Mitä te haluatte?
Rehelliset totuuden etsijät löytävät vastauksia kysymyksiinsä – he löytävät Herran Hänen palautetun kirkkonsa kautta.
On aina vaikea puhua tämän loistavan kuoron jälkeen. Kiitos teille, kuoro, vielä kerran kauniista musiikistanne.
”Seuraavana päivänä Johannes oli samassa paikassa, ja hänellä oli kaksi opetuslasta seurassaan.
Jeesus kulki siitä ohi, ja osoittaen häntä Johannes sanoi: ’Katsokaa: Jumalan Karitsa!’
Kun opetuslapset kuulivat hänen sanansa, he lähtivät seuraamaan Jeesusta.
Jeesus kääntyi, ja nähdessään heidän seuraavan hän kysyi: ’Mitä te haluatte?’” (Joh. 1:35–38.)
Maailma etsii nykyään hyvin monin eri tavoin vastauksia kysymykseen: Mitä te haluatte? Liian monet ihmiset kylvävät sellaisen hedelmän siemeniä, jotka eivät ravitse iankaikkista sielua.
Valaistakseni asiaa kerron, mitä me Euroopan keskisen vyöhykkeen johtokunta koimme matkustaessamme junalla erääseen kokoukseen. Käytimme tuon ajan hyväksi keskustelemalla tehtävistämme. Käytävän toisella puolella istunut mies kiinnostui keskustelustamme. Lopulta hän kysyi: ”Oletteko te protestantteja vai katolisia?” Vastasimme: ”Emme kumpiakaan. Olemme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä.” Hän myönsi kuulleensa kirkosta, mutta jatkoi sitten: ”Te ette pääse pitkälle tässä maassa. Valtio tunnustaa vain katolisen ja protestanttisen kirkon. Vain ne saavat valtiolta taloudellista tukea. Kirkko ei pysty toimimaan ilman valtiovallan taloudellista tukea.”
Yritimme selittää, että meidän kirkkomme tulee oikein hyvin toimeen ilman valtiovallan tukea – että me käytämme Herran kymmenysjärjestelmää. Mies väitti itsepintaisesti, ettei kirkkomme pääsisi pitkälle hänen maassaan, ja ehdotti, että ehkä meidän pitäisi tehdä työtämme jossakin muussa osassa maailmaa. Todistimme tietysti, että Herran järjestelmä todella toimii, ja kerroimme hänelle kaikista kappeleista ja temppeleistä, joita rakennutamme parhaillaan kaikkialla maailmassa turvautumatta lainarahoihin. Hän vaikutti hyvin hämmästyneeltä, muttei silti vakuuttunut asiasta.
Kun huomasimme, ettemme saa häntä vakuuttuneeksi siitä, että kirkko pystyy toimimaan ilman valtiovallan tukea, yritimme vaihtaa puheenaihetta. Kysyin: ”Mitä maassanne tulee tapahtumaan nykyisten muutosten myötä? Väestönkasvun väheneminen ja yhä lisääntyvä siirtolaisten määrä johtavat ennen pitkää siihen, että olette vähemmistönä omassa maassanne.”
Hän vastasi suurta kansallisylpeyttä osoittaen: ”Niin ei tule tapahtumaan.”
Esitin vastalauseeni: ”Kuinka voitte perustella väitettänne, kun kerran maahanmuutto ylittää syntyvyyden maassanne?” Hän intti yhä, ettei niin koskaan tapahtuisi hänen maassaan – ”hehän sulkisivat maamme rajat ennen kuin antaisivat sen tapahtua”.
Tiukkasin edelleen: ”Kuinka voitte estää sen, kun otetaan nykyiset suuntaukset huomioon?”
Hänen seuraava lauseensa järkytti minua: ”Olen 82-vuotias. Olen haudassa jo kauan ennen kuin meidän pitäisi kohdata sellainen ongelma.”
Yksi suuri ongelma, jonka kohtaamme saarnatessamme evankeliumia tässä osassa maailmaa, on yleinen välinpitämättömyys uskontoa ja hengellisiä asioita kohtaan. Liian monet ovat hyvin tyytyväisiä nykyiseen elämäntapaansa eivätkä tunne tarvetta tehdä muuta kuin syödä, juoda ja nauttia elämästä (ks. Luuk. 12:19). He eivät ole kiinnostuneita mistään muusta kuin itsestään – tässä ja nyt.
Maailman kehittyneet maat ovat tulossa niin maallistuneiksi uskonkäsityksissään ja teoissaan, että he järkeilevät, että ihmisellä on täydellinen itsehallinto. Yksilön ei tarvitse tehdä tiliä kenellekään eikä millekään muulle kuin itselleen ja rajallisessa määrin sille yhteisölle, jossa hän elää.
Ne yhteiskunnat, jotka omaksuvat tällaisen maallistuneen elämäntavan, joutuvat maksamaan suuren hengellisen ja moraalisen hinnan. Niin sanottujen henkilökohtaisten vapauksien tavoitteleminen piittaamatta niistä laeista, jotka Herra on asettanut hallitsemaan lapsiaan maan päällä, johtaa äärimmäisen maailmallisuuden ja itsekkyyden kiroukseen, yleisen ja yksityisen moraalin rappioon ja auktoriteettien vastustamiseen.
Opissa ja liitoissa kohdassa 1:16 kuvaillaan sellaisia maallistuneita yhteiskuntia: ”He eivät etsi Herraa vakiinnuttaakseen hänen vanhurskauttaan, vaan jokainen kulkee omaa tietänsä ja oman jumalansa kuvan perässä, jonka kuva on maailman kaltainen.”
Tästä syystä Herran kirkkoa neuvottiin seuraamaan profeettaa ja tavoittelemaan jotakin muuta kuin mitä maailma tavoittelee. Luvun 1 jakeissa 17–18 jatketaan:
”Sen tähden, koska minä, Herra, tiesin suuren onnettomuuden, joka kohtaisi maan asukkaita, minä kutsuin palvelijaani Joseph Smith nuorempaa ja puhuin hänelle taivaasta ja annoin hänelle käskyjä
ja annoin käskyjä myös muille, jotta he julistaisivat näitä asioita maailmalle; ja kaikki tämä, jotta täyttyisi se, mistä profeetat ovat kirjoittaneet.”
Profeetta Joseph Smithin kautta Jeesuksen Kristuksen kirkko palautettiin maan päälle – rivi rivin päälle, käsky käskyn päälle (ks. OL 98:12). Jumalallisen avun turvin hän käänsi ja julkaisi Mormonin kirjan. Hän ja Oliver Cowdery saivat Aaronin pappeuden ja Melkisedekin pappeuden, ja pyhät toimitukset vakiinnutettiin uudelleen ihmiskunnan pelastukseksi.
Julistamme rohkeasti, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko antaa vastaukset kysymykseen: Mitä te haluatte? Meidän kirkkomme on keino, jonka avulla miehet ja naiset löytävät Vapahtajamme ja Hänen evankeliuminsa. Te, jotka olette kokoontuneet yhteen tähän suureen kokoukseen, ja te vielä suurempi joukko pyhiä, jotka katselette tätä konferenssia kaikkialla maailmassa, olette suuresti siunattuja, sillä te olette etsineet ja löytäneet palautetun kirkon.
Tämä kirkko on seurausta palautuksesta eikä puhdistuksesta. Viimeaikaiset kokemukseni Keski-Euroopassa ovat epäilemättä syventäneet kunnioitustani noita varhaisia kristillisiä johtajia kohtaan, jotka aloittivat uskonpuhdistuksen. Se sai alkunsa heidän yrityksistään korjata joitakin opillisia virheitä, jotka olivat syntyneet pitkäaikaisessa luopumuksessa siitä kirkosta, jonka Vapahtaja oli maanpäällisen palvelutyönsä aikana perustanut. Joseph Smith oli Jumalan profeetta, Herran puhetorvi ja kaiken sen palauttaja, mikä on tärkeää Jumalan valtakunnan rakentamiseksi ja Herramme Jeesuksen Kristuksen toiseen tulemiseen valmistautumiseksi. Kun etsimme Vapahtajaamme, on tärkeää, että etsimme Häntä Hänen kirkostaan. Hänen palautetun kirkkonsa kautta saamme kaikki tarvittavat pelastavat toimitukset voidaksemme palata Hänen luokseen.
Haluan kaikkien kirkon jäsenten tietävän, että olen oppinut nykyisessä tehtävässäni, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumista kertomiseen liittyy haasteita, joita en aiemmin osannut edes kuvitella. Näen silti päivittäin uusia merkkejä toivosta, enimmäkseen Herran siunausten ansiosta, mutta myös kyseisessä osassa maailmaa olevien johtajien, jäsenten ja lähetyssaarnaajien pyrkimysten ansiosta. Rehelliset totuuden etsijät löytävät vastauksia kysymyksiinsä – he löytävät Herran Hänen palautetun kirkkonsa kautta. Kaikista niistä monista esimerkeistä, joita voisin kertoa, saanen kertoa teille kolme: eräs isä, eräs naimaton nuori aikuinen ja eräs naimaton sisar, jotka ovat löytäneet uutta uskoa ja uutta toivoa elämäänsä.
Eräs nelihenkinen perhe oli tavannut ensin lähetyssaarnaajasisaret, ja alusta asti äiti ja hänen lapsensa lukivat usein Mormonin kirjaa, rukoilivat päivittäin ja halusivat käydä kirkossa. Isä oli kuitenkin sitä vastaan – päinvastoin kuin vaimonsa, hän ei ollut kristitty, eikä hän vielä tuntenut tarvetta kyseenalaistaa omia uskonkäsityksiään.
Lähetyssaarnaajasisaret saivat innoitusta keskittää opetuksensa Jeesukseen Kristukseen. He kertoivat:
”Kerroimme Joseph Smithistä, hänen uskostaan Kristukseen, siitä, mitä saamme tietää Kristuksesta ensimmäisen näyn perusteella, sekä profeetan todistuksesta meidän Vapahtajastamme. Kaikki, mitä luimme yhdessä tai haastoimme heitä lukemaan yhdessä perheenä Mormonin kirjasta, opetti heille enemmän Lunastajastamme. Silloin aloimme nähdä edistystä. He ripustivat ylpeinä olohuoneensa seinälle kehystetyn kuvan Kristuksesta – olimme antaneet sen heille lahjaksi.”
Isä muutti mielensä, kun hänen vaimonsa ilmoitti haluavansa mennä kasteelle ja hänen poikansa päättivät rukoilla tietääkseen, pitäisikö heidänkin mennä kasteelle. Siitä hetkestä lähtien isä luki säännöllisesti Mormonin kirjaa ja rukoili kasteesta. Hänen vilpitön halunsa tietää, oliko kirkko totta, muutti hänet, ja hänestä tuli hengellinen johtaja kodissaan. Juuri ennen kuin isä ja hänen perheensä menivät kasteelle, hän pyysi saada kymmenyskuitin ja kirjekuoren. Hän ei halunnut hetkeäkään viivytellä käskyjen pitämistä.
Eräässä toisessa tapauksessa nuori veli tuli uudelleen aktiiviseksi kirkon ohjelman kautta, jolla pyrittiin aktivoimaan 18–30-vuotiaita naimattomia nuoria aikuisia. Ensimmäisenä toimintailtana, joka pidettiin yhdessä kirkon rakennuksista, tämä veli oli ainoa paikalla olija, joka ei ollut lähetyssaarnaaja, mutta muutamassa viikossa hän oli tuonut noin 30 ihmistä perheiltoihin ja muihin toimintoihin.
Tämä veli on verkkosivustosuunnittelija – hän perusti kumppaninsa kanssa verkkosivujen suunnittelutoimiston. Hän asuu nykyään kahden kirkon ulkopuolisen henkilön kanssa, jotka kumpikin työskentelevät hänen suunnittelutoimistossaan. Hän kertoo hyvin rohkeasti todistuksestaan. Toinen hänen työtovereistaan on aiemmin opiskellut kristillistä teologiaa, ja tämä veli kertoi hänestä lähetyssaarnaajille, jotka työskentelivät naimattomien nuorten aikuisten ohjelmassa. Nyt työtoveri käy säännöllisesti toiminnoissa ja tämä uudelleen aktiiviseksi tullut veli auttaa lähetyssaarnaajia opettamaan häntä lisäämällä heidän todistukseensa oman todistuksensa evankeliumin totuudesta.
