Vyöhykkeen johtohenkilön sanoma
Valmistaudumme kuulemaan apostoleja ja profeettoja
Monikulttuurisessa perheessämme vietämme ylenpalttisesti kaikkia englantilaisia, irlantilaisia ja hollantilaisia kansallisia juhlapäiviä. Vaimoni Kirsty paneutuu mielellään laittamaan kaikenlaisia koristeita ja valmistamaan perinteisiä ruokia, jotka kuuluvat halloweeniin, Sinterklaas-juhlaan, jouluun ja moniin muihin, ja lapsemme ja heidän ystävänsäkin pitävät siitä!
Eräänä iltana Kirsty ja minä keskustelimme siitä, kuinka voisimme luoda samanlaisen kokemuksen lapsillemme yleiskonferenssin aikana. Päätimme ottaa tavaksi tehdä yleiskonferenssin tarjoiluksi kotitekoisia kinkku- ja juustocroissanteja. Valmistimme evankeliumiaiheisia värityskuvia ja sanapelejä, jotka auttaisivat lapsia seuraamaan konferenssipuheita. Konferenssiaamuna pukeuduimme pyhävaatteisiimme. Mutta meillä oli myös paljon tyynyjä ja mukavia peittoja, joista lapset saivat rakentaa tyynylinnoituksia ja telttoja ja tuntea olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi. Meistä oli mukavaa katsella konferenssia yhdessä perheenä, ja nautimme kirkon johtajien innoitetuista puheista samalla kun vasta paistettujen croissantien tuoksu täytti kotimme. Nuoremmat lapset saivat runsaasti kiitosta siitä, kun he jaksoivat istua aloillaan yhden konferenssikokouksen ajan. Ajan kuluessa odotimme hieman enemmän vanhemmilta lapsiltamme. Yleiskonferenssiin liittyvä innostus toi meille kaikille hyvin paljon iloa. Nyt olemme isovanhempia, ja meistä on ihanaa saada sosiaalisessa mediassa kuvia lastenlapsistamme, joilla on samanlainen konferenssikokemus.
Kun luemme kuningas Benjaminin puheesta ja siitä, kuinka ihmiset valmistautuivat kuulemaan hänen sanojaan1, me voimme oppia ainakin kolme hyvin tärkeää asiaa. Ensiksi, kautta koko maan esitettiin kutsu, paljolti samoin kuin meille tänä aikana esitetään kutsu tulla kuuntelemaan kirkkomme johtajia. Voimme kysyä itseltämme: ”Kuinka huolehdin omalta osaltani siitä, että tämä kutsu esitetään kaikille seurakuntamme jäsenille sekä myös kirkkoon kuulumattomille naapureilleni ja ystävilleni?” Toiseksi, Mormonin kirjassa kerrotaan, että ihmiset kokoontuivat. Nykyään voimme kokoontua perheinä tai ryhminä kotiimme tai seurakuntakeskuksiimme. Herra on sanonut: ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”2 Yhteen kokoontumisessa usein on suurta voimaa.3 Ja lopuksi, he kerääntyivät temppelin ympärille ja asettuivat kuulemaan pelastuksen sanoja. Saanen ehdottaa, että me pyrimme tekemään samoin. Temppeli on paikka, jossa taivas ja maa kohtaavat, se on suojana maailmassamme raivoavilta myrskyiltä, ja siellä voimme totuttaa sydämemme ja mielemme siihen, millä on iankaikkista merkitystä. Kuinka suurenmoinen tapa onkaan mennä Herran huoneeseen ja osallistua sukututkimustyöhön ja siten valmistaa sydäntämme ja mieltämme sekä olla hengellisesti paremmin virittyneinä vastaanottamaan Jumalan sanaa Hänen palvelijoidensa suusta4. Vanhin Robert D. Hales sanoi: ”Lupaan teille Hänen nimessään, että jos rukoilette vilpittömästi haluten kuulla taivaallisen Isänne äänen tämän konferenssin puheissa, niin te huomaatte, että Hän on puhunut teille auttaakseen teitä, vahvistaakseen teitä ja johdattaakseen teidät kotiin Hänen luokseen.”5
Todistan, että se on totta. Kun valmistaudumme kiitollisin mielin ja iloisen odotuksen vallassa totuttaen sydämemme niin että Herra ottaa sen luokseen riemuun taivahan6, yleiskonferensseista voi tulla vuoden suurenmoisimpia hetkiä. Jopa unohtumatonta aikaa kokoontua yhteen perheen ja ystävien kanssa ja tuntea etuoikeutta kuulla profeettaamme, apostolejamme ja muita johtavia auktoriteetteja, jotka valmistavat innoitettuja sanomia siunaamaan elämäämme. Siitä tulee suurenmoinen, elämää muuttava juhla, jossa voimme saada henkilökohtaista hengellistä ohjausta ja vahvistaa uskoamme Herraan Jeesukseen Kristukseen.