Suuret asiat, jotka Jumala on ilmoittanut
Me etenemme profeetta Josephin jumalallisen kutsumuksen ja hänen kauttaan saatujen Jumalan ilmoitusten vankalla perustalla.
Veljeni ja sisareni, kuten meitä on muistutettu, vietämme ensi joulukuussa profeetta Joseph Smithin syntymän 200-vuotispäivää. Siihen mennessä tapahtuu paljon tämän merkittävän tapahtuman juhlistamiseksi.
Kirjoja julkaistaan, monet tiedemiehet osallistuvat symposiumeihin, on historiallisia näytelmiä, uusi elokuva ja paljon monia muita asioita.
Tätä kaikkea odotettaessa minulla, joka olen viidestoista hänen suurenmoisen johtajakautensa seuraajista, on halu todistaa hänen jumalallisesta kutsumuksestaan.
Pidän kädessäni kallisarvoista pientä kirjaa. Orson Pratt julkaisi sen Liverpoolissa Englannissa vuonna 1853, 152 vuotta sitten. Se on Lucy Mack Smithin kertomus poikansa elämästä.
Siinä kerrotaan melko yksityiskohtaisesti Josephin eri tapaamisista enkeli Moronin kanssa ja Mormonin kirjan esiintulosta.
Kirjassa kerrotaan, että kuultuaan Josephin kohtaamisesta enkelin kanssa hänen veljensä Alvin ehdotti, että perhe kokoontuisi yhteen kuuntelemaan, kun Joseph kertoisi seikkaperäisesti ”suurista asioista, jotka Jumala on ilmoittanut” (Biographical Sketches of Joseph Smith the Prophet and His Progenitors of Many Generations, 1853, s. 84).
Otan tuon lausahduksen puheeni aiheeksi – suuret asiat, jotka Jumala on ilmoittanut profeetta Josephin kautta. Saanen mainita muutamia niistä monista opeista ja käytännöistä, jotka erottavat meidät kaikista muista kirkkokunnista ja jotka kaikki ovat tulleet ilmoituksena nuorelle profeetalle. Ne ovat teille tuttuja, mutta ne ovat toistamisen ja pohtimisen arvoisia.
Ensimmäinen niistä on tietenkin itse Jumalan ja Hänen rakkaan Poikansa, ylösnousseen Herran Jeesuksen Kristuksen, ilmestyminen. Tämä suurenmoinen näky jumaluudesta on omasta mielestäni suurin vastaava tapahtuma sitten Herramme syntymän, elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen ajan keskipäivänä.
Meillä ei ole mitään tietoa mistään muusta tapahtumasta, joka olisi sen veroinen.
Vuosisatojen ajan ihmiset kokoontuivat väittelemään siitä, millainen Jumala on. Konstantinus kokosi eri ryhmäkuntia edustavia oppineita Nikeaan vuonna 325. Kaksi kuukautta kestäneen katkeran väittelyn jälkeen he sopivat määritelmästä, joka on ollut sukupolvien ajan kristittyjen keskuudessa opillinen käsitys jumaluudesta.
Kehotan teitä lukemaan tuon määritelmän ja vertaamaan sitä nuoren Josephin lausuntoon. Joseph sanoo yksinkertaisesti, että Jumala seisoi hänen edessään ja puhui hänelle. Joseph sai nähdä Hänet ja kuulla Häntä. Jumala oli ihmisen kaltainen, aineellinen Olento. Hänen vieressään oli ylösnoussut Herra, erillinen Olento, jonka Jumala esitteli rakkaaksi Pojakseen ja jonka kanssa Joseph myös puhui.
Käsitykseni on, että tuon lyhyen aikaa kestäneen merkittävän näyn aikana Joseph sai enemmän tietoa jumaluudesta kuin kaikki menneiden aikojen oppineet ja papit yhteensä.
Tässä jumalallisessa ilmoituksessa vahvistettiin ilman epäilystäkään, että Herra Jeesus Kristus oli todellakin kirjaimellisesti noussut kuolleista.
Tämä tieto jumaluudesta, joka oli ollut kätkössä maailmalta vuosisatojen ajan, oli ensimmäinen ja suuri asia, jonka Jumala ilmoitti valitulle palvelijalleen.