Vielä yksi tapaus, jossa nuori nainen Hampurista yritti kovasti löytää hengellisen merkityksen elämälleen. Hän alkoi rukoilla ja kysyä Jumalalta, mitä hänen pitäisi tehdä. Eräänä aamuna, kun hän oli kolme päivää osin paastonnut ja rukoillut paljon, hän käveli kotoaan bussipysäkille. Tullessaan pysäkille hän huomasi jättäneensä kotiinsa joitakin avaimia, joita hän tarvitsisi sinä päivänä. Hän palasi kotiinsa, haki avaimet ja käveli jälleen bussipysäkille. Hän oli melko tuohtunut huomatessaan myöhästyneensä bussista, jolla hän tavallisesti matkusti.
Samanaikaisesti kaksi lähetyssaarnaajaa matkusti bussissa lähellä Hampuria. Matkustaessaan he saivat yhtäkkiä innoitusta puhua ensimmäisen ihmisen kanssa, jonka näkisivät bussista poistuttuaan. Nuo kaksi vanhinta nousivat bussista ja näkivät heti tuon nuoren naisen. He puhuivat hänelle lyhyesti kirkosta ja sopivat tapaamisesta opettaakseen häntä. Nuori nainen tunsi heti, että jollakin tavalla vanhimmat oli lähetetty hänen luokseen vastauksena hänen rukouksiinsa. Hyvät seurakuntalaiset opettivat häntä yhdessä lähetyssaarnaajien kanssa ja auttoivat häntä tuntemaan, että hänellä oli erityinen paikka seurakunnassa. Hän otti vastaan Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin sanoman ja hänet kastettiin. Nyt hän työskentelee seurakunnan Nuorten Naisten ohjelmassa.
Maanpäällisen palvelutyönsä aikana Herra ymmärsi, että tarvitaan paikka, jossa voidaan rakentaa uskoa Hänen kirkkonsa jäsenten sydämissä ja saada heidät kasvamaan Hänen evankeliumissaan. Tämä perhe, tämä veli ja tämä sisar löysivät kaikki Vapahtajan löytäessään Hänen kirkkonsa ja vahvistuessaan sen kautta.
Apostolien kuoltua kirkko ajautui luopumukseen ilman keskitettyä johtoa, joka ohjaisi ja johtaisi sitä. Tämä nimenomainen historian opetus on selkeä: on välttämätöntä, että on olemassa Vapahtajan johdolla toimiva keskitetty kirkon hallinto, joka tarjoaa pelastusta ja korotusta varten tarvittavat opit ja toimitukset.
Raamatussa on paljon todisteita siitä, että maanpäällisen palvelutyönsä aikana Herra perusti kirkkonsa, jossa oli oikea valtuus ja järjestys. Esimerkiksi Paavali julisti:
”Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat,
varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.
Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden,
silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita.
Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää.” (Ef. 4:11–15.)
Kuudennessa uskonkappaleessamme me tuomme julki: ”Me uskomme samaan järjestykseen, joka oli alkukirkossa, nimittäin apostoleihin, profeettoihin, paimeniin, opettajiin, evankelistoihin ja niin edelleen.”
Niinpä me julistamme maailmalle, että pappeus on palautettu, Jumalan hallitus on maan päällä, Hän on perustanut mallinsa, joka johdattaa meidät takaisin Hänen luokseen. Me uskomme, että meillä on paras vastaus kysymykseen: Mitä te haluatte? Kuten Vapahtaja opetti: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin” (Matt. 6:33).
Aivan kuten rakennus rakennetaan tiili kerrallaan, Vapahtajan tosi kirkkoa rakennetaan yksi kääntymys, yksi todistus, yksi kaste kerrallaan. Nöyrä rukoukseni on, että me kaikki haluaisimme etsiä ja löytää Hänen kirkkonsa ja rakentaa sitä missä ikinä olemmekin. Hänen nimessään, jota haluamme seurata, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.