Lähetyskentältä
Herra pani hänet tiellemme
Meidän pitää kertoa evankeliumista niille, joiden kanssa tulemme tekemisiin, koska emme ikinä tiedä, kuka on valmis kuulemaan sanomamme.
Oli lämmin, aurinkoinen päivä Taipein Shìlínissä Taiwanissa, ja olimme toverini sisar Verhagenin kanssa ajamassa pyörillämme tapaamaan erästä jäsentä. Kuten tavallisesti, liikenne oli ruuhkaista ja vilkasta. Autot, skootterit ja polkupyörät täyttivät kadut matkallaan moniin eri suuntiin.
Minä ajoin kuten aina lähellä kadunreunaa, niin että muut ajoneuvot pääsisivät ohi. Äkkiä törmäsin johonkin ja kaaduin maahan. Kohottaessani katseeni näin miehen, joka toisteli toistelemistaan olevansa pahoillaan. Ilmeisesti hän oli ollut pysäköidyssä autossaan kadun reunassa. Kun hän oli avannut oven noustakseen autosta, minä olin törmännyt siihen. En ollut nähnyt häntä, eikä hän ollut nähnyt minua.
Kun katsoin oikeaa jalkaani, näin törmäyskohdan. Sääressäni oli suuri lovi, ja se oli turvonnut ja sininen. Ambulanssi, joka oli ollut aivan perässämme, pysähtyi. Minut tutkittiin ja vietiin suoraan sairaalaan. Sääreni tutkittiin ja kuvattiin, jotta nähtäisiin, oliko se murtunut. Mies, jonka kanssa olin ollut onnettomuudessa, tuli myös sairaalaan katsomaan, olinko kunnossa.
Odotellessamme röntgenkuvauksen tuloksia sisar Verhagen ja minä puhuimme tämän miehen kanssa, jonka nimi oli Chung Wei. Hän kysyi monta kertaa minulta, kuinka voin, ja pyyteli anteeksi tilannetta. Minäkin pyysin anteeksi ja kerroin hänelle, että olin iloinen siitä, että olin loukannut vain sääreni.
Saimme tietää, että Chung Wei opiskeli viulunsoittoa korkeakoulussa. Kun olimme puhuneet hänen kanssaan jonkin aikaa, sanoimme: ”Emme halua painostaa sinua, mutta jos haluaisit kuulla sanomamme, järjestäisimme mielellämme sinulle tapaamisen lähetyssaarnaajavanhimpien kanssa.” Hän oli hetken hiljaa ja antoi sitten suostumuksensa. Vaihdoimme yhteystietoja ja sovimme ajan, jolloin hän tapaisi vanhimmat.
Sain röntgenkuvieni tulokset. Onneksi sääreni ei ollut murtunut. Se oli vain tosi kipeä ja näytti rumalta.
Myöhemmin samalla viikolla vanhin Criddle kertoi minulle, että hän ja hänen toverinsa olivat tavanneet Chung Wein. Oppitunti oli sujunut hyvin. Muutaman viikon kuluttua sain tietää, että Chung Wei oli käynyt kirkossa kaksi kertaa ja suunnitteli kasteelle menoa. Olin hyvin onnellinen ja innoissani.
Chung Wei kastettiin 27. huhtikuuta 2002 Tien Mun seurakunnan uusimmaksi jäseneksi. En päässyt hänen kastetilaisuuteensa, koska sain siirron, mutta kuulin, että se sujui hyvin.
Tapasin myöhemmin vanhin Packerin, lähetyssaarnaajan, joka oli pitänyt Chung Weille kastepuhuttelun. Vanhin Packer oli kysynyt häneltä, miksi hän alkoi osallistua keskusteluihin ja päätti mennä kasteelle. Chung Wei kertoi hänelle, että sisar Verhagenin ja minun asennoituminen häntä kohtaan oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen. Koska me olimme hänelle ystävällisiä emmekä suuttuneet onnettomuuden vuoksi, hän sanoi tietävänsä, että tämän täytyy olla tosi kirkko. Myöhemmin keskustelujen kuluessa hän sai tuntea Hengen ja vahvistaa todistustaan.
Olen hyvin kiitollinen siitä, että Chung Wei oli valmis. Olen onnellinen siitä, että hän noudatti Hengen kehotuksia ja meni kasteelle ja että hänellä on nyt Jeesuksen Kristuksen evankeliumi.
En tiennyt, että taivaallinen Isä pani Chung Wein sinä päivänä tielleni. En tiennyt, että hän oli valmis kuulemaan evankeliumia. Mutta sen tiedän, että meidän pitää aina olla Kristuksen opetuslapsia ja yrittää toimia kuten Hän toimisi. Tiedän, että meidän pitää kertoa evankeliumista niille, joiden kanssa tulemme tekemisiin, koska emme ikinä tiedä, kenet Herra on valmistanut kuulemaan evankeliumia.
Kuvitus Dan Burr