Elämä ei aina suju suunnitelmien mukaan
Eläkkeellä oleva lähihoitaja Ritva Leirimaa, 72, syntyi Leila ja Sakari Leirimaan esikoiseksi Lahdessa. Myöhemmin työläisperhe kasvoi vielä kahdella tyttärellä: Raija syntyi vuonna 1952 ja Riitta 1955. Vuonna 1966 perheeseen saapuivat vielä iltatähdet, kaksoset Matti ja Markku.
”Isä ja äiti kastettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniksi lahtelaisessa uimahallissa helmikuussa vuonna 1957. Ne olivat isot kastajaiset. Silloin oli tapana, että lapset siunattiin siinä samalla”, Ritva Leirimaa muistelee tapahtunutta.
Reilua vuotta myöhemmin, 2. marraskuuta 1958, oli Ritvan oman kasteen vuoro. Se tapahtui Helsingissä Neitsytpolun seurakunnan tiloissa. Samalla kertaa kastettiin myös eräs hänen ikätoverinsa Lahden seurakunnasta.
Kasteensa jälkeen Leirimaat kävivät Lahdessa kirkon kokouksissa joka sunnuntai. Kirkon tilaisuuksia ja tapahtumia riitti myös monille arkipäiville. Aluksi kokoonnuttiin vuokrahuoneistoissa, kunnes vuonna 1960 kaupunkiin valmistui seurakunnan oma kirkkorakennus, Lahden kappeli. Lisäosa rakennukseen saatiin vuonna 1964.
”Me oltiin aina raksalla. Minulla on muistokin siitä oikeassa pohkeessani. Jossakin juhlasalin kohdilla oli jokin terävä naula, joka raapaisi haavan jalkaani”, Leirimaa esittelee komeaa arpea.
Jonkin aikaa perhe myös asui kirkon yhteydessä sijainneessa pienessä huoneistossa.
”Meillä oli aina pienet asunnot. 1960-luvulla isäni oli talonmiehenä eräässä kerrostalossa. Asuimme silloin talonmiehen asunnossa, pienessä kaksiossa. Talossa oli myös kerhohuone. Siellä järjestimme usein erilaisia tapahtumia. Muistan, miten yhtenäkin jouluna meillä oli 12 lähkäriä (lähetyssaarnaajaa) kylässä. Oli tiivistä. Mutta joka joulu meillä oli lähetyssaarnaajia kylässä.”
Vasta 1970-luvun alussa, Ritvan jo lähes muutettua pois kotoa, perheelle hankittiin ensimmäinen oma asunto, kerrostaloneliö.
Äiti Leirimaa toimi seurakunnassa lapsille suunnatun sunnuntaitoiminnan (Alkeisyhdistyksen) johtajana, ja Ritva sai olla jo teini-iässä hänen apulaisenaan.
Isä Leirimaa puolestaan matkusteli kirkon tehtävissä pitämässä puheita myös lähiseudun seurakunnissa. Vanhin tytär pääsi matkoille isän mukaan, mutta joutui silloin itsekin pitämään puheita.
Vuonna 1971 elämässä tapahtui käänne. Ritva Leirimaa alkoi seurustella työpaikallaan Upolla tapaamansa nuoren miehen kanssa. Sen myötä hän jättäytyi pois kirkon toiminnasta.
”Isäni toimi yrityksessä työnjohtajana. Minä työskentelin tarkastajana sähkömoottoriosastolla.”
Seurustelua jatkui aina vuoteen 1975 asti, jolloin välit poikaystävään katkesivat hetkeksi.
”Poikaystäväni sanoi minulle, että mene takaisin sinne kirkkoon. Uskon, että myös äitini rukoukset auttoivat, ja minä aloin silloin taas käydä kaikissa kirkon toiminnoissa.”
Välit poikaystävään korjaantuivat, ja pariskunta päätyi naimisiin vuonna 1977. Seuraavana vuonna perheeseen syntyi poika Toni. Kaksi vuotta myöhemmin syntyi Mika ja kuopus Sami vuonna 1983.
