Jalkapalloa ja sunnuntaipäiviä

Vanhin Jörg Klebingat

seitsemänkymmenen koorumista

Saksassa jalkapallo on suosituin urheilulaji. Isäni ilmoitti minut jalkapalloseuraan, kun olin viisivuotias. Harjoittelimme kolme tai neljä kertaa viikossa. Ottelut pidettiin enimmäkseen lauantaisin ja sunnuntaisin. Kun en pelannut jalkapalloa seuran joukkueessa, pelasin jalkapalloa ystävieni kanssa. Pelasimme jalkapalloa melkein joka päivä kunnes aurinko laski.

Kun olin 15-vuotias, aloin pelata erään suuremman kaupungin joukkueessa. Jalkapallon pelaamisesta tuli vakavampaa. Harjoittelimme useammin. Matkustimme useampiin paikkoihin. Pelasimme useampia joukkueita vastaan. Jalkapallo oli koko elämäni.

Kun sitten olin melkein 18-vuotias, olin eräässä konsertissa. Tapasin suunnilleen ikäiseni pojan. Hän erottui joukosta. Hän ei juonut, polttanut eikä kiroillut. Halusin tietää miksi. Sain tietää, että hän oli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen. Hänen esimerkkinsä ansiosta halusin oppia lisää. Myöhemmin liityin kirkkoon.

Kun minut oli kastettu, opin kaksi asiaa. Ensiksi, minun ei pitäisi pelata jalkapalloa sunnuntaisin. Minun pitäisi mennä kirkkoon. Toiseksi, taivaallinen Isä odotti minun palvelevan lähetystyössä. Mutta olin aika hyvä jalkapallossa. Minulla oli ystävä, jonka kanssa olin pelannut jalkapalloa koko kasvuikäni. Saimme kumpikin tilaisuuden pelata ammattilaisjoukkueessa. Ystäväni otti tarjouksen vastaan. Minä päätin jättää jalkapallon pelaamisen ja lähteä sen sijaan lähetystyöhön. Valinta ei ollut vaikea, koska tiesin kirkon olevan totta.

Mutta valintani oli vaikea perheelleni ja ystävilleni. He eivät ymmärtäneet, mitä olin tekemässä. Vanhempani lähettivät minulle sanomalehtileikkeitä jalkapalloa pelaavasta ystävästäni. Se oli minulle vaikeaa. Mutta en ole ikinä katunut lähetystyössä palvelemista.

Taivaallinen Isä on siunannut minua joka päivä, koska päätin palvella lähetystyössä. Hän on siunannut minua rauhalla. Sain hyvän tunteen, joka tulee siitä, että valitsee oikein.