Sakramentin kaunis lahja
Brigham Youngin yliopiston Idahon kampuksen hartaustilaisuudessa 26. syyskuuta 2017 pidetystä puheesta ”Come unto Christ” [Tulkaa Kristuksen luokse]
Rukoilkaa, että koette uudistumisen, kun nautitte sakramentin ja muistatte Vapahtajaa.
Huhtikuussa 2017 meillä oli tilaisuus auttaa Ranskassa Pariisin temppelin avoimien ovien tilaisuuden järjestämisessä ennen sen vihkimistä 21. toukokuuta 2017. Temppelialueella on kaunis Kristus-patsas. Se on jäljennös tanskalaisen kuvanveistäjän Bertel Thorvaldsenin vuonna 1838 valmistuneesta alkuperäisestä mestariteoksesta. Patsas on puutarha-alueen keskipisteenä ja julistaa kaikille sinne tulijoille meidän uskoamme Jeesukseen Kristukseen. Sen majesteettisuus, koko ja puitteet vangitsevat huomion. Tämä ylösnousseen Herran muotokuva vetää vierailijoita puoleensa, ja he haluavat usein asettua valokuvattaviksi sen edessä.
Patsaasta käytetään usein nimeä Kristus, Lohduttaja. Lohduttaja on henkilö, joka lohduttaa.1 Lohduttaminen tarkoittaa sitä, että lievittää jonkun murhetta tai pettymystä, tuntee myötätuntoa, ottaa osaa suruun tai osoittaa laupeutta jotakuta kohtaan.2 Meille Kristus-patsas ilmentää näitä Vapahtajan jumalallisia ominaisuuksia.
Alkuperäinen Kristus, Lohduttaja sijaitsee Vor Frue Kirke -nimisessä kirkossa Kööpenhaminassa Tanskassa. Kristus-patsas sijaitsee pylväiden reunustamassa alkovissa kahdentoista apostolin patsaiden ympäröimänä. Patsaan ylä- ja alapuolelle on kaiverrettu otteita Raamatun tutuista jakeista.
Sen yllä kahden pylvään päällä on laatta, johon on kaiverrettu nämä tanskankieliset sanat: ”DENNE ER MIN SØN DEN ELSKELIGE HØRER HAM.” Suomeksi: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.”
Nämä sanat lausui Jumala, meidän taivaallinen Isämme, kun Jeesus kirkastettiin vuorella Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen läsnä ollessa. Jae kuuluu kokonaisuudessaan näin: ”Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ’Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!’” (Mark. 9:7).
Jalustassa, jonka päällä Kristus, Lohduttaja seisoo, on tanskaksi seuraavat sanat: ”KOMMER TIL MIG.” Suomeksi: ”Tulkaa minun luokseni.” Kaikista Vapahtajan lausumista sanoista kaikkein anovimmat ja tärkeimmät sanat meille ovat ”tulkaa minun luokseni”.
Jae kuuluu kokonaisuudessaan näin: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28.)
Tässä alkuperäisessä Kristus, Lohduttaja -patsaassa meillä on sekä Isän esittämä kutsu kuulla Hänen Ainosyntyistä Poikaansa että Pojan esittämä kutsu tulla Hänen luokseen. Täydellisessä ykseydessä He kutsuvat kaikkia kuulemaan ja tulemaan.
Tämä on meidän tiemme takaisin taivaalliseen kotiimme. ”Me uskomme, että koko ihmissuku voi pelastua Kristuksen sovituksen ansiosta noudattamalla evankeliumin lakeja ja toimituksia” (UK 3). Jokainen ihminen voi tulla Jeesuksen Kristuksen luokse täydellisesti ainoastaan vastaanottamalla Hänen palautetun evankeliuminsa. Me vastaanotamme palautetun evankeliumin uskomalla Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa, tekemällä parannuksen, menemällä kasteelle, vastaanottamalla Pyhän Hengen lahjan ja kestämällä loppuun asti.3
Kristuksen oppi
Tämä on Isän ja Pojan yhtenäinen sanoma. He haluavat kaikkien taivaallisen Isän lasten noudattavan Kristuksen oppia. Hämmennyksen välttämiseksi sanottakoon, että ilmaus ”Kristuksen oppi” tarkoittaa samaa kuin Kristuksen evankeliumi.
