Uneni vihannestarhasta

Julkaistaan nimettömänä

Varttuessani uskollisessa, aktiivisessa myöhempien aikojen pyhien perheessä en koskaan ajatellut, että eräänä päivänä yksi lapsistani jättäisi kirkon.

Mieheni ja minut vihittiin temppelissä, ja saimme kaikkiaan seitsemän lasta. Teimme kaiken voitavamme noudattaaksemme profeettojen neuvoja. Opetimme lapsillemme evankeliumia, lausuimme heille todistuksemme, kävimme yhdessä sunnuntaikokouksissa, pidimme perheillan, rukoilimme päivittäin sekä aamuin että illoin ja luimme pyhiä kirjoituksia perheenä. Yksikään toimistamme ei kuitenkaan estänyt poikaamme jättämästä kirkkoa.

Murheessani pyysin Herralta voimaa ja opin ymmärtämään selkeämmin tahdonvapauden osuuden elämässämme. Mietin silti: ”Mitä vielä voin tehdä? Täytyyhän olla jotakin, mitä voin tehdä tuodakseni hänet takaisin totuuteen.” Rukoilin poikamme puolesta, mutta minusta tuntui, etten tehnyt riittävästi. Toki jos minulla olisi riittävästi uskoa, niin eikö hän muuttuisi?

Sellaiset ajatukset risteilivät mielessäni, kun menin yhtenä iltana nukkumaan. Taivaallinen Isä näki hyväksi vastata kysymyksiini unessa. Se oli yksinkertainen uni, mutta minulle sen merkitys oli syvällinen.

Unessani seisoin keskellä vihannestarhaani. Olin kylvänyt siemenet ja kastellut niitä, mutta vihannekset eivät olleet vielä alkaneet kasvaa. Unessani käskin vihannesteni kasvaa. Nalkutin niitä kasvamaan! Sitten aloin nauraa itselleni. Pelkkä ajatus, että yritin saada vihannekseni kasvamaan käskemällä niitä tekemään niin, oli naurettava.

Sitten heräsin. Ymmärsin heti, mitä uneni tarkoitti. Poikani oli siemen, jonka yritin saada kasvamaan. Mutta aivan kuten en kyennyt saamaan vihannestarhani siemeniä kasvamaan, en kyennyt saamaan poikaani muuttumaan. Jokaisessa vihannestarhani siemenessä on synnynnäinen, Jumalan antama kyky kasvaa, ja juuri Jumala ohjaa jokaisen siemenen kasvua. Samalla tavoin pojallani on kyky kasvaa, koska hän on taivaallisen Isän henkipoika. Mutta jos kasvua ja muutosta on määrä tapahtua hänen elämässään, ne johtuvat hänen tahdonvoimansa kytkeytymisestä Jumalan voimaan.

Uneni vihannestarhassa kylvin siemenet, kastelin vihannestarhaani, kitkin haitalliset rikkaruohot ja pyrin joka tavalla antamaan ravintoa siemenilleni. Samalla tavoin tehtävässäni äitinä kylvän siemeniä lasteni elämään. Taivaallisen Isän avulla opetan heitä, yritän olla heille esimerkki, lausun heille todistukseni ja rakastan heitä tehden kaiken mikä on vallassani ollakseni hyvää aikaansaava voima heidän elämässään. Sitten minun täytyy odottaa. Aikanaan Mestaripuutarhuri auttaa siemeniä kasvamaan.

Sillä välin Hän auttaa minua odottamaan kärsivällisesti. Hän täyttää sydämeni toivolla. Hän muistuttaa minulle, että teen kaiken, mitä Hän minulta edellyttää. Hän antaa minulle päivittäin todisteita rakkaudestaan. Hän tukee minua kaikin tarvittavin tavoin.

Niinpä minä odotan, rukoilen, luotan Hänen lupauksiinsa ja jatkan siementen hoitamista. Sato tulee aikanaan.

Käskin vihanneksiani kasvamaan. Nalkutin niitä kasvamaan! Sitten aloin nauraa itselleni.