2010
Temppelin siunauksia
Elokuu 2010


Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma

Temppelin siunauksia

Kuva
President Dieter F. Uchtdorf

Muistan yhä, kun vanhempani veivät perheemme juuri rakennettuun Sveitsin temppeliin, ensimmäiseen Euroopassa, jotta meistä tulisi ikuinen perhe. Olin silloin 16-vuotias ja nuorin neljästä lapsesta. Polvistuimme yhdessä alttarin ääreen sinetöitäväksi maan päällä pappeuden voimalla ja saimme ihanan lupauksen, että sinetöintimme voi olla iankaikkinen. En koskaan unohda sitä suurenmoista hetkeä.

Kun olin poika, minuun teki melkoisen vaikutuksen se, että matkustimme maan rajojen yli sinetöitäväksi perheenä. Minulle se on vertauskuva siitä, miten temppelityö ylittää maalliset rajat tuodakseen iankaikkisia siunauksia kaikille maan asukkaille. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon temppelit on todella rakennettu koko maailman hyödyksi kansallisuudesta, kulttuurista tai poliittisesta suuntautumisesta riippumatta.

Temppelit ovat järkkymätön todiste siitä, että hyvä voittaa. Presidentti George Q. Cannon (1827–1901), ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, sanoi kerran: ”Jokainen peruskivi, joka muurataan temppeliä varten, ja jokainen temppeli, joka valmistuu – –, vähentää Saatanan valtaa maan päällä ja lisää Jumalan ja jumaluuden voimaa.”1

Vaikka jokainen temppeli lisääkin vanhurskauden vaikutusta maan päällä, niin suurimmat siunaukset saavat tietenkin ne, jotka todella käyvät temppelissä. Siellä me saamme lisää valoa ja tietoa ja teemme vakavia liittoja, jotka auttavat meitä vaeltamaan opetuslapseuden polkua, jos me noudatamme niitä. Lyhyesti sanottuna temppeli opettaa meille elämän pyhää tarkoitusta ja auttaa meitä löytämään fyysisen ja hengellisen suuntamme.

Me emme kuitenkaan käy temppelissä pelkästään itsemme vuoksi. Joka kerta kun astumme näihin pyhiin rakennuksiin, meillä on oma roolimme pyhässä, lunastavassa pelastuksen työssä, jonka Isän Ainosyntyisen sovitus on tuonut kaikkien Jumalan lasten ulottuville. Se on epäitsekästä ja pyhää palvelutyötä, joka suo meille kuolevaisille mahdollisuuden olla mukana suurenmoisessa työssä, jossa meistä tulee pelastajia Siionin vuorella.

Niitä teistä, jotka ette nyt syystä tai toisesta voi käydä temppelissä, kehotan tekemään kaiken voitavanne, että teillä olisi voimassa oleva temppelisuositus. Temppelisuositus on vertauskuva uskollisuudestamme ja päättäväisyydestämme palvella Herraa. Se on vertauskuva rakkaudestamme Herraan, sillä kuten Jeesus on opettanut: ”Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.” (Joh. 14:21.)

Kun maailman maisema kaunistuu kaunistumistaan näiden Herralle omistettujen pyhien rakennusten myötä, rukoukseni on, että me teemme osamme tuodaksemme taivaan lähemmäksi maata olemalla kelvollisia temppelisuosituksen haltijoita ja käymällä temppelissä. Kun teemme niin, vanhurskaus lisääntyy varmasti paitsi elämässämme ja kodissamme niin myös asuinpaikkakunnillamme ja kautta maailman.

Viite

  1. Lainattuna artikkelissa James E. Faust, ”Sinnikkyys”, Liahona, toukokuu 2005, s. 53.

Vasemmalla: valokuvat BERNIN TEMPPELISTÄ SVEITSISSÄ Chris Mills, HHONGKONGIN TEMPPELISTÄ KIINASSA Craig Dimond, Kööpenhaminan temppelistä Tanskassa Craig Dimond ja Accran temppelistä Ghanassa Matthew Reier; oikealla: valokuvakuvitus J. Scott Knudsen, valokuvayhdistelmä Craig Dimond ja Charles W. Carter

Tulosta