Me puhumme Kristuksesta
Hän tietää nimeni
Vuonna 2007 Washingtonin yliopisto kutsui minut juhlaillalliselle, joka oli järjestetty sen naisurheilijoiden kunniaksi. Olin pelannut tennistä yliopistossa 44 vuotta aiemmin, ja olimme tennisparini kanssa voittaneet nelinpelissä luoteisliigan mestaruuden. Juhlaillallisella saisin tunnustusta saavutuksestani.
Matkallamme illalliselle mieheni ja minä otimme kyytiin Lyndan, ystävän opiskeluajoiltamme. Hän oli myös henkilö, joka oli tutustuttanut minut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon, kun olin 33-vuotias. Nautimme yhdessä entisen kampuksemme ja vanhojen ystävien näkemisestä.
Kun kävin ennen illallista hakemassa illan ohjelman ja nimilapun, petyin kuitenkin huomatessani, että niihin oli painettu nimi ”Sharon Krull” eikä Sherry Krull. ”No olkoon”, ajattelin ja viivasin yli Sharonin ja kirjoitin sen tilalle Sherry. Mutta erehdys toistui koko illan ajan. Myöhemmin illalla, kun juontaja esitteli minut palkinnon saajana, hän kutsui minua ”Sharoniksi”. Palkintolaatassa, jonka hän minulle ojensi, oli sama virhe.
Se ei ollut suuri ongelma. Olin kiitollinen siitä, että minut oli kutsuttu juhlaillalliselle, ja tapahtuman järjestäjät lupasivat minulle uuden laatan, jossa olisi oikea nimi.
Seuraava päivä oli pääsiäissunnuntai. Mieheni ja minä olimme viettäneet pitkäperjantain temppelissä ja olimme käyttäneet suuren osan viikosta pohtimalla Vapahtajan viimeisiä päiviä maan päällä. Vaikuttavin osa pääsiäistä sinä vuonna oli kuitenkin hetki sakramenttikokouksessa, kun piispamme sanoi nämä sanat: ”Kuinka kiitollinen olenkaan siitä, että Herra tietää nimeni.”
Minut valtasi suuri ilo. Niin paljon kuin olinkin nauttinut edellisillasta, ilo, jota tunsin tästä totuudesta, oli paljon suurempaa kuin mikään, mitä olin tuntenut ottaessani vastaan ”ihmisten kunnianosoituksia”.
Minäkin olen kiitollinen siitä, että Herra tietää minun nimeni, mutta mikä vielä tärkeämpää, olen iloinen siitä, että minä tulin 33-vuotiaana tietämään Hänen nimensä. Olen iankaikkisesti kiitollinen siitä, että kun kaksi lähetyssaarnaajaa kysyi Lyndalta, tietäisikö tämä ketään, jonka luona he voisivat käydä, hän ei pelännyt loukkaavansa minua antamalla heille minun nimeni.
Tulin tietämään, että Vapahtaja on todellinen, lukemalla Mormonin kirjan, joka todistaa Hänestä. Ja kun tulin tuntemaan Vapahtajan ja liityin Hänen kirkkoonsa, minusta tuli Hänessä uusi ihminen.
Elämäni muuttui silloin kun minut kastettiin ja konfirmoitiin, ja se muuttui jälleen tuona vaikuttavana pääsiäisaamuna, kun sain todistuksen siitä, että taivaallinen Isä ja Vapahtaja todella tietävät nimemme. En osaa täysin ilmaista iloa siitä, että tunnen taivaallisen Isän ja Vapahtajan – ja että tiedän, että He tuntevat minut.
Oikealla: Greg Olsenin teos Hänen valossaan, kopiointi kielletty