Mormonin kirja – toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta: selkeitä ja kallisarvoisia asioita
Mormonin kirja on viisauden ja innoituksen, neuvojen ja nuhteiden ehtymätön aarreaitta.
Joseph Smith sanoi: ”Sanoin veljille, että Mormonin kirja on virheettömin kaikista kirjoista maan päällä ja uskontomme lakikivi ja että ihminen pääsee lähemmäksi Jumalaa noudattamalla sen opetuksia kuin minkään muun kirjan avulla” (Mormonin kirjan johdanto; ks. myös History of the Church, osa 4, s. 461).
Ensimmäinen painos Mormonin kirjasta – toisesta todistuksesta Jeesuksesta Kristuksesta – tuli painosta Palmyrassa New Yorkissa maaliskuussa 1830. Joseph Smith – kouluja käymätön maalaispoika – oli juuri täyttänyt 24 vuotta. Vuotta aiemmin hän oli käyttänyt yhteensä noin 65 päivää levyjen kääntämiseen. Miltei puolet niistä käännettiin sen jälkeen kun hän oli saanut pappeuden. Painaminen oli vienyt seitsemän kuukautta.
Kun luin Mormonin kirjan ensimmäisen kerran kannesta kanteen, luin lupauksen, että jos kysyisin ”Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos [kysyisin] vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän [ilmoittaisi] niistä [minulle] totuuden Pyhän Hengen voimalla” (Moroni 10:4). Yritin noudattaa noita ohjeita sellaisina kuin ne ymmärsin.
Jos olin odottanut, että saisin heti valtavana kokemuksena loistavan ilmestyksen, sitä ei tapahtunut. Mutta se tuntui hyvältä, ja minä aloin uskoa.
Seuraavassa jakeessa on vielä suurempi lupaus. ”Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta” (Moroni 10:5, kursivointi lisätty). En tiennyt, kuinka Pyhä Henki toimii, vaikka Mormonin kirjassa sitä selitetään lukuisia kertoja lukuisin tavoin.
Tutkin ja sain tietää, että ”enkelit puhuvat Pyhän Hengen voimalla; sen vuoksi he puhuvat Kristuksen sanoja”. Mormonin kirjassa sanotaan myös, että ihmisen on kestittävä itseään Kristuksen sanoilla, ja luvataan, että ”Kristuksen sanat kertovat teille kaiken, mitä teidän tulee tehdä” (2. Nefi 32:3).
Ja siinä sanotaan selkeästi, että ”jos ette voi ymmärtää – –, se johtuu siitä, että te ette pyydä ettekä kolkuta” (2. Nefi 32:4).
Luin myös: ”Jos te menette sisälle oikealla tavalla ja saatte Pyhän Hengen, se osoittaa teille kaiken, mitä teidän tulee tehdä” (2. Nefi 32:5). Olin jo tehnyt niin, kun minut konfirmoitiin kirkon jäseneksi kätten päällepanemisella ”Pyhän Hengen lahjan saamiseksi” (UK 4).
Jos olin pikkupojan viattomuudessani odottanut jotakin erityistä hengellistä kokemusta, sitä ei ollut tapahtunut. Kuunnellessani vuosien varrella saarnoja ja oppiaiheita ja lukiessani Mormonin kirjaa aloin ymmärtää.
Nefin veljet olivat kohdelleet Nefiä hyvin huonosti, ja Nefi muistutti heitä siitä, että enkeli oli puhunut heille, ”mutta teidän tuntonne oli turtunut, niin että ette voineet tuntea hänen sanojaan” (1. Nefi 17:45). Kun ymmärsin, että Pyhä Henki saattoi kommunikoida tunteidemme kautta, ymmärsin, miksi Kristuksen sanat toivat niin hyvän tunteen, olivatpa ne sitten Uudessa testamentissa tai Mormonin kirjassa tai muissa pyhissä kirjoituksissa. Aikanaan huomasin, että pyhissä kirjoituksissa oli vastauksia asioihin, joita minun tarvitsi tietää.
Luin: ”Nämä ovat nyt ne sanat, ja te voitte soveltaa niitä itseenne ja kaikkiin ihmisiin” (2. Nefi 11:8, kursivointi lisätty; ks. myös 1. Nefi 19:23–24; 2. Nefi 6:5; 11:2). Ymmärsin sen merkitsevän, että voin soveltaa pyhiä kirjoituksia itseeni henkilökohtaisesti, ja samoin on kaikkien muiden laita.
Kun jakeella, jonka olin lukenut useaan otteeseen, alkoi olla minulle henkilökohtaista merkitystä, ajattelin, että olipa tuon jakeen kirjoittanut kuka hyvänsä, hänellä oli syvällinen ja kypsä ymmärrys elämästäni ja siitä, mitä tunsin.
