”Suurenmoista valmistautumista elämää varten”, Liahona, heinäkuu 2024.
Suurenmoista valmistautumista elämää varten
Se, mitä nuoret miehet ja nuoret naiset oppivat lähetystyössä, siunaa heidän elämäänsä ikuisesti.
Lähetyssaarnaajien innokkuus on kiehtonut minua pienestä pitäen. Eräässä sakramenttikokouksessa pienessä seurakunnassani Minasissa Uruguayssa eräs lähetyssaarnaaja lausui todistuksensa ja ilmaisi tuntemuksiaan lähetystyöstään. Hänen sanansa pysyivät mielessäni ja sydämessäni.
Sanoin itselleni: ”Jonakin päivänä minä palvelen lähetystyössä.”
Jonkin ajan kuluttua pappina minulla oli tilaisuus olla lähetyssaarnaajien mukana opettamassa. Oli unohtumaton kokemus olla lähetyssaarnaaja 16-vuotiaana!
Kun täytin 18 vuotta, lähetystyöstä palasi muutamia seurakuntani nuoria, kuten siskoni Ana, joka palasi lähetystyöstä Argentiinasta. Heidänkin kokemuksensa ja todistuksensa koskettivat sydäntäni.
Kun 19. syntymäpäiväni lähestyi, halusin ilmoittaa nimeni lähteäkseni maailmaan julistamaan Vapahtajan evankeliumia ja palvelemaan Hänen viinitarhassaan (ks. OL 75:2). Valmistelin lähetystyöpaperini ja lähetin ne. Kun kutsuni saapui, avasin presidentti Spencer W. Kimballin allekirjoittaman kirjeen ja luin, että palvelisin Uruguayn/Paraguayn lähetyskentällä. Tulisin palvelemaan omassa maassani! Olin iloinen tilaisuudesta päästä ”julistamaan suuren ilon ilosanomaa, nimittäin ikuista evankeliumia” (OL 79:1).
Saavuin lähetystoimistoon matkattuani kaksi tuntia bussilla Montevideoon Uruguayhin. Lähetysjohtaja erotti minut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaajaksi ja antoi minulle toverin. Sinä iltapäivänä aloimme koputtaa oviin.
Alussa oli aikoja, jolloin lähetystyö ei ollut niin jännittävää kuin olin kuvitellut sen olevan. Onneksi minulla oli kuuliainen ja ahkera toveri, joka auttoi minua tuntemaan iloa siitä, että kadotin itseni Herran palveluksessa. Hänen esimerkkinsä siunasi minua koko lähetystyöni ajan.
Valmistautumiseni Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen edustajaksi oli kuitenkin alkanut kauan aiemmin.
Kaikki alkoi solmioneulasta
Tammikuussa 1962, kun olin kuusivuotias, lähetyssaarnaajat tulivat isäni koruliikkeeseen ostamaan uuden solmioneulan, koska toinen heistä oli kadottanut sellaisen. Siellä ollessaan he kuulivat jonkun soittavan kitaraa. Kun he kyselivät asiasta, isäni kutsui heidät peremmälle tapaamaan ystäväänsä.
Heidän keskustellessaan isäni ja hänen ystävänsä kysyivät lähetyssaarnaajilta, soittivatko he kitaraa. Toinen vanhimmista sanoi soittavansa vähän. Isäni ystävä ojensi kitaransa hänelle ja pyysi soittamaan. Hän alkoi soittaa samalla kun hänen toverinsa lauloi mukana.
Lähetyssaarnaajien yksinkertainen solmioneulan hankinta johti siihen, että perheeni tutustui Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin. Ystävystyimme lähetyssaarnaajien kanssa ja aloimme kuunnella oppiaiheita. Evankeliumin siemen oli kylvetty, ja se alkoi kasvaa ensin äidissäni Elsassa sekä sisarissani Anassa ja Stellassa ja sitten minussa.
Siitä päivästä lähtien perheessäni on kasvanut rakkaus lähetystyötä kohtaan. Minä palvelin lähetystyössä, poikani ovat palvelleet lähetystyössä, ja nyt lastenlapsemme alkavat valmistautua palvelemaan lähetystyössä muodostaen lähetyssaarnaajien kolmannen sukupolven.
Lähetyssaarnaajana oleminen ei ole aina helppoa. Vaatii valmistautumista, ennen kuin nuori mies tai nainen on valmis lähtemään lähetyskentälle. Tässä vaiheessa vanhemmat, perhe ja kirkon johtohenkilöt voivat olla hyviä esimerkkejä ja työskennellä yhdessä nuorten valmistamiseksi nuorella iällä.
Yksi tapa auttaa heitä valmistautumaan on antaa heille käytännön taitoja. Taidot kuten rahan säästäminen, vaatteiden peseminen ja silittäminen, ompeleminen, kenkien lankkaaminen, ruoanlaitto, muiden kanssa puhuminen ja muiden palveleminen tulevat auttamaan heitä heidän lähetystyössään. Myös osallistuminen seminaariin ja instituuttiin auttaa valmistautumisessa ja täydentää sitä, mitä he oppivat kotona sekä koorumeissaan ja luokissaan.