Ja tämän näyn todellisuudelle ja totuudellisuudelle perustuu Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon olemassaolon oikeus.
Puhun seuraavaksi toisesta hyvin tärkeästä asiasta, jonka Jumala ilmoitti.
Kristitty maailma hyväksyy Raamatun Jumalan sanaksi. Useimmilla ei ole aavistustakaan siitä, kuinka me sen olemme saaneet.
Olen juuri saanut luetuksi äskettäin julkaistun kirjan, jonka tekijä on eräs maineikas tiedemies. Niiden tietojen perusteella, jotka hän antaa, on ilmeistä, että Raamatun eri kirjat on koottu yhteen tavalla, joka tuntuu olleen epäjärjestelmällinen. Joissakin tapauksissa kirjoitukset saatiin kirjoitettua vasta kauan niiden tapahtumien jälkeen, joista ne kertovat. Mielessä herää kysymys: ”Onko Raamattu totta? Onko se todella Jumalan sanaa?”
Me vastaamme, että se on, sikäli kuin se on oikein käännetty. Herran käsi oli luomassa sitä. Mutta Raamattu ei ole yksin. On olemassa toinen todistus siitä löytyvistä merkittävistä ja tärkeistä totuuksista.
Pyhissä kirjoituksissa julistetaan, että ”jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla” (2. Kor. 13:1).
Mormonin kirja on tullut esiin Jumalan lahjan ja voiman avulla. Se puhuu kuin ääni tomusta todistaen Jumalan Pojasta. Se kertoo Hänen syntymästään, Hänen palvelutyöstään, Hänen ristiinnaulitsemisestaan ja ylösnousemuksestaan sekä Hänen ilmestymisestään vanhurskaille Runsaudenmaassa Amerikan mantereella.
Se on jotakin konkreettista, jota voidaan pitää kädessä, jota voidaan lukea, joka voidaan panna koetukselle. Sen kansien välissä on lupaus sen jumalallisesta alkuperästä. Miljoonat ovat panneet sen koetukselle ja saaneet tietää, että se on tosi ja pyhä aikakirja.
Ne, jotka eivät ole meidän uskoamme, ovat nimenneet sen yhdeksi kahdestakymmenestä kautta aikain Amerikassa julkaistusta kirjasta, joilla on ollut suurin vaikutus lukijoihinsa.
Raamatun ollessa vanhan maailman todistus Mormonin kirja on uuden maailman todistus. Ne julistavat käsi kädessä, että Jeesus on Isän Poika.
Pelkästään kymmenen viime vuoden aikana sitä on jaettu 51 miljoonaa kappaletta. Se on nyt saatavissa 106 kielellä.
Tämä pyhä kirja, joka on tullut esiin Kaikkivaltiaan ilmoituksesta, on todellakin toinen todistus Herramme jumalallisuudesta.
Luulisi, että koko kristitty maailma ottaisi sen halukkaasti vastaan ja pitäisi sitä voimakkaana todistuksena. Se edustaa toista suurta ja perustavaa laatua olevaa asiaa, joka on tullut ilmoituksena profeetalle.
Sitten on palautettu pappeus. Pappeus on valtuus toimia Jumalan nimessä. Tuo valtuus on minkä tahansa uskonnon peruskivi. Olen lukenut viime aikoina erästä toistakin kirjaa. Se käsittelee luopumusta alkukirkossa. Jos valtuus tuossa kirkossa menetettiin, niin kuinka se voitiin saada takaisin?
Pappeuden valtuus tuli siltä ainoalta taholta, jolta se saattoi tulla, ja se oli taivaasta. Se palautettiin niiden käsien alla, joilla se oli, kun Vapahtaja eli maan päällä.
Ensin tuli Johannes Kastaja, joka palautti Aaronin eli vähäisemmän pappeuden. Sitä seurasi Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, Herran Jeesuksen Kristuksen apostolien, käynti. He antoivat Josephille ja Oliver Cowderylle Melkisedekin pappeuden, jonka nämä apostolit olivat saaneet itse Herran käsien alla, kun Hän oli maan päällä eläessään sanonut:
”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” (Matt. 16:19.)
Kuinka kaunis onkaan palautuksen esiin tuleminen, joka johti kirkon järjestämiseen vuonna 1830, mistä tulee tällä viikolla kuluneeksi 175 vuotta. Itse kirkon nimi saatiin ilmoituksessa. Kenen kirkko se oli? Oliko se Joseph Smithin? Oliko se Oliver Cowderyn? Ei, se oli Jeesuksen Kristuksen kirkko, joka palautettiin maan päälle näinä myöhempinä aikoina.
Yksi suuri ja ainutlaatuinen ilmoitus, jonka profeetta sai, oli perheen iankaikkisen elämän suunnitelma.
Perhe on Kaikkivaltiaan luoma. Se merkitsee kaikista ihmissuhteista pyhintä. Se merkitsee kaikista sitoumuksista vakavinta. Se on yhteiskunnan perusyksikkö.
Jumalan profeetalleen antamien ilmoitusten kautta saatiin oppi ja valtuus, jolla perheet sinetöidään yhteen paitsi tämän elämän ajaksi niin myös koko iankaikkisuudeksi.
Olen sitä mieltä, että jos meillä olisi kyky opettaa tehokkaasti tätä yhtä totuutta, se kiinnostaisi miljoonia aviomiehiä ja vaimoja, jotka rakastavat toisiaan ja jotka rakastavat lapsiaan mutta joiden avioliitto on voimassa vain siihen asti, ”kunnes kuolema teidät erottaa”.
Pienten lasten viattomuus on myös ilmoitus, jonka Jumala on antanut profeetta Josephin välityksellä. On yleinen käytäntö kastaa sylilapset niiden vaikutusten poistamiseksi, joita kuvataan Aadamin ja Eevan synniksi. Palautuksen opissa kaste tuo anteeksiannon ihmisen omista henkilökohtaisista synneistä. Siitä tulee Jumalan ja ihmisen välinen liitto. Se solmitaan vastuullisessa iässä, kun ihmiset ovat riittävän vanhoja erottamaan oikean väärästä. Se tapahtuu upottamalla vertauskuvana Jeesuksen Kristuksen kuolemasta ja hautaamisesta ja Hänen tulemisestaan esiin ylösnousemuksessa.
Mainitsen jälleen yhden ilmoitetun totuuden.
Meille kerrotaan, että Jumala ei erottele henkilöitä, mutta silti missään toisessa kirkossa, josta olen kuullut, ei kuoleman verhon toisella puolen oleville ole annettu mahdollisuutta saada kaikkia siunauksia, jotka eläville suodaan. Suurenmoinen oppi kuolleiden pelastamisesta on vain tässä kirkossa.
Ihmiset kerskuvat olevansa ”pelastettuja” ja myöntävät samaan hengenvetoon, ettei heidän esivanhempiaan ole pelastettu eikä heitä voi pelastaa.
Jeesuksen sovitus kaikkien puolesta merkitsee suurta sijaisuhria. Hän antoi mallin, jossa Hän teki sijaistyön koko ihmiskunnan puolesta. Tätä mallia, jossa ihminen voi toimia toisen puolesta, käytetään Herran huoneen toimituksissa. Siellä me palvelemme niiden puolesta, jotka ovat kuolleet vailla tietoa evankeliumista. Heillä on mahdollisuus joko hyväksyä tai hylätä toimitus, joka suoritetaan. Heidät saatetaan samaan asemaan niiden kanssa, jotka elävät maan päällä. Kuolleet saavat saman mahdollisuuden kuin elävät. Sanon jälleen – kuinka loistavan ja suurenmoisen järjestelyn Kaikkivaltias onkaan tehnyt profeetalleen antamansa ilmoituksen kautta.