Korostaaksemme Isän ja Pojan ykseyttä Heidän sanomassaan, joka koskee Kristuksen oppia, katsotaanpa seuraavaa taulukkoa.
|
Yhteensä | |||||
|
Usko |
1 |
2 |
5 |
1 |
9 |
|
Parannus |
5 |
4 |
4 |
3 |
16 |
|
Kaste |
12 |
2 |
13 |
3 |
30 |
|
Pyhä Henki |
8 |
2 |
6 |
1 |
17 |
|
Kestäminen |
3 |
0 |
0 |
3 |
6 |
|
Isä |
12 |
4 |
19 |
16 |
51 |
Tiedämme, että tässä käytetyt luvut (2. Nefi 31; 3. Nefi 9; 3. Nefi 11 ja 3. Nefi 27) sisältävät Kristuksen opin. Näissä luvuissa mainitaan usein usko, parannus, kaste, Pyhä Henki ja kestäminen loppuun asti. Taulukkoon on merkitty, kuinka monta kertaa kukin on mainittu. Kuten voidaan nähdä, usko mainitaan 9 kertaa, parannus 16, kaste 30, Pyhä Henki 17 ja kestäminen loppuun asti 6 kertaa.
Voi kuitenkin olla yllättävää huomata, että näissä luvuissa viitataan usein myös Isään. Itse asiassa pelkästään nimitys Isä mainitaan 51 kertaa, useammin kuin kaste.4 Siitä voimme tietää, että Kristuksen oppi on sekä Isän että Pojan oppi.
Katsotaanpa hieman tarkemmin joitakin viittauksia Isään:
”Ja Isä sanoi: Tehkää parannus, tehkää parannus, ja ottakaa kaste minun rakkaan Poikani nimeen.
Ja myös Pojan ääni tuli minulle sanoen: Sille, joka kastetaan minun nimeeni, Isä antaa Pyhän Hengen kuten minulle; ja nyt, seuratkaa minua ja tehkää sitä, mitä olette nähneet minun tekevän. – –
Ja minä [Nefi] kuulin Isältä tulevan äänen sanovan: Totisesti, minun Rakkaani sanat ovat todet ja luotettavat. Se, joka kestää loppuun asti, se pelastuu.” (2. Nefi 31:11–12, 15.)
Isä, Poika ja Pyhä Henki todistavat, että tämä on ainoa tapa.
Matteuksen sanoja myötäillen Isä ja Poika kertovat meille, että meidän pitää tulla Kristuksen luokse ja ottaa Hänen ikeensä päällemme, jotta meidän kantamamme taakat voidaan tehdä keveiksi ja voimme saada levon. Me kaikki kannamme kuormia. Meitä saattavat kuormittaa synti, suru, riippuvuus, sairaus, syyllisyys tai häpeä. Näissä vaikeuksissa Kristukseen turvaaminen saa aikaan parantumista, toivoa ja lohtua.
Kristuksen oppi – usko, parannus, kaste ja Pyhän Hengen lahja – ei ole tarkoitettu kerran koettavaksi tapahtumaksi. Teologiamme opettaa, että meistä tulee täydellisiä, kun turvaudumme täysin Kristuksen oppiin ja ansioihin (ks. 2. Nefi 31:19). Se merkitsee sitä, että me toistamme Kristuksen opin vaiheita koko elämämme ajan. Jokainen vaihe pohjautuu edelliselle, ja tätä vaiheiden ketjua on tarkoitus kokea yhä uudelleen.
Kun osoitamme uskoa, se vahvistuu. Kun pyrimme jatkuvasti tekemään parannusta, me kehitymme. Voimme omien ponnistelujemme avulla edistyä satunnaisista Pyhän Hengen kokemisista siihen, että Pyhä Henki on jatkuvana kumppaninamme. Kun kuljemme läpi elämän, voimme lisäksi oppia Jeesuksen Kristuksen ominaisuuksia ja omaksua niitä itsellemme.5 Kun meistä tulee yhä enemmän Hänen kaltaisiaan, meidän sydämemme muuttuu ja kykenemme kestämään loppuun asti (ks. esim. 2. Nefi 31:2–21; 3. Nefi 11:23–31; 27:13–21; Moroni 4:3; 5:2; 6:6; OL 20:77, 79; 59:8–9).
