Kuinka Eric oppi luottamaan Jumalaan
Tämä nuori aikuinen Ghanasta tietää, että silloinkin kun elämä vaikuttaa toivottomalta, voimme aina turvautua taivaalliseen Isään.
Kaukana kotoaan Eric kietoo itsensä rukoillessaan ghanalaiseen peitteeseen. ”Peite muistuttaa minua maanpäällisestä kodistani”, Eric sanoo, ”ja rukous muistuttaa minua taivaallisesta kodistani.”
Kun 21-vuotias Eric Ayala Techimanista Ghanasta oli 3-vuotiaana äitinsä kanssa katutorilla, eräs kuljettaja menetti autonsa hallinnan ja törmäsi heihin.
”Auto osui ensin äitiini, ja hänen jalkansa murtui”, Eric kertoo. ”Sitten minä raahauduin auton mukana pitkän matkan ennen kuin ruumiini vieri katuojaan. Minut julistettiin kuolleeksi ja vietiin ruumishuoneelle. Hautausurakoitsija oli valmistelemassa ruumistani, kun hän huomasi minun yhä elävän. Minut kiidätettiin sairaalaan.”
Alaruumiistaan halvaantunut Eric kohtasi haasteen toisensa perään varttuessaan ilman toimivia jalkoja. Hän sai lopulta jalkoihinsa tuet, joiden avulla hän pystyi seisomaan, mutta hän kasvoi pian ulos niistä, eikä heillä ollut varaa uusiin. Hän sai pienen pyörätuolin, mutta hän kasvoi ulos siitäkin. Hänen jalkansa kuihtuivat, joskus ne tärisivät kouristuksista, ja hänen jalkateristään tuli epämuodostuneet.
Ghanassa vammaisia pidetään usein taakkana. Ericin perhe oli köyhä, eikä heillä ollut varaa terveydenhoitoon. Kun Eric oli noin 10-vuotias, hän sai painehaavoja, jotka johtuivat liikkumattomuudesta ja istumisesta puisella tai betonisella alustalla. Haavat märkivät, vuotivat jatkuvasti ja haisivat pahalle.
Avoin vaja, jossa Eric asui vuosia, on yhä perheen kodin takana.
Sen vuoksi Eric asui ulkona, avoimessa vajassa olevalla penkillä. Hänen äitinsä Lucy ja hänen siskonsa toivat hänelle ruokaa, pesivät hänen vaatteensa ja auttoivat häntä peseytymään. Eric kastui usein sateessa likomäräksi ja vapisi öisin kylmästä. Hän oppi rakastamaan aamuauringon paistetta, koska se toi lämpöä. Hän oli liian köyhä käydäkseen koulua, eikä hän pystynyt tekemään töitä, joten hän vietti vuosia siinä vajassa, uskaltautuen silloin tällöin pyörätuolillaan lähitienoolle.
Uskon alku
Katkeroitumisen sijaan ”aloin rakastaa Jumalaa ja uskoa Häneen”, Eric kertoo. ”Kukaan ei opettanut minulle Hänestä, mutta näin Hänen luomakuntansa, ja näin ihmisissä olevan hyvän ja pahan. Joskus on vaikea uskoa Häneen, kun elämä on rankkaa. Mutta sitten näin, kun elämääni tuli jotakin hyvää, ja sanoin: ’Huomaatko, Jumala on täällä, ja se on ihanaa.’”
Ericiä ei ollut varsinaisesti opetettu rukoilemaan, mutta hän alkoi kääntyä Jumalan puoleen. Hän sai vastauksia: kun hän oli sairas, hän sai odottamatta tilaisuuden mennä lääkäriin; kun hän pyysi helpotusta haavoihinsa, ne paranivat; kun hän kasvoi ulos pienestä pyörätuolistaan, ystävällinen muukalainen toi hänelle suuremman. ”Jumala teki monia hyviä asioita elämässäni”, hän kertoo.
Silti Eric lannistui joskus. Hän huomasi itkevänsä, kun hän oli tuskissaan ja nälissään. ”Päätin, että jos halusin olla onnellinen, se riippuisi minusta itsestäni”, hän muistelee. ”Pakotin itseni hymyilemään. Pelkäsin, että minusta tulisi huono, ellen tekisi niin.” Erityisesti hän näki ystäviensä käyttävän alkoholia ja huumeita, ja ”sydämeni kertoi minulle, että se oli väärin”.
