Nuorille
Näkymä korkeammalta
Nuorena minulla oli monia tilaisuuksia käydä sijaiskasteilla kuolleiden puolesta San Diegon temppelissä Kaliforniassa Yhdysvalloissa. Vaikka ne olivat minulle aina hyviä kokemuksia, mieleeni on jäänyt erityisesti yksi matka.
Olin 16-vuotias, ja pikkusiskoni oli juuri täyttänyt 12 ja oli ensimmäisellä matkallaan menossa tekemään sijaiskasteita kuolleiden puolesta. Koska kerta oli hänen ensimmäisensä, päätimme kasteilla oltuamme kävellä temppelin ympäri.
Temppelialueen toisella sivustalla on muutama näköalatasanne, joten kävelimme sinne. Koska San Diegon temppeli sijaitsee vilkkaan valtatien varrella, niin tasanteella seistessään katselee itse asiassa alas moottoritielle.
Seistessämme sinä päivänä korkeammalla temppelin pihalla sain uuden näkökulman elämään. Katselin alaspäin maailmaa kiitävine autoineen, ruuhkaisine ostoskeskuksineen ja graffitien peittämine tienviittoineen.
Silloin mieleeni tuli ajatus: ”Et halua olla osa tuota. Elämässä on kyse muusta.” Minulle oli aina opetettu, että elämän tarkoitus on palata elämään taivaallisen Isämme luona ja tulla Hänen kaltaisekseen. Tiesin, etten tarvinnut tuon tarkoituksen toteuttamiseen sitä, mikä on maailmasta.
Käännyin ympäri ja katsoin kaunista temppeliä ja olin kiitollinen siitä, että tunsin evankeliumin, ja siitä näkökulmasta, jonka se minulle antoi. Tiesin, että olin löytänyt kaoottisen ja kavalan maailman keskeltä korkeamman paikan, jolla saatoin seistä.
Sinä päivänä temppelillä lupasin taivaalliselle Isälleni, että seisoisin aina Hänen puolellaan enkä maailman. Heittääpä maailma eteemme mitä tahansa, me voimme voittaa sen pitämällä liitot, jotka olemme tehneet, ja seisomalla pyhissä paikoissa (ks. OL 87:8).