On helppo nähdä, kuinka kaikkia Kristuksen opin vaiheita voidaan toistaa ja niille voidaan rakentaa koko elämämme ajan. Mutta entä kaste? Meidäthän kastetaan kukin vain kerran.
Herran aterian sakramentti
Vastataksemme tähän kysymykseen meidän tulee pohtia teologian mestariteosta nimeltä Uskonkappaleet, jonka on kirjoittanut vanhin James E. Talmage (1862–1933) kahdentoista apostolin koorumista. Se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1899, ja se on antanut vastauksia sitä lukeneiden ja tutkineiden myöhempien sukupolvien kysymyksiin kirkosta ja sen perusopetuksista.
Sisällysluettelosta näemme, että johdantoa lukuun ottamatta jokainen luku liittyy johonkin kolmestatoista uskonkappaleesta.6 Joitakin uskonkappaleita käsitellään useammassa kuin yhdessä luvussa, mutta jokainen luku liittyy yhteen uskonkappaleeseen.
On mielenkiintoista, että luku 9 ”Herran ehtoollisen sakramentti” tulee heti Pyhästä Hengestä kertovan luvun jälkeen.7 Vanhin Talmage yhdistää sen neljänteen uskonkappaleeseen.
Luvun 9 alussa vanhin Talmage kirjoittaa: ”Tutkiessamme evankeliumin periaatteita ja toimituksia sellaisina, kuin ne ovat eriteltyinä neljännessä uskonkappaleessa, Herran ehtoollisen sakramentti vaatii oikeutetusti huomiotamme, sillä tähän toimitukseen osallistumista vaaditaan kaikilta, jotka ovat tulleet Kristuksen kirkon jäseniksi noudattamalla uskon, parannuksen, vesikasteen ja Pyhän Hengen kasteen vaatimuksia.”8
Kun pidämme nuo sanat mielessämme, huomaamme, miksi vanhin Talmage yhdisti sakramentin neljänteen uskonkappaleeseen. Sakramentti on seuraava toimitus, jonka jokainen tarvitsee, kun hänet on konfirmoitu kirkon jäseneksi.
Sakramentti on seuraava toimitus, jonka mies tarvitsee, kun hän on vastaanottanut Melkisedekin pappeuden.
Sakramentti on seuraava toimitus, jonka yksilö tarvitsee, kun hän on saanut endaumentin temppelissä.
Sakramentti on seuraava toimitus, jonka aviopari tarvitsee, kun heidät on sinetöity.
Sakramentti on seuraava toimitus, jonka me tarvitsemme. Sakramentti on avaintekijä siinä, että osoitamme uskoa Jeesukseen Kristukseen, teemme parannuksen synnistä ja tunnemme Pyhän Hengen vaikutuksen elämässämme. Se on järjestelmä, jonka avulla uudistamme kasteen liiton ja siunaukset.
Julkaisussa Käsikirja 2 sanotaan: ”Kirkon jäseniä käsketään kokoontumaan usein yhteen nauttimaan sakramenttia muistaakseen Vapahtajan aina ja uudistaakseen kasteen liitot ja siunaukset.”9 Saatatte kysyä: ”Mitkä siunaukset?” Varmastikin Pyhän Hengen jatkuva vuodatus on yksi kasteen suoma siunaus. Mutta uudistetaanko myös kasteen puhdistava vaikutus, joka on yksi kasteen ihanimmista siunauksista?
