Kotimme, perheemme
Halusin tulla älykkääksi ja jaloksi äidiksi
Kirjoittaja asuu Manilan suurkaupunkialueella Filippiineillä.
Kamppailin löytääkseni tarkoitusta äitiydestä. Sitten eräs vanha päiväkirjamerkintä muutti näkökulmani.
Kuvitus Jennifer Tolman; Luonnokset Getty Images
Olen aina halunnut saada aikaan jotakin suurta tieteen alalla. Suorittaessani kandidaatinopintojani Brigham Youngin yliopiston Havaijin kampuksella tohtori Douglas Oba, erittäin kannustava professori, tutustutti minut molekyylibiologian ja biotekniikan maailmaan ja koulutti minua alalle. Sain jopa mahdollisuuden päästä kesäksi työharjoitteluun Brigham Youngin yliopiston molekyylilaboratorioon, joka sijaitsee Provossa Utahissa Yhdysvalloissa.
Kun palasin kotiin Filippiineille, onnistuin saamaan työpaikan Filippiinien yliopiston DNA-analyysilaboratoriossa. Urani huippuhetkiä oli työskennellä erilaisissa yhteiskunnallisissa projekteissa, osallistua koulutuksiin ja konferensseihin ja saada tieteellisistä julkaisuistani tunnustusta paikallisilta ja kansainvälisiltä tiedeyhteisöiltä. Aloitin myös jatko-opiskelun. Uusi urani tuotti minulle tyydytystä.
Kahden vuoden työssäolon jälkeen solmin temppeliavioliiton lapsuudenystäväni kanssa. Vähän myöhemmin saimme ensimmäisen lapsemme, ja ensimmäistä kertaa huomasin kamppailevani. En osannut laittaa tasapainoon vauvanhoitoa, aviomieheni kanssa vietettyä aikaa, opintojeni edistämistä, työhön liittyvien projektien ja tutkielmien ohjaamista sekä kirkon tehtävien täyttämistä. Keskustelin vaikeuksistani mieheni kanssa, ja hän kehotti minua lempeästi harkitsemaan urani jättämistä sivuun. Huomasin, että hänen neuvossaan oli järkeä, mutten ollut vielä valmis luopumaan ammattiurastani.
Kun odotin toista lastamme, sain ennenaikaisia supistuksia, minkä vuoksi jouduin olemaan vuodelevossa. Ymmärsin lopulta, etten voinut tehdä kaikkea samanaikaisesti. Tiesin, että minun oli tehtävä valinta, joka olisi parhaaksi minulle ja perheelleni. Pitkällisen pohtimisen ja rukoilemisen jälkeen päätin jättää tieteellisen työni ja omistautua sen sijaan kokonaan lapsilleni.
Olin koko elämäni ajan suunnitellut tulevani äidiksi, mutten ollut koskaan ymmärtänyt, kuinka paljon uhrauksia tämä valinta merkitsisi. Yritin parhaani mukaan pitää mielialani korkealla, mutta surin usein sitä, että urani ja jatko-opintoni olivat keskeytyneet. Rukoilin taivaalliselta Isältä hengellistä voimaa täyttää koko sydämestäni tehtäväni äitinä. Mieheni kuunteli kärsivällisesti huoliani. Hän kannusti minua kirjoittamaan ajatuksiani ja tuntemuksiani päiväkirjaani, jota en ollut kyennyt päivittämään aikoihin kiireisen aikatauluni vuoksi.
Eräänä päivänä lasteni nukkuessa päätin lueskella vanhoja päiväkirjojani. Kun kävin niitä läpi, kiinnitin huomiota siihen, kuinka johdonmukaisesti olin nuoruudessani ja nuorena naimattomana aikuisena kirjoittanut suuresta halustani tulla äidiksi. Minua kosketti erityisesti yksi lause: ”Haluan pyrkiä erinomaisuuteen akateemisessa ja hengellisessä oppimisessani, jotta minusta voi tulla älykäs ja jalo äiti lapsilleni.”
Juuri sitä valaistumista tarvitsin kaikkein eniten! Tunsin Hengen todistavan minulle, että olin tehnyt perheeni kannalta oikean valinnan. Tajusin, etteivät koulutukseni ja työkokemukseni olleet pelkästään omaksi hyödykseni vaan myös lasteni hyödyksi. Se uudisti todistukseni ja iankaikkisen näkemykseni äitiydestä.
Olin kotiäitinä viisi vuotta. Sain lopulta suoritettua jatko-opintoni ja palasin töihin, kun lapsemme olivat vähän vanhempia. Opettelen edelleen tasapainottamaan rajallista aikaani huolehtiessani velvollisuuksistani työssä, kotona ja kirkossa, mutta tiedän kaiken järjestyvän Herran avulla. Saan edelleen arvokasta kokemusta ”elämän laboratoriosta” ja löydän iloa ja tarkoitusta äitiydestä.