Otin vastaan kutsun
Yksi muistorikkaimmista toiminnoista, mihin osallistuin nuorena, oli suuri tanssifestivaali. Olen melko varma siitä, etten olisi koskaan tarjoutunut vapaaehtoisesti sellaiseen toimintaan. Pienen maanittelun jälkeen otin kuitenkin vastaan kutsun osallistua, vaikken alkuun ollutkaan innoissani ajatuksesta.
Harjoittelimme paljon, ja tanssien oppiminen oli hidasta. Olen kiitollinen tehtävälleen omistautuneista opettajista, kärsivällisestä tanssiparista ja äidistäni, joka ompeli asuni ja kannusti minua tekemään parhaani.
Festivaali pidettiin jalkapallostadionilla. En ollut koskaan osallistunut mihinkään niin suureen tapahtumaan. Jokainen ryhmä viihdytti yleisöä esittäessämme värikkäissä asuissa tansseja, joihin oli laadittu koreografia. Sitten jalkapallokenttä kirjaimellisesti täyttyi tanssijoista, kun me kaikki esitimme yhdessä päätösnumeron. Siitä muodostui vaikuttava show.
Nautin siitä tanssifestivaalista paljon enemmän kuin olin luullut nauttivani. Sain tilaisuuden tarkastella kirkkoa eri tavalla. Näin valtavan määrän nuoria pitämässä hauskaa. Tapasin uusia ystäviä, kehitin uusia kykyjä ja olin pieni osa suurta produktiota, joka viihdytti tuhansia.
Koska otin vastaan kutsun tanssia siinä festivaalissa – ja muita kutsuja, joita olen saanut kirkossa – elämääni on siunattu ja minulla on ollut mahdollisuus olla siunaukseksi muille. Tunnen olevani hyvin etuoikeutettu, kun olen saanut niin monia hienoja kokemuksia Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenenä.