Vanha Mormonin kirja
Dan Hobbs
Idaho, USA
Kuvitus Allen Garns
Monta vuotta sitten sain puhelimeeni ääniviestin: ”Oletko sinä se Dan Hobbs, joka asui Idaho Fallsissa ja palveli lähetystyössä Washingtonissa vuonna 1974? Täällä on Tom Janaky. Sinä taisit opettaa äitiäni ja isääni.”
Olin yllättynyt. Olin palvellut Yhdysvalloissa Texasin osavaltiossa enkä Washingtonissa, mutta tunnistin nimen. Ajattelin heti lipastoni päällä olevaa kirjaa – vuonna 1948 painettua Mormonin kirjaa. Avasin sen ja näin sisäkanteen käsin kirjoitetun viestin: ”Jumala olkoon kanssasi. Jumala siunatkoon sinua! Frank ja Virginia Janaky, 1974.” Yhtäkkiä ajatukseni veivät minut 35 vuotta ajassa taaksepäin.
Olin 21-vuotias ja lähetystyöni Houstonissa Texasissa oli pian päättymässä. Toverini ja minä olimme kulkemassa ovelta ovelle ilman sen suurempaa menestystä, kun koputimme oveen, jonka avasi eräs mies toivottaen meidät lämpimästi tervetulleiksi. Hän sanoi nimekseen Frank Janaky ja esitteli meidät vaimolleen Virginialle. Keskustelimme heidän kanssaan lyhyesti.
Seuraavilla käynneillä opetimme heille evankeliumia. He eivät olleet kiinnostuneita kasteesta, mutta he olivat aina ystävällisiä. Erään keskustelumme aikana huomasin kirjahyllyssä vanhan Mormonin kirjan. En muista, kuinka se oli joutunut heidän omistukseensa, mutta muistan maininneeni, kuinka paljon ihailin sitä.
Vähän ennen kotiinpaluutani toverini ja minä käväisimme heidän luonaan jättämässä hyvästit. Ennen lähtöämme Frank kirjoitti nimensä siihen vanhaan Mormonin kirjaan ja antoi sen minulle läksiäislahjaksi. Sitten hän kysyi, voisinko kirjoittaa nimeni ja osoitteeni hänen perheraamattuunsa. Se oli viimeinen kerta, kun näin Janakyt, mutta olen aina arvostanut heidän lahjaansa.
Vastasin puhelinviestiin samana iltana. Tom kysyi jälleen, olinko palvellut lähetystyössä Washingtonissa vuonna 1974. Kerroin hänelle palvelleeni Texasissa ja kysyin, olivatko hänen vanhempansa Frank and Virginia.
Hän kertoi minulle, että hänen vanhempansa olivat muuttaneet Texasista Washingtoniin. Hän oli olettanut, että hänen vanhempiensa luona käyneet lähetyssaarnaajat olivat Washingtonissa. Hän sanoi löytäneensä nimeni ja osoitteeni perheraamatusta.
”Soitin sinulle kertoakseni, että veljeni ja minut on kastettu, osittain sen ansiosta, kuinka ystävällisiä lähetyssaarnaajat olivat vanhempiani kohtaan”, hän sanoi. ”He pitivät kovasti kaikista lähetyssaarnaajista, jotka ottivat heihin yhteyttä vuosien varrella.”
Tom kertoi sitten, että hänen vanhempansa olivat kumpikin kuolleet.
”Mutta nyt olemme tekemässä temppelityötä heidän puolestaan”, hän sanoi.
Kyyneleet silmissäni kiitin Tomia hänen puhelustaan.
Vuosien ajan olin ajatellut, ettei lähetystyöni ollut mikään menestys. Joskus pohdin, olinko palvellessani koskettanut kenenkään elämää. Tomin puhelu oli Herran lempeä armoteko. Olen kiitollinen lähetystyöstäni ja siitä pienestä osasta, joka minulla oli evankeliumin tuomisessa Janakyn perheeseen.