Pohtikaa ensimmäisenä neuvonantajana ensimmäisessä presidenttikunnassa palvelevan presidentti Dallin H. Oaksin seuraavia sanoja: ”Meitä on käsketty tekemään parannus synneistämme ja tulemaan Herran luokse särkynein sydämin ja murtunein mielin sekä nauttimaan sakramentti. – – Me todistamme, että olemme halukkaita ottamaan Jeesuksen Kristuksen nimen päällemme ja aina muistamaan Hänet ja pitämään Hänen käskynsä. Kun me pidämme tämän lupauksen, Herra uudistaa kasteemme puhdistavan vaikutuksen. Meidät tehdään puhtaiksi, ja Hänen Henkensä voi aina olla kanssamme.”10
Varoitamme kuitenkin, että ”sakramenttia ei ole asetettu nimenomaiseksi syntien anteeksiantoa takaavaksi keinoksi”11. Toisin sanoen emme voi tieten tahtoen tehdä syntiä lauantai-iltana ja odottaa saavamme ihmeellisellä tavalla anteeksi ottamalla sunnuntaina palan leipää ja juomalla vähän vettä. Parannus on tapahtumasarja, joka vaatii myös osallistumista kuten katumusta ja synnin hylkäämistä. Vapahtaja pitää ennen synnintekoa suunniteltua parannusta vastenmielisenä.
Me olemme kelvollisia saamaan Jeesuksen Kristuksen puhdistavan voiman, kun nautimme sakramentin kelvollisina.12 Se on keino varjella itsemme, ”niin ettei maailma saastuta” (OL 59:9). Kun Kristuksen oppia toteutetaan toistuvasti myöhempien aikojen pyhien matkalla kohti täydellisyyttä, kastetta seuraa ansaitusti Herran aterian sakramentti.
Meidän tulee kulkea tätä polkua, jossa kastetta ja Pyhän Hengen saamista seuraa sakramenttitoimitus. Sakramenttiin valmistautuminen edellyttää harkintaa ja tarkkaavaisuutta. Emme voi odottaa, että sakramentista muodostuu hengellinen kokemus, jos touhotamme, tekstailemme puhelimella tai kiinnitämme huomiota muihin häiriötekijöihin.
Tulkaa siis kirkkoon hyvissä ajoin. Kun sakramenttilaulu alkaa, pitäkää huoli siitä, että ajatuksenne keskittyvät Vapahtajaan, Hänen sovitustyöhönsä, Hänen rakkauteensa ja Hänen myötätuntoonsa. Rukoilkaa, että koette uudistumisen, kun nautitte sakramentin ja muistatte Häntä.
Opetus Ruandassa
Vuonna 1994 Ruandassa tapahtui hirvittävä kansanmurha. Parin kolmen kuukauden sisällä tapettiin 600 000 – 900 000 ihmistä.
Kirkko perusti viimein lähetysseurakunnan maan pääkaupunkiin Kigaliin. Seurakunta pärjäsi hyvin – ilman kokoaikaisia lähetyssaarnaajia. Vuonna 2011 olimme palvelemassa Afrikan kaakkoisella vyöhykkeellä, kun kuulimme suruksemme, ettei kirkkomme rekisteröinti Ruandassa ollut voimassa, mikä tarkoitti sitä, että toimintamme kirkkona oli laitonta. Saimme myös tietää, ettei seurakuntakeskuksemme, joka oli remontoitu kaksikerroksisesta omakotitalosta, ollut saanut asianmukaista kaavalupaa, jotta rakennuksessa voitaisiin pitää kirkon kokouksia. Neuvoteltuaan kahdentoista apostolin koorumin ensisijaisen yhteyshenkilön kanssa vyöhykkeen johtokunta teki tuskallisen päätöksen lakkauttaa seurakunta. Jäsenemme eivät enää voineet kokoontua kirkon kokouksiin.
Lakimiehet Kigalissa, Salt Lake Cityssä ja Johannesburgissa Etelä-Afrikassa alkoivat kiihkeästi etsiä ratkaisua ongelmiin. Samaan aikaan pyhät kyselivät kovasti, milloin he voisivat taas kokoontua yhteen. Kuukaudet kuluivat, eikä ratkaisua tai edistymistä kuulunut.
