Mitä usko on?

Mary B. Ferguson

Tietoa sisar Fergusonista

Mary Tyndale Baxter Ferguson (1826–1909) syntyi Glasgow’ssa Skotlannissa ja jäi jo nuorena orvoksi. Kun sisar Ferguson esiteltiin mormonilähetyssaarnaajille, hän oli ensin huolissaan, mutta mitä enemmän hän tutki asiaa, sitä vahvemmin hän tiesi kirkon olevan totta. Hänet kastettiin lokakuussa 1846. Hän kirjoitti, että sen seurauksena ”kaikki toverini jättivät minut ja ihmiset inhosivat nimeänikin – kaikki tämä evankeliumin tähden”.

Ollessaan kirkon konferenssissa Skotlannissa Mary tapasi John Baxterin, jonka kanssa hän solmi avioliiton vuonna 1849. He muuttivat siirtolaisina Yhdysvaltoihin vuonna 1851. Hän hoiti aviomiestään, joka oli menettänyt terveytensä työskennellessään vuosia hiilikaivoksessa. John kuoli vuonna 1869, joten Mary jäi yksin huolehtimaan heidän seitsemästä lapsestaan. Myöhemmin Maryn muistokirjoituksessa kerrottiin, kuinka hänen oli ”raskasta kasvattaa ja hoivata niin suurta perhettä, jossa oli pieniä lapsia, mutta Herra kuuli hänen huutonsa ja siunasi häntä ja vahvisti häntä kantamaan raskaan kuormansa”.

Sisar Ferguson elätti perheensä toimien sairaanhoitajana ja kätilönä. Lopulta hän solmi uuden avioliiton ja muutti Spanish Forkiin, Utahiin, jossa hän palveli useita vuosia Apuyhdistyksen johtajana. Hänen kokemuksensa kertovat hänen sitoutumisestaan Jumalaan elämän haasteista huolimatta. Oheisena on otteita puheesta, jonka hän piti nuorille naisille vuonna 1879.

Koska usko on evankeliumin ensimmäinen periaate, on tarpeen kysyä, mitä usko on. Pyhissä kirjoituksissa meille sanotaan, että ”usko on varmuutta siitä, mitä toivotaan, osoitus siitä, mitä ei nähdä” [PKO, JSR Hepr. 11:1]. – – Niinpä kun olemme kuuliaisia evankeliumille, siitä seuraa tiettyjä siunauksia. Mutta jos sanomme uskovamme emmekä ole kuuliaisia, niin uskomme on turhaa. Se on kuin ruumis ilman henkeä – kuollut. Juuri tämä elävä usko, nuoret sisareni, sai teidän isänne ja äitinne olemaan kuuliaisia evankeliumille synnyinmaissaan ja kodeissaan; pilkan ja vainon keskellä, uskon turvin he jättivät kotinsa ja sukunsa ja kaiken, mitä he pitivät rakkaana, ja astuivat laivaan ylittääkseen suunnattoman valtameren – – luottaen siihen, että Jehovan käsivarsi toisi heidät turvallisesti levon satamaan. Monet heistä eivät aiemmin olleet tunteneet elämän koettelemuksia ja vaikeuksia. – – Miettikääpä sitä, nuoret sisareni: teidän isänne ja äitinne matkasivat yli tuhat mailia [yli puolitoistatuhatta kilometriä] vetäen käsikärryjä, joissa oli heidän ruokansa ja vuodevaatteensa, keittoastiansa, vaatteensa ja niin edelleen, ja monilla heistä oli mukanaan pieniä lapsia. He kahlasivat halki jokien vyötäisiin asti vedessä ja ponnistelivat mailitolkulla raskaassa hiekassa. Siitä huolimatta iltaisin leirinuotiolla kaikuivat heidän ylistyslaulunsa Jumalalle, sillä heidän rintaansa oli kylvetty uskon periaatteet; heillä oli varmuus siitä, mitä ei nähdä. Uskon avulla he saapuivat näihin laaksoihin, jotka eivät vielä silloin olleet niitä reheviä ja viljavia laaksoja, joita nyt näette. Uskollaan he alistivat tämän hedelmättömän, karun maaperän, ja Jumalan siunausten avulla he saivat autiomaan kukoistamaan kuin lilja. – –

Minulta loppuisi aika, jos kertoisin teille uskomme koettelemuksista, joita aiheuttivat heinäsirkat, kuivuus, tulvat ja myös vihamiestemme vaino. Mutta kaikkiaan olemme tavattomasti siunattua ja onnellista kansaa, ja uskon avulla aiomme kasvaa ja lisääntyä ja levittäytyä ulkomaille, kunnes, muinaisen Abrahamin tavoin, jälkeläisillämme ei ole loppua.

Rakkaat nuoret ystäväni, teidän ei pidä ajatella, että koska me olemme tehneet niin paljon, teille ei riitä tekemistä; teidän täytyy levittäytyä ulkomaille. Teidän ei pidä ajatella, että Siionin lapset mahtuvat Utahin territorioon. Teidän on rakennettava uusia siirtokuntia. – –

Taistelkaa siksi tosissanne sen uskon puolesta, joka teidän isillenne on annettu näinä viimeisinä aikoina, jotta voisitte uskon avulla olla mukana Jehovan tarkoitusten toteuttamisessa. Laskeutukoon Jumalan Hengen virvoittava vaikutus Siionin lasten päälle, jotta se palaisi heissä kuin elävä tuli ja tuottaisi paljon vanhurskauden hedelmää.