Ruumiisi – pidä huolta tästä jumalallisesta lahjasta

Gail Newbold

kirkon lehdet

Ruumiimme on lahja Jumalalta ja henkemme temppeli, mutta sen kunnollinen ravitseminen ja siitä huolehtiminen vaatii itsehillintää ja itsekuria.

Kuva

Mies ja nainen hölkkäämässä

Meidän on helppo pitää hyvää terveyttämme itsestäänselvyytenä – kunnes ne kymmenen virvoitusjuomaa päivässä, vähäinen liikunta ja unen puute alkavat tuntua. Tai ehkä tekemistämme terveellisistä valinnoista huolimatta geenit pääsevät yllättämään terveyshaasteilla.

Meille kaikille on annettu eri määrä fyysistä terveyttä, emmekä aina pysty hallitsemaan sitä. Mutta yksi asia on varma: Jumalan suunnitelma edellyttää meidän kehittävän sitä, mitä meille on annettu. Sen tekeminen edellyttää samaa itsekuria ja omistautumista, jota tarvitsemme ravitaksemme hengellistä terveyttämme. Se tarkoittaa sitä, että hallitsemme luontaista taipumustamme juoksemisen sijaan istua, syödä vihannesten sijaan makeisia ja nukkumisen sijaan valvoa myöhään.

Kun etsimme innoitusta parantaaksemme fyysistä terveyttämme ja kun kehitämme itsekuria ylläpitääksemme sitä, me löydämme suuremman kyvyn palvella Jumalaa ja kokea iloa.

Ruumiisi on temppeli

Sielu menestyy, kun hengestä ja ruumiista pidetään hyvää huolta. ”Henki ja ruumis ovat ihmisen sielu” (OL 88:15). Puhuessaan tästä jakeesta presidentti Russell M. Nelson opetti, että sekä ruumis että henki ”ovat hyvin tärkeitä. Fyysinen ruumiisi on suurenmoinen Jumalan luomus. Se on yhtä lailla Hänen temppelinsä kuin sinunkin, ja sitä täytyy kohdella kunnioittaen.”

99-vuotiaana presidentti Nelson hoitaa edelleen velvollisuutensa kirkon presidenttinä vaikka myöntääkin, että toisinaan hän käyttää rollaattoria säilyttääkseen tasapainon ja pitää nykyään yleiskonferenssipuheensa mieluummin istuallaan. ”Aika ajoin minulla on pieniä haasteita tasapainon kanssa”, hän kirjoitti sosiaalisen median sivullaan toukokuussa 2023. ”Minun ei varmaankaan pitäisi yllättyä, kun esiin nousee pieniä ongelmia lähestyessäni sadan vuoden merkkipaalua. Onneksi sydämeni on kunnossa, henkeni on vahva samoin kuin jalkani, ja aivoni toimivat yhä.”

Presidentti Nelson tunnetaan terveytensä tarkkaavaisesta vaalimisesta ja aktiivisesta elämäntavastaan. Hän on aina ollut hoikka mies, ja hän on tehnyt lujasti töitä pysyäkseen sellaisena. Hän kuntoili säännöllisesti, mieluiten ulkoilemalla. Vielä yhdeksänkymmentä vuotta täytettyään hän lapioi lumet sekä oman että naapurienkin talon edustalta, vieritti jäteastiat takaisin autotalleihin ja teki pihatöitä. Siihen asti kun hänestä tuli kirkon presidentti, hän kävi laskettelemassa niin usein kuin hänen aikataulunsa salli.

Kehitä itsekuria

Me tunnemme hyvän fyysisen terveyden perusasiat:

Kuntoile säännöllisesti.
Nuku riittävästi.
Syö monipuolisesti.
Pidä paino terveellisissä rajoissa.
Hallitse stressiä.

Kyse on siitä, että saamme ruumiimme toimimaan siten kuin sen henkemme mukaan tulisi toimia. Presidentti Nelsonin mukaan yksi kuolevaisuuden koetuksista on hallita ruumiimme haluja sen sisällä olevan hengen avulla:

”Saatana tuntee mielihalujemme voiman. Siksi hän houkuttelee meitä syömään sellaista, mitä meidän ei pitäisi syödä, juomaan sellaista, mitä meidän ei pitäisi juoda. – –

Kun me todella tunnemme jumalallisen luonteemme, me haluamme hillitä sellaisia mielihaluja. – – Päivittäisessä rukouksessa me tunnustamme kiitollisina Hänet Luojaksemme ja kiitämme Häntä oman fyysisen temppelimme suurenmoisuudesta. Pidämme siitä huolta ja vaalimme sitä omana henkilökohtaisena Jumalalta saatuna lahjanamme.”

Vaalimme kiitollisuutta ja koemme iloa Jumalan meille antamasta ruumiista

Kun olin 27-vuotias ja kolmen lapsen äiti, minulla todettiin nivelreuma, autoimmuunisairaus, joka ajan myötä tuhoaa nivelet. Elämästäni tuli fyysisesti ja henkisesti hallitsematonta. Käännyin Jumalan puoleen saadakseni apua henkisen tasapainon ja erinomaisen terveyden palauttamiseksi, joita olin aiemmin pitänyt itsestäänselvyyksinä.

Hain psykologilta apua ahdistukseeni. Yhdessä reumalääkärin kanssa päätimme, mitä lääkkeitä ottaisin, ja käytin myös luonnonmukaisia ratkaisuja. En koskaan antanut periksi. Monen vuoden ja paljon ahdistuksen jälkeen terveyteni koheni fyysisesti ja henkisesti.

Muistan eräänä iltapäivänä patikoineeni kukkaniittyjen ohi vuoristojärvelle. Kyynelten vieriessä kasvoilleni kiitin Jumalaa fyysisen ruumiini siunauksesta ja kyvystäni osallistua toimintaan, josta olin luullut joutuvani luopumaan. Sairauteeni ei ole parannuskeinoa, ja taudin jäljet näkyvät kehossani. Patikoinnista ja kuntoilusta on kuitenkin tullut intohimoni, enkä koskaan pidä terveyttäni itsestäänselvyytenä.

Fyysisistä rajoitteistani huolimatta palvelin hiljattain mieheni kanssa vanhempana lähetyssaarnaajana Yhdysvaltain Washingtonissa (joka on patikointimekka!). Olen kiitollinen siitä, että olen läpi elämäni saanut palvella miltei jokaisessa mahdollisessa kirkon tehtävässä.

Kuten presidentti Nelson on sanonut: ”Olkaamme aina kiitollisia suurenmoisen fyysisen ruumiin uskomattomasta siunauksesta. Se on rakastavan taivaallisen Isämme aivan erityinen luomus. Niin hieno kuin ruumiimme onkin, se ei ole päämäärä itsessään. Sen sijaan se on olennainen osa Jumalan suurta onnensuunnitelmaa meidän iankaikkiseksi edistymiseksemme.”