Noin kymmenen kuukauden kuluttua lensimme Kigaliin käydäksemme noiden pyhien luona ja yrittääksemme kohottaa heidän mielialaansa. Ennen matkaa pyysimme, että asia laitettaisiin temppelin rukousluetteloon ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista koorumin viikoittaisessa kokouksessa.
Tiistaina, joka edelsi suunniteltua matkaa Johannesburgista Kigaliin, meille kerrottiin, että valtiovalta oli yllättäen myöntänyt kirkolle väliaikaisen luvan toimia Kigalissa. Sitten saman viikon torstaina kaavoituslautakunta myönsi poikkeusluvan kaavoitussäädökseen. Kigalilaiset pyhät saattoivat jälleen kokoontua rakennuksessamme rikkomatta lakia.
Kerrassaan ihmeellistä! Jäsenet saivat nopeasti tiedon, että seurakunta kokoontuisi sunnuntaina. Saavuimme perjantaina ja kutsuimme jäseniä tulemaan kirkkoon. Kun tuli sunnuntai, kaikki jäsenet – jokainen heistä – tulivat kirkkoon, ja myös monet heidän ystävänsä. He saapuivat hyvissä ajoin, innokkaina kokoontumaan jälleen yhteen. Kun sakramentti siunattiin ja jaettiin, saimme kaikki kokea erikoislaatuista uudistavaa, virkistävää ja puhdistavaa henkeä.
Muistamme, kuinka ihmettelimme kokouksessa, miksi emme joka viikko tunteneet tätä samaa henkeä, kun nautimme sakramentin. Katsoimme ympärillämme olevia pyhiä ja tajusimme, että he olivat tulleet tuntien sakramentin nälkää ja janoa. Heidän uskonsa, uutteruutensa ja kärsivällisyytensä toivat siunauksia meille kaikille. Lupasimme, että aina kun nauttisimme sakramentin, muistaisimme tämän kokemuksen kigalilaisten pyhien kanssa. Sitouduimme siihen, että mekin janoaisimme sakramentin nauttimisen tuomia siunauksia.
Muistattehan, että kun Vapahtaja oli asettanut sakramenttitoimituksen nefiläisten keskuudessa, Hän kertoi heille, että sakramentti oli avaintekijä siinä, että he asettaisivat perustuksensa Hänen kalliolleen. Hän sanoi:
”Ja minä annan teille käskyn, että teidän tulee tehdä näin [nauttia sakramentti]. Ja jos te aina teette näin, te olette siunattuja, sillä te olette minun kalliolleni rakennettuja.
Mutta joka teidän keskuudessanne tekee enemmän tai vähemmän kuin tämän, ei ole rakennettu minun kalliolleni, vaan on rakennettu hiekkaperustalle, ja kun sade lankeaa ja tulvat tulevat ja tuulet puhaltavat ja pieksevät heitä, he sortuvat.” (3. Nefi 18:12–13.)
Sakramentti on kaunis lahja, jonka saamme joka sunnuntai ja joka auttaa meitä maanpäällisessä edistymisessämme. Sakramentin välityksellä saamme kokea tärkeän osan Kristuksen oppia, joka tuo meidät lähemmäksi Vapahtajaamme ja antaa meidän kokea Hänen rakkauttaan ja anteeksiantoaan elämässämme. Olemme joka viikko kiitollisia näistä hetkistä, jotka auttavat meitä keskittymään Vapahtajaan.
”Juuri minua varten”
Eräs ystävämme Etelä-Afrikassa kertoi meille, kuinka hän oppi ymmärtämään tämän. Kun Diane oli uusi käännynnäinen, hän kävi kirkossa pienessä lähetysseurakunnassa Johannesburgin ulkopuolella. Eräänä sunnuntaina hän istui kirkossa paikassa, josta diakoni ei sakramenttia jakaessaan huomannut häntä. Diane oli pettynyt, muttei sanonut mitään. Eräs toinen jäsen huomasi tapahtuneen ja mainitsi siitä kokouksen jälkeen seurakunnanjohtajalle. Pyhäkoulun alkaessa Diane kutsuttiin tyhjään luokkahuoneeseen.
