Evankeliumin klassikoita
Ykseys
Yksi Jeesuksen Kristuksen evankeliumin keskeisiä teemoja on ykseys. Pyhät kirjoitukset opettavat, että tasa-arvon ja ykseyden tulee vallita kirkon jäsenten keskuudessa.
Muistatte varmaan, kuinka Vapahtaja viimeisen aterian iltana apostoliensa kanssa ollessaan rukoili, että he olisivat yhtä Hänen kanssaan, niin kuin Hän ja Isä ovat yhtä. Eikä Hän rukoillut ainoastaan heidän puolestaan, ”vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden [uskoisivat Häneen]
– – että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.” (Joh. 17:20–21.)
Kristuksen kirkon jäsenten tavoitteena on aina ollut ykseys, yksimielisyys ja tasa-arvoisuus. Tästä esimerkkinä kiinnitän huomionne Henokin aikakirjaan ja siihen, kuinka hän ja hänen kansansa olivat yhtä, vaikka koko muu maailma oli sodassa.
”Ja kirous lähti kaikkien ihmisten päälle, jotka taistelivat Jumalaa vastaan;
ja siitä ajasta lähtien heidän keskuudessaan oli sotia ja verenvuodatusta, mutta Herra tuli asumaan kansansa kanssa, ja se asui vanhurskaudessa.
Herran pelko oli kaikkien kansakuntien päällä, niin suuri oli Herran kirkkaus, joka oli hänen kansansa päällä. Ja Herra siunasi maan – –.
Ja Herra kutsui kansaansa Siioniksi.” Miksi? ”Koska sillä oli yksi sydän ja yksi mieli ja se asui vanhurskaudessa; eikä sen keskuudessa ollut köyhiä.” (Moos. 7:15–18, kursivointi lisätty.)
Palvelutyössään kuolevaisuudessa Jeesus opetti opetuslapsilleen samaa oppia. Hänen taivaaseenastumisensa jälkeen ”he kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa.
Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä.” (Ap. t. 4:31–32.)
Ylösnousseen Vapahtajan käytyä nefiläisten keskuudessa ”kaikki ihmiset koko maassa olivat kääntyneet Herraan, sekä nefiläiset että lamanilaiset, eikä heidän keskuudessaan ollut mitään riitoja eikä kiistoja, ja jokainen kohteli oikeudenmukaisesti toinen toistaan.
Ja kaikki oli heille yhteistä heidän keskuudessaan; sen tähden ei ollut rikkaita eikä köyhiä, orjia eikä vapaita, vaan heidät kaikki oli tehty vapaiksi ja osallisiksi taivaallisesta lahjasta.” (4. Nefi 2–3, kursivointi lisätty.)
Nykyaikana me olemme Kristuksen kirkko, ja Herra odottaa meidän saavuttavan tämän saman ykseyden. Hän on sanonut meille: ”Olkaa yhtä; ja ellette te ole yhtä, te ette ole minun” (OL 38:27).
Jotkut jäsenet luulevat, että he voivat olla täysin sopusoinnussa evankeliumin hengen kanssa, nauttia täysistä jäsenoikeuksista kirkossa ja samanaikaisesti olla uskomatta kirkon johtajia ja heidän ohjeitaan ja neuvojaan. Tällainen ajattelutapa on aivan epäjohdonmukaista, sillä tämän kirkon ohjeet eivät tule ainoastaan kirjoitetusta sanasta vaan myös jatkuvasta ilmoituksesta, ja Herra antaa tuota ilmoitusta kirkolle valitun profeettansa välityksellä. Niin ollen on selvää, että ne, jotka väittävät ottaneensa evankeliumin vastaan ja samaan aikaan arvostelevat profeetan neuvoja ja kieltäytyvät noudattamasta niitä, eivät voi millään puolustella asemaansa. Sellainen henki johtaa luopumukseen. Se ei ole mitään uutta. Se oli varsin yleistä Jeesuksen aikoina ja profeetta Joseph Smithin aikoina.
Meidän on hyvä muistaa se suurenmoinen opetus, jonka Vapahtaja antoi tästä asiasta nefiläisille aloittaessaan palvelutyönsä heidän keskuudessaan. Hän sanoi:
”Eikä teidän keskuudessanne pidä olla kiistoja, kuten tähän asti on ollut; eikä teidän keskuudessanne pidä olla kiistoja minun oppini kohdista, niin kuin on tähän asti ollut.
