Lähde juhlista!
Sonrisa Oles Hasselbach, Kalifornia, USA
Monta vuotta sitten minulla oli tilaisuus edustaa Utahin osavaltiota Ohiossa järjestetyssä maanlaajuisessa kokoontumisessa, jonka osallistujat olivat lukioikäisiä uimareita.
Oleskelumme aikana urheilijoille järjestettiin juhlia. Kun menin juhliin ensimmäisenä iltana, ajattelin, että ne olisivat sellaiset hauskat juhlat, joita järjestimme kotona – inkivääriolutta juoden ja pelejä pelaten. Mutta heti kun kävelin huoneeseen, tajusin, mistä juhlissa oli kyse.
Ymmärsin heti, mitä kirkon lehtien artikkeleissa puhuttiin, kun niissä sanottiin: ”Erotut joukosta, kun olet ainoa kirkon jäsen.” Jotenkin urheilijatoverini olivat jo saaneet selville, että olen myöhempien aikojen pyhä. Huone hiljeni, ja kaikki tuntuivat tuijottavan minua, kun työnsin käteni perunalastukulhoon.
”Hei”, joku sanoi, ”etkös sinä ole mormoni?”
Hymyilin ylpeänä ja sanoin: ”Niin olenkin ja onnellinen siitä.”
Sitten juhlameno jatkui, mutta tunsin monien katsovan minua ja seuraavan jokaista liikettäni. Jonkin ajan päästä juhla villiintyi. En tiennyt, kuinka villiksi se muuttuisi, mutta en halunnut olla osa sitä. Jos jäisin, pelkäsin, että ihmiset saisivat väärän vaikutelman tasovaatimuksistani. Sitä paitsi Henki kehotti minua lähtemään. Kun otin uimakassini ja suuntasin ovelle, yksi pojista huusi: ”Hei, aiotko livistää joukostamme?”
Hymyillen sanoin vain: ”Nähdään huomenna, kaverit.” Sitten kävelin pois. Tuntui hyvältä, että olin käynyt juhlissa puolustaen samalla Herran tasovaatimuksia.
Seuraavana päivänä kokouksessa, jossa oli huoneellinen valtuuskuntien edustajia, yksi heistä nousi ja sanoi ankarasti: ”Eilen illalla tapahtui jotakin sellaista, mitä en halua ikinä enää tapahtuvan. Olette täällä edustamassa osavaltiotanne, joten tehkää se hyvin ja toimikaa sen mukaisesti!”
Sitten hän lisäsi: ”Jotkut teistä lähtivät pois eivätkä osallistuneet tapahtumiin. Kiitos teille.”
Loppuviikon ajan sain enemmän kunnioitusta ja ystävällisiä huomautuksia kuin koskaan aiemmin. Monet valmentajat eri puolilta Yhdysvaltoja kehottivat minua asettumaan ehdolle läntisten osavaltioiden urheilijoiden edustajaksi, koska olin edustanut Utahia hyvin.
En koskaan saanut tietää, mitä juhlissa oli tapahtunut, mutta olen kiitollinen siitä, että Henki kehotti minua lähtemään.
Kun otin uimakassini ja suuntasin ovelle, yksi pojista huusi: ”Hei, aiotko livistää joukostamme?”