Paikalle tuli pappeudenhaltija. Tämä polvistui, siunasi leivän ja antoi palan Dianalle. Hän söi sen. Pappeudenhaltija polvistui jälleen, siunasi veden ja ojensi hänelle pienen kupin. Hän joi veden. Sen jälkeen Dianen mieleen tuli nopeasti kaksi ajatusta: ”Voi, hän [pappeudenhaltija] teki sen juuri minua varten”, ja sitten: ”Voi, Hän [Vapahtaja] teki sen juuri minua varten.” Diane tunsi taivaallisen Isän rakkauden juuri häntä kohtaan sakramentin aikana.
Se, että Diane ymmärsi Vapahtajan uhrin olevan juuri häntä varten, auttoi häntä tuntemaan läheisyyttä Vapahtajaan ja johti pakahduttavaan haluun pitää tuo tunne sydämessään – ei pelkästään sunnuntaisin vaan joka päivä. Hän ymmärsi, että vaikka hän sakramentin nauttiessaan istui seurakunnan joukossa, niin hänen joka sunnuntai uudistamansa liitot koskivat yksinomaan häntä itseään. Sakramentti auttoi – ja auttaa edelleen – Dianea tuntemaan jumalallisen rakkauden voiman, ymmärtämään Herran käden vaikutuksen elämässään ja lähestymään Vapahtajaa.13
Meidän kutsumme on sama kuin Moronin:
”Niin, tulkaa Kristuksen luokse ja tulkaa täydellisiksi hänessä ja kieltäkää itseltänne kaikki jumalattomuus; ja jos te kiellätte itseltänne kaiken jumalattomuuden ja rakastatte Jumalaa koko väkevyydestänne, mielestänne ja voimastanne, silloin hänen armonsa riittää teille, niin että te hänen armostaan voitte olla täydellisiä Kristuksessa; ja jos te Jumalan armosta olette täydellisiä Kristuksessa, te ette mitenkään voi kieltää Jumalan voimaa.
Ja vielä, jos te Jumalan armosta olette täydellisiä Kristuksessa ettekä kiellä hänen voimaansa, silloin te olette pyhitettyjä Kristuksessa Jumalan armosta, Kristuksen veren vuodattamisen kautta, mikä kuuluu Isän liittoon teidän syntienne anteeksiantamiseksi, niin että teistä tulee pyhiä, tahrattomia.” (Moroni 10:32–33.)
Näin tapahtuu, kun toteutamme Kristuksen oppia ja näemme sakramentin olevan seuraava toimitus kasteen ja Pyhän Hengen vastaanottamisen jälkeen. Tällä tavoin voimme ”[turvautua] täysin hänen ansioihinsa, joka on voimallinen pelastamaan” (2. Nefi 31:19). Olemme hyvin kiitollisia sakramentista; kuinka se joka viikko opettaa meille, mitä Vapahtajamme teki meidän puolestamme, ja muistuttaa meitä siitä. Olemme hyvin kiitollisia Hänelle, koska tiedämme, että Hän teki sovitustyönsä meidän jokaisen puolesta.
Puhuessaan nefiläisille Vapahtaja sanoi, kun sateet, tuulet ja tulvat tulevat. Hän ei sanonut jos. Itse asiassa sateita, tuulia ja tulvia tulee jokaiselle. Mutta Hän kertoi meille, että voimme asettaa perustuksemme Hänen kalliolleen, kun turvaudumme Häneen nauttiessamme sakramentin (ks. 3. Nefi 15:9; 18:1).
Teidän jokaisen elämässä tulee aika, jolloin epäröitte mennä kirkkoon nauttimaan sakramentin. Jos sitä ei ole vielä tapahtunut, niin se tulee tapahtumaan. Mutta tietäkää, että jos noudatatte Vapahtajan ohjetta ja nautitte sakramentin särkynein sydämin ja murtunein mielin, yllenne vuodatetaan siunauksia, jotka pitävät teidät lujasti, vankasti ja vakaasti sillä lujalla perustalla, joka on Jeesus Kristus. Teidän päätöksenne tehdä niin vaikuttaa iankaikkisuuteen. Te asetatte perustuksenne Jeesukseen Kristukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään.