Jumalan palveleminen digitaalisella aikakaudella
Mieti näitä kolmea periaatetta, jotka koskevat laitteiden asianmukaista käyttämistä kappelisalissa.
Yhtenä sunnuntaina kun sakramenttia oltiin jakamassa, eräs tuntemani seurakunnan Apuyhdistyksen johtaja otti esiin älypuhelimensa lukeakseen asiakirjaa ”Elävä Kristus – apostolien todistus”. Tämän Vapahtajaa koskevan apostolisen todistuksen innoittamana sisar tunsi uudistuneensa sitoumuksessaan muistaa Hänet aina.
Muutama päivä myöhemmin tämän sisaren myönteiset tuntemukset kuitenkin kaikkosivat nopeasti, kun hän sai postissa nimettömän kirjeen eräältä seurakunnan jäseneltä. Kirjoittaja arvosteli häntä siitä, että hän oli näyttänyt huonoa esimerkkiä käyttämällä älypuhelintaan sakramenttikokouksessa. Kirje sai sisaren pois tolaltaan.
Hän ei tietenkään ollut tarkoittanut loukata ketään mobiililaitteensa käyttämisellä. Hän käytti sitä harvoin kappelisalissa ja vain silloin, kun hän tunsi sen olevan asianmukaista. Mutta kirjeen saatuaan hän alkoi epäillä ajatuksiaan.
Uusi haaste
Jokaisella sukupolvella on haasteensa. Eräässä tutkimuksessa esitetään, että vuoteen 2020 mennessä useammalla ihmisellä on matkapuhelin (5,4 miljardilla) kuin juokseva vesi (3,5 miljardilla).1 Jos tähän lisää tabletit, phabletit ja muut mobiililaitteet, ollaan maailmassa, joka painiskelee tämän kysymyksen kanssa: Mitkä ovat digitaalisten laitteiden asianmukaisen käytön säännöt?
Kun vanhemmat, johtajat ja opettajat pyrkivät päättämään, mitkä ovat digitaalisten laitteiden asianmukaisen käytön säännöt kirkon tilaisuuksissa, erilaiset mielipiteet ovat johtaneet toisinaan ristiriitaisiin tapoihin suhtautua digitaalisiin laitteisiin kirkon kokouksissa.
Kirkon johtajat ovat antaneet neuvoja tekniikan käyttämisen siunauksista ja vaaroista. He eivät kuitenkaan aina anna tarkkaan laadittuja sääntöjä kaikesta, mikä liittyy evankeliumin mukaiseen elämään (ks. Moosia 4:29–30). Jäsenten odotetaan tutkivan asiaa itsekseen ja etsivän päätösten tekemiseen Pyhän Hengen johdatusta. Valitettavasti – kuten edellä kerrotussa tilanteessa – me toisinaan omaksumme paitsi jonkin tietyn kannan myös arvostelevan suhtautumisen niitä kohtaan, joiden kanta on erilainen.
Jumalan innoittamaa, Saatanan hyödyntämää
Jumala on suonut tekniikan siunauksia meidän hyödyksemme ja työnsä eteenpäin viemiseksi.2 Niinpä vaikka jotkut jäsenet käyttävät digitaalisia laitteitaan epäasianmukaisesti, vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että ”meidän ei pidä antaa virheiden pelkäämisen pidätellä meitä saamasta niitä suurenmoisia siunauksia, joita nämä työvälineet voivat tarjota”3. Meidän tulee oppia käyttämään niitä asianmukaisesti ja opettaa lapsiammekin tekemään niin.
Mobiililaitteet auttavat kirkon jäseniä tutkimaan evankeliumia, tekemään sukututkimus- ja temppelityötä sekä kertomaan evankeliumista. Esimerkiksi tammikuussa 2018 Evankeliumiaiheinen kirjasto -sovellusta käytti yli kolme miljoonaa ihmistä. Heidän tutkimiseen käyttämänsä aika vastasi yhteensä yli tuhatta vuotta.
Siunausten huomioimisen lisäksi kirkon johtajat ovat myös varoittaneet mahdollisista vaaroista, kuten hukkaan heitetystä ajasta, vahingoittuneista ihmissuhteista ja synnin pauloihin joutumisesta.4 Kirkon tilaisuuksissa laitteiden epäasiallinen käyttö voi häiritä meidän omaa ja muiden jumalanpalvelusta ja oppimista, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä luodessamme suhdettamme Jumalaan.
Nämä vaarat eivät kuitenkaan liity pelkästään digitaalisiin laitteisiin. ”Jotkin näistä työkaluista – kuten mikä tahansa työkalu taitamattoman tai harjaantumattoman käsissä – voivat olla vaarallisia”, presidentti M. Russell Ballard, kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittava presidentti on opettanut. ”Sama pätee siihen, kuinka ihmiset päättävät käyttää televisiota tai elokuvia tai jopa kirjastoa. Saatana on aina kerkeä hyödyntämään uusien keksintöjen kielteistä voimaa, turmelemaan, häpäisemään ja mitätöimään mitä tahansa hyvää vaikutusta.”5
Mobiililaitteita sakramenttikokouksessa
Kun ottaa huomioon näiden digitaalisten laitteiden tarjoamat mahdolliset siunaukset – sekä mahdolliset häiriötekijät – kuinka jäsenet päättävät, miten niihin tulee suhtautua? Joseph Smith esitti, että periaatteeseen pohjautuvassa suhtautumistavassa on voimaa, sanoessaan: ”Opetan heille oikeita periaatteita, ja he hallitsevat itse itseään.”6
Tässä tarkastelemme periaatteita, jotka voivat olla hyödyllisiä tehtäessä päätöksiä mobiililaitteiden käytöstä sakramenttikokouksessa. Digitaalisten laitteiden asianmukaista käyttöä oppitunneilla käsitellään sivulla 30 olevassa artikkelissa ”Opeta tekniikan avulla – saa nuoret osallistumaan digitaalisessa maailmassa”, jonka on kirjoittanut veli Brian K. Ashton, toinen neuvonantaja pyhäkoulun ylimmässä johtokunnassa.
Periaate 1: Valintani tukevat Jumalan palvelemista.
Sakramenttikokous on sitä varten, että omistamme hartautemme Korkeimmalle (ks. OL 59:10). Presidentti Dallin H. Oaks, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on opettanut, että meidän tulee silloin keskittyä uudistamaan liittomme ja uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa.7 Sen, mitä päätämme tehdä sakramenttikokouksessa, tulisi auttaa meitä tekemään näitä asioita.
Näin keskittyen me voisimme tarvittaessa käyttää laitteitamme asianmukaisesti:
-
Edistämään omaa jumalanpalvelustamme. Jäsen voisi käyttää digitaalilaitetta sakramenttikokouksen aikana etsiäkseen pyhien kirjoitusten kohtia, laulaakseen kirkon lauluja tai tehdäkseen muistiinpanoja hengellisistä vaikutelmista.
-
Palvellaksemme. Piispa saattaa huomata jonkun uuden tai vähemmän aktiivisen jäsenen pujahtavan kappelisalin takaosaan sakramenttikokouksen aikana, ja Hengen innoituksesta piispa voisi lähettää viestin seurakunnan lähetystyönjohtajalle, jotta kokouksen jälkeen tämä menisi tervehtimään jäsentä ja kutsumaan hänet Evankeliumin periaatteet -luokkaan.
-
Helpottamaan välttämätöntä yhteydenpitoa. Lääkärit, ensihoitajat ja muut päivystävät ammatti-ihmiset voivat osallistua jumalanpalvelukseen, koska he tietävät, että heihin voidaan tarvittaessa saada yhteys mobiililaitteella.
Kun pyrimme keskittymään Vapahtajaan, on tärkeää muistaa, että käyttämämme laite voi helpottaa tutkimistamme, mutta se ei voi tehdä oppimista meidän puolestamme. Se voi antaa meille pohdittavaa, mutta se ei voi tehdä pohtimista meidän puolestamme. Se voi jopa auttaa meitä muistamaan rukoilla, mutta rukoileminen on sellaista, mitä meidän täytyy tehdä itse.
Vanhin Bednar on opettanut, että meidän suhteemme Jumalaan on todellinen, ei virtuaalinen.8 Sitä ei voi kaksoisnapsauttaa eikä ladata omaan käyttöön.9 Vaikka Apuyhdistyksen johtaja, josta kerroin tämän artikkelin alussa, käyttikin puhelintaan apuna keskittääkseen ajatuksensa Kristukseen, niin hän ei uudistanut liittoa puhelimensa kanssa – hän uudisti liiton Kristuksen kanssa. Se matka, jonka aloittamiseen hän sai apua laitteestaan, hänen täytyi taivaltaa itse ajatuksin, rukouksin ja teoin.