Luin esimerkiksi, että profeetta Lehi nautti elämän puun hedelmää ja sanoi: ”Sen vuoksi aloin toivoa, että perheenikin nauttisi sitä, sillä minä tiesin, että se oli kaikkia muita hedelmiä haluttavampaa” (1. Nefi 8:12). Olin lukenut sen useampaan kuin yhteen kertaan. Sillä ei ollut minulle paljonkaan merkitystä.
Profeetta Nefi sanoi myös, että hän oli kirjoittanut ”sitä, mitä sielussani on – – lasteni opiksi ja hyödyksi” (2. Nefi 4:15). Olin lukenut senkin aiemmin, eikä sekään merkinnyt minulle kovinkaan paljon. Mutta kun myöhemmin saimme lapsia, ymmärsin, että sekä Lehi että Nefi tunsivat aivan yhtä voimakkaita tunteita lapsiaan kohtaan kuin me tunnemme lapsiamme ja lastenlapsiamme kohtaan.
Pidin näitä pyhien kirjoitusten kohtia selkeinä ja kallisarvoisina. Mietin, kuinka nuorella Joseph Smithillä saattoi olla sellaisia oivalluksia. Totuus on, etten usko, että hänellä oli niin syvällisiä oivalluksia. Hänellä ei tarvinnut olla niitä. Hän vain käänsi sen, mitä levyihin oli kirjoitettu.
Vastaavanlaisia selkeitä ja kallisarvoisia oivalluksia on kaikkialla Mormonin kirjassa. Ne kuvastavat syvällistä viisautta ja kokemusta, jotka eivät todellakaan ole luonteenomaisia 23-vuotiaalle.
Opin, että kuka tahansa missä tahansa voisi lukea Mormonin kirjaa ja saada innoitusta.
Jotkin oivallukset tulivat luettuani toisen, jopa kolmannen kerran ja näyttivät ”soveltuvan” siihen, mitä kohtasin jokapäiväisessä elämässä.
Mainitsen toisen selkeän ja kallisarvoisen oivalluksen, jota en saanut lukiessani Mormonin kirjaa ensimmäistä kertaa. Kun olin 18-vuotias, minut kutsuttiin armeijaan. Minulla ei ollut mitään syytä miettiä sitä aikaisemmin, joten huolestuin kovasti siitä, oliko oikein, että lähtisin sotaan. Aikanaan löysin vastaukseni Mormonin kirjasta:
”He [nefiläiset] eivät taistelleet kuninkuuden eivätkä vallan puolesta, vaan he taistelivat kotiensa ja vapauksiensa, vaimojensa ja lastensa ja kaikkensa puolesta, niin, jumalanpalvelusmenojensa ja kirkkonsa puolesta.
Ja he tekivät sen, minkä he tunsivat velvollisuudekseen, jonka he olivat velkaa Jumalalleen, sillä Herra oli sanonut heille ja myös heidän isilleen näin: Mikäli te ette syyllisty ensimmäiseen hyökkäykseen ettekä toiseen, teidän ei pidä sallia itseänne surmattavan vihollistenne kätten kautta.
Ja vielä, Herra on sanonut näin: Teidän tulee puolustaa perheitänne jopa verenvuodatukseen asti. Tästä syystä siis nefiläiset taistelivat lamanilaisia vastaan, puolustaakseen itseään ja perheitään ja maitaan, maataan ja oikeuksiaan ja uskontoaan.” (Alma 43:45–47.)
Tämän tietäen saatoin palvella auliisti ja kunniakkaasti.
Toinen esimerkki: Meillä oli kerran edessämme tärkeä päätös. Kun rukoustemme jälkeen olimme edelleen epävarmoja, lähdin tapaamaan vanhin Harold B. Leetä. Hän neuvoi meitä ryhtymään toimeen. Tuntiessaan, että olin edelleenkin hyvin huolestunut, hän sanoi: ”Ongelmasi on se, että haluat nähdä lopputuloksen jo heti alussa.” Sitten hän lainasi seuraavaa jaetta Mormonin kirjasta: ”Älkää siis kiistäkö siksi, ettette näe, sillä te ette saa todistusta, ennen kuin uskonne on koeteltu” (Et. 12:6).
Hän lisäsi: ”Sinun on opittava astumaan muutama askel pimeyteen, niin silloin valo ilmaantuu ja valaisee tietä edessäsi.” Se oli elämää muuttava kokemus, jonka sain yhdestä Mormonin kirjan jakeesta.
Ettekö tekin ole toisinaan tunteneet kuten Nefi, joka sanoi: ”Henki johdatti minua edeltä käsin tietämättäni, mitä minun pitäisi tehdä”? (1. Nefi 4:6.) Ettekö tekin ole toisinaan tunteneet itsenne hyvin heikoiksi?
