Herra todella suojeli meitä
Kesäkuun 7. päivänä 1994 olin viiden muun lähetyssaarnaajan kanssa lautalla palaamassa kotiin vyöhykekonferenssista Itä-Samarista Filippiineillä. Yöilma oli kostea ja painostava. Kun olimme vieneet matkakassimme vuoteillemme toiseen kerrokseen, neljä meistä lähti etukannelle pakoon kuumuutta. Vanhimmat Dunford ja Bermudez jäivät kuitenkin nukkumaan.
Olin juttelemassa vanhin Kernin kanssa, kun kuulimme ilotulituksen kaltaisen räjähdyksen tyyrpuurin puolelta lauttaa. Äkkiä lautan takaosan täyttivät liekit, joita konehuoneen polttoaine ruokki. Kulkuväylät täyttyivät savusta, ja sen jälkeen tuli sähkökatkos, joka jätti hätääntyneet matkustajat pimeään.
Me neljä, jotka olimme kannella, kokoonnuimme yhteen rukoillen rauhallista ja selkeää ajattelukykyä ja Hengen johdatusta. Heti sen jälkeen vanhin Valentine käveli nopeasti takaisin sisälle etsimään pelastusliivejä. Hytissä hän tapasi vanhin Dunfordin, joka antoi hänelle kahdet pelastusliivit ja lähti etsimään vanhin Bermudezia. Sitten vanhin Valentine löysi pimeässä vielä kahdet pelastusliivit. Kaaoksesta huolimatta hän onnistui etenemään käytävää pitkin kenenkään tulematta hänen tielleen ja palasi kannelle 20 sekunnissa. Tässä vaiheessa keula oli täynnä matkustajia ja liekit lähenivät. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hypätä. Puimme pelastusliivit yllemme ja pidimme lyhyen rukouksen ennen kuin hyppäsimme veteen. Hätääntynyt ryhmä takanamme sysäsi vanhin Valentinea, mutta hän putosi kolmen metrin korkeudelta veteen vahingoittumattomana.
Alue lautan ympärillä oli tulipalon valaisema, ja kuulimme ihmisten huudot ympärillämme. Me neljä keräännyimme taas yhteen vähän matkan päähän lautasta muiden veteen hypänneiden ihmisten keskellä ja uimme päästäksemme pois palavan kolmikerroksisen aluksen luota. Rukoilimme jälleen kiittäen taivaallista Isäämme suojeluksesta, jota olimme saaneet, ja pyysimme apua löytääksemme toverimme vanhin Dunfordin ja vanhin Bermudezin. Vanhin Valentine oli nähnyt heillä pelastusliivit, mutta emme olleet nähneet heitä kannella.
Kun tulipalo sammui, yöstä tuli täysin pimeä, ja vyöryvien aaltojen vuoksi meidän oli vaikea pysytellä pinnalla, vaikka meillä oli pelastusliivit. Jälleen pidimme rukouksen pyytäen tällä kertaa opastusta jonkun luo, jota voisimme auttaa. Pian löysimme kaksi naista lapsineen ja iäkkään miehen, ja vuorotellen kannattelimme heitä. Se onnistui, ja sitten löysimme pienen lautan, jolle saimme matkustajat autettua, mutta meistä tuntui, että muutkin voisivat käyttää sitä, joten jäimme edelleen veden varaan.
Puolen tunnin kuluttua tuuli voimistui, alkoi sataa ja jo ennestään suuret aallot kohosivat korkeammiksi. Emme olleet vieläkään varmoja siitä, mitä vanhin Dunfordille ja vanhin Bermudezille oli tapahtunut, ja tiesimme, että myrsky keskeyttäisi kaikki pelastusyritykset. Vanhin Kern, joka puhui ryhmän puolesta, rukoili, että myrsky tyyntyisi ja että kahta muuta vanhinta suojeltaisiin. Muutamassa minuutissa myrsky taukosi.
Ihmeissämme siitä, mitä olimme kokeneet, me odotimme ja kuulimme sitten vanhin Dunfordin huutavan vanhin Kerniä. Me vastasimme huutoon ja uimme heitä kohti. Vanhin Dunford ja vanhin Bermudez olivat onnistuneet hyppäämään pois laivasta kiipeämällä ulos ikkunasta, ja heidän selässään roikkui kaksi naista, joilla ei ollut pelastusliivejä.
Pysyttelimme jonkin aikaa yhdessä, ja sitten saimme silmiimme Guiuanin rannikolta lähteneiden kalastusveneiden valot. Ei kestänyt kauankaan, kun yksi veneistä huomasi meidät, mutta se oli melkein täynnä, joten päästimme naiset siihen ja jäimme odottamaan.
Olimme olleet vedessä kaksi tuntia, kun eräs toinen vene löysi meidät ja vei meidät rantaan. Pääsimme lähetyssaarnaajien asunnolle Guiuaniin varhain kesäkuun 8. päivän aamuna, jolloin täytin 21 vuotta. Rukoilimme, että muut yhä merellä olevat pelastettaisiin turvaan, ja kiitimme jälleen taivaallista Isäämme saamastamme suojeluksesta.
En koskaan unohda tätä kokemusta, ja toivon, etten koskaan unohda turvallista tunnetta, joka meillä oli koko koettelemuksen ajan. Herra todella suojeli meitä. Tämän kokemuksen ansiosta sain vahvemman todistuksen siitä, että Herra on aina lastensa kanssa ja suo meille rauhan ja avun, joita tarvitsemme koettelemuksissamme.
Kuvitus Michael T. Malm