”Lähetyssaarnaajat kävivät alussa opettamassa miestäni, mutta hän ei ollut kiinnostunut kirkosta. Sovimme kuitenkin jo esikoisemme synnyttyä, että lapset kulkevat kanssani kirkossa. Mies osallistui kuitenkin kaikkiin poikien kastetilaisuuksiin. Meillähän lapset kastetaan, kun he ovat kahdeksanvuotiaita.”
Lasten ollessa pieniä Ritva oli kotona heidän kanssaan. Kirkossa hän toimi erilaisissa vapaaehtoistehtävissä muun muassa naisten omassa Apuyhdistyksessä, nuorten ja lasten toiminnoissa sekä kirkon partiossa sudenpentujen johtajana.
”Apuyhdistys on aina ollut lähellä sydäntäni, ja nykyisin olen Apuyhdistyksen päiväkokousten sekä 50 plus -ikäisten sinkkujen toiminnan ohjaaja nykyisessä kotiseurakunnassani Turussa”, Ritva kertoo.
Vuonna 1994 elämä suistui raiteiltaan. Edessä oli avioero – lasten ollessa keskellä pahinta murrosikäänsä. Perheen rakentama omakotitalo myytiin, ja Ritva muutti lapsineen kerrostaloon Lahden keskustaan.
”Sijainti oli hyvä, sillä sen ansiosta poikien kaverit tulivat aina meille. Minulle se merkitsi loputonta leipomista. Siihen aikaan myös opiskelin lähihoitajaksi.”
Avioeroa seurasi oma sairastuminen, syvä masennus ja suolistosairaus. Vointi koheni kuitenkin sen verran, että Ritva ehti työskennellä lähihoitajana aina vuoteen 2007 asti, jolloin hän jäi sairauseläkkeelle.
”Tuossa vaiheessa sain paljon pappeuden siunauksia, jotka lohduttivat ja auttoivat jaksamaan.”
Vuonna 2010 Ritva sairastui syöpään. Seitsemän vuotta myöhemmin hänen Kiinassa asunut veljensä muutti takaisin Suomeen – ja asettui asumaan Naantaliin.
”Sairastin silloin vielä syöpää ja tarvitsin apua. Matti pyysi minua muuttamaan lähemmäs perhettään Naantaliin. Ikäni Lahdessa asuneena päätin repäistä, ja vuonna 2018 minustakin tuli naantalilainen.”
Muuton aikoihin Ritva oli heikossa kunnossa. Syövän lisäksi häneltä löytyi vielä diabetes. Kun siihen saatiin oikea lääkitys, olo alkoi parantua.
”Nyt olen ihan onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Ainoa asia, mitä Lahdesta kaipaan, on kirkon sinkkutoiminta. Täällä ei väkeä tunnu saavan liikkeelle, vaikka mitä tekisin. Lähetän sähköpostia 30 hengelle, ja hyvä, jos yksi lähtee johonkin mukaan.”
Jälkeenpäin Ritva on pohtinut, miksi jäi aikoinaan pois kirkon toiminnoista muutamaksi vuodeksi.
”Kokemuksen myötä olen oppinut, että ilo, onnellisuus ja rauha voidaan saavuttaa vain pyrkimällä elämään noudattamalla evankeliumin periaatteita. Mitään onnea ei maailmasta saa. Kannattaa vaan yrittää sinnitellä aktiivisena mukana kirkon toiminnoissa. Minulla taisi olla kyse myös siitä, ettei kirkossa ollut silloin ikäisiäni nuoria. Nykyään nuorille on kuitenkin paljon enemmän toimintoja kuin minun nuoruudessani.”
Sille, miksi hän käy edelleen joka sunnuntai kirkossa ja on aktiivisesti mukana kirkon toiminnoissa, Ritvan on helppo luetella useita syitä.
”Syynä ovat tehtävät kirkossa, ihmiset, toiminnat ja etenkin tieto evankeliumista. Syynä on myös se, että tiedän presidentti Nelsonin olevan tämän päivän profeetta”, Ritva toteaa.
”Löysin syksyllä verkosta artikkelin, jossa oli lueteltu 98 presidentti Nelsonin kirkon johtajana antamaa neuvoa. Suomensin ne Google-kääntäjän avulla ja yritän parhaani mukaan noudattaa niitä”, Ritva jatkaa.