2005
Sydämet yhteen liittyneinä
Toukokuu 2005


Sydämet yhteen liittyneinä

Kun teidät kastettiin, esivanhempanne kohdistivat teihin toivonsa. – – He riemuitsivat nähdessään yhden jälkeläisistään tekevän liiton etsiä heidät.

Sanomani on niille, jotka ovat käännynnäisiä kirkossa. Yli puolet nykyisistä kirkon jäsenistä on päättänyt kasteelle menemisestä kahdeksan vuoden iän jälkeen. Ette siis ole poikkeustapauksia kirkossa. Teille haluan sanoa, kuinka paljon Herra rakastaa teitä ja uskoo teihin. Ja vielä enemmän haluan sanoa teille, kuinka paljon Hän luottaa teihin.

Olette tunteneet Hänen rakkautensa ainakin jossakin määrin silloin, kun teidät kastettiin. Vuosia sitten vein 20-vuotiaan nuorukaisen kasteen vesiin. Toverini ja minä olimme opettaneet hänelle evankeliumia. Hän oli suvussaan ensimmäinen, joka kuuli palautetun evankeliumin sanoman. Hän pyysi päästä kasteelle. Hengen todistus herätti hänessä halun noudattaa Vapahtajan esimerkkiä, Vapahtajan, jonka Johannes Kastaja kastoi, vaikka Hän olikin synnitön.

Kun nostin tuon nuorukaisen ylös kasteen vesistä, hän yllätti minut kietomalla kätensä kaulaani ja kuiskaamalla korvaani kyynelsilmin: ”Olen puhdas, olen puhdas.” Kun olimme panneet kätemme tuon saman nuorukaisen pään päälle Melkisedekin pappeuden valtuudella ja antaneet hänelle Pyhän Hengen, hän sanoi minulle: ”Kun sanoit nuo sanat, tunsin kuin tuli olisi kulkenut päälaeltani koko kehoni läpi aina jalkoihini asti.”

Oma kokemuksenne on ollut teille ainutkertainen, mutta jossakin määrin olette tunteneet sen siunauksen valtavuuden, jonka saitte. Sen jälkeen olette tunteneet, kuinka todellisia ovat ne lupaukset, joita teille annettiin ja joita te teitte. Olette tunteneet puhdistumisen, jonka kasteenne sai aikaan Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta. Ja olette tunteneet muutoksen sydämessänne, kun Pyhästä Hengestä on tullut toverinne. Halunne ovat alkaneet muuttua.

Kun joku kertoo minulle olevansa käännynnäinen kirkossa, kysyn: ”Onko kukaan muu perheestäsi ottanut vastaan evankeliumin?” Kun vastaus on ”kyllä”, seuraa innostunut kuvaus onnellisesta ihmeestä vanhemman tai veljen tai sisaren tai isovanhemman elämässä. Tieto siitä, että joku toinen hänen perheestään kokee saman siunauksen ja saman onnen, tuo hänelle iloa. Kun vastaus on: ”Ei, tähän mennessä olen ainoa jäsen”, käännynnäinen puhuu miltei aina vanhemmistaan sanoen jotakin tämänkaltaista: ”Ei, ei vielä. Mutta yritän edelleen.” Ja äänensävystä voi päätellä, ettei käännynnäinen koskaan lakkaa yrittämästä, ei milloinkaan.

Herra tiesi, että teillä olisi tällaisia tunteita, kun Hän salli teidän vastaanottaa liitot, jotka ovat siunauksena elämässänne. Hän tiesi, että te tuntisitte halua saada perheenne kokemaan samoja siunauksia, joita te koitte tullessanne kirkkoon. Lisäksi Hän tiesi, kuinka tuo halu voimistuisi, kun tulitte tuntemaan ilon lupauksista, joita Hän antaa meille pyhissä temppeleissä. Siellä Hän antaa meidän, jotka olemme kelvollisia, tehdä liittoja kanssaan. Me lupaamme noudattaa Hänen käskyjään. Ja Hän lupaa meille, että jos olemme uskollisia, me voimme elää Hänen kanssaan kirkkaudessa ikuisesti perheinä tulevassa maailmassa.

Rakastavassa hyväntahtoisuudessaan Hän tiesi, että teillä olisi halu tulla ikuisesti yhteen liitetyiksi vanhempiinne ja heidän vanhempiinsa. Ehkä teillä on ollut samanlainen isoisä kuin minun isoisäni, joka aina näytti arvostavan käyntejäni. Luulin olevani hänen lempilapsenlapsensa, kunnes serkkuni kertoivat minulle, että heistä tuntui samalta. Hän on nyt poissa. Kaikki isovanhempani ja heidän esivanhempansa ovat kuolleet. Monet teidän esivanhemmistanne ovat kuolleet saamatta koskaan tilaisuutta ottaa vastaan evankeliumia ja saada niitä siunauksia ja lupauksia, joita te olette saaneet. Herra on oikeudenmukainen ja rakastava. Ja siksi Hän valmisti teille ja minulle keinon saada sydämeemme halun tarjota esivanhemmillemme kaikki ne siunaukset, jotka Hän on tarjonnut meille.

Suunnitelma, jonka avulla se on mahdollista, on ollut olemassa alusta asti. Herra antoi lupauksia lapsilleen kauan sitten. Vanhan testamentin viimeinen kirja on profeetta Malakian kirja. Ja viimeiset sanat ovat suloinen lupaus ja ankara varoitus:

”Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian.

Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon, kun tulen.”1

Jotkin noista sanoista ovat ratkaisevan tärkeitä ymmärtää. Suuri ja pelottava Herran päivä on maailmanloppu. Jehova, Messias, tulee kirkkaudessaan. Kaikki jumalattomat hävitetään. Me elämme viimeisiä aikoja. Aika tehdä se, mitä olemme luvanneet tehdä, saattaa olla kulumassa umpeen.

On tärkeää tietää, miksi Herra lupasi lähettää Elian. Elia oli suuri profeetta, jolle Jumala oli antanut suuren voiman. Hänellä oli suurin voima, minkä Jumala antaa lapsilleen: hänellä oli sinetöimisvoima, voima sitoa maan päällä niin, että se on sidottu taivaassa. Jumala antoi sen apostoli Pietarille. Ja Herra piti lupauksensa lähettää Elia. Elia tuli profeetta Joseph Smithin luo 3. huhtikuuta 1836 heti sen jälkeen kun Kirtlandin temppeli, joka oli ensimmäinen evankeliumin palautuksen jälkeen rakennettu temppeli, oli vihitty. Joseph kuvaili tuota pyhää hetkeä:

”Vielä yksi suuri ja kirkkauden näky puhkesi meille; sillä profeetta Elia, joka otettiin taivaaseen maistamatta kuolemaa, seisoi meidän edessämme ja sanoi:

Katso, on tullut täysin aika, josta Malakian suu puhui – todistaen, että hänet [Elia] lähetettäisiin, ennen kuin Herran suuri ja pelottava päivä tulee

kääntämään isien sydämet lasten puoleen ja lapset isien puoleen, jottei koko maata lyötäisi kirouksella –

sen tähden tämän taloudenhoitokauden avaimet on annettu teidän käsiinne; ja tästä te voitte tietää, että Herran suuri ja pelottava päivä on lähellä, aivan ovella.”2

Kun te tulitte kirkkoon, olette tunteneet sydämenne kääntyvän sukulaistenne puoleen, sekä niiden, jotka ovat elossa, että niiden, jotka ovat henkimaailmassa. Herra antoi toisen näyn auttaakseen teitä tietämään, miten noiden tunteiden kanssa on meneteltävä.

Joseph Smithin jälkeen Herra kutsui muita profeettoja johtamaan kirkkoaan. Yksi heistä oli Joseph F. Smith. Hän näki näyssä, mitä henkimaailmassa tapahtui, kun Vapahtaja näyttäytyi siellä kuolemansa ja ylösnousemuksensa välisenä aikana.3 Presidentti Smith näki ilon, jota henget tunsivat saadessaan tietää, että Vapahtaja oli katkaissut kuoleman kahleet, ja että he voisivat Hänen sovituksensa ansiosta nousta kuolleista. Ja hän näki, kuinka Vapahtaja järjesti palvelijansa henkien keskuudessa saarnaamaan evankeliumiaan jokaiselle hengelle ja tarjoamaan mahdollisuuden valita ne liitot ja siunaukset, jotka teille tarjotaan ja jotka te haluatte esivanhempienne saavan. Kaikkien on määrä saada tuo mahdollisuus.

Presidentti Smith näki myös johtajat, jotka Vapahtaja kutsui viemään evankeliumin taivaallisen Isän lapsille henkimaailmassa. Hän mainitsi joitakuita heistä nimeltä: isä Aadamin, äiti Eevan, Nooan, Abrahamin, Hesekielin, Elian, profeettoja, jotka tunnemme Mormonin kirjasta, ja joitakuita viimeisiltä ajoilta kuten Joseph Smithin, Brigham Youngin, John Taylorin ja Wilford Woodruffin. Ajatelkaa sitä voimaa, joka noilla lähetyssaarnaajilla on opettaa evankeliumia ja koskettaa esivanhempienne sydäntä. Ei ole yllättävää, että Wilford Woodruff sanoi eläessään uskovansa, että vain harva, jos kukaan, myöhempien aikojen pyhien esivanhemmista henkimaailmassa päättäisi hylätä pelastuksen sanoman sen kuullessaan.4

Monet edesmenneistä esivanhemmistanne ovat saaneet todistuksen siitä, että lähetyssaarnaajien sanoma on tosi. Kun te saitte tuon todistuksen, te saatoitte pyytää lähetyssaarnaajilta kastetta. Mutta ne, jotka ovat henkimaailmassa, eivät voi tehdä niin. Toimitukset, jotka ovat teille niin rakkaita, ovat tarjolla vain tässä maailmassa. Jonkun tässä maailmassa täytyy mennä pyhään temppeliin ja ottaa vastaan liitot henkimaailmassa olevan henkilön puolesta. Siksi meillä on velvollisuus etsiä esivanhempiemme nimiä ja varmistaa, että tarjoamme heille sen, mitä he eivät siellä voi ottaa vastaan ilman apuamme.

Omalla kohdallani tieto siitä kääntää sydämeni paitsi odottavien esivanhempieni puoleen niin myös niiden lähetyssaarnaajien puoleen, jotka opettavat heitä. Tulen näkemään nuo lähetyssaarnaajat henkimaailmassa, ja niin tulette tekin. Ajatelkaa uskollista lähetyssaarnaajaa, joka on siellä niiden kanssa, joita hän on rakastanut ja opettanut ja jotka ovat esivanhempianne. Kuvitelkaa minun laillani hymyä tuon lähetyssaarnaajan kasvoilla, kun menette hänen luokseen ja niiden esivanhempienne luo, jotka hän on käännyttänyt mutta joita hän ei ole voinut kastaa eikä saada sinetöidyksi perheeseen, ennen kuin te tulitte heidän pelastuksekseen. En tiedä, miten sellaisessa tilanteessa tullaan menettelemään, mutta kuvittelen, että saatte osaksenne halauksia ja kiitollisuuden kyyneliä.

Jos voitte kuvitella lähetyssaarnaajan ja esivanhempanne hymyn, niin ajatelkaa Vapahtajaa, kun tapaatte Hänet. Se keskustelu odottaa teitä. Hän maksoi teidän ja kaikkien taivaallisen Isän henkilasten syntien hinnan. Hän on Jehova. Hän lähetti Elian. Täydellisestä rakkaudestaan Hän antoi pappeuden voimat sinetöidä ja siunata. Ja Hän on uskonut teihin antamalla teidän kuulla evankeliumin eläessänne, antamalla teille mahdollisuuden ottaa vastaan velvollisuus tarjota se niille esivanhemmillenne, joilla ei ollut teidän korvaamatonta tilaisuuttanne. Ajatelkaa kiitollisuutta, jota Hän tuntee niitä kohtaan, jotka maksavat työllään ja uskollaan esivanhempiensa nimien etsimisen hinnan ja jotka rakastavat heitä ja Häntä niin paljon, että tarjoavat heille iankaikkisen elämän perheinä, suurimman kaikista Jumalan lahjoista. Hän tarjosi heille äärettömän uhrin. Hän rakastaa ja arvostaa niitä, jotka maksoivat sen hinnan, johon he pystyivät, olipa se mikä tahansa, jotta heidän esivanhempansa voivat valita Hänen tarjoamansa iankaikkisen elämän.

Koska sydämenne on jo kääntynyt, hinta ei kenties tunnu korkealta. Aloitatte tekemällä yksinkertaisia asioita. Kirjoittakaa muistiin, mitä jo tiedätte suvustanne. Teidän on kirjoitettava muistiin vanhempienne ja heidän vanhempiensa nimet sekä heidän syntymä-, kuolin- ja vihkimisaikansa. Merkitä muistiin myös paikat, jos voitte. Osan tiedoista muistatte itse. Mutta voitte myös kysyä sukulaisilta. Heillä voi jopa olla joitakin syntymä-, vihkimis- tai kuolintodistuksia. Ottakaa niistä kopiot ja järjestäkää ne. Jos kuulette kertomuksia heidän elämästään, kirjoittakaa ne muistiin ja säilyttäkää ne. Te ette kerää vain nimiä. Ihmisistä, joita ette ole koskaan tavanneet heidän eläessään, tulee rakkaita ystäviä. Teidän sydämenne ja heidän sydämensä liittyvät yhteen ikuisesti.

Voitte aloittaa tutkimisen muutamasta ensimmäisestä sukupolvesta ajassa taaksepäin. Sieltä löydätte monia esivanhemmistanne, jotka tarvitsevat apuanne. Joku omassa seurakunnassanne kirkossa on kutsuttu auttamaan teitä valmistamaan nuo nimet temppeliin. Siellä heille voidaan tarjota liitot, jotka vapauttavat heidät heidän henkivankilastaan ja sitovat heidät perheeseen – teidän perheeseenne – ikuisesti.

Teidän mahdollisuutenne ja niiden aikaansaamat velvoitteet ovat merkittäviä koko maailmanhistoriassa. Eri puolilla maailmaa on enemmän temppeleitä kuin milloinkaan aiemmin. Useammat ihmiset kaikkialla maailmassa ovat tunteneet, kuinka Elian henki saa heidät merkitsemään muistiin esivanhempiensa nimiä ja tietoja näiden elämästä. Keinoja etsiä esivanhempianne on enemmän kuin koskaan aiemmin maailmanhistoriassa. Herra on vuodattanut ymmärrystä siitä, kuinka saada sitä tietoa tarjolle maailmanlaajuisesti tekniikan avulla, joka muutama vuosi sitten olisi näyttänyt ihmeeltä.

Noiden mahdollisuuksien myötä tulee suurempi velvollisuus turvata edelleenkin Herraan. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan.5 Kun olette löytäneet muutamat ensimmäiset sukupolvet, eteneminen vaikeutuu. Hinnasta tulee suurempi. Kun menette ajassa taaksepäin, aikakirjat ovat vajavaisempia. Kun muut perheestänne etsivät esivanhempiaan, huomaatte, että löytämillenne esivanhemmille on jo tarjottu temppelin täydet siunaukset. Silloin teillä on edessänne vaikea ja tärkeä päätös. Tunnette kiusausta lopettaa ja jättää vaikean etsimistyön johonkin muuhun elämänvaiheeseenne tai muille, jotka ovat kokeneempia. Mutta tunnette sydämessänne myös tarpeen jatkaa työtä, niin vaikeaa kuin se onkin.

Päätöstä tehdessänne muistakaa, että nimet, joita on niin vaikea löytää, ovat todellisia ihmisiä, joille olette velkaa olemassaolonne tässä maailmassa ja jotka tapaatte jälleen henkimaailmassa. Kun teidät kastettiin, esivanhempanne kohdistivat teihin toivonsa. Kenties vuosisatojen jälkeen he riemuitsivat nähdessään yhden jälkeläisistään tekevän liiton etsiä heidät ja tarjota heille vapauden. Kun tapaatte heidät, näette heidän silmissään joko kiitollisuutta tai kauheaa pettymystä. Heidän sydämensä ovat liittyneet yhteen teidän kanssanne. Heidän toivonsa on teidän käsissänne. Teillä on enemmän kuin oma voimanne, kun päätätte ponnistella heidän löytämisekseen.

Muutama yö sitten näin unen. Näin pienen valkoisen paperinpalan, jossa oli nimi, jota en tuntenut, ja päivämäärä, jonka kykenin lukemaan vain osittain. Nousin vuoteesta ja menin tutkimaan perheeni aikakirjoja. Sukunimi paperinpalalla on sukuhaarasta, joka liittyy äitini esivanhempiin 300 vuotta sitten paikkakunnalla nimeltä Eaton Bray. Joku haluaa kiihkeästi pitkän odotuksen päättyvän. En ole vielä löytänyt tuota henkilöä. Mutta olen löytänyt jälleen vahvistuksen sille, että rakastava Jumala lähettää apua vastauksena rukoukseen tässä pyhässä työssä lunastaa sukumme, joka on Hänen työnsä ja kirkkautensa ja jolle me olemme luvanneet antaa sydämemme. Todistan siitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Mal. 3:23–24.

  2. OL 110:13–16.

  3. Ks. OL 138.

  4. Ks. ”Discourse by President Wilford Woodruff”, Millennial Star, 21. toukokuuta 1894, s. 339–340.

  5. Ks. Luuk. 12:48.