Moroni tunsi olevansa heikko ja pelkäsi, että ”pakanat tulevat pilkkaamaan meidän sanojamme [heikkoutemme vuoksi].
Ja – – Herra puhui [hänelle] sanoen: Mielettömät pilkkaavat, mutta he saavat surra; ja minun armoni riittää sävyisille, niin etteivät he käytä teidän heikkouttanne hyväkseen;
ja jos ihmiset tulevat minun luokseni, minä näytän heille heidän heikkoutensa. Minä annan ihmisille heikkoutta, jotta he olisivat nöyriä, ja minun armoni riittää kaikille ihmisille, jotka nöyrtyvät minun edessäni; sillä jos he nöyrtyvät minun edessäni ja uskovat minuun, niin minä teen sen, mikä on heikkoa, heissä vahvaksi.” (Et. 12:25–27, kursivointi lisätty.)
Elämä kuluu aivan liian nopeasti. Kun tunnette itsenne heikoiksi, masentuneiksi, alakuloisiksi tai pelokkaiksi, avatkaa Mormonin kirja ja lukekaa. Älkää antako kulua liian paljon aikaa, ennen kuin luette jakeen, ajatuksen tai luvun.
Kokemukseni on ollut, että todistus ei puhkea yhtäkkiä. Pikemminkin se kasvaa, kuten Alma sanoi, uskon siemenestä. ”Se vahvistaa teidän uskoanne, sillä te sanotte: Minä tiedän, että tämä on hyvä siemen, sillä katso, se itää ja alkaa kasvaa” (Alma 32:30). Jos te ravitsette sitä, se kasvaa, ja ellette te ravitse sitä, se kuivettuu (ks. Alma 32:37–41).
Älkää olko pettyneitä, jos olette lukeneet ja lukeneet uudelleen ettekä ole vielä saaneet voimallista todistusta. Saatatte olla jossakin määrin niiden Mormonin kirjassa mainittujen opetuslasten kaltaisia, jotka olivat täynnä Jumalan voimaa suuressa kirkkaudessa ”eivätkä he sitä tienneet” (3. Nefi 9:20).
Tehkää parhaanne. Ajatelkaa tätä jaetta: ”Katsokaa, että tämä kaikki tehdään viisaasti ja järjestyksessä, sillä ihmistä ei vaadita juoksemaan nopeammin kuin hänellä on voimaa. Ja vielä, on tarpeen, että hän on uuttera, jotta hän siten voisi voittaa palkinnon; sen tähden kaikki on tehtävä järjestyksessä.” (Moosia 4:27.)
Mormonin kirjassa kuvattuja hengellisiä lahjoja on kirkossa tänä päivänä – kehotuksia, vaikutelmia, ilmoituksia, unia, näkyjä, ilmestyksiä, ihmeitä. Voitte olla varmoja siitä, että Herra voi ilmoittaa itsensä voimassa ja suuressa kirkkaudessa, ja toisinaan Hän tekeekin niin. Ihmeitä voi tapahtua.
Mormon sanoi: ”Onko ihmeiden aika lakannut?
Tai ovatko enkelit lakanneet ilmestymästä ihmislapsille? Tai onko hän evännyt heiltä Pyhän Hengen voiman? Tai epääkö hän, niin kauan kuin aika kestää tai maa pysyy tai sen päällä on yksikin ihminen pelastettavana?
Katso, minä sanon teille: ei, sillä ihmeet tehdään uskon tähden.” (Moroni 7:35–37.)
Rukoilkaa aina – yksin ja perheenne kanssa. Vastauksia tulee monin tavoin.
Muutamat sanat tai jakeen jokin lause, kuten ”jumalattomuus ei ole koskaan ollut onnea” (Alma 41:10), kertovat teille, että paholainen on todellinen ja kuinka hän toimii.
”Sillä tällä tavalla Perkele toimii, sillä hän ei kehota ketään tekemään hyvää, ei yhden yhtäkään, eivätkä hänen enkelinsäkään eivätkä ne, jotka alistuvat hänen valtaansa” (Moroni 7:17).
Profeetat sukupolvien ajan ovat opettaneet ikuisen evankeliumin oppeja suojellakseen ”rauhaisia Kristuksen seuraajia” (Moroni 7:3).
Mormon näki meidän aikamme. Hän antoi tämän varoituksen: ”Ellei Herra kurita kansaansa monilla ahdingoilla, niin, ellei hän rankaise sitä kuolemalla ja kauhulla ja nälänhädällä ja kaikenlaisilla ruttotaudeilla, se ei häntä muista” (Hel. 12:3).
Kun Herra kävi nefiläisten luona, he kysyivät, millä nimellä heidän pitäisi kutsua ”tätä kirkkoa, sillä kansan keskuudessa [oli] kiistoja tästä asiasta.
