Palvelutyön periaatteita

Luokaa mielekkäitä ihmissuhteita

Kykymme huolehtia toisista lisääntyy, kun meillä on heidän kanssaan mielekäs ihmissuhde.

hands reaching out

Kuvitus Getty Images

Kutsu palvella muita on tilaisuus luoda heihin huolehtiva suhde – sellainen suhde, jonka ansiosta heidän on helppoa pyytää tai ottaa vastaan apuamme. Kun olemme pyrkineet luomaan sellaisen suhteen, Jumala pystyy muuttamaan suhteen molempia osapuolia.

”Uskon todella, ettei mitään merkittävää muutosta tapahdu ilman merkittävää suhdetta”, on sanonut sisar Sharon Eubank, ensimmäinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa. Hänen mukaansa meidän palvelemisemme voi saada aikaan muutoksia muiden elämässä vain silloin, kun se ”perustuu vilpittömään haluun parantaa, kuunnella, toimia yhdessä ja arvostaa”¹.

Mielekkään suhteen luominen ei ole laskelmoivaa tavoitteeseen pyrkimistä. Se rakentuu myötätunnolle, rehellisille ponnistuksille ja vilpittömälle rakkaudelle (ks. OL 121:41).²

Keinoja luoda ja vahvistaa suhteita

”Me rakennamme [suhteita] yksi henkilö kerrallaan”, vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista on sanonut.³ Kun pyrimme luomaan mielekkäitä suhteita niihin, joita palvelemme, Pyhä Henki voi opastaa meitä. Seuraavat ehdotukset perustuvat vanhin Uchtdorfin esittämään malliin.⁴

• Tutustukaa heihin.

  Presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994) on opettanut: ”Ette voi palvella hyvin niitä, joita ette tunne hyvin.” Hän ehdotti, että opettelemme jokaisen perheenjäsenen nimen ja että olemme tietoisia tärkeistä tapahtumista kuten syntymäpäivistä, siunaamisista, kastamisista ja avioliiton solmimisista. Tämä tarjoaa tilaisuuden kirjoittaa viesti tai soittaa onnittelupuhelu perheenjäsenelle jostakin erityisestä saavutuksesta tai suorituksesta.⁵

• Viettäkää aikaa yhdessä.

  Suhteen luominen vie aikaa. Etsikää tilaisuuksia pitää yhteyttä. Tutkimukset osoittavat, että terveiden suhteiden muodostumisessa on olennaista antaa ihmisten tietää, että välittää heistä.⁶ Käykää usein niiden luona, joita teidät on kutsuttu palvelemaan. Puhukaa heidän kanssaan kirkossa. Käyttäkää kaikkia muita keinoja, jotka tuntuvat järkeviltä – kuten sähköpostia, Facebookia, Instagramia, Twitteriä, Skypeä, puhelinsoittoja tai kortin lähettämistä. Vanhin Richard G. Scott (1928–2015) kahdentoista apostolin koorumista on puhunut siitä, millainen voima on rakkauden ja tuen yksinkertaisella ja luovalla ilmaisemisella: ”Kun avasin pyhät kirjoitukset – –, löysin usein rakastavan, tukea antavan viestin, jonka [vaimoni] Jeanene oli sujauttanut sivujen väliin. – – Nuo kallisarvoiset viestit – – ovat edelleen korvaamaton lohtua ja innoitusta tuova aarre.”⁷

  Muistakaa myös, että suhteeseen tarvitaan kumpaakin osapuolta. Voitte tarjota rakkautta ja ystävyyttä, mutta suhde ei etene, ellei tarjousta hyväksytä ja siihen vastata. Jos toinen osapuoli ei tunnu vastaanottavaiselta, älkää painostako häntä. Antakaa hänelle aikaa nähdä vilpittömät ponnistelunne, ja mikäli tarpeen, neuvotelkaa johtajienne kanssa siitä, tuntuuko mielekäs suhde edelleen mahdolliselta vai ei.

• Kommunikoikaa osoittaen, että välitätte.

  Mielekkään suhteen luominen vaatii sitä, että menemme pintaa syvemmälle. Pinnallinen kommunikointi on täynnä jutustelua aikatauluista, säästä ja muista vähemmän tärkeistä asioista, mutta siihen ei sisälly tunteiden, uskonkäsitysten, tavoitteiden ja huolenaiheiden jakamista, mikä on välttämätöntä mielekkäämpien yhteyksien solmimiseksi. Taivaallinen Isä on antanut mallin tästä mielekkäämmästä kommunikoinnista kertomalla tunteistaan Poikaansa kohtaan ja suunnitelmistaan Hänen varalleen (ks. Joh. 5:20) ja meidän varallemme profeettojensa välityksellä (ks. Aam. 3:7). Kertomalla toisillemme jokapäiväisistä tapahtumista ja elämän haasteista siten kuin Henki johdattaa me opimme arvostamaan toisiamme löytäessämme yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja samoja kokemuksia.

  Kuunteleminen on ratkaisevan tärkeää sen viestimiseen, että välitätte.⁸ Kuunnellessanne tarkoin mahdollisuutenne auttaa muita tulemaan Kristuksen luokse lisääntyvät sitä mukaa kun opitte ymmärtämään ja oivaltamaan heidän tarpeitaan ja kun he tuntevat, että heitä rakastetaan ja ymmärretään ja että he ovat turvassa.

  hands touching

• Arvostakaa sekä eroavuuksia että yhtäläisyyksiä.

