Minulle työ tehtäväksi
Herra lähetti enkelin Joseph Smithin luo kertomaan hänelle, että hänelle oli työ tehtäväksi. Tänä aikana tuo työ jatkuu meissä.
Muistan erään perheiltaoppiaiheen, kun olin tyttönen ja isäni kertoi meille enkeli Moronin käynnistä profeetta Joseph Smithin luona. Hän sanoi, että enkeli ilmestyi Josephin vuoteen viereen vilpittömän rukouksen seurauksena. Enkeli oli Jumalan lähettämä sanansaattaja, hänen nimensä oli Moroni, ja hän kertoi Josephille, että Jumalalla oli hänelle työ tehtäväksi (ks. JS–H 33). Muistan, kuinka isäni opetti: ”Joseph ei sanonut: ’Voi ei, enkeli, halusin vain tietää, mikä kirkko on oikea. En tiennyt, että minun pitäisi tehdä jotakin!’” Mutta tietenkin Josephin piti tehdä jotakin. Hän sai erityisen kutsumuksen Herralta.
Se, mitä Joseph teki, oli merkittävää. Hän aloitti elämän vaatimattomana maalaispoikana, mutta hänen kauttaan Mormonin kirja tuotiin esiin ja käännettiin, pappeus ja sen avaimet palautettiin maan päälle, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko perustettiin ja pyhiä temppeleitä alettiin rakentaa. Joseph Smithin kautta kaikki toimitukset, jotka taivaallisen Isämme lapset tarvitsevat pelastuakseen, ovat nyt maan päällä. Tämä oli se ihmeiden aika, josta Moronin kirjassa puhutaan (ks. Moroni 7:35–37), ja se ihmeellinen teko ja ihme, josta Nefille vuosisatoja sitten ennustettiin (ks. 1. Ne. 14:7).
Josephin aloittamaa työtä jatkoivat kirkon varhaiset jäsenet, jotka uskoivat Herraan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen palautettuun evankeliumiinsa. Heidän työnsä ansiosta Jeesuksen Kristuksen evankeliumi alkoi levitä kaikkialle maailmaan. He tekivät todella ihmeellisen teon.
Mutta ihmeiden aika ei ole ohi, ja ihmeellinen teko jatkuu yhä. Kun meidät kastettiin, meistä jokaisesta tuli osa sitä työtä.
Tänä menneenä vuonna keskustellessani kirkon jäsenten kanssa olen nähnyt, että tavallisten ihmisten uskon ja tekojen kautta Herran liitto vahvistetaan maan päällä (ks. OL 1:17–23).
Koreassa on eräs nuori nainen, joka on ensimmäinen kirkon jäsen perheessään. Hän piteli kulunutta Edistyminen-kirjaansa ja kertoi unelmoivansa evankeliumikeskeisen perheen saamisesta. Eräs Nuorten Naisten johtaja Armeniassa toteuttaa Nuorten Naisten ohjelmaa uskollisesti, vaikkei hänellä ole Kirkkokäsikirjaa omalla kielellään.
Venäläiset jäsenet käyvät temppelissä säännöllisesti. He säästävät rupliaan ja matkustavat päiväkausia linja-autolla, junalla ja laivalla päästäkseen lähimpään temppeliin Ruotsiin.
Yhdeksänvuotias veljentyttäreni Kimberly kertoi niin innokkaasti kirkosta ystävälleen, että tämä sanoi: ”Minä haluan liittyä sinun kirkkoosi. Miten minä liityn siihen?”
Oman seurakuntani nuoret miehet ja nuoret naiset kehittävät johtamistaitojaan ja lahjojaan. He ovat halukkaita laulamaan, soittamaan, pitämään puheita, osallistumaan palveluprojekteihin ja tekemään lukuisia muitakin asioita voidakseen olla mukana tässä ihmeellisessä työssä.
Ja sitten Bogotássa oli eräs nuori mies, joka sanoi: ”Puhun Kolumbian nuorten miesten puolesta. Me olemme kelvollisia ja valmistaudumme palvelemaan!”
Olen ollut siellä, missä kirkko on jäsenmäärältään pieni ja missä se on suuri, missä se on uusi ja missä se on hyvin vakiintunut, mutta meidän jokaisen vastuullinen tehtävä on sama: me olemme osa Jeesuksen Kristuksen totista palautettua evankeliumia. Meillä on työ tehtävänä. Me palvelemme yksinkertaisin tavoin, meidän todistuksemme kasvaa ja me olemme osa tätä ihmeiden aikaa.
Oman elämäni aikana olen ollut todistamassa palautetun evankeliumin ihmettä. Kun olin nuori tyttö, perheeni muutti São Pauloon Brasiliaan, jonne isäni oli kutsuttu johtamaan Brasilian lähetyskenttää. Se oli minulle jännittävää aikaa ja suurenmoinen paikka kasvaa. Veljieni ja minun lempileikkejä oli pukeutua lähetyssaarnaajiksi ja olla olevinamme lähetyssaarnaajia. Käytimme tuntikausia omien lähetystyölehtistemme raapustamiseen ja ”saarnaamiseen” ja ”muutoskirjeiden saamiseen” eri puolille pihaa. Viiden vuoden ajan jokailtaiset keskustelumme päivällispöydässä keskittyivät lähetystyöhön, ja kuuntelin tarkkaavasti lähetyssaarnaajien kertomuksia uskosta. Jo tuossa iässä tiesin, että olin mukana suuressa työssä.
