Vahvista veljiäsi
Sinun täytyy tehdä, mitä Vapahtajamme ja Hänen profeettansa – – ovat aina opettaneet: palvella, vahvistaa uskoa ja ravita niitä, jotka tarvitsevat rakkauttasi ja siunaustasi.
Kun Jeesukselta kysyttiin: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Hän vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”1
Hänen profeettansa, niin menneet kuin nykyisetkin, ovat aina opettaneet muinaiselle Israelille ja kaikille ajan sukupolville tätä kaiken kattavaa iankaikkista totuutta – että periäksemme iankaikkisen elämän meillä täytyy olla sielussamme rakkautta: rakkautta Jumalaa, iankaikkista Isämme kohtaan ja rakkautta lähimmäisiämme kohtaan.
Jeesus sanoi Pietarille maanpäällisen palvelutyönsä viime hetkillä: ”Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi.”2
Pietarilla oli Hengen antama todistus Jeesuksen Kristuksen jumalallisuudesta. Pietari tiesi, ja hänen tietonsa oli tullut ilmoituksen kautta. Hänen kääntymyksensä, muutos hänen koko elämäntavassaan ja hänen olemuksessaan ilmeni kuitenkin selvemmin helluntaipäivän jälkeen, kun hän oli saanut Pyhän Hengen lahjan ja todistuksen, jotka muuttivat hänen sydämensä.
Niin, veljet ja sisaret, kuten Pietarilla muinoin, meilläkin on todistus, mutta jatkuuko kääntymys sinun elämässäsi? Onko jokainen meistä edistyvä työ Luojamme käsissä? Siunaako Jumala muita sinun kauttasi? Rukoiletko ja kysytkö Herralta, keitä Hän haluaisi sinun siunaavan kantamalla toisten kuormia? Rakastatko toisia yhtä paljon kuin rakastat itseäsi?
Kun Jeesus sanoi lainopettajalle, että periäkseen iankaikkisen elämän tämän täytyi rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, lainopettaja kysyi Jeesukselta: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” Jeesus vastasi vertauksellaan laupiaasta samarialaisesta ja kysyi sitten: ”’Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?’ Lainopettaja vastasi: ’Se, joka osoitti hänelle laupeutta.’”3 Jeesus opetti tällä vertauksella, että meidän jokaisen tulisi osoittaa aktiivisesti rakkautta ja hyväntahtoisuutta Hänen Isänsä kaikkia lapsia kohtaan.
Kuningas Benjamin opetti oman aikansa pyhille: ”Säilyttääksenne syntienne anteeksiannon päivästä päivään – – minä tahdon teidän antavan omaisuudestanne köyhille, – – ruokkimalla nälkäisiä, – – käymällä katsomassa sairaita ja antamalla heille apua sekä hengellisesti että ajallisesti.”4 Ojennatko auttavan kätesi vahvistaaksesi niiden uskoa, jotka tulevat laumaan, kuten meidän aikamme profeetat ovat pyytäneet?
Kääntymys tarkoittaa sitä, että pyhität elämäsi toisista huolehtimiseen ja heidän palvelemiseensa, jotka tarvitsevat apuasi, antamalla lahjoistasi ja siunauksistasi. Herra ei sanonut: ”Kaitse minun lampaitani, kun sinulle sopii; vartioi minun lampaitani, kun sinulla ei ole kiireitä.” Hän sanoi: ”Ruoki minun lampaitani ja karitsoitani; auta niitä selviytymään tässä maailmassa; pidä ne lähelläsi. Vie ne turvaan – vanhurskaiden valintojen turvaan, jotka valmistavat heitä iankaikkiseen elämään.”5
Jokainen epäitsekäs ystävyyden ja palveluksen teko lisää hengellisyyttäsi. Jumala haluaa käyttää sinua muiden siunaamiseen. Hengellisen kasvusi ja iankaikkisen edistymisesi jatkuminen riippuu hyvin paljossa ihmissuhteistasi – siitä, kuinka kohtelet muita. Rakastatko todella muita ja oletko heille siunaukseksi heidän elämässään? Eikö kääntymyksesi tason mitta ole se, kuinka kohtelet muita? Se, joka tekee kirkossa vain sen, mikä koskee häntä itseään, ei milloinkaan saavuta täydellisyyden tavoitetta. Muiden palveleminen on sitä, mistä evankeliumissa ja korotetussa elämässä on kyse.