  ”Jotkut [luulevat], että kirkko haluaa valaa jokaisen jäsenen yhteen muottiin – että jokaisen tulisi näyttää, tuntea, ajatella ja käyttäytyä kuten kaikki muutkin”, vanhin Uchtdorf on sanonut. ”Tämä olisi ristiriidassa Jumalan nerouden kanssa – Hänen, joka loi jokaisen ihmisen erilaiseksi kuin tämän veli – –.

  Kirkko menestyy, kun hyödynnämme tätä moninaisuutta sekä kannustamme toisiamme kehittämään ja käyttämään lahjojamme muiden – kaltaistemme opetuslasten – kohottamiseksi ja vahvistamiseksi.”⁹

  Se, että rakastamme muita siten kuin Jumala rakastaa meitä, edellyttää, että me yritämme nähdä muut siten kuin Jumala näkee heidät. Presidentti Thomas S. Monson (1927–2018) on opettanut: ”Meidän täytyy kehittää itsessämme kyky nähdä [muut] – ei sellaisina kuin he ovat tällä hetkellä – vaan sellaisina, mitä heistä voi tulla.”¹⁰ Voimme rukoilla apua nähdäksemme muut siten kuin Jumala näkee heidät. Kun kohtelemme muita ottaen huomioon heidän mahdollisuutensa kehittyä, he vastaavat todennäköisemmin odotuksiamme.¹¹

• Palvelkaa heitä.

  Pyrkikää ymmärtämään niiden tarpeita, joita palvelette, ja olkaa halukkaita antamaan ajastanne ja kyvyistänne, olipa kyse sitten avuntarpeesta tai vain siitä, että välitätte. Voitte olla paikalla antamassa lohtua, tukea ja tarvittavaa apua, kun on hätätilanne, sairautta tai kiiretapaus. Mutta liian monien ihmisten kohdalla me vain reagoimme tilanteeseen. Jumala antoi meille tahdonvapauden, jotta voimme mieluummin toimia kuin olla toiminnan kohteena (ks. 2. Nefi 2:14). Aivan kuten apostoli Johannes opetti, että me rakastamme Jumalaa, koska Hän on ensin rakastanut meitä (ks. 1. Joh. 4:19), niin kun muut tuntevat aidon rakkautemme palvellessamme heitä, se voi pehmentää sydämiä ja lisätä rakkautta ja luottamusta.¹² Näin syntyy lisääntyvä ystävällisten tekojen kehä, joka voi rakentaa ihmissuhteita.

Savior sitting with disciples

Palvelutyötä Vapahtajan tavalla

Jeesus Kristus loi mielekkäitä suhteita opetuslapsiinsa (ks. Joh. 11:5). Hän tunsi heidät (ks. Joh. 1:47–48). Hän vietti aikaa heidän kanssaan (ks. Luuk. 24:13–31). Hänen kommunikointinsa meni pintaa syvemmälle (ks. Joh. 15:15). Hän arvosti heidän erilaisuuttaan (ks. Matt. 9:10) ja näki heidän mahdollisuutensa (ks. Joh. 17:23). Vaikka Hän oli kaiken Herra, Hän palveli jokaista sanoen, ettei Hän tullut palveltavaksi vaan palvelemaan (ks. Mark. 10:42–45).

Mitä aiotte tehdä luodaksenne vahvemman suhteen niihin, joita teidät on kutsuttu palvelemaan?

Viitteet

1. Sharon Eubank, artikkelissa ”Humanitarian Acts Must Be Rooted in Relationship, Sharon Eubank Says”, mormonnewsroom.org.

2. Ks. ”Palvelutyön periaatteita – Käykää palvelemaan myötätuntoa osoittaen”, Liahona, heinäkuu 2018, s. 6–9.

3. Dieter F. Uchtdorf, ”Asioista, joilla on eniten merkitystä”, Liahona, marraskuu 2010, s. 22.

4. Ks. Dieter F. Uchtdorf, ”Asioita, joilla on eniten merkitystä”, s. 22.

5. Ks. Ezra Taft Benson, ”Kirkon kotiopettajille”, Valkeus, heinäkuu 1987, s. 46–47.

6. Ks. Charles A. Wilkinson ja Lauren H. Grill, ”Expressing Affection: A Vocabulary of Loving Messages”, julkaisussa Making Connections: Readings in Relational Communication, toim. Kathleen M. Galvin, 5. painos, 2011, s. 164–173.

7. Richard G. Scott, ”Avioliiton iankaikkiset siunaukset”, Liahona, toukokuu 2011, s. 95–96.

8. Ks. ”Palvelutyön periaatteita – Viisi asiaa, joita hyvä kuuntelija tekee”, Liahona, kesäkuu 2018, s. 6–9.

9. Dieter F. Uchtdorf, ”Neljä nimitystä”, Liahona, toukokuu 2013, s. 59.

10. Thomas S. Monson, ”Nähkää muut sellaisina, mitä heistä voi tulla”, Liahona, marraskuu 2012, s. 69–70.

11. Ks. Terence R. Mitchell ja Denise Daniels, ”Motivation”, julkaisussa Handbook of Psychology, osa 12, toim. Walter C. Borman ja muut, 2003, s. 229.

12. Ks. Edward J. Lawler, Rebecca Ford ja Michael D. Large, ”Unilateral Initiatives as a Conflict Resolution Strategy”, Social Psychology Quarterly, osa 62, nro 3, syyskuu 1999, s. 240–256.