Ihmisen iankaikkinen luonne on ilmoitettu. Me olemme Jumalan poikia ja tyttäriä. Jumala on henkemme Isä. Me elimme ennen kuin tulimme tänne. Meillä oli persoonallisuus. Me synnyimme tähän elämään jumalallisen suunnitelman mukaan. Me olemme täällä koettelemassa kelvollisuuttamme, toimimassa tahdonvapauden mukaan, jonka Jumala on antanut meille. Kun me kuolemme, meidän elämämme jatkuu. Iankaikkinen elämämme koostuu kolmesta vaiheesta: ensiksi kuolevaisuutta edeltävästä olemassaolostamme, toiseksi olemassaolostamme kuolevaisuudessa ja kolmanneksi kuolevaisuuden jälkeisestä olemassaolostamme. Kuolemassa me kuolemme tälle maailmalle ja astumme verhon läpi siihen valtakuntaan, johon olemme kelvolliset pääsemään. Sekin on jälleen tämän kirkon ainutlaatuinen, ainutkertainen ja kallisarvoinen oppi, joka on tullut ilmoituksen kautta.
Tarjoan tämän lyhyen yhteenvedon siitä valtavasta tiedon ja valtuuden tulvasta, jonka Jumala vuodatti profeettansa pään päälle. Jos aikaa olisi, voisin puhua muistakin. On kuitenkin vielä yksi, joka minun täytyy mainita. Se on nykyajan ilmoituksen periaate. Profeetan kirjoittama uskonkappale kuuluu:
”Me uskomme kaiken, mitä Jumala on ilmoittanut, kaiken, mitä hän nykyään ilmoittaa, ja me uskomme, että hän ilmoittaa vielä monia suuria ja tärkeitä Jumalan valtakuntaa koskevia asioita” (UK 9).
Kasvava kirkko, kirkko, joka leviää kaikkialle maailmaan näinä vaikeina aikoina, tarvitsee jatkuvaa ilmoitusta taivaan valtaistuimelta opastuksekseen ja eteenpäin viemisekseen.
Rukoillen ja etsien innokkaasti Herran tahtoa me todistamme, että johdatusta saadaan, että ilmoitusta tulee ja että Herra siunaa kirkkoaan sen edetessä kohti määränpäätään.
Me etenemme profeetta Josephin jumalallisen kutsumuksen ja hänen kauttaan saatujen Jumalan ilmoitusten vankalla perustalla. Paljon on saatu aikaan sellaista, mikä on tuonut meidät tähän päivään. Mutta paljon enemmän on vielä tekemistä, kun tätä palautettua evankeliumia viedään ”kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille” (Ilm. 14:6).
Riemuitsen tilaisuudesta olla tekemisissä kanssanne mennessämme eteenpäin uskossa. Taakka on toisinaan raskas, kuten hyvin tiedätte. Mutta älkäämme valittako. Vaeltakaamme uskossa tehden kukin osamme.
Kunnioittakaamme tänä juhlavuonna omalla toiminnallamme profeettaa, jonka kautta Jumala on ilmoittanut niin paljon.
Josephin elämän aamu koitti kylmänä päivänä Vermontissa 1805. Se painui mailleen Illinoisissa helteisenä iltapäivänä 1844. Hänen lyhyen elämänsä 38 1/2 vuoden aikana hänen kauttaan saatiin vertaansa vailla oleva määrä tietoa, lahjoja ja oppia. Objektiivisesti tarkasteltuna sille ei ole vertaa. Subjektiivisesti se on miljoonien eri puolilla maailmaa asuvien myöhempien aikojen pyhien henkilökohtaisen todistuksen ydin. Teillä ja minulla on kunnia olla heidän joukossaan.
Poikavuosinani kuuntelin mielelläni erästä miestä, joka täyteläisellä baritoniäänellään lauloi seuraavia John Taylorin sanoja:
Näkijä, Joseph, näkijä, – –
rakkaana pidän muistoaan.
Hän, profeetta ja ystävä,
toi pappeuden taas päälle maan.
Hän näki menneet, tulevat, – –
ja antoi nähdä taivahat.
(”The Seer, Joseph, the Seer”, Hymns, 1948, 296.)
Hän oli todellakin näkijä. Hän oli ilmoituksensaaja. Hän oli elävän Jumalan profeetta, joka on puhunut omalle sukupolvelleen ja kaikille tuleville sukupolville.
Tähän lisään vakaan todistukseni hänen kutsumuksensa jumalallisuudesta, hänen elämänsä hyvyydestä ja hänen todistuksestaan, jonka hän sinetöi kuolemallaan. Lunastajamme, Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.