Sillä totisesti, totisesti minä sanon teille, että se, jossa on kiistelyn henki, ei ole minusta vaan on Perkeleestä, joka on kiistelyn isä, ja hän yllyttää ihmisten sydämet kiistelemään vihaisina keskenään.” (3. Nefi 11:28–29.)
On vain yksi keino, jolla me voimme olla yhtä, ja se keino on etsiä ensin Herraa ja Hänen vanhurskauttaan (ks. 3. Nefi 13:33). Ykseys tulee siitä, että seuraamme ylhäältä tulevaa valoa. Se ei tule sekasortoisesta maailmasta. Jos ihmiset turvautuvat omaan viisauteensa ja vaeltavat omia teitään ilman Herran johdatusta, he eivät voi olla yhtä. Eivätkä he voi olla yhtä seuratessaan ihmisiä, jotka eivät ole Hengen innoittamia.
Meidän täytyy oppia tuntemaan Herran tahto ja sitten noudattaa sitä voidaksemme saavuttaa ykseyden. Maan päällä ei ole ykseyttä eikä rauhaa ennen kuin tämä perusperiaate ymmärretään ja sitä noudatetaan. Kirkon voima saada aikaan hyvää maailmassa riippuu siitä, missä määrin me sen jäsenet noudatamme tätä periaatetta.
Maailman vaikeuksien suurin syy nykyaikana on se, etteivät ihmiset halua tietää Herran tahtoa eivätkä noudattaa sitä. Sen sijaan he yrittävät ratkaista ongelmansa omalla viisaudellaan ja omalla tavallaan. Opin ja liittojen ensimmäisessä luvussa, jonka Herra ilmoitti esipuheeksi käskyjensä kirjaan, mainitaan tästä asiasta ja sanotaan sen olevan yhtenä syynä niihin vitsauksiin, joiden Hän ennusti koettelevan maan asukkaita. Kuunnelkaa tätä voimakasta julistusta:
”He ovat poikenneet minun toimituksistani ja ovat rikkoneet minun ikuisen liittoni.
He eivät etsi Herraa vakiinnuttaakseen hänen vanhurskauttaan, vaan jokainen kulkee omaa tietänsä.” (OL 1:15–16.)
Veljet ja sisaret, älkää turvautuko ihmisten neuvoihin älkääkä turvatko lihan käsivarteen (ks. OL 1:19) vaan etsikää Herraa vakiinnuttaaksenne Hänen vanhurskauttaan (ks. OL 1:16).
Me tämän kirkon jäsenet voimme saavuttaa sellaisen ykseyden ja yhteenkuuluvuuden, joka antaa meille enemmän voimaa kuin meillä on ollut koskaan aikaisemmin, jos vain opimme ymmärtämään paremmin evankeliumin periaatteet ja pääsemme yksimielisyyteen tulkinnoissamme nykyisestä maailmantilanteesta ja sen kehityssuunnista. Voimme tehdä sen tutkimalla rukoillen Herran sanaa, johon kuuluu myös elävän profeetan välityksellä saamamme sana.
Näin me voimme saavuttaa ykseyden. Jos tutkimme Herran sanaa sellaisena kuin se on pyhissä kirjoituksissa ja elävän profeetan opetuksissa emmekä paaduta sydäntämme vaan nöyrrymme ja saamme todellisen halun ymmärtää, mitä se merkitsee juuri meidän elämässämme ja olosuhteissamme, ja sitten pyydämme Herralta uskoen saavamme (ks. OL 18:18) noudattaen samalla kuuliaisesti Herran käskyjä, niin meille osoitetaan varmasti se tie, jota meidän tulee kulkea. Näin me pystymme kohtaamaan maailman vahvana rintamana.
Tänä aikana, jota elämme, me tarvitsemme epäilemättä tätä ykseyttä ja tätä voimaa. Meillä on suurenmoinen tilaisuus kohota kohti taivasta ja saada osaksemme evankeliumin henki tavalla, jolla emme ole siitä koskaan ennen nauttineet. Meidän täytyy vain kehittää keskuudessamme sitä ykseyttä, jota selestisen valtakunnan lait edellyttävät. – –
Uskon vakaasti, että koska me olemme mukana Herran työssä, me voimme tehdä kaiken, mitä Hän meiltä vaatii, jos vain olemme yhtä.
Valokuvakuvitus Matthew Reier
Vasemmalla: valokuvakuvitus Welden C. Andersen