Meidän tulee jatkaa tukeamme heidän ollessaan lähetystyössä. On hienoa kuulla niistä suurenmoisista kokemuksista, joita lähetyssaarnaajillamme on miltei päivittäin. Mekin voimme olla osa niitä kokemuksia olemalla yhteydessä niihin, joita he opettavat. Esimerkiksi yhden perhettämme opettaneen lähetyssaarnaajan äiti otti yhteyttä äitiini ja kirjoitti hänelle monta vuotta auttaen äitiäni pysymään liittopolulla.
Kun autamme tulevia lähetyssaarnaajia valmistautumaan, meidän tulee muistaa, että lähetystyö on paljon enemmän kuin perinne kirkossa – se on Herran antama kutsu ja käsky (ks. Matt. 28:19). Alussa Aadamille ja Eevalle opetettiin evankeliumia. Sitten he opettivat evankeliumia lapsilleen (ks. Moos. 5:6–12). ”Ja näin evankeliumia alettiin saarnata alusta asti, ja sitä julistivat pyhät enkelit, jotka oli lähetetty maailmaan Jumalan luota” (Moos. 5:58).
Tätä saarnaamista jatkaa nyt yli 71 000 lähetyssaarnaajan sotajoukko. Mutta me tarvitsemme etulinjaan enemmän, paljon enemmän – lähetyssaarnaajien ja jäsenten sotajoukon.
Mitä voimme oppia lähetystyössämme
Lähetyskentällä ollessani totuin lähetystyöhön ja aloin ajatella sanomaamme syvällisemmin. Olin aina tuntenut, että evankeliumi on totta, mutta minulla oli voimakas halu tietää, että se on totta. Rukoilin, paastosin, tutkin, tein työtä ja sitten odotin vastausta.
Eräänä päivänä oppiaiheen aikana toistin Joseph Smithin ensimmäistä näkyä koskevan kertomuksen:
”Näin valopatsaan aivan pääni yläpuolella, aurinkoa kirkkaamman, ja se laskeutui vähitellen, kunnes se lankesi minuun. – –
Valon levätessä päälläni näin kahden persoonan, joiden hohdetta ja kirkkautta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolellani ilmassa. Toinen heistä puhui minulle kutsuen minua nimeltä ja sanoi osoittaen toista: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!” (JS–H 1:16–17.)
Sillä hetkellä saatoin tuntea Pyhän Hengen vahvistavan minulle, että opettamani asia on totta. Profeetta Joseph Smith oli todellakin nähnyt Isän ja Pojan, ja Mormonin kirja on Jumalan sanaa ja Raamatun rinnalla todistaa Vapahtajastamme. Minkä rauhan tämä toikaan sielulleni. Kymmeniä vuosia myöhemminkin se lämmittää yhä sydäntäni.
Lähetystyöni oli kuin olisin suorittanut maisterin tutkinnon hengellisyydessä. Se, mitä nuoret miehet ja nuoret naiset oppivat lähetystyössä, siunaa heidän elämäänsä ikuisesti. He oppivat muun muassa
-
kuinka tutkia, rukoilla, opettaa ja toteuttaa käytännössä evankeliumin periaatteita päivittäin
-
kuinka elää toverin kanssa 24 tuntia päivässä
-
kuinka huolehtia omasta terveydestä
-
kuinka suunnitella
-
kuinka kehittää johtamistaitoja
-
kuinka olla oikealla tavalla yhteydessä muihin ihmisiin
-
kuinka tavoitella ja kuunnella Pyhää Henkeä sekä saada Pyhän Hengen ohjausta.
Lähetystyössä palvelevia nuoria miehiä ja nuoria naisia vahvistetaan ja valmistetaan kohtaamaan elämän haasteita, kun he jatkavat lähetystyössä oppimiensa asioiden soveltamista käytäntöön.
Tänään on oikea hetki
Rakas profeettamme, presidentti Russell M. Nelson on opettanut:
”Maailman historiassa ei ole koskaan ollut aikaa, jolloin tieto Vapahtajastamme olisi henkilökohtaisesti tärkeämpää ja merkityksellisempää jokaiselle ihmissielulle. Kuvitelkaa, kuinka nopeasti tuhoisat selkkaukset kautta maailman – ja ne, jotka ovat omassa elämässämme – ratkeaisivat, jos me kaikki päättäisimme seurata Jeesusta Kristusta ja noudattaa Hänen opetuksiaan.”
Tänään on meille oikea hetki osoittaa luonnetta ja rohkeutta ja kertoa Jeesuksen Kristuksen evankeliumista. Tänään on nuorillemme oikea hetki valmistautua palvelemaan Herran pataljoonassa opetus- tai palvelulähetystyössä. Maailma tarvitsee teitä! On polvia joita vahvistaa, käsiä joita nostaa ja totuutta jota saarnata (ks. OL 81:5).
Saakoon seuraava Herran kutsu meidät toimimaan ja nostamaan totuuden viirin voimallisesti:
”Katso, minä sanon teille, että minun tahtoni on, että te lähdette maailmaan – –
korottaen äänenne niin kuin pasuunan äänellä, julistaen totuutta ilmoitusten ja käskyjen mukaan, jotka minä olen antanut teille.
Ja niin, jos te olette uskollisia – –, teidät kruunataan kunnialla ja kirkkaudella ja kuolemattomuudella ja iankaikkisella elämällä.” (OL 75:3–5.)