Meidän vanhempien velvollisuus Jumalaa kohtaan ja nousevaa sukupolvea kohtaan
Herra on antanut meille käskyn kasvattaa lapsemme ”valossa ja totuudessa”. Vastatkaamme tähän käskyyn osoittaen uskoa ja päättäväisyyttä täyttää velvollisuutemme nousevaa sukupolvea kohtaan.
Yksi vanhemman tärkeimmistä tehtävistä on opettaa. Kuten perhejulistuksessa sanotaan: ”Vanhemmilla on pyhä velvollisuus – – opettaa [lapsiaan – poikiaan ja tyttäriään] rakastamaan ja palvelemaan toisiaan, noudattamaan Jumalan käskyjä ja olemaan lainkuuliaisia kansalaisia, missä tahansa he asuvatkin.”1
Muistan vieläkin yhden voimallisen opetuksen, jonka sain äidiltäni 70 vuotta sitten Brooklynissä New Yorkissa Yhdysvalloissa. Kun isä oli kastanut minut ja olin yhä märissä kastevaatteissani, äiti pani minut istumaan ruosteiselle metalliselle taittotuolille, joka oli kastealtaan edessä. Hän kertasi kanssani sen, kuinka tärkeä pappeuden valtuudella suoritettu kaste on ja mikä merkitys on kasteenliitollani, jossa otan päälleni Jeesuksen Kristuksen nimen, sekä kertasi kuuliaisuuden lain. Sitten hän kysyi minulta, miltä minusta tuntui. Muistan kertoneeni hänelle, että minulla oli lämmin tunne kauttaaltaan ja että haluaisin tuntea samaa loppuelämäni ajan.
Äiti katsoi minua silmiin ja opetti minulle, että muutaman hetken kuluttua isä laittaisi kätensä pääni päälle ja konfirmoisi minut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseneksi. Äiti sanoi, että isä antaisi minulle Pyhän Hengen lahjan, ja jos pysyisin kelvollisena, vilpittömänä ja uskollisena käskyille, Pyhä Henki olisi kanssani ja opastaisi ja johdattaisi minua läpi koko elämäni. Vaikka sain tämän kokemuksen äitini kanssa monia vuosia sitten, en ole koskaan unohtanut tuota tärkeää opetushetkeä.
Käsitämmekö me vanhemmat opetushetkien voiman lastemme elämässä? Tunnistammeko sen, kuinka pakottava velvollisuus meillä on auttaa lapsiamme ymmärtämään evankeliumin periaatteet ja elämään niiden mukaan? Uskon ja todistuksen perusta auttaa lapsiamme paitsi kestämään elämän vaikeudet myös nauttimaan taivaallisen Isän siunausten täyteydestä.
Saata järjestykseen oma kotisi
Herran työn tarkoituksena on ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (Moos. 1:39). Vanhemmat voivat auttaa toteuttamaan tätä suurta työtä opettamalla lapsilleen ”oppia parannuksesta, uskosta Kristukseen, elävän Jumalan Poikaan, ja kasteesta ja Pyhän Hengen lahjasta kätten päällepanemisen kautta” (OL 68:25).
Profeetta Joseph Smithin kautta antamassaan ilmoituksessa Herra nuhteli Frederick G. Williamsia (1787–1842), ensimmäisen presidenttikunnan jäsentä, siitä, ettei tämä ollut opettanut lapsiaan siten kuin hänen olisi pitänyt:
”Et ole opettanut lapsillesi valoa ja totuutta käskyjen mukaan; ja tuolla Pahalla on yhä vielä valtaa sinuun, ja tämä on sinun ahdistuksesi syy.
Ja nyt, käskyn minä annan sinulle: Jos tahdot päästä vapaaksi, sinun tulee saattaa järjestykseen oma kotisi, sillä kodissasi on paljon sellaista, mikä ei ole oikein.” (OL 93:42–43.)
Onko meillä rohkeutta opettaa valoa ja totuutta kodissamme? Vai kohtaammeko perheessämme ahdistusta siitä syystä, että laiminlyömme näitä velvollisuuksia? Kun pohdimme ja rukoilemme, meille annetaan hengellistä voimaa ja opastusta auttamaan meitä saattamaan kotimme järjestykseen.
Opin huone
Pyhissä kirjoituksissa meitä käsketään perustamaan opin huone (ks. OL 88:119). Saanen ehdottaa muutamia tapoja, joilla me vanhemmat voimme täyttää tämän velvollisuuden Jumalaa ja lapsiamme kohtaan.
