olko liian ankaria vanhemmillenne ja johtajillenne, jos me toistamme itseämme. Herra pani Moronin opettamaan nuorta profeettaa toiston avulla. Toistaminen juurruttaa evankeliumin periaatteet mieleemme ja sydämeemme.
Näiden enkelin säännöllisten käyntien myötä tuon muinaisen profeetan, joka sinetöi levyt, ja nykyajan profeetan, joka valittiin tuomaan ne jälleen valoon, välille muodostui loistava side. Uskon, että meidänkin tulee vaalia sydämessämme rakkautta profeettoihin, niin muinaisiin kuin nykyisiin. Kuinka sopivaa onkaan, että useimpien nykyajan temppeleidemme huipulla on enkeli Moronia esittävä patsas. Ne muistuttavat, että Moroni on se loistava enkeli, jonka kautta ”vuossatain hiljaisuus jo päättyi vihdoinkin” (”Vuossatain hiljaisuus”, MAP-lauluja, 8), josta kuoromme laulaa tänä iltana.
Joseph Smith oppi Moronilta todella paljon. Sitten turvassa ja rauhassa tuossa hirsimökkikodissa, jossa Moroni ilmestyi, Joseph kertoi suuren osan oppimastaan vastaanottavaiselle perheelleen. Hänen äitinsä kertoi:
”Joseph sai edelleen aika ajoin ohjeita, ja joka ilta me kokosimme lapsemme yhteen ja ryhdyimme käsittelemään niitä. – – Otaksun, että perheemme tarjosi epätavallisimman näyn mitä koskaan maailmassa on nähty, kun kaikki istuivat piirissä – – kuuntelemassa henkeä pidättäen kahdeksantoistavuotiaan pojan uskonnollisia opetuksia.” (The Revised and Enhanced History of Joseph Smith by His Mother, toim. Scot Facer Proctor ja Maurine Jensen Proctor, 1996, s. 111.)
Lucy Mack Smith sanoi, että näiden päivittäisten perheiltojen johdosta heidän kodissaan vallitsi tuona aikana suloinen ykseys, onni ja rauha. Millainen malli nuori Joseph onkaan meille kodin ja perheen vahvistamisesta! Hän ei pitänyt todistustaan ja hengellisiä kokemuksiaan omana tietonaan vaan kertoi niistä usein vanhemmilleen ja sisaruksilleen. Me voimme tehdä samoin omassa kodissamme.
Smithin perheen oli turvauduttava toisiinsa, koska ulkopuolinen vaino Josephia ja perhettä kohtaan oli hellittämätöntä. Ehkäpä Moronin opetukset ja esimerkki auttoivat profeetta Josephia ymmärtämään, kuinka olla todistajana jumalattomassa maailmassa. Moroni eli sellaisessa maailmassa, jollaisen hän ennusti vallitsevan nykyaikana – ”aikana, jolloin maan päällä on – – murhia ja ryöstämistä ja valhetta ja petoksia ja haureutta ja kaikenlaisia iljetyksiä” (Morm. 8:31).
Moroni tiesi myös omasta kokemuksesta, mitä on yksinäisyys ja mielenmasennus. Nefiläisten ja lamanilaisten suuren ja hirmuisen taistelun jälkeen, jossa koko hänen kansansa oli tuhoutunut, hän vaikeroi: ”Minä olen yksin. Minun isäni on surmattu taistelussa, ja kaikki minun sukulaiseni, eikä minulla ole ystäviä eikä minne mennä; ja kuinka kauan Herra sallii minun elää, en tiedä.” (Morm. 8:5.) Voitteko aistia Moronin yksinäisyyden ja masennuksen?
Tajuan, että monet meistä tuntevat myös toisinaan olevansa ilman ystäviä ja yksin jumalattomassa maailmassa. Jotkut meistä tuntevat, ettei ole paikkaa ”minne mennä” kohdatessamme koettelemuksemme. Mutta te ja minä voimme sekä selviytyä hengissä että voittaa kuten Moroni, kun pyrimme puolustamaan totuutta vaikeina aikoina. Mitä Moroni teki joutuessaan kohtaamaan yksinäisen ja vihamielisen maailman? Hän oli uskollisen kuuliainen isänsä ohjeille ja kirjoitti lopun aikakirjasta kultalevyihin. Hän tutustui profeettojen kirjoituksiin. Ennen kaikkea hän taisteli eroon masennuksestaan pitämällä kiinni tulevaisuutta koskevista Herran lupauksista. Hän piti kiinni liitoista, jotka Jumala oli tehnyt Israelin huoneen kanssa siunatakseen heitä ikuisesti.
Moroni harjoitti uskoa tuleville sukupolville luvattuihin siunauksiin. Vanhin Jeffrey R. Holland selitti, että tämä Moronin kaltaisten menneen ajan profeettojen iloinen odotus johtui siitä, että he olivat nähneet näyssä meidän aikamme. He näkivät vahvoja, liitot pitäviä, teidän kaltaisianne nuoria ihmisiä, jotka tekisivät Herran työtä tällä viimeisellä taloudenhoitokaudella. Vanhin Holland sanoi: ”Näiden menneiden aikojen johtajat kykenivät jatkamaan toimintaansa – – ei sen vuoksi, että he olisivat tienneet onnistuvansa itse, vaan koska he tiesivät, että te onnistuisitte – – [te] suurenmoinen nuorten [naisten] joukko – – vakaana pyrkimyksenänne huolehtia siitä, että evankeliumi vallitsee ja voittaa” (”Pelko, voitto ja hääateria”, Kirkon koululaitoksen takkavalkeailta, 12. syyskuuta 2004; ks. www.ldsces.org). Meillä on tuo valtava vastuu täyttää Moronin ”iloinen odotus”.