Matkallasi elämän halki sinun on ojennettava auttava kätesi kanssamatkustajillesi siunaukseksi heidän elämässään, annettava aikaasi niille, jotka tarvitsevat sinua. ”Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä”, Mestari sanoi, ”kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava.”6
Jaakob osoitti kirjeensä kahdelletoista hajaannuksessa elävälle heimokunnalle.7 Hänen opetuksiaan voidaan soveltaa meihin, Herran kansaan, joka myöhempinä aikoina ottaisi vastaan palautetun evankeliumin. Hän opettaa periaatteita, joiden pitäisi opastaa sinua suhteissasi muihin kirkon jäseniin. Käskyä ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” hän pitää ”kuningaskäskynä”.8 Todistus yksinään ei riitä Jaakobille. Evankeliumista on tultava sinun elämässäsi elävää todellisuutta. ”Minä – – näytän sinulle uskon teoillani.”9 ”Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä.”10 Jaakobin määritelmä kääntyneestä henkilöstä on: ”Puhdasta, Jumalan ja Isän silmissä tahratonta palvelusta on huolehtia orvoista ja leskistä, kun he ovat ahdingossa, ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.”11 Hän päättää lyhyen kirjeensä näihin sanoihin: ”Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja toinen ohjaa hänet takaisin, niin tietäkää tämä: joka palauttaa syntisen harhatieltä, pelastaa hänet – – ja peittää paljotkin synnit.”12 Voittamalla eksyneen veljen takaisin pelastamme sekä hänet että itsemme. Syntisi peitetään eli annetaan anteeksi, koska olet tehnyt työtä jonkun toisen pelastukseksi.
Minulle on ollut suureksi siunaukseksi saada elää elämäni latinalaisessa Amerikassa ja nähdä omin silmin Herran profeettojen ja Hänen itsensä antamien profetioiden ja lupausten täyttyvän.
”Minä kokoan pitkästä hajaannuksestaan kansani, oi Israelin huone, ja perustan jälleen Siionini sen keskuuteen – –.
Minä perustan kirkkoni heidän keskuuteensa, ja he tulevat osallisiksi liitosta, ja heidät luetaan tähän Jaakobin jäännökseen, jolle minä olen antanut tämän maan sen perinnöksi.”13
Kirjaimellisesti satojatuhansia on koottu käytännöllisesti katsoen kaikista latinalaisen Amerikan maista. Profetiat vakuuttavat meille, että tämä kasvu tulee jatkumaan. Kasvu on suurin haasteemme mutta myös meidän jokaisen suurin mahdollisuus.
Apostoli Paavali sanoi omana aikanaan uusille jäsenille: ”Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.”14
Näyttää siltä, että siellä missä kirkko on kasvanut nopeasti, liian monet joutuvat yhä tuntemaan, että he ovat vieraita ja muukalaisia ja että heidät on jätetty tien oheen. Mikäli aiomme nähdä lupausten täyttyvän, meidän täytyy tehdä Moronin kuvauksen mukaan: ”Ja kun heidät oli päästetty kasteelle – –, heidät luettiin Kristuksen kirkon kansaan; ja heidän nimensä merkittiin muistiin, jotta heitä muistettaisiin ja ravittaisiin – –, heidän pitämisekseen oikealla tiellä.”15
Monet aktiiviset jäsenet uskovat, että tien oheen pudonneet vähemmän aktiiviset jäsenet ja uudet käännynnäiset käyttäytyvät eri tavalla sen vuoksi, että he eivät usko kirkon oppiin. Tehdyt tutkimukset eivät tue tätä olettamusta. Niiden mukaan lähes kaikki vähemmän aktiiviset haastatellut jäsenet uskovat, että Jumala on olemassa, että Jeesus on Kristus, että Joseph Smith oli profeetta ja että kirkko on tosi.
Lukuisissa seurakunnissa on monia hyviä, oikeamielisiä, rehellisiä miehiä ja naisia, jotka eivät vain tiedä, kuinka voisivat tulla takaisin kirkkoon. Heidän keskuudessaan on hyviä äitejä ja isiä. He ovat vain lähteneet, eikä kukaan ole mennyt tapaamaan heitä, jolloin he ovat jääneet sellaisen käsityksen valtaan, ettei kukaan todella välitä heistä. Kun sellaiset miehet tai naiset, joilla on uskoa, käyvät näiden henkilöiden luona ja ystävystyvät heidän kanssaan, vahvistavat heitä, rukoilevat heidän kanssaan ja opettavat heille evankeliumia, he tulevat perheineen takaisin. ”Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”16 Ketkä ovat näitä Vapahtajan vähäisimpiä veljiä? Voisiko Herra tarkoittaa uusimpia joukkoomme tulleita tai niitä, jotka ovat vaeltaneet epäaktiivisuuden varjoihin ja palaisivat, jos heille ojennettaisiin todellisen toveruuden käsi?
Tässä suuressa taistelussa ihmisten sieluista lähetystyöhön osallistumisen säännöt on määritelty meille kullekin selvemmin. Jäsenten tulee mennä kokoaikaisten lähetyssaarnaajien mukaan näiden opettaessa oppiaiheitaan ja edistää merkittävällä tavalla muiden kääntymistä. Lähetyssaarnaajien tulee saarnata Herran evankeliumia ”Hengen avulla”17, oman sydämensä sanoilla, totuuden sanoilla, joita on vaalittu paljolla tutkimisella ja rukoilemisella. Lähetyssaarnaajiemme työ muiden kääntymisen jatkuvaksi edistämiseksi ei pääty kasteeseen. Heidän tulee opettaa edelleen uusia jäseniä ja muita, jotka tarvitsevat hengellistä ravintoa.
Ensimmäisen presidenttikunnan viimeaikaiset kirjeet muistuttavat pappeusjohtajia heidän velvollisuudestaan vahvistaa ja tukea uusia jäseniä. ”Kaikkien seurakunnan jäsenten tulisi osoittaa ystävällisyyttä. – – Kotiopettajilla ja kotikäyntiopettajilla voi olla arvokas rooli.” Uusille jäsenille pitäisi antaa ”mahdollisuuksia palvella ja vahvistaa seurakuntaa”.18
Veljet ja sisaret, mikäli haluamme kääntymyksen ja muuttumisen jatkuvan meidän kunkin elämässä, niin uusien jäsenten kuin vanhojenkin, meidän täytyy rakastaa, palvella ja antaa muille hengellistä ravintoa. Meidän täytyy auttaa muita saamaan palautuksen täydet siunaukset, mukaan luettuina temppelin siunaukset.
Profeetta Joseph Smith kirjoitti kirjeen oman aikansa pyhille: ”Rakkaat veljet, velvollisuus, joka jokaisen pyhän tulee auliisti täyttää veljiään kohtaan, on rakastaa heitä aina ja auttaa heitä. Meidän täytyy rakastaa toinen toistamme, jotta meidät julistettaisiin syyttömiksi Jumalan edessä. Me voimme rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme ja olla uskollisia koettelemuksissa.”19
Oma profeettamme, presidentti Gordon B. Hinckley, on sanonut: ”Minä toivon, minä rukoilen, että jokainen meistä – – päättäisi etsiä apua tarvitsevia – – ja nostaisi heidät rakkauden hengessä kirkon syliin, missä voimakkaat kädet ja rakastavat sydämet lämmittävät heitä, lohduttavat heitä, tukevat heitä ja saattavat heidät onnellisen ja yritteliään elämän tielle.”20
Rakkaus ei ole pelkästään sana eikä pelkkää puhetta vaan käskyistä suurin ja tärkein, käsky, joka vaatii toimintaa: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni”21 ja ”Olenko minä sinulle rakas? – – Ruoki minun lampaitani”.22
Sinun täytyy tehdä sitä, mitä Vapahtajamme ja Hänen profeettansa, niin menneet kuin nykyisetkin, ovat aina opettaneet: palvella, vahvistaa uskoa ja ravita niitä, jotka tarvitsevat rakkauttasi ja siunaustasi. Meillä on Herran lupaus: ”Ja sen luona, joka ottaa teidät vastaan, minäkin olen, sillä minä käyn teidän kasvojenne edellä. – – Ja minun Henkeni on teidän sydämessänne.”23
Veljet ja sisaret, kun te ojennatte rakastavan kätenne jonkun toisen elämän siunaukseksi, teitä molempia siunataan Hänen Hengellään. Herra opettaa, että me ymmärrämme toisiamme ja että me molemmat rakennumme ja riemuitsemme yhdessä.24
Rukoilen, että taivaallinen Isämme siunaa meitä jokaista sillä rakkaudella muita kohtaan, ”jonka hän on suonut kaikille Poikansa – – tosi seuraajille”.25 Todistan, että Hänen Poikansa Jeesus Kristus elää ja että Hänen evankeliuminsa on rakkauden evankeliumi. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.