Miksi maksaa paastouhreja?

Rebecca Alison Titz on saksalainen nuori aikuinen, joka nykyään kuuluu Winterthurin seurakuntaan Sveitsissä. Hänellä on todistus paastosta ja siunauksista, jotka saa maksamalla runsaan paastouhrin. Varttuessaan Rebecca näki vanhempiensa maksavan paastouhrin, ja kun hän itse alkoi saada palkkaa, hän alkoi antaa oman osuutensa.

Rebecca kertoo: ”On ollut aikoja, jolloin olen voinut maksaa runsaan paastouhrin.” Ja hän sanoo noista ajoista: ”En ole koskaan tuntenut ruumiin enkä hengen nälkää.” Hän selittää, että nälän tunne paastotessa häviää nopeasti, mutta hengellisen ravinnon siunaukset, joita saa auttaessaan muita, ovat pitkäkestoisia – jopa iankaikkisia.

Rebecca on aina yrittänyt antaa paastouhrin auliisti. ”Minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa sen antamisessa”, hän sanoo. ”En ole koskaan ajatellut: ’Voisin käyttää tämän rahan johonkin muuhun.’ Olen aina ajatellut: ’Tämä auttaa ihmisiä, jotka tarvitsevat apua.’”

Yksi Rebeccan ystävistä, Jessica Schwabe Halberstadtin seurakunnasta Hannoverista Saksasta, lisää: ”Paastouhrin maksaminen tekee paastosta merkityksellisemmän. Se kokoaa kaiken. Paastouhrit ovat se paaston osa, joka ei ole meitä itseämme vaan muita, avuntarpeessa olevia ihmisiä varten.”