2010
Yksilöllisiä mutta yhtä
Elokuu 2010


Yksilöllisiä mutta yhtä

Ikuisuus yhdessä alkaa siitä, että on yhtä nyt.

Diana Vasquez ei saanut tilaisuutta hyvästellä isäänsä. Hän ei tiennyt, että hänen pitäisi. Kun hän ja hänen kaksi veljeään lähtivät kouluun 9. kesäkuuta 2007, isä näytti olevan kunnossa. Mutta ennen kuin Diana ehti kotiin, isä oli mennyt lepäämään eikä enää herännyt.

”Se oli niin odottamatonta”, sanoo Diana, joka oli tuolloin 16-vuotias. ”Alkuun en kyennyt hyväksymään sitä.”

Jopa ne, jotka tietävät, että perheet on tarkoitettu olemaan yhdessä ikuisesti, pitävät joskus perhettään itsestään selvänä. Tietenkin sisarukset voivat olla ärsyttäviä, vanhemmat ja lapset katsovat asioita eri tavalla ja ajanvietto ystävien kanssa tuntuu usein hauskemmalta.

Mutta kun yllättäen tapahtuu jotakin järkyttävää, kuten Dianan perheessä, niin asioista, joilla on todella merkitystä – kuten perhe – tulee äkkiä tärkeämpiä.

Onneksi Dianan perhe oli jo pyrkimässä kohti ykseyttä täällä ja tämän elämän jälkeen. Yhteistyö tilanteessa, jossa vaikeudet olisivat voineet vetää heidät erilleen, on tuonut rauhaa ja onnea tässä elämässä ja toivoa, että he voivat olla yhdessä tulevassa elämässä.

Mitä ykseys on?

Diana ja hänen perheensä asuvat Cuscossa, korkealla Perun Andeilla sijaitsevassa kaupungissa muinaisen inkojen valtakunnan sydämessä.

Vuosia ennen isän kuolemaa Dianan perhe oli löytänyt mieleisensä retkipaikan Sacsayhuamánista, inkojen linnoituksen raunioilta, melko läheltä kotiaan. Inkojen rakentamat muurit ovat niin vankkoja, että ne ovat kestäneet yli 500 vuotta ja lukemattomia maanjäristyksiä.

Dianan mielestä hänen perheensä on noiden muurien kaltainen. Haasteet ovat ravistelleet heitä, mutta he eivät ole sortuneet.

Kivet, joista Sacsayhuamánin muurit rakentuvat, ovat eri kokoisia ja muotoisia. Jotkin niistä ovat korkeita, toiset lyhyitä, jotkin neliskulmaisia ja toiset yksinkertaisesti vain valtavia. Mutta vaikka jokainen kivi on erilainen, niiden erilaisuus ei heikennä muuria. Kun ne asetetaan oikein, eri koot auttavat pitämään rakennelman koossa. Kivien erilaisuus itse asiassa auttaa niiden yhteisen tavoitteen toteutumisessa.

Samaa voidaan sanoa meidän erilaisuudestamme.

”Meillä kaikilla on eri lahjoja ja kykyjä”, Diana sanoo. ”Meidän pitäisi käyttää niitä muiden auttamiseen” (ks. 1. Kor. 12).

Isän kuoleman jälkeen Diana, hänen äitinsä ja kaksi veljeään omaksuivat kukin lahjoihinsa ja kykyihinsä sopivan roolin, mutta jokainen heistä teki työtä yhteisen tavoitteen hyväksi: pitää huolta toisistaan. Kun he tekivät niin, heidän sydämensä liittyivät yhteen ”ykseydessä ja rakkaudessa toisiaan kohtaan” (Moosia 18:21).

Presidentti Henry B. Eyring, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, selittää: ”Taivaallinen Isämme haluaa sydäntemme olevan yhteen liittyneinä. Tämä yhteen liittyminen rakkaudessa ei ole pelkästään ihanne. Se on välttämättömyys.”1

Kuinka meistä tulee yhtä?

Parhaissa kivitöissään inkat eivät käyttäneet muurauslaastia. He sovittivat kivet yhteen niin huolellisesti, ettei niiden väliin mahdu edes paperipalaa. Tällainen poikkeuksellisen tiivis liitos on ollut mahdollinen siten, että nuo mestarirakentajat kykenivät näkemään paikan jokaiselle kivelle ja sen, kuinka sitä tulee muotoilla, jotta se sopii kokonaissuunnitelmaan.

Kun me annamme Mestarirakentajan muokata meitä, meistä voi tulla yhtä toistemme kanssa ja Hänen kanssaan.2 Presidentti Eyring sanoo, että tällainen ykseys syntyy silloin kun me olemme kuuliaisia evankeliumin toimituksille ja liitoille.3

Evankeliumin toimitusten vastaanottamisella ja liittojen pitämisellä on ollut käänteentekevä vaikutus Dianan perheeseen. Diana ja hänen pikkuveljensä Emmanuel olivat ensimmäiset, jotka liittyivät kirkkoon. Diana kertoo, että ennen sitä perhe riiteli paljon. Hän tiesi, että hänen vanhempansa halusivat hänelle ja hänen veljilleen parasta, mutta he olivat ankaria.

”Tunsimme isää kohtaan enemmän pelkoa kuin rakkautta”, hän sanoo.

Muutamia kuukausia Dianan kasteen jälkeen hänen isänsä ja isoveljensä Richard liittyivät kirkkoon ja sitten runsas vuosi myöhemmin hänen äitinsä.

”Isä muuttui”, Diana kertoo isänsä kääntymyksestä. ”Kun teimme jotakin väärin, hän puhui siitä kanssamme. Riitelimme vähemmän. Kotimme oli sopusointuisempi.”

Sitoumus seurata Jeesusta Kristusta oli tuonut heidät lähemmäksi Häntä ja toisiaan. Heillä oli yhteinen tavoite: tulla iankaikkiseksi perheeksi. Vuoden kuluttua siitä kun Dianan äiti oli mennyt kasteelle, perhe sinetöitiin temppelissä.

”Se oli ihana kokemus”, Diana sanoo. ”En osaa selittää, miltä minusta tuntui, kun kävelimme sinetöimishuoneeseen ja näimme siellä vanhempamme. En halunnut lähteä pois.”

Jälkeenpäin perhe tunsi entistäkin suurempaa halua pitää käskyt, niin että he voisivat olla iankaikkinen perhe. Vajaa viikko ennen kuolemaansa Dianan isä opetti perheillan oppiaiheen siitä, kuinka heidän tulee olla yhtä liittojensa pitämisessä, niin että he voivat olla yhdessä ikuisesti. ”Kenelläkään ei ole takeita huomisesta”, hän oli sanonut. ”Meidän pitää olla valmiita, niin että jos joku meistä kuolee, me voimme silti olla yhdessä.”

Liittojen pitäminen muuttaa sydäntä

Diana on oppinut, kuinka yhteistyö evankeliumin liittojen pitämiseksi voi yhdistää perheen, ja hän on kiitollinen siitä, että hän oppi sen ennen kuin oli liian myöhäistä.

Isän viimeiset sanat Dianalle ennen kuin tämä lähti kouluun sinä päivänä, jona isä kuoli, kuuluivat ”Te quiero mucho, Dianita.” (Olet minulle hyvin rakas, Dianaseni.)

Diana luottaa Herran lupaukseen, että hänen perheensä voi olla taas yhdessä, jos he pitävät edelleen liittonsa.

”Olen nähnyt, kuinka taivaallinen Isä on lähentänyt meitä toisiimme, kun olemme seuranneet Vapahtajaa”, hän sanoo. ”Minun on uskottava, että Hän pitää myös lupauksensa, että me voimme olla yhdessä ikuisesti, jos pidämme käskyt.”

”Tiedän, että perheemme voivat jumalallisen suunnitelman ansiosta todella olla iankaikkisia.

Tiedän, että me voimme saavuttaa taivaallisen Isämme lupaaman iankaikkisen kirkkauden. Vain kestämällä loppuun asti, kiinnittämällä sydämemme siihen, mikä on Jumalasta, ja auttamalla toisiamme me voimme saavuttaa tavoitteemme olla iankaikkinen perhe.”

Viitteet

  1. ”Olkaa yhtä”, Liahona, syyskuu 2008, s. 2.

  2. Ks. Thomas S. Monson, ”Taivaallisia koteja, ikuisia perheitä”, Liahona, kesäkuu 2006, s. 66.

  3. Ks. Henry B. Eyring, ”Että me yhtä olisimme”, Valkeus, heinäkuu 1998, s. 77.

Isänsä kuoleman jälkeen Diana Vasquez oppi ykseydestä jotakin tärkeää kivimuureista, jotka ovat Sacsayhuamánissa, 500 vuotta vanhassa inkojen linnakkeessa Perussa.

Oikealla: Diana, hänen äitinsä Duvalie ja veljensä Richard ja Emmanuel (yllä) ovat lähentyneet, kun he ovat tukeneet toisiaan käskyjen pitämisessä.

Valokuvat Adam C. Olson, ellei toisin ole mainittu

Valokuva presidentti Eyringista Craig Dimond

Tulosta