Keskittäkää lasten mieli ja sydän Vapahtajaan. Uskon ja todistuksen täytyy keskittyä Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitusuhriinsa. Meidän tulee ilmaista lapsillemme omia tunteitamme Vapahtajaa kohtaan ja kertoa pyhien kirjoitusten kohdista tai kokemuksista, jotka ovat vahvistaneet todistustamme Hänestä. Meidän tulee auttaa heitä ymmärtämään sovituksen merkitys ja se, kuinka se voi olla päivittäisenä siunauksena heidän elämässään.
Enos tiesi Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen evankeliumistaan, koska hän oli ”usein kuullut [isänsä] puhuvan iankaikkisesta elämästä” (En. 3). Nuorten sotilaiden äidit ”olivat opettaneet heille, että jos he eivät epäilleet, Jumala pelastaisi heidät” (Alma 56:47). Me saamme innoitusta näistä nefiläisten sanoista: ”Me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta ja me kirjoitamme profetioidemme mukaisesti, jotta lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa” (2. Nefi 25:26, kursivointi lisätty).
Johtakaa ja opettakaa esimerkillä. Monin tavoin meidän tekomme puhuvat äänekkäämmin kuin meidän sanamme. Presidentti Brigham Young (1801–1877) on opettanut: ”Meidän tulee antaa [lapsillemme] esimerkki, jota haluamme heidän noudattavan. Ymmärrämmekö me tämän? Miten usein näemmekään vanhempien vaativan kuuliaisuutta, hyvää käytöstä, ystävällisiä sanoja, iloisia ilmeitä, kohteliasta äänensävyä ja kirkkaita silmiä lapselta tai lapsilta, kun he itse ovat täynnä katkeruutta ja moitetta! Miten epäjohdonmukaista ja kohtuutonta tämä onkaan!”2 Lapsemme huomaavat meissä sellaiset epäjohdonmukaisuudet ja saavat kenties oikeutuksen sille, että toimivat samalla tavoin.
Voimme hyvin esittää itsellemme seuraavanlaisia kysymyksiä: Näkevätkö lapsemme meidän täyttävän kirkon kutsumuksemme uskollisesti, käyvän temppelissä säännöllisesti, mikäli mahdollista, ja palvelevan muita Kristuksen kaltaisella huolenpidolla ja myötätunnolla? Kertovatko tekomme heille, että evankeliumin mukainen elämä ei ole taakka vaan pikemminkin ilo? Huolehtikaamme siitä, että esimerkkimme auttaa lapsiamme ymmärtämään, mitä elämänsä rakentaminen uskon ja todistuksen perustalle merkitsee.
Luokaa kotiin vanhurskaita malleja. Meidän tulee käyttää jokainen tilaisuus kutsua Herran Henki kotiimme. Yksi tapa tehdä niin on toteuttaa säännöllisesti käytännössä pieniä asioita – perherukous, perheen yhteinen pyhien kirjoitusten tutkimishetki ja perheilta. Kun sisällytämme nämä asiat elämäntapaamme, niillä on suuri vaikutus lastemme todistuksen kehittymiseen. Muistakaamme Herran sanat, jotka annettiin profeetta Joseph Smithin kautta: ”Älkää väsykö tekemään hyvää, sillä te laskette suuren työn perustusta. Ja pienestä lähtee se, mikä on suurta.” (OL 64:33.)
Vielä eräs tärkeä malli, joka meidän tulee vakiinnuttaa kodissa, on elää niiden Herran tasovaatimusten mukaan, jotka liittyvät median käyttöön. Digitaalisen median tulo on paisuttanut ala-arvoisen aineiston saatavuutta, mutta samoin on kasvanut myös kauniin ja kohottavan materiaalin saatavuus. Kannustakaamme lapsiamme opetuksen ja esimerkin avulla etsimään sitä, mikä on ”hyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää” (UK 13).
Kannustakaa merkitykselliseen henkilökohtaiseen rukoukseen ja pyhien kirjoitusten tutkimiseen. Hyvin suuri osa lastemme uskon ja todistuksen kasvusta riippuu heidän henkilökohtaisista hengellisistä tottumuksistaan. Me voimme auttaa heitä asettamaan tavoitteita, joiden avulla rukouksesta ja pyhien kirjoitusten tutkimisesta voi tulla heille säännöllinen elämäntapa.
