He puhuivat meille
Eikä turvaisi lihan käsivarteen
Brigham Youngin yliopiston promootiotilaisuudessa 23. huhtikuuta 2009 pidetystä puheesta.
Vaikka saatattekin olla oppineita maailman tavalla, älkää unohtako Jumalan voimaa.
Opin ja liittojen esipuheesta saamme tietoa lihan käsivarren rajoituksista: ”Se, mikä maailmassa on heikkoa, on tuleva esiin ja nujertava mahtavat ja voimakkaat, jottei ihminen neuvoisi lähimmäistään eikä turvaisi lihan käsivarteen” (OL 1:19). Esitän tuon varoituksen toisin sanoin: vaikka saatattekin olla oppineita maailman tavalla, älkää unohtako Jumalan voimaa.
Opiskelutoverini lääketieteellisessä tiedekunnassa ja minä saimme siitä opetuksen unohtumattomalla tavalla yli 30 vuotta sitten. Tämä tapahtui Manzanillon pikkukaupungissa Meksikon länsirannikolla. Vuosi oli 1978. Me vuonna 1947 valmistuneet yhdessä puolisoidemme kanssa osallistuimme erääseen lääketieteelliseen symposiumiin.
Eräänä iltana tieteellisten esitysten päätyttyä yksi lääkäreistä sairastui äkkiä vakavasti. Ilman mitään varoitusta hänen vatsaansa oli alkanut vuotaa valtavia määriä verta. Täysin typertyneinä ympäröimme hänet katsellen, kuinka elämän kallisarvoinen veri valui hänestä pois. Siinä me olimme, eri alojen taitavat lääketieteen asiantuntijat, joukossamme kirurgeja, nukutuslääkäreitä ja sisätautilääkäreitä, joilla jokaisella oli yli 30 vuoden kokemuksella hankittua viisautta. Mitä saatoimme tehdä? Lähin sairaala oli Guadalajarassa, yli sadan vuoristoisen mailin (160 km) päässä. Oli myöhäisilta. Yksikään lentokone ei pystyisi lentämään. Verensiirto ei tullut kysymykseen, koska laitteistoa ei ollut. Kaikkea yhdistettyä tietoamme ei kyetty hyödyntämään verenvuodon pysäyttämiseksi. Olimme täysin vailla tiloja tai laitteita, joita tarvittiin rakkaan ystävämme hengen pelastamiseen.
Järkyttynyt kollegamme, uskollinen myöhempien aikojen pyhä, oli hyvin tietoinen ahdingostaan. Kalmankalpeana hän pyysi kuiskaten pappeuden siunausta. Usealla meistä oli Melkisedekin pappeus. Vastasimme hänen pyyntöönsä välittömästi. Minua pyydettiin sinetöimään voitelu. Hengen antamin sanoin häntä siunattiin niin, että verenvuoto lakkaisi ja että hänen henkensä säästyisi ja hän voisi palata kotiinsa. Tuo siunaus annettiin Herran nimessä.
Seuraavaan aamuun mennessä hänen terveydentilansa oli kohentunut. Verenvuoto oli ihmeellisesti loppunut. Hänen verenpaineensa oli palautunut normaaliksi. Muutaman päivän kuluttua hän kykeni palaamaan kotiinsa. Yhtenä joukkona me kiitimme Herraa tästä mitä merkittävimmästä siunauksesta.
Saamamme opetus oli yksinkertainen: ”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan” (Sananl. 3:5). Koimme sen omakohtaisesti. Tästä opista, jota opetetaan toistuvasti pyhissä kirjoituksissa1, oli nyt tullut meille varmaa tietoa.
Ettehän ymmärrä minua väärin, veljet ja sisaret. Tietenkin meidän pitää valmistautua tekemään arvokasta työtä. Niin, meidän pitää tehdä työmme hyvin, mitä sitten päätämmekin elämässä tehdä. Meidän pitää kyetä palvelemaan merkittävällä tavalla. Ja ennen kuin voimme saavuttaa sellaisen pätevyyden, me tarvitsemme koulutusta. Meille koulutuksen hankkiminen on uskonnollinen velvollisuus. Jumalan kirkkaus on todellakin älyä (ks. OL 93:36).
Mutta ihmisen oppineisuudella on rajoituksensa. Ja joskus, kuten tilanteessamme Meksikon maaseudulla, monien asiantuntijoiden yhteistä oppineisuutta ei voi käyttää silloin kun tarvitsemme sitä kipeimmin. Meidän täytyy turvata Herraan.
Tuosta kokemuksesta Meksikossa saimme toisenkin tärkeän opetuksen. Se liittyy perimmäiseen tärkeysjärjestykseemme ja korkeimpiin päämääriimme kuolevaisina olentoina. Opimme, ettei lääkärin perimmäisenä päämääränä ole sairaala. Eikä asianajajalla se ole oikeussali. Eikä suihkukoneen lentäjällä se ole Boeing 747:n ohjaamo. Jokaisen henkilön valitsema ammatti on vain keino saavuttaa päämäärä. Ammatti itsessään ei ole päämäärä.
Se päämäärä, johon teidän kunkin tulee pyrkiä, on tulla ihmisenä sellaiseksi, jollaiseksi voitte tulla – sellaiseksi, jollainen Jumala haluaa teidän olevan. Tulee päivä, jolloin ammatillinen uranne päättyy. Ura, jonka eteen olette tehneet todella lujasti työtä – työ, jolla olette elättäneet itsenne ja perheenne – jää jonakin päivänä taaksenne.
Silloin olette oppineet tämän suuren opetuksen: paljon tärkeämpää kuin se, millä hankitte elantonne, on se, millaisia teistä tulee ihmisinä. Kun hylkäätte katoavaisen majanne, eniten merkitystä on sillä, mitä teistä on tullut. Sellaiset ominaisuudet kuin ”usko, hyveellisyys, tieto, kohtuullisuus, kärsivällisyys, veljellinen ystävällisyys, jumalisuus, rakkaus, nöyryys [ja] uutteruus” (OL 4:6) tullaan kaikki punnitsemaan Herran vaa’alla.
Esittäkää aika ajoin itsellenne seuraavat kysymykset: ”Olenko valmis kohtaamaan Luojani?” ”Olenko kelvollinen kaikkiin siunauksiin, jotka Hän on varannut uskollisille lapsilleen?” ”Olenko saanut endaumenttini ja sinetöimistoimitukseni temppelissä?” ”Olenko pysynyt uskollisena liitoilleni?” ”Olenko kelvollinen saamaan suurimman kaikista Jumalan siunauksista – iankaikkisen elämän siunauksen?” (Ks. OL 14:7.)
Niille, jotka vaalivat uskoaan Jumalaan – niille, jotka turvaavat Häneen – on annettu pyhissä kirjoituksissa tämä lupaus: ”Älköön kukaan ylpeilkö ihmisestä vaan ylpeilköön sen sijaan Jumalasta – –. Nämä saavat asua Jumalan ja hänen Kristuksensa edessä aina ja ikuisesti.” (OL 76:61–62.) Olkoon se meillä jokaisella perimmäisenä päämääränä.
Valokuvakuvitus Robert Casey
Paljon tärkeämpää kuin se, millä hankitte elantonne, on se, millaisia teistä tulee ihmisinä. Sellaiset ominaisuudet kuin ”usko, hyveellisyys, tieto, kohtuullisuus, kärsivällisyys, veljellinen ystävällisyys, jumalisuus, rakkaus, nöyryys [ja] uutteruus” tullaan kaikki punnitsemaan Herran vaa’alla.