Kun saavuimme Brasiliaan, siellä oli kirkon jäseniä vain noin 3 000. Muistan olleeni hyvin pienessä Alkeisyhdistyksessä, jossa oli vain muutama muu lapsi, ja laulaneeni samoja viittä laulua joka viikko, sillä ne olivat ainoat, jotka oli käännetty portugaliksi. Kaksi lempilauluani olivat ”A Luz Divina” eli ”Valoa Jumalan” sekä laulu, joka kertoi pupusta metsän keskellä (ks. ”The Little Rabbit”, Children’s Friend, kesäkuu 1955, s. 257).
Kokemuksemme olivat monella tapaa samankaltaisia kuin kirkon varhaisten pioneerien. Meillä ei ollut kirkon keskuspaikasta lähetettyjä laulukirjoja eikä kuvia eikä oppikirjoja. Kaikki, mitä tarvittiin evankeliumin opettamiseen portugalin kielellä, kirjoitettiin ja painettiin lähetyskodissamme. Meidät kaikki – jopa lapset – pantiin töihin auttamaan lähetyskentän uutislehtisten ja oppiaiheiden kokoamisessa. Kukaan ei lähettänyt kirkkoa luoksemme. Profeetta ei lähettänyt meille vaarnanjohtajia eikä piispoja. Hän ei lähettänyt Apuyhdistyksen johtajia eikä nuorten ohjelmia. Kirkko rakennettiin Brasiliassa samoista aineksista, joilla pioneerit aloittivat. Ainekset, joista kirkko rakennettiin, löytyivät ihmisistä.
Brasilian-vuosinamme näimme suurta kasvua kirkossa. Tuhansista tuli myöhempien aikojen pyhiä. Pian lähetyskenttä jaettiin, piirejä ja seurakuntia järjestettiin ja uusia kappeleita rakennettiin. Uudet jäsenet olivat innokkaita, ja he kasvoivat uskossa ja saivat kokemusta evankeliumin mukaisessa elämässä.
Kului monia vuosia, ja sitten viime vuonna palasin Brasiliaan osallistuakseni São Paulon temppelin uudelleenvihkimiseen. Sain tietää, että Brasiliassa oli siihen aikaan 187 vaarnaa. Nykyään siellä on 26 lähetyskenttää, 4 temppeliä ja miltei miljoona jäsentä. Kuvitelkaa hämmästystäni, kun astuin stadionille, jonne oli kokoontunut yli 60 000 jäsentä kuulemaan presidentti Gordon B. Hinckleyä ja juhlistamaan temppelin vihkimistä. Minulle oli ihme nähdä tuhansia nuoria tanssimassa ja laulamassa yhdessä. Kun katselin tuota riemullista juhlaa, sanoin itselleni yhä uudelleen: ”Tämä on hämmästyttävää! Tämä on ihme! Kuinka tämä ihme tapahtui?”
Ihmettelin koko sen illan näkemääni. Sitten seuraavana aamuna temppelin vihkimistilaisuudessa tapasin uudelleen Alkeisyhdistyksen opettajani sisar Gloria Silveiran. Silloin tiesin, kuinka ihme oli tapahtunut. Uutena käännynnäisenä ilman minkäänlaista kokemusta kirkossa sisar Silveira oli tullut Alkeisyhdistykseen valmistautuneena kertomaan yksinkertaisesta todistuksestaan ja opettamaan minulle uskonkappaleet portugaliksi. Hän ja hänen miehensä Humberto ovat edelleen uskollisia. He ovat palvelleet monissa kirkon tehtävissä vuosien varrella ja palvelevat yhä. Kun näin sisar Silveiran, tajusin, että kirkko oli kasvanut Brasiliassa hänen ja tuhansien hänenkaltaistensa ansiosta. Hän ja veli Silveira edustavat kaikkialla olevia ihmisiä, joilla on usko Herraan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa. He ovat kasvaneet tiedossa ja taidoissa ja he ovat palvelleet kirkossa (ks. OL 88:80). He ovat kertoneet evankeliumista ystäville (ks. OL 30:5). He tekevät työtä temppelissä (ks. OL 138:48). He ovat opettaneet viidelle lapselleen oikeita periaatteita (ks. OL 68:28). Heidän 43 jälkeläisestään 15 on palvellut kokoaikaisessa lähetystyössä. Heidän lastenlapsensa solmivat nyt temppeliavioliittoja, ja heidän lastenlastensa lapset ovat neljättä Silveirojen polvea, joka on osa ihmeellistä tekoa, jonka Joseph Smith aloitti. Heidän ansiostaan usko on lisääntynyt maan päällä. He ovat esimerkki ihmeestä, josta Herra puhui, kun Hän sanoi, että Hänen evankeliumiaan julistettaisiin heikkojen ja vähäisten kautta (ks. OL 1:23) ja että pienin ja vähäisin keinoin voidaan saada aikaan suuria (ks. 1. Nefi 16:29).
Herra lähetti enkelin Joseph Smithin luo kertomaan hänelle, että hänelle oli työ tehtäväksi. Tänä aikana tuo työ jatkuu meissä ja sitä johtaa elävä profeetta, presidentti Gordon B. Hinckley, joka on sanonut: ”Tämä työ on suurenmoista. Se siunaa jokaisen miehen, naisen, pojan ja tytön elämää, joka haluaa olla siinä mukana.” (”Lähetystyöpalvelu”, Maailmanlaajuinen johtajien koulutuskokous, 11. tammikuuta 2003, s. 23.) ”Jumalalle kiitos Hänen ihmeellisistä todistuksen, valtuuden ja opin lahjoistaan, jotka liittyvät tähän Jeesuksen Kristuksen palautettuun kirkkoon” (”Uskomme ihmeellinen perustus”, Liahona, marraskuu 2002, s. 81). Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.