Onnistumme paremmin saamaan pyhät kirjoitukset osaksi lastemme elämää, jos pyhät kirjoitukset kuuluvat myös meidän elämäämme. Ollessamme vuorovaikutuksessa lastemme kanssa voimme usein viitata pyhiin kirjoituksiin eri tilanteissa. Opetushetkiä voi ilmaantua melkein missä tahansa, kunhan vain olemme valmiita hyödyntämään ne.
Ateriahetket voivat esimerkiksi tarjota vanhemmille ja lapsille loistavan tilaisuuden kertoa ajatuksista ja tuntemuksista. Voimme kysyä lapsiltamme, mitä he ovat oppineet tutkiessaan pyhiä kirjoituksia. Mitä kysymyksiä heillä on siitä, mitä he ovat lukeneet? Mitä lempikohtia heillä on? Voimme lausua heille joitakin omia lempikohtiamme ja kertoa, miksi nämä kohdat merkitsevät meille niin paljon. Meidän tulee sisällyttää keskusteluihimme elävien profeettojen sanoja ja kannustaa lapsiamme lukemaan näitä sanoja kirkon lehdistä.
Käyttäkää välineitä, joita kirkko tarjoaa vanhemmille. Jokainen hyvä rakentaja tietää hyvien työkalujen arvon – ne voivat tehdä ylivoimaiselta tuntuvan tehtävän paljon helpommaksi. Kirkko on tarjonnut monia hyödyllisiä apuvälineitä, joita vanhemmat voivat käyttää auttaessaan lapsiaan rakentamaan uskon ja todistuksen perustaa.
Yksi tuore esimerkki on vastikään uudistettu Velvollisuus Jumalaa kohtaan -ohjelma nuorille miehille. Edistyminen-ohjelma, jota myös äskettäin uudistettiin, on loistava ja voimallinen apuväline, joka on tarkoitettu nuorille naisille.3 Nuoremme kokevat hyötyvänsä huomattavasti enemmän Velvollisuus Jumalaa kohtaan -ohjelmasta sekä Edistyminen-ohjelmasta, kun vanhemmat osallistuvat ja tukevat heitä heidän pyrkimyksissään.
Uudistetut Velvollisuus Jumalaa kohtaan ja Edistyminen kannustavat nuoria esimerkiksi kertomaan perheensä jäsenille tavoitteista, kokemuksista ja tuntemuksista, joita heillä on, kun he laativat suunnitelmia ja toimivat oppimansa pohjalta. Vanhemmat, tämä on kullanarvoinen tilaisuus käydä lastenne kanssa evankeliumiaiheisia keskusteluja, jotka voivat rikastaa teidän suhdettanne heihin. Näiden keskustelujen tilanteen ei tarvitse olla virallinen. Jotkin parhaista tilaisuuksista vahvistaa lapsianne voivat ilmaantua epävirallisissa keskusteluissa silloin tällöin.3
Varatkaa aikaa siihen, että tutustutte Velvollisuus Jumalaa kohtaan -ohjelman ja Edistyminen-ohjelman uudistuksiin ja tuette poikianne ja tyttäriänne heidän tavoitteissaan. Samalla kun työskentelette poikienne ja tyttärienne kanssa ja kerrotte heille omista kokemuksistanne, kysykää heiltä säännöllisesti, mitä he ovat oppineet ja kokeneet. Pyydän teitä kunnolla hyödyntämään näitä apuvälineitä vahvistaaksenne lastenne uskon ja todistuksen perustaa.
Toiveeni on, että näitä ehdotuksia noudattamalla me kirkon vanhemmat pystymme auttamaan lapsiamme luomaan uskon ja todistuksen perustan, joka kestää, olipa edessä mitä tahansa myrskyjä. Samalla me itse kasvamme hengellisesti ja meidän ja lastemme välille kasvavat rakkauden siteet, jotka kestävät iankaikkisuuteen. Herra on antanut meille käskyn kasvattaa lapsemme ”valossa ja totuudessa” (OL 93:40). Vastatkaamme tähän käskyyn osoittaen uskoa ja päättäväisyyttä, niin että täytämme velvollisuutemme nousevaa sukupolvea kohtaan.
Valokuvakuvitus John Luke, ellei ole toisin mainittu
Valokuvakuvitus Ruth Schonwald