Meitä, jotka kuulumme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon, sitoo liitto Herran kanssa. Hän on sanonut: ”Minä en sinua unohda – –. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt.” (Jes. 49:15–16; ks. myös 1. Nefi 21:15–16.)
Liittojen sitova ja vahvistava voima elämässämme tuli hyvin todelliseksi minulle äskettäin, kun rakkaat ystävämme kokivat traagisen menetyksen perheessään. Kun Catherine ja Kimball Herrod ja heidän neljä lastaan, iältään 9 kuukaudesta 7 vuoteen, olivat ajamassa kotiin perhepäivälliseltä isovanhempien luota, valtavan puoliperävaunullisen rekan kaksoispyörä irtosi vastakkaisella puolen moottoritietä, lensi keskikaistan yli ja iskeytyi perheen tila-auton ajajanpuoleiseen kylkeen. Kimball, kuljettaja, aviomies ja isä, loukkaantui vakavasti ja menetti tajuntansa. Catherine onnistui jotenkin ohjaamaan auton pientareelle ja hälyttämään apua. Samalla kun hän istui poliisiautossa kaksi pienintä sylissään ja katseli, kuinka ambulanssimiehet auttoivat hänen miestään ja kahta vanhinta lasta, hän rukoili ääneen: ”Taivaallinen Isä, tiedämme, että Sinulla on voima parantaa Kimball, jos se on tahtosi, mutta ellei se ole, me uskomme siihen, että Sinä autat meitä selviytymään tästä jollakin tavoin.” Kimball lennätettiin helikopterilla sairaalaan, mutta hän ei selviytynyt hengissä sinne asti.
Kun lasten haavat, ruhjeet ja muut pienemmät vammat oli hoidettu ja he pääsivät sairaalasta ja olivat turvallisesti sängyissään kotona, Catherine palasi sairaalaan jättämään aviomiehelleen viimeiset jäähyväisensä maan päällä. Niin vaikeaa kuin se olikin, hän vakuutti vanhemmilleen, jotka olivat hänen kanssaan: ”Tiedän, että temppeliliittomme ovat sinetöineet Kimballin ja minut yhteen, ja me olemme jälleen yhdessä jonakin päivänä.” Nuoren äidin elämän kauheimmassa koetuksessa hänen liittonsa olivat hänen tukenaan.
Hautajaisissa meitä muistutettiin siitä, miten liittojen voima on tukenamme ”ahdistuksen ja murheen hetkinä”. Yhtyessämme loppulauluun kuulimme kaikki yleisön äänten yli perheen viisivuotiaan pojan Taylorin laulavan kuuluvalla äänellä: ”Perhe voi aina yhdessä olla” (MAP-lauluja, 188). Yleisö tunsi iloa tietäessään, että lapselle oli opetettu sinetöivistä liitoista, jotka sitoisivat hänet hänen isäänsä ja äitiinsä.
Meille opetettiin liittojen voimaa myös Catherinen isän pitämässä puheessa. Hän lainasi erästä pyhien kirjoitusten kohtaa kallisarvoisesta aikakirjasta, jonka Moroni oli sinetöinyt ja tuonut sitten profeetta Josephille, muistuttaen meille, että evankeliumi lupaa meille myrskyissä ja pyörretuulissa kallion, ei sateenvarjoa:
”Muistakaa, muistakaa, että teidän on rakennettava perustuksenne meidän Lunastajamme kalliolle, hänen, joka on Kristus, Jumalan Poika, niin että kun Perkele lähettää väkevät tuulensa, – – sillä ei ole valtaa teihin vetääkseen teidät alas kurjuuden – – kuiluun, sen kallion tähden, jolle teidät on rakennettu, joka on varma perustus, perustus, jolle rakentaessaan ihmiset eivät voi sortua” (Hel. 5:12).
Se syvällinen voima, joka perheestä huokui, tulee tiedosta, että he ovat ikuisesti sidotut toisiinsa perheenä ja he ovat sidotut taivaalliseen Isään eikä heitä voida erottaa Hänestä.
Moronin, Joseph Smithin sekä Catherinen ja Kimballin tavoin mekin voimme selviytyä voitokkaina koettelemuksista, jumalattomuudesta ja vainosta. Pappeuden liitot sitovat meidät iankaikkisesti maalliseen ja taivaalliseen perheeseemme ja varustavat meidät vanhurskaudella ja voimalla.
Kuinka kiitollinen olenkaan siitä, että saan elää tänä suurena ja ihmeellisenä aikana, jolloin evankeliumi on palautettu! Ilmaisen todistukseni ja kiitollisuuteni kahdesta suuresta profeetasta, Moronista ja Joseph Smithistä, jotka tapasivat tuossa yläkerran makuuhuoneessa ja tekivät sitten yhteistyötä tuodakseen esiin Mormonin kirjan. Saanen päättää toistamalla profeetta Josephin riemullisen huudahduksen palautetusta evankeliumista:
”Nyt, mitä me kuulemme evankeliumissa, jonka olemme saaneet? Ilon äänen! – –
Ilosanoman Kumoralta! Moronin, enkelin taivaasta, julistavan profetioiden täyttymistä – kirjan ilmoittamista – –.
Veljet [ja sisaret], emmekö me jatkaisi näin suuressa asiassa? – – Riemuitkoot sydämenne ja iloitkoot ylenpalttisesti. – –
Uhratkaamme sen tähden kirkkona ja kansana – – Herralle uhri vanhurskaasti.” (OL 128:19–20, 22, 24.)
Minä tiedän, että tämä on Jeesuksen Kristuksen kirkko. Antakoon jokainen meistä evankeliumin painua syvälle sieluumme, niin että me rakastamme ja palvelemme Jumalaa täysin vilpittömin sydämin. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.