Periaate 2: Minimoin häiriötekijät.
Meidän kaikkien tulee pyrkiä luomaan ympäristö, joka lisää keskittymistämme jumalanpalvelukseen ja oppimiseen. Häiriötekijöiden minimoiminen on tärkeää. Tämä periaate pätee moniin tilanteisiin – alkaen siitä, kuinka käymme keskusteluja tai kohtelemme touhukkaita lapsia, aina siihen, kuinka käytämme digitaalisia laitteitamme.
Laite, joka on suunniteltu tekemään hyvin monia asioita, voi olla häiriöksi hyvin monin tavoin. Ilmiselvästi videoiden katseleminen, musiikin kuunteleminen tai pelien pelaaminen tekee huomion kiinnittämisen sakramenttikokoukseen vaikeaksi. Mutta niin tekee sekin, että tarkistamme sähköpostia, tekstiviestejä, sosiaalista mediaa, urheilutuloksia ja monia muita piippauksia, koputuksia ja kuvakkeita, jotka vetävät meitä tapahtumiin, ihmissuhteisiin ja keskusteluihin, joita on kokouksen ulkopuolella. Kaikki tämä ja moni muukin voivat häiritä meitä ja muita – jopa useita penkkirivejä meitä kauempana olevia.
Niiden, jotka haluavat poistaa digitaaliset häiriötekijät kokonaan, voi olla asianmukaista jättää omat laitteensa kotiin tai sulkea ne. Niille, jotka käyttävät laitteitaan jumalanpalveluksensa tukena mutta haluavat välttää muiden häiritsemistä, voisi riittää se, että he panevat laitteen äänettömälle, ”älä häiritse” -tilaan tai lentotilaan.10
Periaate 3: Keskityn omaan jumalanpalvelukseeni.
Aina tulee olemaan yhden- jos toisenkinlaisia häiriötekijöitä, eivätkä ne kaikki ole digitaalisia. Niitä voivat olla touhukas pienokainen, suriseva hyönteinen tai ulkoa kuuluva liikenteen melu. Meillä on ensisijainen vastuu siitä, mitä me saamme jumalanpalveluksestamme. Jos siis joku unohtaa laittaa puhelimensa lentotilaan, niin meidän tulee yrittää laittaa itsemme ”älä välitä häiriötekijöistä” -tilaan.
Presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Jokaisella kirkon jäsenellä on vastuu hengellisestä vahvistumisesta, jota voi tapahtua sakramenttikokouksessa.”11
Jos huomaamme ympärillämme olevien käyttävän omaa laitettaan, meidän tulee varoa, ettemme oleta heidän käyttävän sitä sopimattomalla tavalla vain koska kyse on digitaalisesta laitteesta. Jos tämä henkilö on lapsi tai joku, josta meidät on kutsuttu olemaan vastuussa, saattaa olla asianmukaista tarkistaa Hengen ohjauksen mukaan, miten hän käyttää laitetta. Muussa tapauksessa yritämme jatkaa omaa jumalanpalvelustamme.
Opimme yhdessä
Lausunnossa, joka kattaa nämä periaatteet, presidentti Oaks on neuvonut meitä: ”Sakramenttikokouksen aikana – ja varsinkin sakramenttipalvelun aikana – meidän tulee keskittyä jumalanpalvelukseen ja pidättäytyä kaikista muista puuhista, varsinkin sellaisesta käytöksestä, joka voisi häiritä muiden jumalanpalvelusta.”12
On monia muitakin periaatteita, jotka voivat osaltaan opastaa laitteidemme käyttöä. Kun digitaalisista laitteista tulee entistä tavanomaisempi osa kulttuuriamme, meidän tulee yhdessä pohtia kysymyksiä siitä, mikä on sopivaa. Koska jokainen tilanne on ainutlaatuinen ja tekniikka jatkaa kehittymistä, meidän tulee jatkuvasti tarkastella omaa käyttöämme, miettiä uusia tai erilaisia näkemyksiä ja olla halukkaita antamaan muille anteeksi samalla kun opimme yhdessä.