2005
Olkaa esimerkkinä
Toukokuu 2005


Olkaa esimerkkinä

Voitte kertoa todistuksestanne monilla tavoilla – sanoillanne, esimerkillänne, tavalla, jolla elätte.

Rakkaat sisareni, ne teistä, jotka olette kokoontuneet upeaan konferenssikeskukseen, sekä ne, jotka seuraavat kokousta satelliitin välityksellä eri puolilla maailmaa. Rukoilen, että muistatte minua rukouksin, että voin kohota tehtäväni tasalle puhuessani teille.

Nuorten Naisten ylimmän johtokunnan sanomat ovat kohottaneet ja innoittaneet meitä, samoin kuulemamme kaunis musiikki sekä tässä kokouksessa vallitseva henki. Olemme entistä kiitollisempia profeetta Joseph Smithistä, hänen elämästään ja Jeesuksen Kristuksen palautetusta evankeliumista.

Kirkon ensimmäinen presidenttikunta rakastaa teitä ja luottaa teihin sekä johtajiinne. Olette esimerkkinä vanhurskaudesta maailmassa, joka tarvitsee epätoivoisesti teidän vaikutustanne ja voimaanne.

Ehkäpä teidän mottonanne voisi olla apostoli Paavalin kehotus rakastamalleen Timoteukselle: ”Näytä sinä uskoville hyvää esimerkkiä puheissasi ja elämäntavoissasi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa.”1

Nykyään vapaamielisyys, moraalittomuus, pornografia ja sosiaalisen paineen voima heittelevät monia synnin merellä ja murskaavat heidät kadotettujen tilaisuuksien, menetettyjen siunausten ja särkyneiden unelmien teräviin karikoihin.

Rakkaat nuoret naiset ja te äidit, Nuorten Naisten johtajat ja neuvojat, saanen esittää teille käyttäytymissääntöjä, jotka ohjaavat askeleitanne turvallisesti läpi kuolevaisuuden aina taivaallisen Isämme selestiseen valtakuntaan asti. Olen jakanut käyttäytymissääntöni neljään osaan:

  • Teillä on perintö – kunnioittakaa sitä.

  • Te kohtaatte kiusauksia – kestäkää ne.

  • Te tunnette totuuden – eläkää sen mukaan.

  • Teillä on todistus – kertokaa siitä muille.

Ensiksi, teillä on perintö – kunnioittakaa sitä. Korviimme kantautuvat jylisten sanat Siinain vuorelta: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi.”2

Voi, kuinka teidän vanhempanne rakastavatkaan teitä, kuinka he rukoilevat puolestanne. Kunnioittakaa heitä.

Kuinka kunnioitatte vanhempianne? Pidän William Shakespearen sanoista: ”Ei lemmi se, jok’ ei tuo ilmi mieltään.”3 On lukemattomia tapoja osoittaa todellista rakkautta äitiänne ja isäänne kohtaan. Voitte totella heitä ja noudattaa heidän opetuksiaan, sillä he eivät koskaan johda teitä harhaan. Voitte kohdella heitä kunnioittavasti. He ovat uhranneet paljon ja tulevat uhraamaan paljon teidän hyväksenne.

Olkaa rehellisiä äidillenne ja isällenne. Yksi sellaisen rehellisyyden ilmentymä on kommunikointi vanhempien kanssa. Välttäkää mykkäkoulua. Kello tikittää äänekkäämmin, sen viisarit liikkuvat hitaammin, kun yö on pimeä, on myöhä, eikä rakas tytär ole vielä tullut kotiin. Jos olette myöhässä, soittakaa: ”Äiti, isä, olemme kunnossa. Piipahdimme vain syömään. Älkää huolehtiko – olemme kunnossa. Tulemme pian kotiin.”

Monta vuotta sitten osallistuin nuorten tilaisuuteen Clarkstonin hautausmaalla Utahissa, jossa kukin ryhmästä katseli Martin Harrisin, yhden Mormonin Kirjan kolmesta silminnäkijästä, haudalla olevaa muistomerkkiä. Huomasin toisen muistomerkin – pienen kiven, johon oli kaiverrettu nimi ja nämä koskettavat sanat: ”Koti pimeältä nyt näyttää, ääni vaikeni kultainen. Kukaan koskaan ei saata täyttää tätä tyhjyyttä sydämen.”

Älkää odottako, kunnes tuo valo perheestänne on poissa; älkää odottako, kunnes tuo tuttu ääni on vaiennut, ennen kuin sanotte: ”Rakastan sinua, äiti; rakastan sinua, isä.” Nyt on aika ajatella ja aika kiittää. Luotan siihen, että teette molemmat. Teillä on perintö – kunnioittakaa sitä.

