Avaussanat
Taakkamme kulkiessamme eteenpäin on valtava. Mutta mahdollisuutemme on loistava.
Rakkaat veljeni ja sisareni, tämän kirkon maailmanlaajuisen jäsenistön puolesta esitän katolisille lähimmäisillemme ja ystävillemme syvän osanottomme tänä suuren surun hetkenä. Paavi Johannes Paavali II on työskennellyt väsymättä edistääkseen kristillisyyttä, kohottaakseen köyhien taakkoja ja puhuakseen pelottomasti moraalia koskevien arvojen ja ihmisarvon puolesta. Häntä tullaan suuresti kaipaamaan. Erityisesti häntä tulevat kaipaamaan ne hyvin monet, jotka ovat luottaneet hänen johtajuuteensa.
Veljeni ja sisareni, mielestäni on soveliasta, että nyt tämän konferenssin alussa lausun muutamia tilinteon sanoja taloudenhoidostamme näiden 10 viime vuoden ajalta.
Maaliskuun 12. päivänä 1995 meille annettiin suuri ja pyhä presidenttikunnan tehtävä.
Lausuin sitä seuranneessa konferenssissa:
”Veljeni ja sisareni, meidän on tullut aika hieman ryhdistäytyä, kohottaa katseemme ja avartaa ajatuksiamme ymmärtääksemme paremmin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon suurta tuhatvuotista tehtävää. Nyt on aika olla voimakas. Nyt on aika mennä eteenpäin epäröimättä, tarkkaan tietäen tehtävämme tarkoituksen, laajuuden ja tärkeyden. Nyt on aika tehdä oikein välittämättä seurauksista. Nyt on aika osoittaa pitävänsä käskyt. Nyt on aika osoittaa ystävällisyyttä ja rakkautta kärsiville ja niille, jotka vaeltavat pimeydessä ja tuskassa. Nyt on aika olla huomaavainen ja hyvä, kunnollinen ja kohtelias muita kohtaan kaikissa suhteissamme. Toisin sanoen tulla enemmän Kristuksen kaltaiseksi.” (”Tämä on Mestarin työtä”, Valkeus, heinäkuu 1995, s. 72.)
Teidän täytyy toimia tuomareina siinä, kuinka pitkälle olemme päässeet tuon 10 vuotta sitten esitetyn kutsun toteuttamisessa.
Tämä kulunut vuosikymmen on ollut suurenmoinen ajanjakso kirkon historiassa. Työssä on tapahtunut huomattavaa menestystä. On ollut monia merkittäviä saavutuksia.
Tämä sysäys eteenpäin ei ole yksistään ensimmäisen presidenttikunnan, kahdentoista apostolin koorumin, seitsenkymmenten tai johtavan piispakunnan aikaansaannosta. Se on jokaisen vaarnan johtokunnan ja korkean neuvoston jäsenen, jokaisen piispakunnan ja koorumin johtokunnan jäsenen, jokaisen apujärjestön johtokunnan jäsenen ja jokaisen uskollisen, aktiivisen kirkon jäsenen uskon, rukousten, ponnistelujen ja omistautuneen palvelun tulosta eri puolilla maailmaa.
Puhun jokaiselle teistä missä lienettekin, mitä sydämessäni tunnen, ja kiitän teitä suurenmoisesta ja omistautuneesta palvelustanne. Kuinka erinomaisia ihmisiä te olettekaan.
Profeetta Joseph Smithin kautta palautetun Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ylevyys ja ihmeellisyys säteilevät tänä päivänä häikäisevässä loistossaan.
Kun seisomme näiden vuosien huipulla ja katsomme taaksepäin, emme saa koskaan tuntea pöyhkeyttä tai ylpeyttä, vaan me voimme tuntea nöyrää kiitollisuutta siitä, mitä useissa hankkeissa on saavutettu.
Esimerkiksi kirkko on kasvanut kautta maailman niin, että jäsenmäärämme Pohjois-Amerikan ulkopuolella ylittää jäsenmäärämme Pohjois-Amerikassa. Meistä on tullut suuri kansainvälinen perhe, joka on levinnyt 160 maahan.
Näiden 10 viime vuoden aikana on muodostettu yli 500 uutta vaarnaa ja yli 4 000 uutta seurakuntaa. Uusia jäseniä on tullut 3 miljoonaa.
Koululaitoksessamme opiskelevien määrä on kaksinkertaistunut, lisääntyen suunnilleen 200 000:lla. Suurin osa nuoristamme on entistä vahvempia ja uskollisempia.
Jatkuva koulutusrahasto on perustettu. Aloitimme tyhjästä vain toivon ja uskon turvin. Tänä päivänä lähes 18 000 nuorta saa apua. Heitä on 27 maassa. Heitä koulutetaan ja he nousevat pois köyhyyden kuilusta, jossa he ja heidän esivanhempansa ovat eläneet sukupolvien ajan. Heidän kykyjään kehitetään, ja heidän tulonsa moninkertaistuvat.
Olemme lisänneet merkittävästi temppelien määrää. Vuonna 1995 niitä oli 47. Nyt niitä on 119, ja kolme uutta temppeliä vihitään tänä vuonna.
Vuonna 1995 Mormonin kirja oli ilmestynyt 87 kielellä. Nykyään se on saatavissa 106 kielellä.
Näiden 10 viime vuoden aikana on jaettu 51 miljoonaa Mormonin kirjaa.
Me olemme rakentaneet kirjaimellisesti tuhansia rakennuksia eri puolille maailmaa. Ne ovat laadukkaampia ja vastaavat paremmin tarpeitamme kuin aiemmin rakennetut.
Olemme lisäksi rakentaneet tämän ainutlaatuisen kokoussalin, josta käsin me puhumme tänään, kauniin ja vertaansa vailla olevan konferenssikeskuksen täällä Salt Lake Cityssä.
Kaiken tämän ja monen muun lisäksi me olemme ojentaneet auttavan kätemme ahdingossa ja hädässä oleville eri puolilla maailmaa, missä he lienevätkin. Viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana me olemme antaneet rahana ja hyödykkeinä satoja miljoonia dollareita humanitaarista apua niille, jotka eivät ole kirkkomme jäseniä.
Olemme matkustaneet eri puolilla maailmaa todistaen tästä Kaikkivaltiaan työstä. Näinä edellä mainittuina vuosina olen henkilökohtaisesti matkustanut lähes 1,6 miljoonaa kilometriä ja käynyt likimain 70 maassa. Rakas kumppanini matkusti kanssani, kunnes hän kuoli 6. huhtikuuta vuosi sitten. Sen jälkeen on ollut yksinäistä.
Tulevaisuutta koskeva toivomme on suuri ja uskomme on luja.
Tiedämme, että olemme tuskin raapaisseet pinnalta sitä, mitä tulee tapahtumaan tulevina vuosina.
Elän nyt 95. vuottani. En osannut uneksiakaan eläväni näin kauan. Elämäni tuo mieleeni kyltin, joka roikkui ruostuneen rautalanganpätkän varassa ränsistyneessä piikkilanka-aidassa Texasissa. Siinä luki:
Kuivuus poltti,
tulvavesi hukutti,
jänikset söivät,
seriffi myi,
yhä täällä!
Toivon, että minulla on etuoikeus olla tekemisissä kanssanne, rakkaat ystäväni ja työtoverini, niin kauan kuin Herra sallii. Ja toivon, että tuo palvelu on otollista.
Perustuksemme on Herramme Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Pyhän pappeuden valtuus on täällä, ja se palautettiin niiden käsien alla, jotka saivat sen suoraan Herraltamme. Verho on avattu, ja taivaan Jumala ja Hänen rakas Poikansa ovat puhuneet nuorelle profeetta Josephille aloittaessaan tämän viimeisen ja lopullisen taloudenhoitokauden.
Taakkamme kulkiessamme eteenpäin on valtava. Mutta mahdollisuutemme on loistava.
Toistan nyt sen, minkä sanoin 10 vuotta sitten. Toivon, että voimme ”hieman ryhdistäytyä, kohottaa katseemme ja avartaa ajatuksiamme ymmärtääksemme paremmin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon suurta tuhatvuotista tehtävää.”
Tämä, veljeni ja sisareni on minun kehotukseni teille tänä aamuna. Haluan ilmaista rakkauteni ja kiitollisuuteni sekä jättää siunaukseni, kun me aloitamme tämän suurenmoisen konferenssin. Ohjatkoon Herran Henki kaikkea, mitä tapahtuu, on nöyrä rukoukseni Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.