Isi, kasta minut!

José Armando González Mondragón, Meksiko

Kun tulin eräänä iltana ovesta sisään, 6-vuotias Jessie-tyttäreni istui tuolilla keittiössä. Hänen ilmeensä huolestutti minua. Kysyin häneltä, mitä oli tapahtunut.

”Isi, onko totta, että minä olen paholaisen lapsi?” hän kysyi hyvin huolestuneena.

Hänen kysymyksensä vaikutti minuun kuin ämpärillinen kylmää vettä. Jessie sanoi, että hänen ystävänsä kolmen kuukauden ikäinen sisko oli jo kastettu. Jessie oli yllättynyt ja kysynyt ystävältään, miksi tämän pikkusisko oli kastettu niin nuorella iällä. Hänen ystävänsä oli vastannut, että kaikki vauvat oli kastettava.

”Eikö sinua ole kastettu?” Jessien ystävä oli sitten kysynyt. Kun Jessie oli vastannut kieltävästi, hänen ystävänsä oli väittänyt, että hän oli paholaisen lapsi.

”Isi, kasta minut!” Jessie aneli. ”Minä en halua olla paholaisen lapsi!”

Tajusin, että tämä ongelma oli ratkaistava heti. Selitin kasteen tärkeyden ja sen, etteivät lapset tarvitse kastetta ennen kuin he ovat 8-vuotiaita (ks. Moroni 8:11–23). Koska Jessie oli vasta 6-vuotias, selitin hänelle, että hänen pitäisi odottaa kastettaan vielä jonkin aikaa. Vakuutin hänelle, että hän on Jumalan lapsi ja että Jumala rakastaa häntä. Hänen kysymyksensä johti meidät kohtaan Moroni 10:4–5, missä Moroni sanoo meille, kuinka me voimme saada selville totuuden kaikesta.

Luettuamme nämä jakeet kysyin, halusiko hän rukoilla taivaallista Isää ja kysyä Häneltä, oliko se, mistä olimme puhuneet, totta. Hän halusi.

Polvistuimme yhdessä, ja Jessie painoi päänsä ja rukoili: ”Taivaallinen Isä, minä tahdon tietää, onko se, mitä isi on kertonut minulle, totta. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.”

Tajusin, että olin johdattanut tyttäreni pitämään yhden elämänsä tärkeimmistä rukouksista. Aloin rukoilla sydämessäni hartaammin kuin koskaan ennen pyytäen taivaallista Isää vastaamaan hänen rukoukseensa.

Muutaman minuutin kuluttua hän sanoi: ”Minä en kuullut mitään.” Otin hänet syliini ja sanoin: ”Taivaallinen Isä antoi meille Lohduttajan, joka vastaa meille…” Panin käteni sydämelleni. Hän keskeytti minut ja sanoi: ”Lämpimällä tunteella rinnassa! Minä tunnen sen, isi!”

Halasin häntä lujasti ja kiitin taivaallista Isää siitä, että Hän oli vastannut tyttäreni rukoukseen. Minäkin tunsin palavan tunteen rinnassani. Kerroin Jessielle, että se, mitä hän oli tuntenut, oli vastaus hänen rukoukseensa ja että nyt hän tiesi, että hän oli Jumalan tytär ja että hänen pitäisi mennä kasteelle sitten kun hän on 8-vuotias. Hän sanoi minulle, että hän odottaisi.

Tuosta kokemuksesta on kulunut monta vuotta, mutta yhä se muistuttaa minua siitä, että taivaallinen Isä pitää lupauksensa.

Aloin rukoilla sydämessäni hartaammin kuin koskaan ennen pyytäen taivaallista Isää vastaamaan tyttäreni rukoukseen.