Sitten, kuin ihmeen kautta, kun Eric oli 14-vuotias, hänet hyväksyttiin kouluun. Hänen äitinsä, joka toimi keittäjänä, oli saanut kokoon tarpeeksi rahaa voidakseen ostaa hänelle koulupuvun ja kirjat ja maksaa lukukausimaksun. Eric selittää, että koulussa ”en voinut mennä mukaan, kun muut menivät ulos liikkumaan, joten jäin sisälle ja opiskelin koko ajan”. Hän hämmästytti rehtoria saamalla huippuarvosanat matematiikassa, lukemisessa ja kirjoittamisessa.
Eräs nunna sairaalasta lahjoitti Ericille uuden kolmipyöräisen, jossa oli käsipolkimet, joten Ericin oli helpompi kulkea koulumatkat. Mutta Ericin ajaessa edestakaisin painehaavat avautuivat jälleen. Tulehdus palasi, samoin haavojen vuotamisesta johtuva ällöttävä haju. Oppilaat valittivat Ericin ympärillä jatkuvasti pörräävistä kärpäsistä. Kun Eric oli 17-vuotias, rehtori käski hänen mennä kotiin paranemaan, tai hän ei voisi palata kouluun.
Ericin isällä oli pieni maatila kaukana maaseudulla. Hän oli vienyt perheen töihin maatilalle, mutta Eric jäi kotiin vajaansa, yksin. Sillä aikaa hänen haavansa laajenivat valtaviksi, ja tulehdus levisi hänen luihinsa aiheuttaen hengenvaarallisen luuydintulehduksen.
Keskustelu obrunin kanssa
Ollessaan 18-vuotias Eric näki ystävänsä Emmanuel Ofosu-henen puhuvan englantia erään obrunin (valkoisen miehen) kanssa. Tuo obruni oli mormonilähetyssaarnaaja, vanhin Old. ”Puhuin vain twin kieltä, mutta Emmanuel tulkkasi puolestani: ’Olen niin sairas, että taidan kuolla. Voitko opettaa minulle, mitä minun pitää tehdä, jotta pääsisin taivaaseen?’
Vanhin Old ja hänen afrikkalainen toverinsa istuutuivat viereeni ja opettivat minua. Jostakin syystä he aloittivat viisauden sanasta. Tiesin heidän puhuvan totta, koska tiesin jo ennestään, että kahvi ja tupakka olivat pahasta.” He antoivat Ericille myös lehtisen Jeesuksen Kristuksen palautetusta evankeliumista ja kutsuivat hänet kirkkoon.
”Kun menin kirkkoon, näin että siellä oli erilaista”, hän kertoo. ”Siellä oli kunnioittavaa.” Vaikka Eric joutui ponnistelemaan pyörätuolissaan tunnin ajan päästäkseen kirkkoon, hän rakasti kokouksia. ”Halusin mennä eteen ja olla ihmisten kanssa”, hän kertoo. ”Pysyttelin kuitenkin takana, koska tiesin haisevani pahalta.”
Eric sanoi lähetyssaarnaajille: ”Se, mitä opin, on totta.” Hän kertoi heille myös haluavansa tulla kastetuksi, mutta lääkärit olivat varoittaneet häntä kastelemasta haavojaan. ”Luotan siihen, että Jumala tarjoaa ratkaisut”, hän sanoi. Hän kävi kirkossa noin vuoden ajan ja tuli sitten niin sairaaksi ja heikoksi, ettei jaksanut kelata itseään pyörätuolilla kirkkoon.
Ericin äiti Lucy tapasi lähetyssaarnaajat, tutki evankeliumia, ja hänet kastettiin vuonna 2015. Mutta koska hänen jalkansa murtuneita luita ei ollut koskaan asetettu paikoilleen, käveleminen oli kivuliasta. Kokouksiin osallistuminen oli haasteellista hänellekin.
Lopulta Eric joutui taas sairaalaan. Ghanassa potilaiden on itse hankittava vesi, ruoka, vuodevaatteet, lääkkeet ja siteet. Ellei heillä ole rahaa, heitä ei hoideta. Ericin äiti ja siskot tekivät voitavansa. Eric sai ruokaa ja lääkehoitoa epäsäännöllisesti, joten hänen vointinsa heikkeni.
Odottamaton vierailu
Sitten Eric sai odottamattomia vieraita. Lähetyssaarnaajat, sisar Peprah ja sisar Nafuna, olivat nähneet Ericin valokuvan kirkossa ja tulivat katsomaan häntä sairaalaan ja toivat hänelle ruokaa. Hän ei ollut käynyt kirkossa vuoteen, mutta hän kertoi heille haluavansa yhä mennä kasteelle.
Muutama päivä myöhemmin Ericin sisko tuli käymään hänen luonaan ja huomasi hänen olevan hyvin sairas. Hän juoksi kotiin ja kertoi asiasta äidilleen. Vaikka äiti oli saanut pysyvän jalkavamman Ericin kanssa tapahtuneessa onnettomuudessa, hän käveli sairaalaan vavahtaen kivusta joka askeleella. ”Sinun täytyy tulla kotiin”, hän sanoi Ericille. ”Jos sinä kuolet, haluan sinun edes olevan lähellä.”
Seuraavana aamuna lähetyssaarnaajasisaret tulivat heille. ”Sinä et ollut sairaalassa”, sisar Peprah sanoi. ”Niinpä me tulimme tänne.” Heidän mukanaan tulivat vanhin ja sisar Wood, uusiseelantilaiset vanhemmat lähetyssaarnaajat. He laativat luettelon tarpeellisista tarvikkeista ja lupasivat tulla takaisin.
Muutama päivä myöhemmin Ericin isä vei perheen takaisin maatilalle – paitsi Ericin, joka jäi jälleen yksin, ilman ruokaa ja vettä. Kun vanhin ja sisar Wood palasivat ja huomasivat Ericin olevan yksin ja nälissään, he toivat hänelle ruokaa ja vettä. He palasivat seuraavana päivänä ja huomasivat, kuinka Ericin jalkaa pitkin valui nestettä. Hänen reidessään oli valtava avoin haavauma. He veivät Ericin välittömästi takaisin sairaalaan.
Woodit saivat kuulla amerikkalaisesta humanitaarisen avun lääketieteen ryhmästä, joka olisi tulossa Ghanaan. Tämä ryhmä leikkaisi Ericin ilmaiseksi. Kirurgi hoiti Ericin jalassa olevaa haavaumaa. Mutta kun hän näki, kuinka vakavia Ericin vammat olivat, samoin kuin tämän luuydintulehdus, hän päätti, ettei voinut tehdä kaikkia tarvittavia toimenpiteitä Ghanassa. Kirurgin suosituksen perusteella humanitaarinen järjestö aloitti hankkeen, jonka avulla Eric lopulta pääsi Yhdysvaltoihin saamaan lisähoitoa ja hänen haavansa saatiin umpeutumaan pysyvästi. Sen lisäksi Winnebassa Ghanassa oleva kirkon jäsenten johtama yömaja päätti antaa Ericin asua siellä paluunsa jälkeen, jotta hän voisi käydä koulua ja päättää opintonsa.
Tultuaan Utahiin leikkausta varten Eric vieraili heijastavalla vesialtaalla Suolajärven temppelin lähellä. Eric sanoo rakastavansa sitä rauhantunnetta, jota hän koki Suolajärven temppelin luona.
Herra pitää huolen
Vanhin Wood, ammatiltaan insinööri, rakensi uusiksi Ericin käsin poljettavan kolmipyöräisen. Hän kunnosti samalla tavoin tämän pyörätuolin. Hän neuvotteli myös Kumasin lähetyskentällä Ghanassa palvelevan lähetysjohtaja Cosgraven kanssa, joka on lääketieteen tohtori. Heidän mielestään Eric voitaisiin kastaa, kunhan otettaisiin huomioon asianmukaiset varotoimenpiteet.
Eric esittelee äidilleen ja sisaruksilleen vanhempien lähetyssaarnaajien korjaamaa kolmipyöräistään.
”Vanhin Wood kääräisi vartaloni muoviin, jonka kiinnitti teipillä”, Eric selittää. ”Sitten hän kantoi minut altaaseen, joka oli täytetty desinfioidulla vedellä. Minut kastettiin 26. kesäkuuta 2016.” Eric oli turvannut Herraan, ja Herra järjesti keinon.
Nykyään Eric opiskelee tietokoneteknikoksi. Mutta hän tuntee myös voivansa vaikuttaa muihin musiikin välityksellä – hän räppää mielellään twin kielellä. Hänen myönteinen sanomansa kertoo siitä, kuinka Jumala pelasti hänet. Yhdessä hänen lempikohdassaan pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Katso, että turvaudut Jumalaan ja elät” (Alma 37:47). Ja hän sanoo yhä: ”Näen Jumalan kaikessa.”
Hän lisää: ”En halua kenenkään luulevan, että Jumala siunaisi heitä täsmälleen samalla tavalla kuin Hän on siunannut minua. Mutta Hän siunaa niitä, jotka luottavat Häneen. Kun sinun on selviydyttävä rankoista asioista, rukoile ja luota Jumalaan.”
Eric odottaa innolla valoisaa tulevaisuutta. Hän opiskelee tietokoneteknikoksi ja tuntee myös voivansa innoittaa muita musiikin avulla.