Seuraava käyttäytymissääntö: Te kohtaatte kiusauksia – kestäkää ne.

Profeetta Joseph Smith kohtasi kiusauksia. Voitteko kuvitella sitä pilkan, ivan ja ilkkumisen määrää, jota hänen päälleen on varmasti syydetty, kun hän julisti nähneensä näyn? Uskon, että se kävi tuolle pojalle melkein kestämättömäksi. Hän epäilemättä tiesi, että hänen olisi helpompi perua puheensa näystä ja vain jatkaa normaalia elämää. Hän ei kuitenkaan luovuttanut. Hänen sanansa kuuluvat: ”Olin tosiaankin nähnyt valon, ja tuon valon keskellä näin kaksi Persoonaa, ja he todella puhuivat minulle; ja vaikka minua vihattiin ja vainottiin siksi, että olin sanonut nähneeni näyn, se oli kuitenkin totta: – – minä olin nähnyt näyn; tiesin sen, ja minä tiesin, että Jumala tiesi sen, enkä voinut sitä kieltää.”4 Joseph Smith opetti rohkeutta esimerkillään. Hän kohtasi kiusauksia ja kesti ne.

Monet teistä tuntevat näytelmän Camelot. Haluaisin kertoa teille yhden lempirepliikeistäni tästä näytelmästä. Kun vaikeudet kuningas Arthurin, Sir Lancelotin ja kuningatar Guineveren välillä syvenevät, kuningas Arthur varoittaa: ”Me emme saa antaa intohimojemme tuhota unelmiamme.” Esitän teille tänä iltana saman pyynnön. Älkää antako intohimojenne tuhota unelmianne. Kestäkää kiusaukset.

Muistakaa nämä Mormonin kirjan sanat: ”Jumalattomuus ei ole koskaan ollut onnea.”5

Neuvo ”Valitkaa ystävänne huolella” on olennainen menestyksellenne ja onnellisuudellenne. Meistä tulee yleensä ihailemiemme ihmisten kaltaisia, ja tavallisesti he ovat ystäviämme. Meidän tulisi olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka meidän tavoin tähtäävät korkeammalle kuin hetkelliseen mukavuuteen, pinnallisiin tavoitteisiin tai mitättömiin päämääriin – sellaisten kanssa, jotka arvostavat tärkeimpiä asioita, iankaikkisia tavoitteita.

Säilyttäkää iankaikkinen näkökulma. Kuulukoon tulevaisuuteenne temppeliavioliitto. Ei ole mitään muuta yhtä ihanaa tapahtumaa, yhtä pyhää hetkeä kuin tuo hyvin ainutlaatuinen vihkipäivänne. Silloin ja siellä voitte nähdä vilauksen iankaikkisesta ilosta. Olkaa valppaita – älkää antako kiusausten viedä teiltä tätä siunausta.

Antakaa jokaisen pohtimanne päätöksen läpäistä tämä testi: Mitä se tekee minulle? Mitä vaikutusta sillä on minuun? Ja antakaa käyttäytymissääntöjenne korostaa kysymyksen ”Mitä muut ajattelevat?” sijaan kysymystä ”Mitä minä ajattelen itsestäni?” Antakaa tuon hiljaisen, vienon äänen vaikuttaa teihin. Muistakaa, että henkilö, jolla oli valtuus, asetti konfirmoinnissanne kätensä teidän päänne päälle ja sanoi: ”Ota vastaan Pyhä Henki.” Avatkaa sydämenne, koko sielunne, tuolle erityiselle äänelle, joka todistaa totuudesta. Kuten profeetta Jesaja lupasi: ”Sinä omin korvin kuulet – – ohjeen: – Tässä on tie, kulkekaa sitä.”6

Meidän aikamme on yleissävyltään vapaamielistä. Näemme kaikkialla ympärillämme filmitähtiä, urheilusankareita – joita monet nuoret haluavat jäljitellä – jotka halveksivat Jumalan lakeja ja järkeillen puolustelevat synnillisiä tapoja, kaikesta päätellen ilman haittavaikutuksia. Älkää uskoko siihen! Tulee tilinteon aika – tilinpäätös. Jokaisella Tuhkimolla on keskiyönsä – sitä kutsutaan tuomiopäiväksi, elämän loppukokeeksi. Oletteko valmistautuneet? Oletteko tyytyväisiä omaan esitykseenne?

Voitte saada apua monista lähteistä. Yksi on patriarkallinen siunauksenne. Sellainen siunaus sisältää lukuja iankaikkisten mahdollisuuksienne kirjasta. Lukekaa siunaustanne säännöllisesti. Tutkikaa sitä huolella. Antakaa sen varoitusten ohjata teitä. Eläkää niin, että ansaitsette sen lupaukset.

Jos joku on langennut matkallaan, on olemassa tie takaisin. Sitä prosessia kutsutaan parannukseksi. Vapahtajamme kuoli tarjotakseen teille ja minulle tuon siunatun lahjan. Vaikka se tie on vaikea, lupaus on todellinen: ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi.”7 ”Enkä enää muista heidän syntejään.”8 Te kohtaatte kiusauksia; rukoukseni on, että kestätte ne.

Seuraava kohta käyttäytymissäännöissämme: Te tunnette totuuden – eläkää sen mukaan.

Kun Joseph Smith oli saanut näyn pyhässä lehdossa, häneen ei otettu yhteyttä kolmeen vuoteen. Voitteko kuvitella, miltä teistä tuntuisi, jos olisitte nähnyt Isä Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, jos Kristus olisi puhunut teille ja sitten ette kuulisi sanaakaan tai saisi viestiä kolmeen vuoteen? Alkaisitteko epäillä? Ihmettelisittekö te tai kyselisittekö te miksi? Profeetta Joseph Smith ei ihmetellyt; hän ei kysellyt; hän ei epäillyt Herraa. Hän oli saanut tietää totuuden, ja hän eli sen mukaan.

Rakkaat nuoret ystäväni, teidät on säästetty tulemaan maailmaan tänä erityisenä aikana, jolloin Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on palautettu maan päälle. Puhuessaan evankeliumista ja todistuksesta presidentti Gordon B. Hinckley sanoi: ”Tämä, mitä me sanomme todistukseksi – – on yhtä todellinen ja voimallinen kuin mikä tahansa voima maan päällä. – – Sitä tavataan nuorilla ja vanhoilla. – – Se tuo mukanaan varmuuden siitä, että elämällä on tarkoitus, että jotkin asiat ovat paljon tärkeämpiä kuin toiset, että me olemme matkalla iankaikkisuuteen, että me olemme tilivelvollisia Jumalalle.”9

Teidän vanhempanne ja teidän opettajanne kirkossa ovat opettaneet teille evankeliumin totuuksia. Te löydätte edelleen totuutta pyhistä kirjoituksista, profeettojen opetuksista ja sen innoituksen kautta, jota saatte, kun polvistutte ja pyydätte apua Jumalalta.

Muistakaa, että usko ja epäilys eivät voi vallita mielessä samaan aikaan, sillä toinen karkottaa toisen. Karkottakaa epäilys. Ravitkaa uskoa. Pyrkikää aina säilyttämään se lapsenkaltainen usko, joka voi siirtää vuoria ja tuoda taivaan lähemmäksi sydäntä ja kotia.

Kun todistuksenne evankeliumista ja Vapahtajasta sekä taivaallisesta Isästämme on istutettu lujasti, se vaikuttaa kaikkeen, mitä teette koko elämänne ajan. Se auttaa teitä päättämään, kuinka käytätte aikanne ja kenen kanssa haluatte olla tekemisissä. Se vaikuttaa siihen, kuinka kohtelette perhettänne, kuinka suhtaudutte toisiin. Se tuo rakkautta, rauhaa ja iloa elämäänne. Sen tulisi auttaa teitä päättämään, että pukeudutte ja puhutte säädyllisesti. Kuluneen vuoden aikana olemme huomanneet dramaattisen muutoksen siinä, kuinka jotkut nuorista naisistamme pukeutuvat. Pukeutumisen tyylit muuttuvat; muodit tulevat ja menevät; mutta jos muoti on säädytöntä, on tärkeää, että nuoret naisemme välttävät sitä. Kun pukeudutte säädyllisesti, osoitatte kunnioitusta taivaallista Isäänne sekä itseänne kohtaan. Nykyään kun muoti seuraa joidenkin nykyisten filmitähtien ja musiikki-idolien niukkaa vaatetusta, voi olla vaikea löytää vaatekaupoista säädyllisiä vaatteita. Se on kuitenkin mahdollista ja se on tärkeää. Apostoli Paavali julisti: ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? – – Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te.”10 Te tunnette totuuden – eläkää sen mukaan.

Lopuksi, teillä on todistus – kertokaa siitä muille. Älkää koskaan aliarvioiko todistuksenne vaikutuksen kauaskantoisuutta. Voitte vahvistaa toinen toistanne, teillä on kyky huomata huomaamattomat. Kun teillä on silmät, joilla näette, korvat, joilla kuulette ja sydän, jolla tunnette, voitte ojentaa kätenne ja pelastaa ikätovereitanne.

Valaistakseni asiaa saanen kertoa teille, mitä tapahtui monta vuotta sitten, kun sisar Monson oli kaaduttuaan joutunut sairaalaan. Hän pyysi minua menemään ruokakauppaan ostamaan joitakin tarvikkeita. En ollut tehnyt niin aiemmin. Minulla oli ostoslista, johon oli kirjoitettu muun muassa perunoita. Löysin heti kauppakärryn ja laitoin siihen joitakin perunoita. En tiennyt mitään muovipusseista, joihin ostokset tavallisesti laitetaan. Kun työnsin kärryä, perunat putosivat lattialle kahdesta aukosta kärryn takaosassa. Tunnollinen kauppa-apulainen kiirehti avukseni ja kysyi: ”Saanko auttaa teitä?” Yritin selittää hänelle, että kärryni oli viallinen. Vasta silloin sain kuulla, että kaikissa kärryissä oli nuo kaksi reikää takaosassa ja että ne oli tarkoitettu lapsen jalkoja varten.

Seuraavaksi kauppa-apulainen otti ostoslistani ja auttoi minua löytämään kaikki tarvikkeet. Sitten hän sanoi: ”Olet piispa Monson, eikö niin?”

Vastasin, että olin todellakin ollut piispa monta vuotta aiemmin. Kauppa-apulainen jatkoi: ”Asuin siihen aikaan Gale Streetillä teidän seurakuntanne alueella, enkä ollut kirkon jäsen. Sinä huolehdit siitä, että tytöt, jotka olivat jäseniä, ottivat minuun yhteyttä joka viikko ja hakivat minut mukaansa toimintailtaan ja muihin toimintoihin. He olivat hienoja nuoria naisia, joiden ystävyys ja ystävällisyys koskettivat sydäntäni. Haluan sinun tietävän, että tuo järjestämäsi tutustuminen johti siihen, että minut kastettiin ja konfirmoitiin kirkon jäseneksi. Mikä siunaus se onkaan ollut elämässäni”, hän sanoi, ”ja kiitän sinua ystävällisyydestäsi.”

Voitte kertoa todistuksestanne monilla tavoilla – sanoillanne, esimerkillänne, tavalla, jolla elätte.

Jäljitelkäämme kaikki profeetta Josephin suurenmoista esimerkkiä. Hän opetti totuutta; hän eli totuuden mukaan; hän kertoi totuudesta muille. Teillä on todistus – kertokaa siitä muille.

Rakkaat sisareni, Jumala siunatkoon teitä. Me rakastamme teitä, me rukoilemme puolestanne. Muistakaa, että ette kulje yksin. Herra on luvannut teille: ”Minä käyn teidän kasvojenne edellä. Minä olen teidän oikealla puolellanne ja vasemmalla, ja minun Henkeni on teidän sydämessänne ja minun enkelini teidän ympärillänne tukeakseen teitä.”11

Huomenna on pääsiäinen. Kääntyköön meidän ajatuksemme tänä pääsiäisen aattona Hänen puoleensa, joka sovitti meidän syntimme, joka näytti meille, kuinka elää, kuinka rukoilla, ja joka osoitti omilla teoillaan, kuinka me voimme tehdä niin. Jumalan Poika, joka syntyi tallissa ja nukkui seimessä, kutsuu meitä jokaista seuraamaan Häntä. ”Hän elää, Vapahtajani. Se sana mua lohduttavi.”12 Olkoon Hänen Henkensä teidän kanssanne aina. Tätä rukoilen Hänen pyhässä nimessään – Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. 1. Tim. 4:12.

  2. 2. Moos. 20:12.

  3. Kaksi nuorta veronalaista, julkaisussa William Shakespearen kootut draamat, suom. Paavo Cajander, 1958, 1. näytös, 2. kohtaus.

  4. JS–H 25.

  5. Alma 41:10.

  6. Jes. 30:21.

  7. Jes. 1:18.

  8. Jer. 31:34.

  9. ”Todistus”, Valkeus, heinäkuu 1998, s. 78–79.

  10. 1. Kor. 3:16–17.

  11. OL 84:88.

  12. Samuel Medley, ”Hän elää, Vapahtajani”, MAP-Lauluja, 82.