Ja Herra sanoi heille: – – Miksi ihmiset nurisevat ja kiistelevät tämän asian tähden?
Eivätkö he ole lukeneet kirjoituksia, jotka sanovat, että teidän täytyy ottaa päällenne Kristuksen nimi, joka on minun nimeni? Sillä tällä nimellä teitä kutsutaan viimeisenä päivänä.” (3. Nefi 27:3–5.)
Mormonin kirjan keskeisenä tarkoituksena on sen todistus Jeesuksesta Kristuksesta. Mormonin kirjan yli 6 000 jakeesta runsaasti yli puolessa viitataan suoraan Häneen.
Niinpä ”me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta ja me kirjoitamme profetioidemme mukaisesti, jotta lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa” (2. Nefi 25:26).
Mormonin kirja on viisauden ja innoituksen, neuvojen ja nuhteiden ehtymätön aarreaitta, ”sovitettuna heikkojen kyvyn mukaan ja kaikista – – heikoimpienkin [keskuudessamme]” (OL 89:3). Siinä on myös runsaasti ravintoa oppineimmille, jos he nöyrtyvät (ks. 2. Nefi 9:28–29).
Mormonin kirja antaa meille tietoa
pelastussuunnitelmasta eli suuresta onnensuunnitelmasta (ks. Alma 42:8; ks. myös Alma 42:5, 8, 12, 30)
Kristuksen opista ja sovituksesta (ks. 2. Nefi 31:2–21; 32:1–6; 3. Nefi 11:31–40; 27:13–21)
miksi kuolema on tarpeen (ks. 2. Nefi 9:4–6; Moosia 16:8–9; Alma 12:25–27)
elämästä kuoleman jälkeen henkimaailmassa (ks. Alma 40:11–14)
paholaisen toimista (ks. 2. Nefi 2:27; Alma 28:13; 3. Nefi 2:2)
pappeuden järjestyksestä (ks. Moosia 29:42; Alma 4:20; 5:3, 44; Alma 13:1–10)
sakramenttirukouksista (ks. Moroni 4:3; 5:2)
varmasta keinosta erottaa hyvä pahasta (ks. Moroni 7:16)
kuinka säilyttää syntienne anteeksianto (ks. Moosia 4:26)
selkeistä, profeetallisista varoituksista ja monista, monista muista asioista, jotka liittyvät ihmisen lunastukseen ja elämäämme. Kaikki kuuluvat osana evankeliumin täyteyteen (ks. OL 20:9).
Mormonin kirja vahvistaa Vanhan testamentin opetukset. Se vahvistaa Uuden testamentin opetukset. Se palauttaa ”monta selkeää ja kallisarvoista asiaa” (1. Nefi 13:28), jotka ovat kadonneet tai jotka on poistettu niistä (ks. myös 1. Nefi 13:20–42; 14:23). Se on tosiaankin toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta.
Tänä vuonna me vietämme kirkon perustamisen 175-vuotisjuhlaa ja profeetta Joseph Smithin syntymän 200-vuotisjuhlaa. Kirkossa kirjoitetaan ja sanotaan paljon hänen kunniakseen.
Kuten tavallista, paljon sanotaan ja kirjoitetaan hänen häpäisemisekseen. Aina on ollut, on nyt ja aina tulee olemaan niitä, jotka kaivelevat 200 vuotta vanhaa tomua toivoen löytävänsä Josephin halventamiseksi jotakin, mitä hänen väitetään sanoneen tai tehneen.
Ilmoitukset kertovat meille niistä, ”jotka nostavat kantapäänsä minun voideltujani vastaan, sanoo Herra, ja huutavat, että nämä ovat tehneet syntiä, kun he eivät ole tehneet syntiä minun edessäni, sanoo Herra, vaan ovat tehneet sitä, mikä on soveliasta minun silmissäni ja mitä minä olen käskenyt heidän tehdä” (OL 121:16). He saavat todellakin hyvin ankaran rangaistuksen.
Meidän ei tarvitse puolustaa profeetta Joseph Smithiä. Mormonin kirja – toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta puolustaa häntä meidän puolestamme. Ne, jotka hylkäävät Joseph Smithin profeettana ja ilmoituksensaajana, joutuvat etsimään jonkin toisen selityksen Mormonin kirjalle.
Ja toiselle voimalliselle puolustajalle, Opille ja liitoille, ja kolmannelle, Kallisarvoiselle helmelle. Nämä yhdessä julkaistut pyhät kirjat muodostavat järkkymättömän todistuksen siitä, että Jeesus on Kristus, ja siitä, että Joseph Smith on profeetta.
Ja minä yhdyn niihin miljooniin muihin, joilla on tuo todistus, ja lausun sen teille Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.